• Mitne suhtautua moittiviin "ääniin"?

    Mitä voisi tehdä noille solvaaville ym. "äänille/ajatuksille" mitä jokin osa puskee silloin tällöin mieleen? Miten niihin täytyisi suhtautua? Pitäisikö niitäkin jaksaa täysillä ymmärtää, hyväksyä..ym? Kun ne esim solvaa, niin ei kait sitä voi hyväksyä? Mitä silloin pitäisi niille "sanoa?" Mikä osa yleensä on syyllinen noihin ajatuksiin? Millainen terapia niihin voisi auttaa?
  • Mitä voisi tehdä noille solvaaville ym. "äänille/ajatuksille" mitä jokin osa puskee silloin tällöin mieleen? Miten niihin täytyisi suhtautua? Pitäisikö niitäkin jaksaa täysillä ymmärtää, hyväksyä..ym? Kun ne esim solvaa, niin ei kait sitä voi hyväksyä? Mitä silloin pitäisi niille "sanoa?" Mikä osa yleensä on syyllinen noihin ajatuksiin? Millainen terapia niihin voisi auttaa?
  • Tosi hyvä kysymys! Mulla ei ole tähän kyllä mitään yksiselitteistä ratkaisua. Mulla on useampi osa, jotka ensisilmäyksellä vaikuttivat todella ikäviltä tyypeiltä. Pari jopa ihan suoranaisen vaarallisilta. Kuitenkin tutustuttani heihin paremmin ymmärsin kyseessä olevan osia, jotka ovat kantaneet kaikkein raskaimpia traumaattisia kokemuksia. Siellä pohjattoman raivon ja "paha olo -oksennuksen" alla oli muutakin. Oon ottanut tällaisten osien kanssa sellaisen linjan, että kuuntelen heitä mutta vedän myös tiukkoja rajoja sille miten puhutaan muista osista tai ulkomaailman ihmisille (jotka eivät satuttaneet heitä). Saa olla vihainen ja saa olla paha olla, mutta ei saa satuttaa ketään tai rikkoa paikkoja. Saatan puhua sellaisille osille jotakuinkin näin "Mä ymmärrän että sulla on paha olla. Sä et kuitenkaan saa sanoa xx-osalle/henkiölle noin, koska se ei ole tehnyt mitään pahaa sulle. Haluaisitko sä kertoa mikä painaa mieltä?" tms. Mulla on kyl kans sellainen osa, joka on jokseenkin erilainen kuin nää vihaiset osat. Epäilen sen olevan yhden mun pahoinpitelijän sisäistys (??? onko parempaa sanaa jollain?). Sen kanssa oon lähinnä pitänyt todella tiukkoja rajoja. Mutta jos jollain tällä on vinkkejä näiden kanssa olemiselle niin otan kyllä vastaan.
  • Tosi hyvä kysymys! Mulla ei ole tähän kyllä mitään yksiselitteistä ratkaisua. Mulla on useampi osa, jotka ensisilmäyksellä vaikuttivat todella ikäviltä tyypeiltä. Pari jopa ihan suoranaisen vaarallisilta. Kuitenkin tutustuttani heihin paremmin ymmärsin kyseessä olevan osia, jotka ovat kantaneet kaikkein raskaimpia traumaattisia kokemuksia. Siellä pohjattoman raivon ja "paha olo -oksennuksen" alla oli muutakin. Oon ottanut tällaisten osien kanssa sellaisen linjan, että kuuntelen heitä mutta vedän myös tiukkoja rajoja sille miten puhutaan muista osista tai ulkomaailman ihmisille (jotka eivät satuttaneet heitä). Saa olla vihainen ja saa olla paha olla, mutta ei saa satuttaa ketään tai rikkoa paikkoja. Saatan puhua sellaisille osille jotakuinkin näin "Mä ymmärrän että sulla on paha olla. Sä et kuitenkaan saa sanoa xx-osalle/henkiölle noin, koska se ei ole tehnyt mitään pahaa sulle. Haluaisitko sä kertoa mikä painaa mieltä?" tms. Mulla on kyl kans sellainen osa, joka on jokseenkin erilainen kuin nää vihaiset osat. Epäilen sen olevan yhden mun pahoinpitelijän sisäistys (??? onko parempaa sanaa jollain?). Sen kanssa oon lähinnä pitänyt todella tiukkoja rajoja. Mutta jos jollain tällä on vinkkejä näiden kanssa olemiselle niin otan kyllä vastaan.
  • Kaltoinkohtelijoita muistittavan osan ja menneisyydessä olleen kaltoinkohtelijan välillä on VALTAVA ero: kaltoinkohtelijoita muistittava osa on sinun itsesi ajatuksia ja tunteita, jotka yrittävät pärjätä menneisyyden kanssa. Oikea kaltoinkohtelija taas on kaukana menneisyydessä oleva henkilö. Oletteko onnistuneet ydinuskomusten kyseenalaistamisella vähentämään noita väittämiä? Tuskin pakko tehoaa noihin enempää kuin muihinkaan tunneosiia, vaikka vaikea on noita kohtaan ymmärtäväinenkin olla.Mikähän on selitys sille, että miksi syntyy ns. kaltoinkohtelijan sisäistyksiä? Onko ne siksi syntyneet, kun ehkä on ollut tarve olla samaa mieltä niiden kanssa, jotta säästyisi ikävyyyksiltä?
  • Kaltoinkohtelijoita muistittavan osan ja menneisyydessä olleen kaltoinkohtelijan välillä on VALTAVA ero: kaltoinkohtelijoita muistittava osa on sinun itsesi ajatuksia ja tunteita, jotka yrittävät pärjätä menneisyyden kanssa. Oikea kaltoinkohtelija taas on kaukana menneisyydessä oleva henkilö. Oletteko onnistuneet ydinuskomusten kyseenalaistamisella vähentämään noita väittämiä? Tuskin pakko tehoaa noihin enempää kuin muihinkaan tunneosiia, vaikka vaikea on noita kohtaan ymmärtäväinenkin olla.Mikähän on selitys sille, että miksi syntyy ns. kaltoinkohtelijan sisäistyksiä? Onko ne siksi syntyneet, kun ehkä on ollut tarve olla samaa mieltä niiden kanssa, jotta säästyisi ikävyyyksiltä?

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?