• Riitelemisestä

    Painotan aina kumppanilleni riitatilanteessa sitä, että ensin rauhoitutaan ennenkuin voimme rakentavasti keskustella. Ajatus on että riidan hetkellä voi vireystila olla ylhäällä ja estää järkiperäisen asioiden käsittelyn.Onko teillä lisättävää tähän?
  • Painotan aina kumppanilleni riitatilanteessa sitä, että ensin rauhoitutaan ennenkuin voimme rakentavasti keskustella. Ajatus on että riidan hetkellä voi vireystila olla ylhäällä ja estää järkiperäisen asioiden käsittelyn.Onko teillä lisättävää tähän?
  • Triggeri varoitusMää voisin vastata. Eli mulle riita tilanteet on olleet aina tosi rankkoja. Mun äiti oli lähes koko mun lapsuuden ajan enemmän tai vähemmän vihainen. Se aiheutti tahalteen riitoja, jotta vois pahoinpidellä mua. Mulla on ollut pitkä tie, että oon päässyt asian kans eteenpäin. Eka sain rajun disson, kun joku suuttui ja menin toiseen osaan, enkä muistanut mitään koko tilanteesta. Seuraavana huusin nurkassa ja revin käteni verille. Meni ihan pasmat sekaisin ja en tiennyt, enää mitä pelkään. Nykyään oon käsitellyt asiaa niin paljon, että tiedän jokaisen muiston ja laukaisevan tekijän. Suurin osa on jo käsitelty. Tajuan, että se pelko joka tulee sitä ei oo enää olemassa. Pystyn tiettyyn pisteeseen saakka riitelemään ilman, että tulee "mitään"Ite oppinut, että hirveessä tunnekuohussa ei kannata kauheesti alkaa sanomaan muuta, kuin että, rauhoitutaan ja puidaan asiaa myöhemmin. Tosi tärkeätä on, että koet olos turvallisemmaksi. Jos, et saa otetta osiin keskity läsnä oloon. Havainnoi missä oot. Kokeile jotakin esinettä, halaa tyynyä ja hengittele mieti, että oot nykyhetkessä.Jos, saat yhteyden osiin. Mulla nuoremmat osat pelkäs eniten. Ota syliin, silitä ja sano, että ei hätää. Jos, tulee surua ym. Itke pois se puhdistaa ja auttaa kätkettyä tunnetta ulos.Mutta, tosiaan toimit viisaasti :)
  • Triggeri varoitusMää voisin vastata. Eli mulle riita tilanteet on olleet aina tosi rankkoja. Mun äiti oli lähes koko mun lapsuuden ajan enemmän tai vähemmän vihainen. Se aiheutti tahalteen riitoja, jotta vois pahoinpidellä mua. Mulla on ollut pitkä tie, että oon päässyt asian kans eteenpäin. Eka sain rajun disson, kun joku suuttui ja menin toiseen osaan, enkä muistanut mitään koko tilanteesta. Seuraavana huusin nurkassa ja revin käteni verille. Meni ihan pasmat sekaisin ja en tiennyt, enää mitä pelkään. Nykyään oon käsitellyt asiaa niin paljon, että tiedän jokaisen muiston ja laukaisevan tekijän. Suurin osa on jo käsitelty. Tajuan, että se pelko joka tulee sitä ei oo enää olemassa. Pystyn tiettyyn pisteeseen saakka riitelemään ilman, että tulee "mitään"Ite oppinut, että hirveessä tunnekuohussa ei kannata kauheesti alkaa sanomaan muuta, kuin että, rauhoitutaan ja puidaan asiaa myöhemmin. Tosi tärkeätä on, että koet olos turvallisemmaksi. Jos, et saa otetta osiin keskity läsnä oloon. Havainnoi missä oot. Kokeile jotakin esinettä, halaa tyynyä ja hengittele mieti, että oot nykyhetkessä.Jos, saat yhteyden osiin. Mulla nuoremmat osat pelkäs eniten. Ota syliin, silitä ja sano, että ei hätää. Jos, tulee surua ym. Itke pois se puhdistaa ja auttaa kätkettyä tunnetta ulos.Mutta, tosiaan toimit viisaasti :)
  • Jos, asia on sulle laukaiseva tekijä. Suosittelen asian ottamista esille terapiassa. Mulla on käytettyä 10 käyntejä tän asian kans. Ja, myöskin emrd:tä on käytetty, että suunnaton pelko ja ahdistus, joka liittyi näihin tilanteisiin häviäis.
  • Jos, asia on sulle laukaiseva tekijä. Suosittelen asian ottamista esille terapiassa. Mulla on käytettyä 10 käyntejä tän asian kans. Ja, myöskin emrd:tä on käytetty, että suunnaton pelko ja ahdistus, joka liittyi näihin tilanteisiin häviäis.
  • Kymmeniä käyntejä siis.
  • Kymmeniä käyntejä siis.