• Triggerivaroitus muille lukijoille!! (Tää teksti on vähän huonossa ketjussa, anteeksi)

    Kyllä mä sen sain luettua. Melkoisen voimat vievän itkukohtauksen sain kyllä, mutta se on hyvä asia. Se tuli hyvästä tunteesta. Se tuli siitä miten kipeää tekee toisen ihmisen rakkaus, kaikesta omasta käytöksestäni huolimatta. Huh.... Se tuli taas niin tarpeeseen.

    Onnittelut Mekaikkiminä aivan mahtavasta puolisosta. Minulla on samanlainen. Ja olen onnekas. Todella onnekas. Siksi kai kaikki on mennyt mun päässä nyt viimeiakoina niin pahasti sekaisin kun se toisen ihmisen rakkaus tekee niin kipeetä. Mun puoliso on myös hyvin tunneherkkä. Ja vaikka mä olen kaikin voimin huutanut ja työntänyt häntä pois, kaikin keinoin yrittänyt päästä hänestä eroon ja lähteä pois, pitänyt häntä pahimpana vihollisenani... Niin hän on silti nähyt minut siellä kaiken alla, eikä koskaan suostunut uskomaan että olisin se ihminen. Mulla on aivan mahtava puoliso. Hänen kanssaan voin olla olemassa ja olenkin =) Hän tukee mua aivan ylitse kaiken, omien voimiensakin. Tukee, ymmärtää ja pitää kiinni. Rakastaa minua juuri tälläisena.

    Mulla on asiat ihan oikeasti todella hyvin, kun en ole yksin. Joku hyvin läheinen ymmärtää ja tukee.
  • Triggerivaroitus muille lukijoille!! (Tää teksti on vähän huonossa ketjussa, anteeksi)

    Kyllä mä sen sain luettua. Melkoisen voimat vievän itkukohtauksen sain kyllä, mutta se on hyvä asia. Se tuli hyvästä tunteesta. Se tuli siitä miten kipeää tekee toisen ihmisen rakkaus, kaikesta omasta käytöksestäni huolimatta. Huh.... Se tuli taas niin tarpeeseen.

    Onnittelut Mekaikkiminä aivan mahtavasta puolisosta. Minulla on samanlainen. Ja olen onnekas. Todella onnekas. Siksi kai kaikki on mennyt mun päässä nyt viimeiakoina niin pahasti sekaisin kun se toisen ihmisen rakkaus tekee niin kipeetä. Mun puoliso on myös hyvin tunneherkkä. Ja vaikka mä olen kaikin voimin huutanut ja työntänyt häntä pois, kaikin keinoin yrittänyt päästä hänestä eroon ja lähteä pois, pitänyt häntä pahimpana vihollisenani... Niin hän on silti nähyt minut siellä kaiken alla, eikä koskaan suostunut uskomaan että olisin se ihminen. Mulla on aivan mahtava puoliso. Hänen kanssaan voin olla olemassa ja olenkin =) Hän tukee mua aivan ylitse kaiken, omien voimiensakin. Tukee, ymmärtää ja pitää kiinni. Rakastaa minua juuri tälläisena.

    Mulla on asiat ihan oikeasti todella hyvin, kun en ole yksin. Joku hyvin läheinen ymmärtää ja tukee.
  • Mulla vaihtelee osat myös aika lujaa. Keväällä oli niin, että kaikki osat (keväällä niitä oli vielä viis), saatto tunnin sisään mekastaa. Olin aivan poikki. Nykyään saattaa olla päiviä, että on hyvä olo. Ja niin se mitä se itsetuhoinen tosiaankin yrittää sanoa on valhe, se ei vastaa todellisuutta ollenkaan eikä sen juttuja pidä kuunnella (se on kamalan kamalan vaikeaa, tiedän)! Pitää vaan koittaa puhua sitä osaa vastaan, rakastaa sitä ja antaa sitä hellyyttä sille.
  • Mulla vaihtelee osat myös aika lujaa. Keväällä oli niin, että kaikki osat (keväällä niitä oli vielä viis), saatto tunnin sisään mekastaa. Olin aivan poikki. Nykyään saattaa olla päiviä, että on hyvä olo. Ja niin se mitä se itsetuhoinen tosiaankin yrittää sanoa on valhe, se ei vastaa todellisuutta ollenkaan eikä sen juttuja pidä kuunnella (se on kamalan kamalan vaikeaa, tiedän)! Pitää vaan koittaa puhua sitä osaa vastaan, rakastaa sitä ja antaa sitä hellyyttä sille.
  • Katsoin tänään eli eilen dokumentin Amy Winehousesta

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/02...lahjakkuudesta

    , ja jos joku ei tiedä, että mitä tarkoittaa kombinaatio itsetuhoisuus & syömishäiriö, niin tuossa Amy-dokumentissa se selviää.

    Kauniita unia, Amy!
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Katsoin tänään eli eilen dokumentin Amy Winehousesta

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/02...lahjakkuudesta

    , ja jos joku ei tiedä, että mitä tarkoittaa kombinaatio itsetuhoisuus & syömishäiriö, niin tuossa Amy-dokumentissa se selviää.

    Kauniita unia, Amy!
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Jos on reilusti itsetuhoinen, kuten minä olin, niin reilusti-itsetuhoisen on PAKKO alkaa rakastaa itseään, ja se on äärimmäisen vaikeaa, äärimmäisen tuskallista ja äärimäisen kivuliasta. Itsenrakastamisopiskelut alkavat, kun tapahtuu pohjakosketus: "Tämän alemmaksi en halua itsetuhoineni vajota." Sitten itsetuhoisuutta vastaan taistellaan äärimmäisen kovia taisteluja yötä päivää, eikä itsetuhoisen ihmisen Tie ole helppo, ja reilusti itsetuhoiselta ihmiseltä ei voi vaatia aluksi kovinkaan suuria itsenrakastamistaitoja : minulla ainakin itsenrakastamistaidot olivat aluksi todella heiveröiset, mutta sitten vuosien ja vuosien itsenrakastamisopiskelujen tulokset alkoivat tuntua ja näkyä - mutta

    h

    i

    t

    a

    a

    s

    t

    i

    .



    PAKKO on sellainen sana, jota harva haluaa kuulla, mutta sellaista se sitten on se itsenrakastamisopiskelu - meinaan PAKKOA PAKON perään, mutta SISÄISESTÄ PAKOSTA käsin. Koko lapsuuteni minunkin oli PAKKO henkeni pitimiksi 'rakastaa' insestiäitiäni, joten minulla ja minun vertaisillani ei voi mitenkään olla mitään käsitystä siitä, että mitä äidinrakkaus tarkoittaa, ja 'äidinrakkaushan' on kaikkea muuta kuin äidinrakkautta. On tämä itsenrakastamisopiskelu kyllä äärimmäisen kammottavaa, äärimmäisen pelottavaa ja äärimmäisen kivuliasta, ja siksi ymmärrän heitäkin, jotka päätyvät lopulliseen ratkaisuunsa.

    Voimia meille kaikille itsetuhoisuutensa kanssa taisteleville tähän 4.3. 2017 -päivään !
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 04-03-17 klo 12:38.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Jos on reilusti itsetuhoinen, kuten minä olin, niin reilusti-itsetuhoisen on PAKKO alkaa rakastaa itseään, ja se on äärimmäisen vaikeaa, äärimmäisen tuskallista ja äärimäisen kivuliasta. Itsenrakastamisopiskelut alkavat, kun tapahtuu pohjakosketus: "Tämän alemmaksi en halua itsetuhoineni vajota." Sitten itsetuhoisuutta vastaan taistellaan äärimmäisen kovia taisteluja yötä päivää, eikä itsetuhoisen ihmisen Tie ole helppo, ja reilusti itsetuhoiselta ihmiseltä ei voi vaatia aluksi kovinkaan suuria itsenrakastamistaitoja : minulla ainakin itsenrakastamistaidot olivat aluksi todella heiveröiset, mutta sitten vuosien ja vuosien itsenrakastamisopiskelujen tulokset alkoivat tuntua ja näkyä - mutta

    h

    i

    t

    a

    a

    s

    t

    i

    .



    PAKKO on sellainen sana, jota harva haluaa kuulla, mutta sellaista se sitten on se itsenrakastamisopiskelu - meinaan PAKKOA PAKON perään, mutta SISÄISESTÄ PAKOSTA käsin. Koko lapsuuteni minunkin oli PAKKO henkeni pitimiksi 'rakastaa' insestiäitiäni, joten minulla ja minun vertaisillani ei voi mitenkään olla mitään käsitystä siitä, että mitä äidinrakkaus tarkoittaa, ja 'äidinrakkaushan' on kaikkea muuta kuin äidinrakkautta. On tämä itsenrakastamisopiskelu kyllä äärimmäisen kammottavaa, äärimmäisen pelottavaa ja äärimmäisen kivuliasta, ja siksi ymmärrän heitäkin, jotka päätyvät lopulliseen ratkaisuunsa.

    Voimia meille kaikille itsetuhoisuutensa kanssa taisteleville tähän 4.3. 2017 -päivään !
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Itsetuhoisuus on läsnä minulla elämässäni päivittäin. Joskus vahvempana ja joskus lievempänä. Itsemurhayrityksiä takana monia. Viiltelyä, paljon. Mutta päivä kerrallaan. Ehkä joku päivä tämä taistelu vielä voitetaan.
  • Itsetuhoisuus on läsnä minulla elämässäni päivittäin. Joskus vahvempana ja joskus lievempänä. Itsemurhayrityksiä takana monia. Viiltelyä, paljon. Mutta päivä kerrallaan. Ehkä joku päivä tämä taistelu vielä voitetaan.
  • Minun kohdallani olisi tapahtunut aktiivinen tai passiivinen VÄÄJÄÄMÄTÖN itsemurha, jos A.) en itse olisi HALUNNUT lopettaa itsetuhoamistani, ja jos B.) en olisi löytänyt AMMATTITAITOISTA psykoterapeuttiani. On ollut järkyttävää tiedostaa, että insestiäitini HALUSI tuhota elämäni, minä olin insestiäitini TUHOTTAVA KOHDE.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Minun kohdallani olisi tapahtunut aktiivinen tai passiivinen VÄÄJÄÄMÄTÖN itsemurha, jos A.) en itse olisi HALUNNUT lopettaa itsetuhoamistani, ja jos B.) en olisi löytänyt AMMATTITAITOISTA psykoterapeuttiani. On ollut järkyttävää tiedostaa, että insestiäitini HALUSI tuhota elämäni, minä olin insestiäitini TUHOTTAVA KOHDE.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Olen tänään mietiskellyt täällä sängyn pohjalla paljon sitä, että samoin kuin petoeläimet tai metsästäjät ottavat kohteen, sihdin, niin samalla tavalla minä olin insestiäitini sihdissä koko lapsuuteni ajan, mutta minun oli pakko henkeni pitimiksi poistaa tietoisuudestani se, että olin äitini teuras. Ja sitten, koska olin koko lapsuuteni ajan ollut teuras, niin minun teurasminäni jatkoi teuraana olemista automaattisesti, kun vartuin. Minulla oli sisäinen teurastajaäiti, joka johti minua teuraalle minun tiedostamatta, että mistä tämä kaikki johtui.

    Ei ihme, että väsyttää ja nukuttaa ja nukkuu, kun tämmöisiä joutuu tekemään itse itselleen selväksi: minä olin äitini teuras, en rakas lapsi. Ja ei ihme, että itsetuhoisuuteni juuret ovat olleet niin syvällä, ja että itsetuhoisuutta vastaan olen joutunut käymään niin ankaria taisteluja. Olen tarvinnut paljon paljon sekä AMMATTITAITOISTA että itsehoitoa jo pelkästään siksi, että pysyn hengissä.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 30-03-17 klo 18:20.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Olen tänään mietiskellyt täällä sängyn pohjalla paljon sitä, että samoin kuin petoeläimet tai metsästäjät ottavat kohteen, sihdin, niin samalla tavalla minä olin insestiäitini sihdissä koko lapsuuteni ajan, mutta minun oli pakko henkeni pitimiksi poistaa tietoisuudestani se, että olin äitini teuras. Ja sitten, koska olin koko lapsuuteni ajan ollut teuras, niin minun teurasminäni jatkoi teuraana olemista automaattisesti, kun vartuin. Minulla oli sisäinen teurastajaäiti, joka johti minua teuraalle minun tiedostamatta, että mistä tämä kaikki johtui.

    Ei ihme, että väsyttää ja nukuttaa ja nukkuu, kun tämmöisiä joutuu tekemään itse itselleen selväksi: minä olin äitini teuras, en rakas lapsi. Ja ei ihme, että itsetuhoisuuteni juuret ovat olleet niin syvällä, ja että itsetuhoisuutta vastaan olen joutunut käymään niin ankaria taisteluja. Olen tarvinnut paljon paljon sekä AMMATTITAITOISTA että itsehoitoa jo pelkästään siksi, että pysyn hengissä.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • En tiedä onko mun terapia epäonnistunut aivan totaalisesti, mutta minulta on oikeasti hävinnyt sellainen itsetuhoisuus, viiltelyn ajatukset vaikka haluja onkin en enää niitä toteuta ja sellainen epämääräinen sekava käytös ja holtittomat itsemurha ajatukset ja yritykset ovat kadonneet totaalisesti.

    Sen sijaan tilalla on aika vakaa päätös, että jos tilanne heikkenee vähääkään ja elämä on ajautumassa taas sekasortoon niin teen itsemurhan. Suunnitelma miten on täysin kirkas, vaikka tarvikkeita ei olekaan hankittuna, mutta paikat mistä saada kaikki tarvittava hankittua on katsottu.

    Olen terapeutille tästä sanonut, mutten oikeastaan edes hirveästi sen kanssa haluaisi puhua tästä ettei se ajattele epäonnistuneensa. Ei se ole epäonnistunut, mutta olen vaan tajunnut sen, että en mä tule koskaan näkemään "normaalia" päivää. Kaikkia asiat menneisyydestä tulee ikuisesti muistuttamaan. Ei ne häviä ikinä. Lisäksi oivallus, että ei minulla ole ketään tässä maailmassa joka edes kaipaisi tai huomaisi minun kadonneen tekee kuolemisesta vieläkin helpomman ajatuksen. Ei jää kukaan suremaan. Ainoastaan koiran osalta täytyy jotain järjestää jotta se ei joudu asunnossa olemaan pitkään.

    Osat ovat myös hiljentyneet, kun olen tuon lopullisen ratkaisun ajatuksen hyväksynyt ja valmistautunut siihen.
  • En tiedä onko mun terapia epäonnistunut aivan totaalisesti, mutta minulta on oikeasti hävinnyt sellainen itsetuhoisuus, viiltelyn ajatukset vaikka haluja onkin en enää niitä toteuta ja sellainen epämääräinen sekava käytös ja holtittomat itsemurha ajatukset ja yritykset ovat kadonneet totaalisesti.

    Sen sijaan tilalla on aika vakaa päätös, että jos tilanne heikkenee vähääkään ja elämä on ajautumassa taas sekasortoon niin teen itsemurhan. Suunnitelma miten on täysin kirkas, vaikka tarvikkeita ei olekaan hankittuna, mutta paikat mistä saada kaikki tarvittava hankittua on katsottu.

    Olen terapeutille tästä sanonut, mutten oikeastaan edes hirveästi sen kanssa haluaisi puhua tästä ettei se ajattele epäonnistuneensa. Ei se ole epäonnistunut, mutta olen vaan tajunnut sen, että en mä tule koskaan näkemään "normaalia" päivää. Kaikkia asiat menneisyydestä tulee ikuisesti muistuttamaan. Ei ne häviä ikinä. Lisäksi oivallus, että ei minulla ole ketään tässä maailmassa joka edes kaipaisi tai huomaisi minun kadonneen tekee kuolemisesta vieläkin helpomman ajatuksen. Ei jää kukaan suremaan. Ainoastaan koiran osalta täytyy jotain järjestää jotta se ei joudu asunnossa olemaan pitkään.

    Osat ovat myös hiljentyneet, kun olen tuon lopullisen ratkaisun ajatuksen hyväksynyt ja valmistautunut siihen.
  • Et sä ihan turha ihminen Dirkki oo ku mä oon bongannut sut täältä ja aatellut et harmi ettet käy enempää.

    Tajuun ton hyvin. Mä oon elossa siks et oon päättänyt kuolla ennen ku tuun tietyn ikäiseksi. Mulla on monta osaa jotka ei aio vanheta, enkä vois elää ollenkaan jos en olis jo päättänyt miten vanhaks saan tulla. En aio luopuu siit ajatuksesta. Haluisin apuu siihen et nyt voi paremmin, mut en siihen et tää loppuu joskus. Se on syy, miks mulla ei oo itsellä tarve nyt niin paljoo kuolla, vaikka yks osa ei maltakaan odottaa.

    Sellanen itsetuho on erilaista jos haluu rankaista itseensä tai on sekava. On eri asia tietää jotain ja siks olla rauhallinen.

    Ei se oo nyt just, ni ei kenenkää tarvi hätäillä, enkä haluu siihen mitään apua.

    Yks eniten auttavia asioita joita oon kuullut sanottavan on se et itsemurha ratkaisuna ei poistu koskaan. Siis siinä mielessä et ei sillä tavallaan oo kiire. Sillonkaan ku menee *****sti.

    Isoin paniikki ja paha olo tulee jos se mahdollisuus on liian tehokkaasti estetty. Sit tuun itsetuhoisemmaks, en kestä etten saa ite päättää. Voin olla elossa vain jos saan säädellä sitä ite.

  • Et sä ihan turha ihminen Dirkki oo ku mä oon bongannut sut täältä ja aatellut et harmi ettet käy enempää.

    Tajuun ton hyvin. Mä oon elossa siks et oon päättänyt kuolla ennen ku tuun tietyn ikäiseksi. Mulla on monta osaa jotka ei aio vanheta, enkä vois elää ollenkaan jos en olis jo päättänyt miten vanhaks saan tulla. En aio luopuu siit ajatuksesta. Haluisin apuu siihen et nyt voi paremmin, mut en siihen et tää loppuu joskus. Se on syy, miks mulla ei oo itsellä tarve nyt niin paljoo kuolla, vaikka yks osa ei maltakaan odottaa.

    Sellanen itsetuho on erilaista jos haluu rankaista itseensä tai on sekava. On eri asia tietää jotain ja siks olla rauhallinen.

    Ei se oo nyt just, ni ei kenenkää tarvi hätäillä, enkä haluu siihen mitään apua.

    Yks eniten auttavia asioita joita oon kuullut sanottavan on se et itsemurha ratkaisuna ei poistu koskaan. Siis siinä mielessä et ei sillä tavallaan oo kiire. Sillonkaan ku menee *****sti.

    Isoin paniikki ja paha olo tulee jos se mahdollisuus on liian tehokkaasti estetty. Sit tuun itsetuhoisemmaks, en kestä etten saa ite päättää. Voin olla elossa vain jos saan säädellä sitä ite.

  • Mua hävettää toi edellinen viesti, ku siinä kävi se sama kun aina ku yritän sanoo jotain kivaa jollekin. En osaa sanoo mitään normaalisti niinku muut, vaan sit ku yritän ni kuulostan aina oudolta huoralta.

    Mutta ei mun siitä pitänyt kirjottaa ku itsetuhoisuudesta. En tiedä tarviiko tää erikseen triggerivaroitusta, kun otsikossa on kuitenki aihe. Mutta tää on siis itsemurhasta. Niin jos se triggeröi ni sit ei kannata lukee.

    Mun tekis tosi paljon mieli tappaa itseni. Koska se olis kivaa ja hienoa. Se ajatus jäi jumiin päähän ja on vaikee ajatella mitään muuta. Mut siitä tulee hyvä olo ja vähän irrallinen ja leijuva.

    En oikee tiedä miks haluun kuolla, kun ihan just nyt ei oo kauheen paha olo. Mutta on se ollut pitkään ja tavallaan perusteluna. Mut ei oo sillai että olo olis nyt niin sietämätön et siks haluu. Välillä ku on ollut niin huono olo että on ihan halvaantunut, sillon ku en voinut kirjottakaan pitkään aikaan, niin oli jotenki liian huono olo edes kuolla. Ku se vaatii niin paljon yritystä että oikeesti kuolee. Kyllä oon ollut tosi itsetuhoinen. En oikeestaan ees tiedä oonko yrittänyt itsemurhaa, et miten mikäkin lasketaan. Mut nyt voin paljon paremmin ja on vaikee ajatella muuta ku et miten hienoo ois olla kuollut. Se olis niin helpottavaa. En kirjota siitä helpottavuudesta enempää ku en haluu et kenellekään muulle tulee sama olo, mutta kuitenki tuun siitä ajatuksesta onnelliseksi.

    Mä triggeröidyn normaalistikin helposti jos puhutaan itsemurhasta. Jos se edes mainitaan jossain niin et joku on onnistunut siinä. Siis sillai et tuun kateelliseksi kaikille ku on kuollut ja haluun itekin. Yleensäki jos puhutaan kuolemasta ni alan ajatella sitä miten hienoo olis olla kuollut. Siitä kuolleena olemisesta on kaikkia tosi outoja ja pimeitäki ajatuksia. Ja mäki haluun katsoo vaikka kuvia kuolleista ihmisistä ja ajatella et olisin niistä joku. Tai et voisin olla siinä joukossa. En mä onnettomuuskuvia halua, kun sellasii rauhallisia.

    Kun ajattelee ettei tää kestä kauaa, niin elämä on melkein kaunista. Mutta jos ei se kohta lopu, niin en mä sit jaksa olla elossakaan.

  • Mua hävettää toi edellinen viesti, ku siinä kävi se sama kun aina ku yritän sanoo jotain kivaa jollekin. En osaa sanoo mitään normaalisti niinku muut, vaan sit ku yritän ni kuulostan aina oudolta huoralta.

    Mutta ei mun siitä pitänyt kirjottaa ku itsetuhoisuudesta. En tiedä tarviiko tää erikseen triggerivaroitusta, kun otsikossa on kuitenki aihe. Mutta tää on siis itsemurhasta. Niin jos se triggeröi ni sit ei kannata lukee.

    Mun tekis tosi paljon mieli tappaa itseni. Koska se olis kivaa ja hienoa. Se ajatus jäi jumiin päähän ja on vaikee ajatella mitään muuta. Mut siitä tulee hyvä olo ja vähän irrallinen ja leijuva.

    En oikee tiedä miks haluun kuolla, kun ihan just nyt ei oo kauheen paha olo. Mutta on se ollut pitkään ja tavallaan perusteluna. Mut ei oo sillai että olo olis nyt niin sietämätön et siks haluu. Välillä ku on ollut niin huono olo että on ihan halvaantunut, sillon ku en voinut kirjottakaan pitkään aikaan, niin oli jotenki liian huono olo edes kuolla. Ku se vaatii niin paljon yritystä että oikeesti kuolee. Kyllä oon ollut tosi itsetuhoinen. En oikeestaan ees tiedä oonko yrittänyt itsemurhaa, et miten mikäkin lasketaan. Mut nyt voin paljon paremmin ja on vaikee ajatella muuta ku et miten hienoo ois olla kuollut. Se olis niin helpottavaa. En kirjota siitä helpottavuudesta enempää ku en haluu et kenellekään muulle tulee sama olo, mutta kuitenki tuun siitä ajatuksesta onnelliseksi.

    Mä triggeröidyn normaalistikin helposti jos puhutaan itsemurhasta. Jos se edes mainitaan jossain niin et joku on onnistunut siinä. Siis sillai et tuun kateelliseksi kaikille ku on kuollut ja haluun itekin. Yleensäki jos puhutaan kuolemasta ni alan ajatella sitä miten hienoo olis olla kuollut. Siitä kuolleena olemisesta on kaikkia tosi outoja ja pimeitäki ajatuksia. Ja mäki haluun katsoo vaikka kuvia kuolleista ihmisistä ja ajatella et olisin niistä joku. Tai et voisin olla siinä joukossa. En mä onnettomuuskuvia halua, kun sellasii rauhallisia.

    Kun ajattelee ettei tää kestä kauaa, niin elämä on melkein kaunista. Mutta jos ei se kohta lopu, niin en mä sit jaksa olla elossakaan.

  • Emmä ajatellut, etteikö sun viesti ollut kiva. Se oli kiva ja rohkaisevakin. Kiitos siitä.

    Maaliskuussa tilanne vaan oli oikeasti sellainen, että en yksinkertaisesti enää keksinyt mitään sanottavaa mihinkään. Turhautunut aivan kaikkeen. Kunhan purin omaa oloani.
  • Emmä ajatellut, etteikö sun viesti ollut kiva. Se oli kiva ja rohkaisevakin. Kiitos siitä.

    Maaliskuussa tilanne vaan oli oikeasti sellainen, että en yksinkertaisesti enää keksinyt mitään sanottavaa mihinkään. Turhautunut aivan kaikkeen. Kunhan purin omaa oloani.
  • Mulla oli paljonkin itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja. Oon terapiassa päässyt sisään. Yksi on se, että minä olen paha- en ansaitse, kuin kärsimystä ja surua. Haluan lisätä oma tuskaani vaan, mun kuuluu kärsiä. Kukaan ei rakasta mua. Toinen on se että, ei oo ollut mitään ulospääsy tietä! Tuntuu vaan, että tuska jatkaa jatkumista ja loppua ei näy. Onneks oon päässyt näiden kanssa eteenpäin ja nykyään rakastan itseäni.
  • Mulla oli paljonkin itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja. Oon terapiassa päässyt sisään. Yksi on se, että minä olen paha- en ansaitse, kuin kärsimystä ja surua. Haluan lisätä oma tuskaani vaan, mun kuuluu kärsiä. Kukaan ei rakasta mua. Toinen on se että, ei oo ollut mitään ulospääsy tietä! Tuntuu vaan, että tuska jatkaa jatkumista ja loppua ei näy. Onneks oon päässyt näiden kanssa eteenpäin ja nykyään rakastan itseäni.
  • Quote Originally Posted by lasiprinsessa View Post
    Mulla oli paljonkin itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja. Oon terapiassa päässyt sisään. Yksi on se, että minä olen paha- en ansaitse, kuin kärsimystä ja surua. Haluan lisätä oma tuskaani vaan, mun kuuluu kärsiä. Kukaan ei rakasta mua. Toinen on se että, ei oo ollut mitään ulospääsy tietä! Tuntuu vaan, että tuska jatkaa jatkumista ja loppua ei näy. Onneks oon päässyt näiden kanssa eteenpäin ja nykyään rakastan itseäni.
    Mulla on kanssa ollut toi jälkimmäinen (ja on pieneltä osin vieläkin). Koko elämä on loputonta kärsimystä. Jos tapahtuu jotain hyvää, niin kohta tapahtuu jotain pahaa. Se on kuin luonnonlaki, jonka kanssa ei kannata jäädä väittelemään.
  • Quote Originally Posted by lasiprinsessa View Post
    Mulla oli paljonkin itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja. Oon terapiassa päässyt sisään. Yksi on se, että minä olen paha- en ansaitse, kuin kärsimystä ja surua. Haluan lisätä oma tuskaani vaan, mun kuuluu kärsiä. Kukaan ei rakasta mua. Toinen on se että, ei oo ollut mitään ulospääsy tietä! Tuntuu vaan, että tuska jatkaa jatkumista ja loppua ei näy. Onneks oon päässyt näiden kanssa eteenpäin ja nykyään rakastan itseäni.
    Mulla on kanssa ollut toi jälkimmäinen (ja on pieneltä osin vieläkin). Koko elämä on loputonta kärsimystä. Jos tapahtuu jotain hyvää, niin kohta tapahtuu jotain pahaa. Se on kuin luonnonlaki, jonka kanssa ei kannata jäädä väittelemään.
  • @lasiprinsessa: Mä oon huomannut kans, että rankaisen itseäni koska koen, että mun kuuluu kärsiä. Se on ihan ***** ristiriitaista. Jollain tasolla haluaisin elää mukavasti ja parantaa oloani, mutta sitten kun olo on hyvä, iskee järjetön syyllisyys ja häpeä ja ahdistus ja pakko muistuttaa itseäni jollain tavalla, että mä oon sitten hei muuten aivan ***** ihminen enkä ansaitse hyvää oloa. En oo vuosikausiin ollut itsetuhoinen fyysisesti, mutta jollain henkisellä tasolla haluan raadella itseni kappaleiksi jos mulla menee mielestäni liian hyvin. Tää on ehkä syy siihen, miksi koin tarpeelliseksi pyytää psykiatrilta bentsoja tässä vaiheessa, kun mun toipuminen etenee hitaasti mutta varmasti ja Kela-tuettu terapia loppui.
  • @lasiprinsessa: Mä oon huomannut kans, että rankaisen itseäni koska koen, että mun kuuluu kärsiä. Se on ihan ***** ristiriitaista. Jollain tasolla haluaisin elää mukavasti ja parantaa oloani, mutta sitten kun olo on hyvä, iskee järjetön syyllisyys ja häpeä ja ahdistus ja pakko muistuttaa itseäni jollain tavalla, että mä oon sitten hei muuten aivan ***** ihminen enkä ansaitse hyvää oloa. En oo vuosikausiin ollut itsetuhoinen fyysisesti, mutta jollain henkisellä tasolla haluan raadella itseni kappaleiksi jos mulla menee mielestäni liian hyvin. Tää on ehkä syy siihen, miksi koin tarpeelliseksi pyytää psykiatrilta bentsoja tässä vaiheessa, kun mun toipuminen etenee hitaasti mutta varmasti ja Kela-tuettu terapia loppui.
  • Mä ymmärrän @A(J)H:n ajatuksen kuoleman helpottavuudesta tosi hyvin. Mulla on myös ollut (kauan sitten) niin vaikeita ja epätasaisia elämäntilanteita, että olen niiden tasaannuttua tehnyt itselleni lupauksen että enää ei tulee niin vaikeaa. Sopinut, että kuolema on ennen sitä. Se on tuntunut onnelliselta ja helpottavalta sopimukselta. Elämä on tuntunut olevan omissa käsissä kerrankin. Enää ei ole sellaista. Nyt mä haluan elää ja vieläpä oikein pitkän elämän. Jotain yllättävää on silti tapahtunut...

    Pitkästä aikaa olen vähän tietoisemmin pitänyt omaa itsetuhoista puolta tiukemmassa kontrollissa. Pelästyin millaisia kuvia se alkoi tarjoamaan mulle viikonloppuna lenkillä kun juoksin korkean sillan yli. Juoksin siitä suoraan kotiin itkemään. Nenästä valui verta matkalla. Juoksin ja katselin kuinka nenäliina muuttui verestä punaiseksi ja olin tosi järkyttynyt ajatuksistani, verestä, itkusta, pelästyksestä. Aika huono tunne. Pelkään että itsetuhoinen puoli ottaa musta vallan. Sellaista ei ole todella moneen vuoteen tapahtunut. Pelkään etten osaa selittää tätä asiaa terapiassa. Jos se päättyy siihen, että terapeutti toteaa ettei nenäverenvuoto ole vaarallista. Jos asia ei tule riittävän vakavasti mun suusta. Jos siitä seuraa häpeää. Jos itsetuhoinen pönkittyy siitä. Tai jos se pönkittyykin siitä, että pelästyn sitä ja kiinnitän liiaksi huomiota. Ehkä se ei ole vakavaa. Jos mun pitäisi olla vaan että hui hai ja pöh pöh sitä mitään meitä tapat. En tiedä. Syvältä tää disso!
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Mä ymmärrän @A(J)H:n ajatuksen kuoleman helpottavuudesta tosi hyvin. Mulla on myös ollut (kauan sitten) niin vaikeita ja epätasaisia elämäntilanteita, että olen niiden tasaannuttua tehnyt itselleni lupauksen että enää ei tulee niin vaikeaa. Sopinut, että kuolema on ennen sitä. Se on tuntunut onnelliselta ja helpottavalta sopimukselta. Elämä on tuntunut olevan omissa käsissä kerrankin. Enää ei ole sellaista. Nyt mä haluan elää ja vieläpä oikein pitkän elämän. Jotain yllättävää on silti tapahtunut...

    Pitkästä aikaa olen vähän tietoisemmin pitänyt omaa itsetuhoista puolta tiukemmassa kontrollissa. Pelästyin millaisia kuvia se alkoi tarjoamaan mulle viikonloppuna lenkillä kun juoksin korkean sillan yli. Juoksin siitä suoraan kotiin itkemään. Nenästä valui verta matkalla. Juoksin ja katselin kuinka nenäliina muuttui verestä punaiseksi ja olin tosi järkyttynyt ajatuksistani, verestä, itkusta, pelästyksestä. Aika huono tunne. Pelkään että itsetuhoinen puoli ottaa musta vallan. Sellaista ei ole todella moneen vuoteen tapahtunut. Pelkään etten osaa selittää tätä asiaa terapiassa. Jos se päättyy siihen, että terapeutti toteaa ettei nenäverenvuoto ole vaarallista. Jos asia ei tule riittävän vakavasti mun suusta. Jos siitä seuraa häpeää. Jos itsetuhoinen pönkittyy siitä. Tai jos se pönkittyykin siitä, että pelästyn sitä ja kiinnitän liiaksi huomiota. Ehkä se ei ole vakavaa. Jos mun pitäisi olla vaan että hui hai ja pöh pöh sitä mitään meitä tapat. En tiedä. Syvältä tää disso!
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • VIHDOINKIN: Itsemurhien ehkäisykeskus Helsingissä ja Kuopiossa:

    " "
    Itsemurhien ehkäisykeskuksen tavoitteena on ehkäistä itsemurhia tarjoamalla tukea ja apua itsemurhaa yrittäneille, koska tutkimusten mukaan aiempi itsemurhayritys lisää itsemurhariskiä 60 – 100 kertaiseksi. Ehkäisevän työn ja tukitoimenpiteiden kohdistaminen kyseiselle kohderyhmälle on konkreettinen keino vaikuttaa itsemurhayritysten ja itsemurhien vähenemiseen Suomessa.
    " "

    &

    " "
    Ajanvaraus asiakasvastaanotolle

    Helsinki:

    Puhelin: 0800 98 030 (ma-pe klo 9-17, muina aikoina puhelinvastaaja, johon voi jättää yhteystiedot)

    Sähköpostitse: IEK@MIELENTERVEYSSEURA.FI

    SOS-kriisikeskus, Maistraatinportti 4 A, 4. krs, 00240 Helsinki

    Kuopio:

    Puhelin: (017) 262 7733 (ma–to klo 8–10)

    Kuopion Kriisikeskus, Suokatu 27, 70100 Kuopio

    Myös itsemurhaa yrittäneiden läheiset voivat saada tukea. Ajanvaraus Helsingissä: (09) 4135 0510 ja Kuopiossa (017) 262 7733.
    " "
    https://www.mielenterveysseura.fi/fi...-ehkäisykeskus

    !!!!

    Itsemurhien ehkäisykeskuksia saisi olla paljon ympäri Suomea, mutta nämä kaksi paikkaa ovat jo loistava alku!

    HIENOA!!!!
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • VIHDOINKIN: Itsemurhien ehkäisykeskus Helsingissä ja Kuopiossa:

    " "
    Itsemurhien ehkäisykeskuksen tavoitteena on ehkäistä itsemurhia tarjoamalla tukea ja apua itsemurhaa yrittäneille, koska tutkimusten mukaan aiempi itsemurhayritys lisää itsemurhariskiä 60 – 100 kertaiseksi. Ehkäisevän työn ja tukitoimenpiteiden kohdistaminen kyseiselle kohderyhmälle on konkreettinen keino vaikuttaa itsemurhayritysten ja itsemurhien vähenemiseen Suomessa.
    " "

    &

    " "
    Ajanvaraus asiakasvastaanotolle

    Helsinki:

    Puhelin: 0800 98 030 (ma-pe klo 9-17, muina aikoina puhelinvastaaja, johon voi jättää yhteystiedot)

    Sähköpostitse: IEK@MIELENTERVEYSSEURA.FI

    SOS-kriisikeskus, Maistraatinportti 4 A, 4. krs, 00240 Helsinki

    Kuopio:

    Puhelin: (017) 262 7733 (ma–to klo 8–10)

    Kuopion Kriisikeskus, Suokatu 27, 70100 Kuopio

    Myös itsemurhaa yrittäneiden läheiset voivat saada tukea. Ajanvaraus Helsingissä: (09) 4135 0510 ja Kuopiossa (017) 262 7733.
    " "
    https://www.mielenterveysseura.fi/fi...-ehkäisykeskus

    !!!!

    Itsemurhien ehkäisykeskuksia saisi olla paljon ympäri Suomea, mutta nämä kaksi paikkaa ovat jo loistava alku!

    HIENOA!!!!
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Tässä yksi esimerkki siitä, että kuinka dissosiatiivisen identiteettihäiriön ( = engl. dissociative identity disorder eli DID) ANP:t ja EP:t toimivat, ja että kuinka äärimmäisen tärkeää DID:n AMMATTITAITOISESSA tiimihoidossa on ottaa aina huomioon kaikki sivupersoonat, jotta DID:stä kärsivä ei ajaudu hoidon aikana itsemurhayritykseen:

    The Trinity of Trauma: Ignorance, Fragility, and Control: the Evolving Concept of Trauma / the Concept and Facts of Dissociation in Trauma
    Etukansi
    Ellert Nijenhuis
    Vandenhoeck & Ruprecht, 2015 - 635 sivua
    s. 530 - 531

    https://books.google.fi/books?hl=fi&...20Loes&f=false
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Tässä yksi esimerkki siitä, että kuinka dissosiatiivisen identiteettihäiriön ( = engl. dissociative identity disorder eli DID) ANP:t ja EP:t toimivat, ja että kuinka äärimmäisen tärkeää DID:n AMMATTITAITOISESSA tiimihoidossa on ottaa aina huomioon kaikki sivupersoonat, jotta DID:stä kärsivä ei ajaudu hoidon aikana itsemurhayritykseen:

    The Trinity of Trauma: Ignorance, Fragility, and Control: the Evolving Concept of Trauma / the Concept and Facts of Dissociation in Trauma
    Etukansi
    Ellert Nijenhuis
    Vandenhoeck & Ruprecht, 2015 - 635 sivua
    s. 530 - 531

    https://books.google.fi/books?hl=fi&...20Loes&f=false
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Quote Originally Posted by Insestiäidin tytär View Post
    Olen tänään mietiskellyt täällä sängyn pohjalla paljon sitä, että samoin kuin petoeläimet tai metsästäjät ottavat kohteen, sihdin, niin samalla tavalla minä olin insestiäitini sihdissä koko lapsuuteni ajan, mutta minun oli pakko henkeni pitimiksi poistaa tietoisuudestani se, että olin äitini teuras. Ja sitten, koska olin koko lapsuuteni ajan ollut teuras, niin minun teurasminäni jatkoi teuraana olemista automaattisesti, kun vartuin. Minulla oli sisäinen teurastajaäiti, joka johti minua teuraalle minun tiedostamatta, että mistä tämä kaikki johtui.

    Ei ihme, että väsyttää ja nukuttaa ja nukkuu, kun tämmöisiä joutuu tekemään itse itselleen selväksi: minä olin äitini teuras, en rakas lapsi. Ja ei ihme, että itsetuhoisuuteni juuret ovat olleet niin syvällä, ja että itsetuhoisuutta vastaan olen joutunut käymään niin ankaria taisteluja. Olen tarvinnut paljon paljon sekä AMMATTITAITOISTA että itsehoitoa jo pelkästään siksi, että pysyn hengissä.
    Kun lukee englannin kielellä kirjoja vauvojen, lasten ja aikuisten kiduttamisesta, ja yleensäkin ihmisen kidutuksen aiheuttamista reaktioista kidutettavana olevassa ihmisessä, niin niissä englanninkielisissä ihmisen kidutuskohdekokemuksia kuvaavissa kirjoissa vilisee sanat predator eli saalistaja

    https://books.google.fi/books?hl=fi&...edator&f=false

    ja prey eli saalis, eli esimerkiksi me Suomessa kidutettavana olevat etnisesti suomalaiset vauvat, lapset ja aikuset olemme saaliita saalistajillemme: minä ja vertaiseni olemme muun muassa biologisten saalistajaäitiemme ja Suomen valtion vapaasti saalistettavana olevia saalisvauvoja, saalislapsia ja saalisaikuisia, ja Vilja Eerika Heleen Tarkki ja hänen vertaisensa ovat muun muassa saalistajaisiensä ja Suomen valtion vapaasti saalistettavana olevia saalisvauvoja, saalislapsia ja saalisaikuisia: me insestiäitien tyttäret ja vilja eerika heleen tarkit olemme muun muassa biologisten saalistajavanhempiemme ja Suomen valtion vapaata riistaa.

    Vilja Eerika Heleen Tarkin hitaastihengiltäsaalistajat tekivät muun muassa sen virheen, että he jäivät kiinni itse teossa niin sanotusti housut kintuissa: yleensä varsinkin biologisilla saalistajaäideillä on Suomessa Suomen lain hyvin turvaama saalislapsensa saalistusrauha, mutta eihän ravintoketjun yläpäässä olevat saalistajaeläimet aina onnistukaan saalistusretkillään!

    Meidän Suomessa elävien ja kuolevien etnisesti suomalaisten saalisvauvojen ja saalislasten saalistaminen on Suomessa sitä ongelmallisempaa, mitä enemmän meitä suojellaan ja varjellaan, ja mitä enemmän meidän etnisesti suomalaisten saalisvauvojen ja saalislasten saaliskohdetraumoja hoidetaan AMMATTITAITOISESTI, ja mitä enemmän meitä ruokitaan TERVEELLISELLÄ ravinnolla, ja siksi mm. etnisesti suomalaiset ihmissaalistajat ja Suomen valtio rahtaa Suomeen yhä kiihtyvällä nopeudella väestöä eri puolilta maailmaa Suomen noin viisimiljoonaisen kansan elätettäväksi: miten, millä resursseilla ja millä rahalla Suomeen rahdattavia eri puolilla maailmaa muun muassa saalistuskohdetraumoista kärsiviä saalistuskohdevauvoja ja saalistuskohdelapsia voidaan hoitaa AMMATTITAITOISESTI Suomessa, kun tämä saalistuskohdetraumojen hoitaminen on äärimmäisen raskasta ja äärimmäisen kivuliasta ja vaatii vuosien ja vuosien ja vuosien ja vuosien AMMATTITAITOISEN saalistuskohdetraumojen hoidon lukemattomine hoitohenkilöineen, ja suomen kielen osaaminen on Suomessa minimivaatimus ainakin vielä nykyään vuosia ja vuosia ja vuosia ja vuosia kestävässä AMMATTITAITOISESSA saalistustraumahoidossa? Täältä etnisesti suomalaisen saalistuskohdevauvan ja saalistuskohdelapsen saalismaailmasta katsottuna Suomen valtio saalistaa itse itseään hitaasti hengiltä, eli Suomen valtio tekee itsemurhaa yhä kiihtyvällä vauhdilla jo pelkästään saalistuskohdetraumojen näkökulmasta katsottuna: AMMATTITAITOISESTI saalistustraumahoitamaton saalistuskohdeihminen oireilee lukemattomilla eri tavoilla...

    Meiltä etnisesti suomalaisilta saaliskohdevauvoilta ja saaliskohdelapsilta vaaditaan piakkoin todennäköisesti englannin kielen sujuvaa osaamista, jotta me etnisesti suomalaiset Suomessa elävät ja kuolevat saalistuskohdevauvat ja saalistuskihdelapset voimme edes uneksia saavamme joskus AMMATTITAITOISTA saalistuskohdetraumahoitoa. Me insestiäitien tyttäret ja vilja eerika heleen tarkit saamme lisätaakkaa siitä, kun ympärillämme pörräävät kallispalkkaiset LIITTOVALTIOviranomaiset eivät saa, eivätkä usein edes osaakaan kommunikoida kanssamme enää suomen kielellä:

    who cares?
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Quote Originally Posted by Insestiäidin tytär View Post
    Olen tänään mietiskellyt täällä sängyn pohjalla paljon sitä, että samoin kuin petoeläimet tai metsästäjät ottavat kohteen, sihdin, niin samalla tavalla minä olin insestiäitini sihdissä koko lapsuuteni ajan, mutta minun oli pakko henkeni pitimiksi poistaa tietoisuudestani se, että olin äitini teuras. Ja sitten, koska olin koko lapsuuteni ajan ollut teuras, niin minun teurasminäni jatkoi teuraana olemista automaattisesti, kun vartuin. Minulla oli sisäinen teurastajaäiti, joka johti minua teuraalle minun tiedostamatta, että mistä tämä kaikki johtui.

    Ei ihme, että väsyttää ja nukuttaa ja nukkuu, kun tämmöisiä joutuu tekemään itse itselleen selväksi: minä olin äitini teuras, en rakas lapsi. Ja ei ihme, että itsetuhoisuuteni juuret ovat olleet niin syvällä, ja että itsetuhoisuutta vastaan olen joutunut käymään niin ankaria taisteluja. Olen tarvinnut paljon paljon sekä AMMATTITAITOISTA että itsehoitoa jo pelkästään siksi, että pysyn hengissä.
    Kun lukee englannin kielellä kirjoja vauvojen, lasten ja aikuisten kiduttamisesta, ja yleensäkin ihmisen kidutuksen aiheuttamista reaktioista kidutettavana olevassa ihmisessä, niin niissä englanninkielisissä ihmisen kidutuskohdekokemuksia kuvaavissa kirjoissa vilisee sanat predator eli saalistaja

    https://books.google.fi/books?hl=fi&...edator&f=false

    ja prey eli saalis, eli esimerkiksi me Suomessa kidutettavana olevat etnisesti suomalaiset vauvat, lapset ja aikuset olemme saaliita saalistajillemme: minä ja vertaiseni olemme muun muassa biologisten saalistajaäitiemme ja Suomen valtion vapaasti saalistettavana olevia saalisvauvoja, saalislapsia ja saalisaikuisia, ja Vilja Eerika Heleen Tarkki ja hänen vertaisensa ovat muun muassa saalistajaisiensä ja Suomen valtion vapaasti saalistettavana olevia saalisvauvoja, saalislapsia ja saalisaikuisia: me insestiäitien tyttäret ja vilja eerika heleen tarkit olemme muun muassa biologisten saalistajavanhempiemme ja Suomen valtion vapaata riistaa.

    Vilja Eerika Heleen Tarkin hitaastihengiltäsaalistajat tekivät muun muassa sen virheen, että he jäivät kiinni itse teossa niin sanotusti housut kintuissa: yleensä varsinkin biologisilla saalistajaäideillä on Suomessa Suomen lain hyvin turvaama saalislapsensa saalistusrauha, mutta eihän ravintoketjun yläpäässä olevat saalistajaeläimet aina onnistukaan saalistusretkillään!

    Meidän Suomessa elävien ja kuolevien etnisesti suomalaisten saalisvauvojen ja saalislasten saalistaminen on Suomessa sitä ongelmallisempaa, mitä enemmän meitä suojellaan ja varjellaan, ja mitä enemmän meidän etnisesti suomalaisten saalisvauvojen ja saalislasten saaliskohdetraumoja hoidetaan AMMATTITAITOISESTI, ja mitä enemmän meitä ruokitaan TERVEELLISELLÄ ravinnolla, ja siksi mm. etnisesti suomalaiset ihmissaalistajat ja Suomen valtio rahtaa Suomeen yhä kiihtyvällä nopeudella väestöä eri puolilta maailmaa Suomen noin viisimiljoonaisen kansan elätettäväksi: miten, millä resursseilla ja millä rahalla Suomeen rahdattavia eri puolilla maailmaa muun muassa saalistuskohdetraumoista kärsiviä saalistuskohdevauvoja ja saalistuskohdelapsia voidaan hoitaa AMMATTITAITOISESTI Suomessa, kun tämä saalistuskohdetraumojen hoitaminen on äärimmäisen raskasta ja äärimmäisen kivuliasta ja vaatii vuosien ja vuosien ja vuosien ja vuosien AMMATTITAITOISEN saalistuskohdetraumojen hoidon lukemattomine hoitohenkilöineen, ja suomen kielen osaaminen on Suomessa minimivaatimus ainakin vielä nykyään vuosia ja vuosia ja vuosia ja vuosia kestävässä AMMATTITAITOISESSA saalistustraumahoidossa? Täältä etnisesti suomalaisen saalistuskohdevauvan ja saalistuskohdelapsen saalismaailmasta katsottuna Suomen valtio saalistaa itse itseään hitaasti hengiltä, eli Suomen valtio tekee itsemurhaa yhä kiihtyvällä vauhdilla jo pelkästään saalistuskohdetraumojen näkökulmasta katsottuna: AMMATTITAITOISESTI saalistustraumahoitamaton saalistuskohdeihminen oireilee lukemattomilla eri tavoilla...

    Meiltä etnisesti suomalaisilta saaliskohdevauvoilta ja saaliskohdelapsilta vaaditaan piakkoin todennäköisesti englannin kielen sujuvaa osaamista, jotta me etnisesti suomalaiset Suomessa elävät ja kuolevat saalistuskohdevauvat ja saalistuskihdelapset voimme edes uneksia saavamme joskus AMMATTITAITOISTA saalistuskohdetraumahoitoa. Me insestiäitien tyttäret ja vilja eerika heleen tarkit saamme lisätaakkaa siitä, kun ympärillämme pörräävät kallispalkkaiset LIITTOVALTIOviranomaiset eivät saa, eivätkä usein edes osaakaan kommunikoida kanssamme enää suomen kielellä:

    who cares?
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Itsetuhoisuus on ollut pitkään pinnalla. Huomaan ajattelevani itsemurhaa jatkuvasti takaporttina. Jos en pysty tähän, jos en selviä, voin tehdä itsemurhan. Arjessa satutan itseäni usein, se helpottaa oloa. En osaa kertoa siitä terapiassa. Toisaalta, en tiedä onko sillä väliäkään.
  • Itsetuhoisuus on ollut pitkään pinnalla. Huomaan ajattelevani itsemurhaa jatkuvasti takaporttina. Jos en pysty tähän, jos en selviä, voin tehdä itsemurhan. Arjessa satutan itseäni usein, se helpottaa oloa. En osaa kertoa siitä terapiassa. Toisaalta, en tiedä onko sillä väliäkään.
  • Quote Originally Posted by Palapeli View Post
    Itsetuhoisuus on ollut pitkään pinnalla. Huomaan ajattelevani itsemurhaa jatkuvasti takaporttina. Jos en pysty tähän, jos en selviä, voin tehdä itsemurhan. Arjessa satutan itseäni usein, se helpottaa oloa. En osaa kertoa siitä terapiassa. Toisaalta, en tiedä onko sillä väliäkään.
    Voitko yrittää kääntää (itse)vihaa ulospäin, ei sisäänpäin? Sinä et ole syyllinen mihinkään, mitä sinulle on aikanaan tapahtunut!Miten hoidatte terapiassa vihantunteitasi? Niillä saattaa olla suuri merkitys itsetuhoajatuksien kohdalla.
  • Quote Originally Posted by Palapeli View Post
    Itsetuhoisuus on ollut pitkään pinnalla. Huomaan ajattelevani itsemurhaa jatkuvasti takaporttina. Jos en pysty tähän, jos en selviä, voin tehdä itsemurhan. Arjessa satutan itseäni usein, se helpottaa oloa. En osaa kertoa siitä terapiassa. Toisaalta, en tiedä onko sillä väliäkään.
    Voitko yrittää kääntää (itse)vihaa ulospäin, ei sisäänpäin? Sinä et ole syyllinen mihinkään, mitä sinulle on aikanaan tapahtunut!Miten hoidatte terapiassa vihantunteitasi? Niillä saattaa olla suuri merkitys itsetuhoajatuksien kohdalla.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?