• Quote Originally Posted by Eukkonen View Post
    Mun terapeutti on sanonut lukuisia kertoja, etten voi muuttaa sitä mikä on tapahtunut menneisyydessä, kun olen jankannut ja jankannut jotain tiettyä tilannetta menneisyydessä ja sisälläni on ollut hätähuuto, että minun on PAKKO saada elää tuo vaihe uudestaan ja muuttaa tapahtumien kulkua ja estää joitain asioita tapahtumasta.

    Mullakin on jotenkin nyt kun oma elämäni on vakaampaa ja turvallisempaa tullut niin suuri tarve PUHUA ja KOKEA niitä traumaattisia tiloja ja tunteita uudestaan ja uudestaan. Toisaalta en missään nimessä haluaisi siihen samaan tilanteeseen ja elämään enään takaisin, mutta jotenkin sitä koittaa ajaa välillä tilanteita melkein tahtomattaan siihen traumaattisiin tapahtumiin, että ne voisi kokea uudestaan.
    Ja erityisesti halu puhua niistä tapahtumista ja tunteista mitä silloin koki.

    En tiedä voinko tarpeeksi teitä kiittää, kuinka avoimesti puhutte, tuette, kannustatte toisianne. Tarinanne täällä on saanut silmät avautumaan niin monesta asiasta. Tulee ns. ahaa-elämyksiä!
    Et ahaa, siks mäkin ehkä oon tuntenut noin ja tuosta se johtuu.
    ​"Never give up, never give in"
  • Quote Originally Posted by Eukkonen View Post
    Mun terapeutti on sanonut lukuisia kertoja, etten voi muuttaa sitä mikä on tapahtunut menneisyydessä, kun olen jankannut ja jankannut jotain tiettyä tilannetta menneisyydessä ja sisälläni on ollut hätähuuto, että minun on PAKKO saada elää tuo vaihe uudestaan ja muuttaa tapahtumien kulkua ja estää joitain asioita tapahtumasta.

    Mullakin on jotenkin nyt kun oma elämäni on vakaampaa ja turvallisempaa tullut niin suuri tarve PUHUA ja KOKEA niitä traumaattisia tiloja ja tunteita uudestaan ja uudestaan. Toisaalta en missään nimessä haluaisi siihen samaan tilanteeseen ja elämään enään takaisin, mutta jotenkin sitä koittaa ajaa välillä tilanteita melkein tahtomattaan siihen traumaattisiin tapahtumiin, että ne voisi kokea uudestaan.
    Ja erityisesti halu puhua niistä tapahtumista ja tunteista mitä silloin koki.

    En tiedä voinko tarpeeksi teitä kiittää, kuinka avoimesti puhutte, tuette, kannustatte toisianne. Tarinanne täällä on saanut silmät avautumaan niin monesta asiasta. Tulee ns. ahaa-elämyksiä!
    Et ahaa, siks mäkin ehkä oon tuntenut noin ja tuosta se johtuu.
    ​"Never give up, never give in"
  • Quote Originally Posted by Mariini View Post
    Jotenkin se, että mä otan vastuun siitä, että mä voin paremmin. Mä pidän rajat paremmin, etten vahvista uhrikierrettä itsessäni. Mä opettelen näyttämään mun koko keholla ja ilmeillä, eleillä, mitä tunnen ja tulen kohtaamisiin toisten ihmisten kanssa omana itsenäni. Että ottaa vastuun siitä, että on kuka on ja uskaltaa olla se. Yhtään himmentämättä tai paisuttelematta. Mä olen miettinyt nyt näitä. Vastuuta paljon. Sitä, että paranisi oikealla tavalla. Musta ei tarvitse tulla mitään sankaria, taistelijaa tai selviytyjää. Eikä uhria. Musta ei tarvitse parantua mitään tosi erityistä. "Hän nousi tuhkasta kuin uljas Fenix"-tyyppisiä. Yritän tarjota kaikille puolilleni sitä ajatusta, että parannuttaisiin ihan nöyrästi ja kauniisti ja aika hiljaisesti. Että se riittää mulle, että mä paranen. Torvet ei tule soittamaan trööttrööt tai että musta ei tule jotain tosi paljon kiinnostavampaa ihmistä. Tällaista kirjoitin tähän ihan otsikon vierestä. Tuli vaan mieleen tuosta Viisivuotiaan kirjoituksesta.
    Tää sun kirjoittama teksti pitäis ite lukea joka aamu kun sängystä nousee ylös. Noita samoja täytyisi itsekin opetella.
    ​"Never give up, never give in"
  • Quote Originally Posted by Mariini View Post
    Jotenkin se, että mä otan vastuun siitä, että mä voin paremmin. Mä pidän rajat paremmin, etten vahvista uhrikierrettä itsessäni. Mä opettelen näyttämään mun koko keholla ja ilmeillä, eleillä, mitä tunnen ja tulen kohtaamisiin toisten ihmisten kanssa omana itsenäni. Että ottaa vastuun siitä, että on kuka on ja uskaltaa olla se. Yhtään himmentämättä tai paisuttelematta. Mä olen miettinyt nyt näitä. Vastuuta paljon. Sitä, että paranisi oikealla tavalla. Musta ei tarvitse tulla mitään sankaria, taistelijaa tai selviytyjää. Eikä uhria. Musta ei tarvitse parantua mitään tosi erityistä. "Hän nousi tuhkasta kuin uljas Fenix"-tyyppisiä. Yritän tarjota kaikille puolilleni sitä ajatusta, että parannuttaisiin ihan nöyrästi ja kauniisti ja aika hiljaisesti. Että se riittää mulle, että mä paranen. Torvet ei tule soittamaan trööttrööt tai että musta ei tule jotain tosi paljon kiinnostavampaa ihmistä. Tällaista kirjoitin tähän ihan otsikon vierestä. Tuli vaan mieleen tuosta Viisivuotiaan kirjoituksesta.
    Tää sun kirjoittama teksti pitäis ite lukea joka aamu kun sängystä nousee ylös. Noita samoja täytyisi itsekin opetella.
    ​"Never give up, never give in"
  • Quote Originally Posted by Nannu View Post
    Harmi myös ettei tätä voi hoitaa pikakelauksella. "No niin, taapero on tuotu traumasta pois, nyt muut perässä mars!". Ei mee niin.
    Olisin halunnut lainata koko postauksen, mutta tämä lainaus kiteyttää kaikki. Oi, miksi paranemisen täytyy olla niin hidasta? Miksi? (Ei ollut oikea kysymys, kyllä minä taidan vastauksen tietää. Se on että se että säilyisi se vähä järki mikä vielä on jäljellä.)
  • Quote Originally Posted by Nannu View Post
    Harmi myös ettei tätä voi hoitaa pikakelauksella. "No niin, taapero on tuotu traumasta pois, nyt muut perässä mars!". Ei mee niin.
    Olisin halunnut lainata koko postauksen, mutta tämä lainaus kiteyttää kaikki. Oi, miksi paranemisen täytyy olla niin hidasta? Miksi? (Ei ollut oikea kysymys, kyllä minä taidan vastauksen tietää. Se on että se että säilyisi se vähä järki mikä vielä on jäljellä.)
  • Mulla tulee uniin tai juuri heräämisen hetkellä ajatuksiin takaumia, 8 vuoden takaa kun tutustuin mieheen joka käytti henkistä väkivaltaa ja myöhemmin myös fyysistä. Hän häpäisi ja vähätteli ja hylkäsi niin monin tavoin että elän niitä vieläkin läpi alitajunnassa. Erosimme lopullisesti vasta kesällä 2017 ja siihen asti tullut uutta materiaalia. Nukun huonosti näiden takaumien takia enkä usko enää pystyväni seurustelusuhteeseen. Oloni on usein toivoton ja itkuinen. Käyn silti töissä.. Apua en ole pahemmin saanut mistään eikä oikein varaakaan.
  • Mulla tulee uniin tai juuri heräämisen hetkellä ajatuksiin takaumia, 8 vuoden takaa kun tutustuin mieheen joka käytti henkistä väkivaltaa ja myöhemmin myös fyysistä. Hän häpäisi ja vähätteli ja hylkäsi niin monin tavoin että elän niitä vieläkin läpi alitajunnassa. Erosimme lopullisesti vasta kesällä 2017 ja siihen asti tullut uutta materiaalia. Nukun huonosti näiden takaumien takia enkä usko enää pystyväni seurustelusuhteeseen. Oloni on usein toivoton ja itkuinen. Käyn silti töissä.. Apua en ole pahemmin saanut mistään eikä oikein varaakaan.
  • Jahas, foorumi ei tee yhteistyötä nyt ollenkaan... sitä halusin vain sanoa, että Silkkiuikulle voimia! Onneksi pääsit traumatisoivasta parisuhteesta eroon ja sulla on nyt paremmat mahdollisuudet huolehtia itsestäsi. Kurja tilanne jos et saa apua mistään. :(
  • Jahas, foorumi ei tee yhteistyötä nyt ollenkaan... sitä halusin vain sanoa, että Silkkiuikulle voimia! Onneksi pääsit traumatisoivasta parisuhteesta eroon ja sulla on nyt paremmat mahdollisuudet huolehtia itsestäsi. Kurja tilanne jos et saa apua mistään. :(

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?