• Filosofinen mölinäketju

    A(J)H ehdotti tuolla hylkäystraumaketjussa, että perustetaan sellanen ketju jossa voi pohtia filosofisia niin monimutkaisesti ettei enää itsekään tiedä mitä on ajatellut. Tämä on nyt SE ketju, the ketju. Se ketju, mihin tullaan aamuyön tunteina tai vaikka keskipäivällä pohtimaan syntyjä syviä kun väsyttää niin paljon, että aivot on jo osittain unessa. Se ketju, jossa keskustellaan kvanttifysiikasta, braaneista ja suhteellisuusteoriasta. Se ketju, mihin lapsiosat voi tulla kysymään miksi meillä on varpaat. Tai aikuisetkin.

    Mä voin aloittaa tällaisella puolivillaisella ihmettelyllä. Maailma on jännä paikka ja täynnä kiinnostavia ilmiöitä, tuttuja asioita jotka tuntuu ihan itsestään selviltä mutta kun niitä pohtii aikansa, ne menee aivan yli hilseen. Mun mielestä kolmiulotteinen tila on ihan älyttömän jännä käsite. Kelatkaa tilaa teidän ympärillä. Meillä on ruumiit, jotka vie itsekin tietyn tilavuuden, ja me pystytään liikuttamaan sitä tässä maailmassa ilman ja veden läpi. (Nosta kättäsi ja katso, miten se liikkuu tilassa ilman läpi.) Meidän aivot, meidän tietoisuus vie tietyn tilavuuden. Miten sä aistit tilan? Ilmakin vie tietyn tilavuuden, se on pakkautunut gravitaation ansiosta maan pinnalle tiettyyn tiheyteen. Kuitenkaan fysikaalinen kolmiulotteinen tila ei ole mikään itsestäänselvyys. Maailmankaikkeus laajenee - mutta mihin? Mitä on maailmankaikkeuden ulkopuolella? Ei mitään, ei edes tilaa. Maailmankaikkeus ei vie tilaa miltään ulkopuolellaan olevalta tai syrjäytä mitään ulkopuolellaan olevaa, ja juuri siksi siihen voi laajeta, luoda tilaa ei-tilaan.

    Tavallaan tästä päästään myös ajan luonteeseen. Aika on sidoksissa tilaan ja koordinaatistoon: me luullaan voivamme liikkua kolmiulotteisessa tilassa eteen- ja taaksepäin, mutta todellisuudessa me ei olla koskaan absoluuttisesti samassa paikassa, sillä maailmankaikkeus laajenee ja maapallo liikkuu siinä tilassa koko ajan. Maailmankaikkeus laajenee ajan funktiona ja samalla entropia lisääntyy, mutta jos maailmankaikkeuden laajeneminen pysähtyisi, pysähtyisikö aikakin? Onko aika oma dimensionsa vai vain illuusio, joka syntyy kolmiulotteisen tilan jatkuvasta laajenemisesta? Jos mentäisiin ajassa taaksepäin, eikö siinä väistämättä liikuttaisi myös tilassa taaksepäin?

    Asiasta kukkaruukkuun: Jänniä ovat myös näköaisti ja aistit yleensäkin. Me vastaanotetaan sattumanvaraisia ärsykkeitä, kuten sähkömagneettista säteilyä ja kaasumolekyylejä, jotka saa aikaan kemiallisen reaktion meidän reseptorimolekyyleissä, lähettää sähkökemiallisen signaalin meidän aivoihin ja saa aikaan tietoiset aistimukset. Maailmaa ei olis olemassa, jos meillä ei olisi aisteja ja aivoja, jotka kategorisoi aistimukset meille ymmärrettävään muotoon.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Sonic The Hedgehog; 15-05-17 klo 12:32.
  • A(J)H ehdotti tuolla hylkäystraumaketjussa, että perustetaan sellanen ketju jossa voi pohtia filosofisia niin monimutkaisesti ettei enää itsekään tiedä mitä on ajatellut. Tämä on nyt SE ketju, the ketju. Se ketju, mihin tullaan aamuyön tunteina tai vaikka keskipäivällä pohtimaan syntyjä syviä kun väsyttää niin paljon, että aivot on jo osittain unessa. Se ketju, jossa keskustellaan kvanttifysiikasta, braaneista ja suhteellisuusteoriasta. Se ketju, mihin lapsiosat voi tulla kysymään miksi meillä on varpaat. Tai aikuisetkin.

    Mä voin aloittaa tällaisella puolivillaisella ihmettelyllä. Maailma on jännä paikka ja täynnä kiinnostavia ilmiöitä, tuttuja asioita jotka tuntuu ihan itsestään selviltä mutta kun niitä pohtii aikansa, ne menee aivan yli hilseen. Mun mielestä kolmiulotteinen tila on ihan älyttömän jännä käsite. Kelatkaa tilaa teidän ympärillä. Meillä on ruumiit, jotka vie itsekin tietyn tilavuuden, ja me pystytään liikuttamaan sitä tässä maailmassa ilman ja veden läpi. (Nosta kättäsi ja katso, miten se liikkuu tilassa ilman läpi.) Meidän aivot, meidän tietoisuus vie tietyn tilavuuden. Miten sä aistit tilan? Ilmakin vie tietyn tilavuuden, se on pakkautunut gravitaation ansiosta maan pinnalle tiettyyn tiheyteen. Kuitenkaan fysikaalinen kolmiulotteinen tila ei ole mikään itsestäänselvyys. Maailmankaikkeus laajenee - mutta mihin? Mitä on maailmankaikkeuden ulkopuolella? Ei mitään, ei edes tilaa. Maailmankaikkeus ei vie tilaa miltään ulkopuolellaan olevalta tai syrjäytä mitään ulkopuolellaan olevaa, ja juuri siksi siihen voi laajeta, luoda tilaa ei-tilaan.

    Tavallaan tästä päästään myös ajan luonteeseen. Aika on sidoksissa tilaan ja koordinaatistoon: me luullaan voivamme liikkua kolmiulotteisessa tilassa eteen- ja taaksepäin, mutta todellisuudessa me ei olla koskaan absoluuttisesti samassa paikassa, sillä maailmankaikkeus laajenee ja maapallo liikkuu siinä tilassa koko ajan. Maailmankaikkeus laajenee ajan funktiona ja samalla entropia lisääntyy, mutta jos maailmankaikkeuden laajeneminen pysähtyisi, pysähtyisikö aikakin? Onko aika oma dimensionsa vai vain illuusio, joka syntyy kolmiulotteisen tilan jatkuvasta laajenemisesta? Jos mentäisiin ajassa taaksepäin, eikö siinä väistämättä liikuttaisi myös tilassa taaksepäin?

    Asiasta kukkaruukkuun: Jänniä ovat myös näköaisti ja aistit yleensäkin. Me vastaanotetaan sattumanvaraisia ärsykkeitä, kuten sähkömagneettista säteilyä ja kaasumolekyylejä, jotka saa aikaan kemiallisen reaktion meidän reseptorimolekyyleissä, lähettää sähkökemiallisen signaalin meidän aivoihin ja saa aikaan tietoiset aistimukset. Maailmaa ei olis olemassa, jos meillä ei olisi aisteja ja aivoja, jotka kategorisoi aistimukset meille ymmärrettävään muotoon.
  • Ehkä tästä tulee mun lempiketju. Just tänään piti olla terapia, mutta terapeutti sairaana. Olisin kyllä niin tarvinnut sitä. Ja pakko pohtia nyt sitten itsekseni tai täällä teidän muiden kanssa.
    Mehän ollaan alottamassa psykoterapiaa ja neljästä terapeutista olen tavannut nyt yhden ja hän ei ollut oikea henkilö, keskiviikkona tapaan seuraavan. JA kuun vika päivä taas seuraavan.
    Tää koko prosessi tulee oleen niin väsyttävä, tiedän jo etukäteen. Tarkotan siis oikeen terapeutin löytämistä. Ajattelin, että kun hän löytyy, niin kerron nekin asiat mitä en uskaltanut ns. normiterapiassa kertoa. Ja siis vaikka tiedän, että myös siellä käyminen on rankkaa, niin odotan silti innolla. Ehkä saisin apua tähän oloon.

    Harmittaa hirveesti, kun terapia peruuntu tänään. Olot on nimittäin olleet niin kauheita, että lähitulevaisuus vähän pelottaa, koska pelkään menettäväni työkykyni. Oon todella väsynyt koko ajan, saan näitä outoja kohtauksia (joilla niitä kutsun), etten tiedä kuka oon ja missä ja oon joku muu tai unessa tai jonkun muun ajatus TAI JOTAIN. Suoraan sanoen hirveetä. Väsymys on silti pahinta. Väsyttää, mutta ei se nukkuminen auta tähän väsymykseen. Pelkään, että alan käyttää piriä pelkkään arjessa jaksamiseen. Pelkään oikeestaan näköjään aika paljonkin asioita. Yks päivä, kun menin töihin kävellen, (aiempi työpaikka, kun just sain uuden työpaikan) ehkä pari viikkoa sitten, niin kävi yks oudoimmista jutuista. Mä lähdin aamulla normaalisti siis töihin, muistan kun pakkasin kotona laukkuun perusjutut; kännykkä, avaimet, eväät jne ja seuraava muistikuva on siitä, että istun työvaatteissa toimistossa. En muista mitään koko kävelymatkasta tai, että lähdin ovesta ulos. Pieniä pätkiä siitä, että oon vaihtanu vaatteita muistan kyllä, mutta siinä se. En enää tiedä missä mennään ja vähän kuumottaa nää olot, et mitähän seuraavaks. Ja lisäksi tuntuu, että fyysinen sairaus on alkanut oireileen enemmän.. En tiedä. Kamala itseinho ja häpeä, että on näitä oloja ja kohtauksia. Eikö toi fyysinen sairaus ois voinu riittää.. :( Jos sekoon, niin sulkekaa laitokseen meiät pois kuljeksimasta kaduilta.

    Osaosa osanen,
    mun pieni palanen.
    olen täällä sinun päässä,
    pidän sinut joskus jäässä,
    ei liiku kroppa, mutta päätä voi kääntää,
    en anna sun muuta kehonosaa vääntää.
    En kerro sulle mitä aion,
    ajatuksia päähäsi taion.
    Kannattaakin pelätä,
    ei mua sun terapia selätä.
    Mulla on päällä tää moodi,
    mihin vain sulla on koodi.
    Ratkase se ja huolta itsestä kanna,
    tätä kirousta ei muukaan anna.
    - - -


    Jonkun piti päästä runoilemaan. Noh, hyvää päivänjatkoa!
    Anni - useimmiten vihainen
    Hän - haluaa uskoa, toiveikas, positiivinen
    Muratti - Asennetta! Vaikeuksien kautta vituiks!
    Minä - en tiedä kuka olen
  • Ehkä tästä tulee mun lempiketju. Just tänään piti olla terapia, mutta terapeutti sairaana. Olisin kyllä niin tarvinnut sitä. Ja pakko pohtia nyt sitten itsekseni tai täällä teidän muiden kanssa.
    Mehän ollaan alottamassa psykoterapiaa ja neljästä terapeutista olen tavannut nyt yhden ja hän ei ollut oikea henkilö, keskiviikkona tapaan seuraavan. JA kuun vika päivä taas seuraavan.
    Tää koko prosessi tulee oleen niin väsyttävä, tiedän jo etukäteen. Tarkotan siis oikeen terapeutin löytämistä. Ajattelin, että kun hän löytyy, niin kerron nekin asiat mitä en uskaltanut ns. normiterapiassa kertoa. Ja siis vaikka tiedän, että myös siellä käyminen on rankkaa, niin odotan silti innolla. Ehkä saisin apua tähän oloon.

    Harmittaa hirveesti, kun terapia peruuntu tänään. Olot on nimittäin olleet niin kauheita, että lähitulevaisuus vähän pelottaa, koska pelkään menettäväni työkykyni. Oon todella väsynyt koko ajan, saan näitä outoja kohtauksia (joilla niitä kutsun), etten tiedä kuka oon ja missä ja oon joku muu tai unessa tai jonkun muun ajatus TAI JOTAIN. Suoraan sanoen hirveetä. Väsymys on silti pahinta. Väsyttää, mutta ei se nukkuminen auta tähän väsymykseen. Pelkään, että alan käyttää piriä pelkkään arjessa jaksamiseen. Pelkään oikeestaan näköjään aika paljonkin asioita. Yks päivä, kun menin töihin kävellen, (aiempi työpaikka, kun just sain uuden työpaikan) ehkä pari viikkoa sitten, niin kävi yks oudoimmista jutuista. Mä lähdin aamulla normaalisti siis töihin, muistan kun pakkasin kotona laukkuun perusjutut; kännykkä, avaimet, eväät jne ja seuraava muistikuva on siitä, että istun työvaatteissa toimistossa. En muista mitään koko kävelymatkasta tai, että lähdin ovesta ulos. Pieniä pätkiä siitä, että oon vaihtanu vaatteita muistan kyllä, mutta siinä se. En enää tiedä missä mennään ja vähän kuumottaa nää olot, et mitähän seuraavaks. Ja lisäksi tuntuu, että fyysinen sairaus on alkanut oireileen enemmän.. En tiedä. Kamala itseinho ja häpeä, että on näitä oloja ja kohtauksia. Eikö toi fyysinen sairaus ois voinu riittää.. :( Jos sekoon, niin sulkekaa laitokseen meiät pois kuljeksimasta kaduilta.

    Osaosa osanen,
    mun pieni palanen.
    olen täällä sinun päässä,
    pidän sinut joskus jäässä,
    ei liiku kroppa, mutta päätä voi kääntää,
    en anna sun muuta kehonosaa vääntää.
    En kerro sulle mitä aion,
    ajatuksia päähäsi taion.
    Kannattaakin pelätä,
    ei mua sun terapia selätä.
    Mulla on päällä tää moodi,
    mihin vain sulla on koodi.
    Ratkase se ja huolta itsestä kanna,
    tätä kirousta ei muukaan anna.
    - - -


    Jonkun piti päästä runoilemaan. Noh, hyvää päivänjatkoa!
    Anni - useimmiten vihainen
    Hän - haluaa uskoa, toiveikas, positiivinen
    Muratti - Asennetta! Vaikeuksien kautta vituiks!
    Minä - en tiedä kuka olen
  • Ajatelkaa et ihmisellä on aivot yhtenä möykkynä, ja siks se ei oikeen tajuu kunnolla tilaa. Mut mustekaloilla on aivotoimintaa joka lonkerossa. Ne ymmärtää paljon paremmin avaruudellista hahmottamista, ku niillä on kokemustulkintaa kahdeksassa paikassa yhtä aikaa koko ajan, ja ne voi liikutella aivojaan eri suuntiin suhteessa toisiinsa. Niiden maailma on ihan erilainen ku meidän.

  • Ajatelkaa et ihmisellä on aivot yhtenä möykkynä, ja siks se ei oikeen tajuu kunnolla tilaa. Mut mustekaloilla on aivotoimintaa joka lonkerossa. Ne ymmärtää paljon paremmin avaruudellista hahmottamista, ku niillä on kokemustulkintaa kahdeksassa paikassa yhtä aikaa koko ajan, ja ne voi liikutella aivojaan eri suuntiin suhteessa toisiinsa. Niiden maailma on ihan erilainen ku meidän.

  • Mustekalat on mahtavia eläimiä. Ollapa mustekala.

    Kaikki eläimet on mahtavia. Löysin National Geographicin videon rottien kutittamisesta.

    https://www.youtube.com/watch?v=d-84UJpYFRM

    Pitää hommata itellekin joku kapine, jolla nauhoittaa omien rottien kikatusta kun niitä kutittelee. Mun tytöt on ihan hirveen leikkisiä ja ihan varmasti nauravat paljon!

    Mä en osaa kirjoittaa nyt. En tykkää tälläsestä töksähtelevästä tyylistä, mutta tällä hetkellä en pysty parempaan. Blorgh! Ärsyttävää! Mulla on kirjakin tekeillä, mikä on aika naurettava ajatus kun tuntuu että puolet ajasta en osaa muodostaa kokonaisia sujuvia lauseita. Haluaisin oksentaa sen tarinan valmiina mielikuvina ja tunnelmina johonkin maagiseen ajatustenlukuformaattiin mutta tällä hetkellä ei oo teknologia valitettavasti ihan niin kehittynyttä (Elon Musk, HJALP).

    A(J)H sä oot älykäs. Kehitä mulle ajatustenlukulaite jolle saa tallennettua tarinoita. Saa suorittaa, än yy tee nyt.
  • Mustekalat on mahtavia eläimiä. Ollapa mustekala.

    Kaikki eläimet on mahtavia. Löysin National Geographicin videon rottien kutittamisesta.

    https://www.youtube.com/watch?v=d-84UJpYFRM

    Pitää hommata itellekin joku kapine, jolla nauhoittaa omien rottien kikatusta kun niitä kutittelee. Mun tytöt on ihan hirveen leikkisiä ja ihan varmasti nauravat paljon!

    Mä en osaa kirjoittaa nyt. En tykkää tälläsestä töksähtelevästä tyylistä, mutta tällä hetkellä en pysty parempaan. Blorgh! Ärsyttävää! Mulla on kirjakin tekeillä, mikä on aika naurettava ajatus kun tuntuu että puolet ajasta en osaa muodostaa kokonaisia sujuvia lauseita. Haluaisin oksentaa sen tarinan valmiina mielikuvina ja tunnelmina johonkin maagiseen ajatustenlukuformaattiin mutta tällä hetkellä ei oo teknologia valitettavasti ihan niin kehittynyttä (Elon Musk, HJALP).

    A(J)H sä oot älykäs. Kehitä mulle ajatustenlukulaite jolle saa tallennettua tarinoita. Saa suorittaa, än yy tee nyt.
  • MIKÄ oivallus, oikeesti vau, kiitos tästä !
    Vaikken tykkää mustekaloista, mutta syötynä hyvää. Oon muuten tosi kasvispainotteinen syöjä ja ehkä kerran vuodessa syön mustekalaa, jos sitäkään.
    Anni - useimmiten vihainen
    Hän - haluaa uskoa, toiveikas, positiivinen
    Muratti - Asennetta! Vaikeuksien kautta vituiks!
    Minä - en tiedä kuka olen
  • MIKÄ oivallus, oikeesti vau, kiitos tästä !
    Vaikken tykkää mustekaloista, mutta syötynä hyvää. Oon muuten tosi kasvispainotteinen syöjä ja ehkä kerran vuodessa syön mustekalaa, jos sitäkään.
    Anni - useimmiten vihainen
    Hän - haluaa uskoa, toiveikas, positiivinen
    Muratti - Asennetta! Vaikeuksien kautta vituiks!
    Minä - en tiedä kuka olen
  • Mustekalat on jotain niin hienoa upeutta! Miten miten miten voi olla mahdollista että meressä elävä otus jolla ei ole minkäänlaista kokemusta esineistä tai vangittuna olemisesta, pystyy hyvin lyhyessä ajassa ratkaisemaan ongelman kuinka kierteelle väännetyn purkin kannen saa auki sisäpuolelta jotta voi karata? Silti vaikka sen aivot toimii niin eri tavalla kuin nisäkkäiden aivot? Jos mut tunkisi joku lasipurkkiin, niin siellä mä istuisin maailman tappiin.

    Sitä mä en kyllä oikein ymmärrä, miksi maailman olemassaolo olisi riippuvainen meidän aisteista? Aattelen että maailma on olemassa sellaisena kuin se on ja siitä me koetaan jokin osa aisteillamme ja aivoillamme ja sen koetun perusteella tulkitaan maailma tietynlaiseksi. Joku muu laji kokee sen ainakin osittain toisin.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Mustekalat on jotain niin hienoa upeutta! Miten miten miten voi olla mahdollista että meressä elävä otus jolla ei ole minkäänlaista kokemusta esineistä tai vangittuna olemisesta, pystyy hyvin lyhyessä ajassa ratkaisemaan ongelman kuinka kierteelle väännetyn purkin kannen saa auki sisäpuolelta jotta voi karata? Silti vaikka sen aivot toimii niin eri tavalla kuin nisäkkäiden aivot? Jos mut tunkisi joku lasipurkkiin, niin siellä mä istuisin maailman tappiin.

    Sitä mä en kyllä oikein ymmärrä, miksi maailman olemassaolo olisi riippuvainen meidän aisteista? Aattelen että maailma on olemassa sellaisena kuin se on ja siitä me koetaan jokin osa aisteillamme ja aivoillamme ja sen koetun perusteella tulkitaan maailma tietynlaiseksi. Joku muu laji kokee sen ainakin osittain toisin.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Quote Originally Posted by Inmyhead View Post
    Sitä mä en kyllä oikein ymmärrä, miksi maailman olemassaolo olisi riippuvainen meidän aisteista? Aattelen että maailma on olemassa sellaisena kuin se on ja siitä me koetaan jokin osa aisteillamme ja aivoillamme ja sen koetun perusteella tulkitaan maailma tietynlaiseksi. Joku muu laji kokee sen ainakin osittain toisin.
    Maailma on olemassa sellaisena kuin se on, mutta subjektiivinen kokemus, se miten me (me = kaikki elävät otukset jotka jollain tavoin havaitsee maailman) se maailma nähdään, haistetaan, maistetaan ja tunnetaan on Jotain Aivan Muuta. Mitä maailma olisi ilman meidän havaintoja siitä? Jos me ei pystyttäisi näkemään sitä tai edes tunnustelemaan tietämme pimeässä? Ainakin mun maailma on täynnä valoa, kasveja, eläimiä ja ihmisiä, mutta mitä tämä kaikki on objektiiviselta kannalta, jos vaikka maailmankaikkeudelta kysytään? Eri tavoin pyöriviä ja järjestyneitä alkeishiukkasia, todennäköisyysjakaumaa, kietoutuneisuutta, energiaa, matematiikkaa. Ja nämäkin käsitteet on meidän keksimiä, ei niitä todellisuudessa ole olemassa sen enempää kuin kuvat ja sadut ja tarinat on olemassa muuten kuin meidän päässä ja kirjan sivuilla informaation muodossa.

    Mun maailmaa ei olisi olemassa jos mä en olisi sitä kokemassa. Me kaikki ollaan avoimia kemiallisia systeemejä, jotka vaihtaa energiaa ja ainetta ympäristönsä kanssa ja meillä on jokaisella oma tulkintamme ja käsityksemme maailmasta.

    Selvensikö tää yhtään mun näkemystä? Jos ei selventänyt, ei se haittaa. Aattelin, että tässä ketjussa voi jutut mennä yli korkeelta ja kovaa eikä tarvii niin stressata ajatuksenjuoksustaan.
  • Quote Originally Posted by Inmyhead View Post
    Sitä mä en kyllä oikein ymmärrä, miksi maailman olemassaolo olisi riippuvainen meidän aisteista? Aattelen että maailma on olemassa sellaisena kuin se on ja siitä me koetaan jokin osa aisteillamme ja aivoillamme ja sen koetun perusteella tulkitaan maailma tietynlaiseksi. Joku muu laji kokee sen ainakin osittain toisin.
    Maailma on olemassa sellaisena kuin se on, mutta subjektiivinen kokemus, se miten me (me = kaikki elävät otukset jotka jollain tavoin havaitsee maailman) se maailma nähdään, haistetaan, maistetaan ja tunnetaan on Jotain Aivan Muuta. Mitä maailma olisi ilman meidän havaintoja siitä? Jos me ei pystyttäisi näkemään sitä tai edes tunnustelemaan tietämme pimeässä? Ainakin mun maailma on täynnä valoa, kasveja, eläimiä ja ihmisiä, mutta mitä tämä kaikki on objektiiviselta kannalta, jos vaikka maailmankaikkeudelta kysytään? Eri tavoin pyöriviä ja järjestyneitä alkeishiukkasia, todennäköisyysjakaumaa, kietoutuneisuutta, energiaa, matematiikkaa. Ja nämäkin käsitteet on meidän keksimiä, ei niitä todellisuudessa ole olemassa sen enempää kuin kuvat ja sadut ja tarinat on olemassa muuten kuin meidän päässä ja kirjan sivuilla informaation muodossa.

    Mun maailmaa ei olisi olemassa jos mä en olisi sitä kokemassa. Me kaikki ollaan avoimia kemiallisia systeemejä, jotka vaihtaa energiaa ja ainetta ympäristönsä kanssa ja meillä on jokaisella oma tulkintamme ja käsityksemme maailmasta.

    Selvensikö tää yhtään mun näkemystä? Jos ei selventänyt, ei se haittaa. Aattelin, että tässä ketjussa voi jutut mennä yli korkeelta ja kovaa eikä tarvii niin stressata ajatuksenjuoksustaan.
  • E: Oho sori tuli tosi pitkä, eikä järjen häivää, älkää lukeko!
    E: Joo ihan julkaisukelvotonta, pitää vähän miettiä mitä sanoo.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Tumpelo; 15-05-17 klo 23:52.
    Mitä jos musta piti alunperinkin tulla tällanen?
  • E: Oho sori tuli tosi pitkä, eikä järjen häivää, älkää lukeko!
    E: Joo ihan julkaisukelvotonta, pitää vähän miettiä mitä sanoo.
    Mitä jos musta piti alunperinkin tulla tällanen?
  • Joo Sonic, noinhan mäkin sen näen, paitsi että mun mielestä maailma on silti olemassa vaikka yksikään otus maan päällä ei lainkaan aistisi sitä millään tavalla. Mä en kai ole yhtään filosofinen koska mun mielestä puun kaatumisesta kyllä kuuluu ääni, vaikkei yksikään korvallinen olisi sitä kuuntelemassa. Miellän että "kuuluu ääni" ei viittaa itse aistimukseen, se on vain nimi ilmiölle jonka joku marsilainen nimeäisi eri tavalla koska aistisi sen eri tavalla.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Joo Sonic, noinhan mäkin sen näen, paitsi että mun mielestä maailma on silti olemassa vaikka yksikään otus maan päällä ei lainkaan aistisi sitä millään tavalla. Mä en kai ole yhtään filosofinen koska mun mielestä puun kaatumisesta kyllä kuuluu ääni, vaikkei yksikään korvallinen olisi sitä kuuntelemassa. Miellän että "kuuluu ääni" ei viittaa itse aistimukseen, se on vain nimi ilmiölle jonka joku marsilainen nimeäisi eri tavalla koska aistisi sen eri tavalla.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Jos ajattelee, että jossain korpimetsässä kaatuu suuri ikivanha puu. Miten se repii aluskasvillisuuten loven juurillaan mennessään ja mihin kaikkeen se osuu kaatuessaan. Ääniaallot kimpoilevan eri pinnoilta. Olisi vaikea kuvitella, että metsässä ei rämähtäisi vaikkei siellä olisi ketään. Tai jos puunkaataja olisi kuuro. Tai jos hän kuulisi vain todella kapealta äänialueelta. Monet eläimet kuulee ääniä, joita ihminen ei kuule. Ei kai silti kiistetä, etteikö niitä ääniä olisi olemassa myös jollain tavalla ihmiselle.

    Luin vähän aikaa sitten, että lintujen höyhenpuhuissa on kuvioita sellaisilla väri'taajuuksilla', joita ihmissilmä ei havaitse. Aika kiehtovaa. Musta ne kuviot on olemassa. Jotenkin tekee mieli vastustaa sitä ajatusta, että maailma on subjektiivinen kokemus ja ihminen itse sen mitta.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Jos ajattelee, että jossain korpimetsässä kaatuu suuri ikivanha puu. Miten se repii aluskasvillisuuten loven juurillaan mennessään ja mihin kaikkeen se osuu kaatuessaan. Ääniaallot kimpoilevan eri pinnoilta. Olisi vaikea kuvitella, että metsässä ei rämähtäisi vaikkei siellä olisi ketään. Tai jos puunkaataja olisi kuuro. Tai jos hän kuulisi vain todella kapealta äänialueelta. Monet eläimet kuulee ääniä, joita ihminen ei kuule. Ei kai silti kiistetä, etteikö niitä ääniä olisi olemassa myös jollain tavalla ihmiselle.

    Luin vähän aikaa sitten, että lintujen höyhenpuhuissa on kuvioita sellaisilla väri'taajuuksilla', joita ihmissilmä ei havaitse. Aika kiehtovaa. Musta ne kuviot on olemassa. Jotenkin tekee mieli vastustaa sitä ajatusta, että maailma on subjektiivinen kokemus ja ihminen itse sen mitta.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Kuuleminen on kokemista, niin jos kukaan/mikään ei kuule, ei oo kuulumistakaan. Aallot joista se kuuleminen syntyis, etenee ilmassa silti, eli ääni on kuitenki. Aallot ei tarvi tulkitsijaa ollakseen olemassa. Ääni on se asia ilmassa, kuuleminen on se mikä tapahtuu korvassa. Eli tyhjässä metsässä on ääni, mutta se ei kuulu. Se on vähän ku joku sanaleikki enemmän ku oikee kysymys. Tässä tullaan siihen, miks sanoilla puhuttaessa aletaan puhua ristiin ja ymmärtää asiat eri tavalla. Ensin pitäis määritellä merkitykset.

    Silleen mä sen aattelen. Musta se ei oo filosofinen kysymys vaan käytännöllinen, samoin ku kanat, munat ja niiden esiintymisjärjestys. Tai oikeestan toi metsäjuttu on teoreettinen kysymys, koska ei metsä oo koskaan tyhjä.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä A(J)H; 16-05-17 klo 05:51.

  • Kuuleminen on kokemista, niin jos kukaan/mikään ei kuule, ei oo kuulumistakaan. Aallot joista se kuuleminen syntyis, etenee ilmassa silti, eli ääni on kuitenki. Aallot ei tarvi tulkitsijaa ollakseen olemassa. Ääni on se asia ilmassa, kuuleminen on se mikä tapahtuu korvassa. Eli tyhjässä metsässä on ääni, mutta se ei kuulu. Se on vähän ku joku sanaleikki enemmän ku oikee kysymys. Tässä tullaan siihen, miks sanoilla puhuttaessa aletaan puhua ristiin ja ymmärtää asiat eri tavalla. Ensin pitäis määritellä merkitykset.

    Silleen mä sen aattelen. Musta se ei oo filosofinen kysymys vaan käytännöllinen, samoin ku kanat, munat ja niiden esiintymisjärjestys. Tai oikeestan toi metsäjuttu on teoreettinen kysymys, koska ei metsä oo koskaan tyhjä.

  • Hmm, mun mielestä noi kaatuva puu- ja höyhenkuvioesimerkitkin on on vain skaalauskysymyksiä. Totta kai se kaatuva puu järisyttää ilmaa ja saa aikaan ääniaaltoja riippumatta siitä onko mikään kuuloelimillä varustettu otus kuulemassa, ja totta kai se höyhenkuvio on olemassa riippumatta siitä kuka sen näkee. Mutta kun mennään oikein pieneen mittakaavaan, niin ne puut ja linnut ja me itsekin ollaan vain niitä todennäköisyysjakaumia ja hiukkasten vuorovaikutusta. Se missä mittakaavassa asioita tarkastelee, antaa sille merkityksen.
  • Hmm, mun mielestä noi kaatuva puu- ja höyhenkuvioesimerkitkin on on vain skaalauskysymyksiä. Totta kai se kaatuva puu järisyttää ilmaa ja saa aikaan ääniaaltoja riippumatta siitä onko mikään kuuloelimillä varustettu otus kuulemassa, ja totta kai se höyhenkuvio on olemassa riippumatta siitä kuka sen näkee. Mutta kun mennään oikein pieneen mittakaavaan, niin ne puut ja linnut ja me itsekin ollaan vain niitä todennäköisyysjakaumia ja hiukkasten vuorovaikutusta. Se missä mittakaavassa asioita tarkastelee, antaa sille merkityksen.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?