• Terapeutin/suuntauksen vaihtaminen

    Heippa kaikille, onko täällä läsnä henkilöitä jotka ovat vaihtaneet terapeuttia tai terapiasuuntausta keskenkaiken? Olen nyt osastohoidossa ja harkitsen vaihtoehtoja jatkon kannalta. Onko kokemusta kongnitiivisesta käyttäytymisterpaiasta disson hoidossa?
    Viveca.
    vv. Tunteidenpuolustaja.
    Pärjäävä.
    Kiputyttö.
  • Heippa kaikille, onko täällä läsnä henkilöitä jotka ovat vaihtaneet terapeuttia tai terapiasuuntausta keskenkaiken? Olen nyt osastohoidossa ja harkitsen vaihtoehtoja jatkon kannalta. Onko kokemusta kongnitiivisesta käyttäytymisterpaiasta disson hoidossa?
    Viveca.
    vv. Tunteidenpuolustaja.
    Pärjäävä.
    Kiputyttö.
  • Minä vaihdoin terapeuttia ensimmäisen vuoden jälkeen. Suuntaus on molemmilla terapeuteilla sama. Ensimmäisen kanssa luottamusta ja siten mahdollisuutta asioiden käsittelyyn ei vain löytynyt. Vaihto oli minun kohdallani täydellisen oikea ratkaisu. Löysin aivan ihanan ja minulle sopivan terapeutin. Minun kohdallani terapeutin sopivuus tai sopimattomuus ei siis ollut suuntauksesta vaan ihmisestä kiinni.
  • Minä vaihdoin terapeuttia ensimmäisen vuoden jälkeen. Suuntaus on molemmilla terapeuteilla sama. Ensimmäisen kanssa luottamusta ja siten mahdollisuutta asioiden käsittelyyn ei vain löytynyt. Vaihto oli minun kohdallani täydellisen oikea ratkaisu. Löysin aivan ihanan ja minulle sopivan terapeutin. Minun kohdallani terapeutin sopivuus tai sopimattomuus ei siis ollut suuntauksesta vaan ihmisestä kiinni.
  • Olen aiemmin käynyt kognitiivisessa terapiassa, jossa hoitosuhde sinällään oli luottamuksellinen ja edistyin monessa asiassa. Käsiteltiin terapiassa myös traumakokemuksia. Terapeutilla ei kuitenkaan ollut osaamista dissosiaation hoitoon, joten siltä osin en päässyt edistymään, vaikka kävin terapiaa useamman vuoden. Lopulta vaihdoin traumapsykoterapiaan, jossa terapeutti on erikoistunut vaikeiden dissosiaatiohäiriöiden hoitamiseen. Siinä lähestymistapa on ollut täysin toinen. Ajatuksena, että ensin hoidetaan disossiaatiota ja vasta sitten lähestytää traumakokemuksia. Terapian vakauttamisvaiheessa tutustutaan mielen rakenteeseen ja dissosioituneisiin osiin. Terapeutti on kohdannut eri osia ja niiden tarpeita on käyty läpi ja yritetty saada luottamusta syntymään. Osat ovat kertoneet paljon asioita. Koen, että tämä lähestymistapa on oikea kun kyseessä on vaikea dissosiaatiohäiriö. Muuten traumakokemuksia käsitellessäni käyttäisin aina uudelleen samaa dissosiaatiota hyödyntävää reaktiotapaa. Eri osat minussa kärsisivät siitä edelleen. Dissosiaatio täytyy olla ensin hallinnassa.Minun mielestäni suutauksen suhteen on eniten merkitystä sillä, mikä on oirekuva. Jos dissosiaatio on voimakasta, täytyy olla terapeutti, jolla on taitoa tehdä vakauttamisvaihetta huolellisesti. Voihan siihen sopiva muukin kuin traumaterapeutti. Yksilöllisiä eroja myös osaamisessa on paljon, samankin suuntauksen sisällä.
  • Olen aiemmin käynyt kognitiivisessa terapiassa, jossa hoitosuhde sinällään oli luottamuksellinen ja edistyin monessa asiassa. Käsiteltiin terapiassa myös traumakokemuksia. Terapeutilla ei kuitenkaan ollut osaamista dissosiaation hoitoon, joten siltä osin en päässyt edistymään, vaikka kävin terapiaa useamman vuoden. Lopulta vaihdoin traumapsykoterapiaan, jossa terapeutti on erikoistunut vaikeiden dissosiaatiohäiriöiden hoitamiseen. Siinä lähestymistapa on ollut täysin toinen. Ajatuksena, että ensin hoidetaan disossiaatiota ja vasta sitten lähestytää traumakokemuksia. Terapian vakauttamisvaiheessa tutustutaan mielen rakenteeseen ja dissosioituneisiin osiin. Terapeutti on kohdannut eri osia ja niiden tarpeita on käyty läpi ja yritetty saada luottamusta syntymään. Osat ovat kertoneet paljon asioita. Koen, että tämä lähestymistapa on oikea kun kyseessä on vaikea dissosiaatiohäiriö. Muuten traumakokemuksia käsitellessäni käyttäisin aina uudelleen samaa dissosiaatiota hyödyntävää reaktiotapaa. Eri osat minussa kärsisivät siitä edelleen. Dissosiaatio täytyy olla ensin hallinnassa.Minun mielestäni suutauksen suhteen on eniten merkitystä sillä, mikä on oirekuva. Jos dissosiaatio on voimakasta, täytyy olla terapeutti, jolla on taitoa tehdä vakauttamisvaihetta huolellisesti. Voihan siihen sopiva muukin kuin traumaterapeutti. Yksilöllisiä eroja myös osaamisessa on paljon, samankin suuntauksen sisällä.
  • Tuolla oli jo toinen ketju jossa puhuin vähän mun terapioista. Voisin tähän kuitenkin myös tuoda näkökulmaa, koska sitä mulla on. Mulla on siis ollut kolme terapeuttia. Eka oli kognitiivisesti suuntautunut eikä olleenkaan hyvä mulle. Kävin siellä kuin palaverissa eikä terapeutti tarttunut yhteenkään traumaattisen kokemukseen. Toinen oli myös kognitiivinen, mutta erikoistunut persoonallisuushäiriöihin, jolloin traumaa sivuttiin ja elämäni helpottui. Hän ei kuitenkaan tiennyt mitä tehdä, kun tulin osistani tietoiseksi. Nyt olen traumaterapiassa, jossa tehdään töitä vain osien, dissosiaation ja trauman kanssa. Muut tarpeelliset taidot mulla on jo (tunteiden säätely, ihmissuhdetaidot, ahdistuksen ja masennuksen hallinta, maadoittaminen jne). Kognitiivisen terapian suurin ongelma mulle oli, ettei pääongelma ollut mun kognitiossa eli tavoissa ajatella. Mä ymmärsin oikein hyvin miten pitäisi nähdä asiat ja miten toimia. Kuitenkin traumaperäiset reaktiot sammutavat aina kognitiiviset kyvyt. Tipahtaa kokemuksellisiin ja tunnepuolen asioihin, jossa nykyhetki ja menneisyys sekoittuvat. Vaikea dissosiaatiohäiriö muodostuu, kun yhteys ajattelevien/kognitiivisten ja kokevien/emotinaalisten (aivo)osien välillä katkeaa. Traumaterpiassa keskitytään näiden yhteyksien uudelleenmuodostamiseen. Eli sanoisin vähän kuin @Palapeli - jos on vaikeaa dissosiaatiota ja muuta traumaperäistä oireihdintaa kannattaa mennä terpeutille, joka tuntee nämä asiat. Usein traumaterapeutit ovat tämän asian asiantuntijoita, poikkeuksiakin toki löytyy. Tärkeää on myös, että olet terapeutilla johon alat luottamaan ja jonka päästät lähellesi.
    Meitsi ja ~20 muuta. Olen osissa mutta en rikki. Elämästäni ei vain voinut selvitä yhtenä kappaleena.
  • Tuolla oli jo toinen ketju jossa puhuin vähän mun terapioista. Voisin tähän kuitenkin myös tuoda näkökulmaa, koska sitä mulla on. Mulla on siis ollut kolme terapeuttia. Eka oli kognitiivisesti suuntautunut eikä olleenkaan hyvä mulle. Kävin siellä kuin palaverissa eikä terapeutti tarttunut yhteenkään traumaattisen kokemukseen. Toinen oli myös kognitiivinen, mutta erikoistunut persoonallisuushäiriöihin, jolloin traumaa sivuttiin ja elämäni helpottui. Hän ei kuitenkaan tiennyt mitä tehdä, kun tulin osistani tietoiseksi. Nyt olen traumaterapiassa, jossa tehdään töitä vain osien, dissosiaation ja trauman kanssa. Muut tarpeelliset taidot mulla on jo (tunteiden säätely, ihmissuhdetaidot, ahdistuksen ja masennuksen hallinta, maadoittaminen jne). Kognitiivisen terapian suurin ongelma mulle oli, ettei pääongelma ollut mun kognitiossa eli tavoissa ajatella. Mä ymmärsin oikein hyvin miten pitäisi nähdä asiat ja miten toimia. Kuitenkin traumaperäiset reaktiot sammutavat aina kognitiiviset kyvyt. Tipahtaa kokemuksellisiin ja tunnepuolen asioihin, jossa nykyhetki ja menneisyys sekoittuvat. Vaikea dissosiaatiohäiriö muodostuu, kun yhteys ajattelevien/kognitiivisten ja kokevien/emotinaalisten (aivo)osien välillä katkeaa. Traumaterpiassa keskitytään näiden yhteyksien uudelleenmuodostamiseen. Eli sanoisin vähän kuin @Palapeli - jos on vaikeaa dissosiaatiota ja muuta traumaperäistä oireihdintaa kannattaa mennä terpeutille, joka tuntee nämä asiat. Usein traumaterapeutit ovat tämän asian asiantuntijoita, poikkeuksiakin toki löytyy. Tärkeää on myös, että olet terapeutilla johon alat luottamaan ja jonka päästät lähellesi.
    Meitsi ja ~20 muuta. Olen osissa mutta en rikki. Elämästäni ei vain voinut selvitä yhtenä kappaleena.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?