• Keholliset tuntemukset

    Onko teillä kehollisia tuntemuksia takaumissa, ylivireystilassa tmv? Missä kohtaa ja miten tunnette ne kehossanne?
  • Onko teillä kehollisia tuntemuksia takaumissa, ylivireystilassa tmv? Missä kohtaa ja miten tunnette ne kehossanne?
  • On toki, sekä ali- että ylivireyteen ja takaumiinhan nuo kuuluu :) Alivireyteen voi ihmisillä liittyä vaikeuksia liikkua, ajatella, puhua jne, ylivireyteen taas esim ylivalppautta joka sekin voi olla fyysinen tuntemus adrenaliinin kera. Takaumiin liittyvät fyysiset oireet lienevät taas ihmisillä hyvin yksilöllisiä, koska ne luonnollisesti riippuvat täysin trauman aikaisista fyysisistä tuntemuksista: tulipalosta selvinnyt voi haistaa savun ja tuntea kuumuuden, lyöty taas voi tuntea iskun siinä mihin isku aikoinaan osui. Lisäksi fyysisiä tuntemuksia voi liittyä muutenkin osiin, esim pienimpien lasten voi olla vaikea liikkua aikuisen ruumiissa taaperon motoriikalla, pelkäävät osat voivat olla jäykkiä tai käpertyä piiloon jne. Lisäksi vapiseminen, puistatukset, kylmyys jne voi liittyä takaumaan/osiin. Itselläni ei tietenkään ole kaikkia mahdollisia fyysisiä oireita vaan joitain yleisoireita sekä traumaspesifejä oireita.
  • On toki, sekä ali- että ylivireyteen ja takaumiinhan nuo kuuluu :) Alivireyteen voi ihmisillä liittyä vaikeuksia liikkua, ajatella, puhua jne, ylivireyteen taas esim ylivalppautta joka sekin voi olla fyysinen tuntemus adrenaliinin kera. Takaumiin liittyvät fyysiset oireet lienevät taas ihmisillä hyvin yksilöllisiä, koska ne luonnollisesti riippuvat täysin trauman aikaisista fyysisistä tuntemuksista: tulipalosta selvinnyt voi haistaa savun ja tuntea kuumuuden, lyöty taas voi tuntea iskun siinä mihin isku aikoinaan osui. Lisäksi fyysisiä tuntemuksia voi liittyä muutenkin osiin, esim pienimpien lasten voi olla vaikea liikkua aikuisen ruumiissa taaperon motoriikalla, pelkäävät osat voivat olla jäykkiä tai käpertyä piiloon jne. Lisäksi vapiseminen, puistatukset, kylmyys jne voi liittyä takaumaan/osiin. Itselläni ei tietenkään ole kaikkia mahdollisia fyysisiä oireita vaan joitain yleisoireita sekä traumaspesifejä oireita.
  • Tiloissa koen jähmettymistä, horkkaa (kylmyyttä), mykkyyttä, tärinää, naaman pakkoliikkeitä (nykimistä, kakomista). Viimeksi takaumassa ikäänkuin oksensin, mutta mitään ei tullut ulos. Joskus ollut hajuja, (viina, p****s).
  • Tiloissa koen jähmettymistä, horkkaa (kylmyyttä), mykkyyttä, tärinää, naaman pakkoliikkeitä (nykimistä, kakomista). Viimeksi takaumassa ikäänkuin oksensin, mutta mitään ei tullut ulos. Joskus ollut hajuja, (viina, p****s).
  • Onko teillä sellaisia oireita, jotka aktivoituvat vaan tietyn osan aikana, mutta muulloin ovat pois?
    Entä traumaperäisiä oireita, jotka tuntuvat jatkuvasti, esim lihasjännitykset ym - mielentilasta riippumatta?
    Ilmeisesti kyse on traumapuiston ylläpitämästä esim lihasjännityksestä, jos sellaista on??
  • Onko teillä sellaisia oireita, jotka aktivoituvat vaan tietyn osan aikana, mutta muulloin ovat pois?
    Entä traumaperäisiä oireita, jotka tuntuvat jatkuvasti, esim lihasjännitykset ym - mielentilasta riippumatta?
    Ilmeisesti kyse on traumapuiston ylläpitämästä esim lihasjännityksestä, jos sellaista on??
  • Esimerkiksi oksetustunne ja kylmä sekä kipu tuolla alhaalla ei tule esiin kuin tietyssä olotilassa. Normiolotilassa ei minulla ole jännityksiä tai kipuja. Kylmän myötä ahdistus ja jännitys tuntuu koko kropassa tosin myös irtoan melko nopeasti kaikesta tuntemisesta, jolloin keho muuttuu turraksi ja tavallaan "puutuneeksi" olen kirkkaana läsnä päässäni, mutta tuntuu kuin yhteys kroppaan katkeaa. Saatan täristä, mutta ajatus kulkee ja olo on ihan erillinen. Koko keho tuntuu vieraalta ja "kaukaiselta".
    En ole kummallinen tai outo olen vain monipuolinen! :P
  • Esimerkiksi oksetustunne ja kylmä sekä kipu tuolla alhaalla ei tule esiin kuin tietyssä olotilassa. Normiolotilassa ei minulla ole jännityksiä tai kipuja. Kylmän myötä ahdistus ja jännitys tuntuu koko kropassa tosin myös irtoan melko nopeasti kaikesta tuntemisesta, jolloin keho muuttuu turraksi ja tavallaan "puutuneeksi" olen kirkkaana läsnä päässäni, mutta tuntuu kuin yhteys kroppaan katkeaa. Saatan täristä, mutta ajatus kulkee ja olo on ihan erillinen. Koko keho tuntuu vieraalta ja "kaukaiselta".
    En ole kummallinen tai outo olen vain monipuolinen! :P
  • Keho solmussa voi olla.
    Jos potilaan keho sen tuntee hän.
    Jos minun keho sen tunnen.

    Oksentaa voi keho aivan.
    Horkka tai uni.
    Kipua, tärinää, repeää.
    Ääni ja tukehtuu.

    Käsi kylmä toinen lämmin toinen.
    Jalka kanna ei.
    Vatsa sekaisin.
    Virtsa ei tule.

    Murskautuu.
    Raadeltu.
    Keho hengetön.

    Käsi sininen.
    Päässä tuntemuksia, särkyä.

    Puukon laittaa sisään seivästää.

    Sydän työtä tekee liikaa.
    Hengästyy.
    Ei saa hengittää.
    Pyörryttää. pyörtyy.

    Keho musta.
    Keho kylmä.
    Keho hiki. kuuma yäk

    potilas hakkaa kirveellä jalan irti
    raapinut joku on kädet myös verta lakanoissa
  • Keho solmussa voi olla.
    Jos potilaan keho sen tuntee hän.
    Jos minun keho sen tunnen.

    Oksentaa voi keho aivan.
    Horkka tai uni.
    Kipua, tärinää, repeää.
    Ääni ja tukehtuu.

    Käsi kylmä toinen lämmin toinen.
    Jalka kanna ei.
    Vatsa sekaisin.
    Virtsa ei tule.

    Murskautuu.
    Raadeltu.
    Keho hengetön.

    Käsi sininen.
    Päässä tuntemuksia, särkyä.

    Puukon laittaa sisään seivästää.

    Sydän työtä tekee liikaa.
    Hengästyy.
    Ei saa hengittää.
    Pyörryttää. pyörtyy.

    Keho musta.
    Keho kylmä.
    Keho hiki. kuuma yäk

    potilas hakkaa kirveellä jalan irti
    raapinut joku on kädet myös verta lakanoissa
  • Olen pahoillani Potilas & comp puolestasi, kun sinulla ja kehollanne on kovin vaikeaa :( Moni teitä kuitenkin ajattelee lämmöllä ja ystävällisesti täälläkin, peukkuja pitäen että jaksatte sinnitellä kohti parempaa! <3

    Siru, luulisin että esim jos trauma on heikentänyt immuunipuolustusta tms ja sitä kautta aiheuttanut fyysisiä sairauksia, ne pitkälti on olemassa aina - tosin saattaisivat lieventyä terapian myötä. Esim mainitsemasi lihasjännitykset voisivat olla sellaisia - jos jokin osa esim jännittää koko ajan niin ei ihme jos kroppa on juntturassa.

    Käytännössä kyllä minunkin on helpointa tunnistaa eri osiin ja tiloihin liittyvät fyysiset oireet, jotka siis vaihtelee aina osan ja tilanteen mukaan. Kuten alivireystilan usvapäisyys, tai tärinät jne.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Lehti; 05-08-15 klo 10:10.
  • Olen pahoillani Potilas & comp puolestasi, kun sinulla ja kehollanne on kovin vaikeaa :( Moni teitä kuitenkin ajattelee lämmöllä ja ystävällisesti täälläkin, peukkuja pitäen että jaksatte sinnitellä kohti parempaa! <3

    Siru, luulisin että esim jos trauma on heikentänyt immuunipuolustusta tms ja sitä kautta aiheuttanut fyysisiä sairauksia, ne pitkälti on olemassa aina - tosin saattaisivat lieventyä terapian myötä. Esim mainitsemasi lihasjännitykset voisivat olla sellaisia - jos jokin osa esim jännittää koko ajan niin ei ihme jos kroppa on juntturassa.

    Käytännössä kyllä minunkin on helpointa tunnistaa eri osiin ja tiloihin liittyvät fyysiset oireet, jotka siis vaihtelee aina osan ja tilanteen mukaan. Kuten alivireystilan usvapäisyys, tai tärinät jne.
  • Septidin kirjoituksesta tuli mieleen, että olen jakautunut myös kahtia vasen/oikea-akselilla. Joskus oikea puoli esim. kurittaa vasempaa, joskus ollut halvaus vasemmalla puolella pelkästään. Vasemmalla puolella asuu Viisivuotias.

    Kerran on tuntunut, että kasvan hetkessä niin paljon, että alkaa huimata. Vessassa pyyheteline jää yht'äkkiä alapuolelleni.

    Ja tuo, että sydän tuntuu hakkavan itsensä rinnasta läpi, tuttua.

    Ainiin ja se turtumus.

    Ja se tunne kun on pienenpieni ja suurensuuri yhtäaikaa.
  • Septidin kirjoituksesta tuli mieleen, että olen jakautunut myös kahtia vasen/oikea-akselilla. Joskus oikea puoli esim. kurittaa vasempaa, joskus ollut halvaus vasemmalla puolella pelkästään. Vasemmalla puolella asuu Viisivuotias.

    Kerran on tuntunut, että kasvan hetkessä niin paljon, että alkaa huimata. Vessassa pyyheteline jää yht'äkkiä alapuolelleni.

    Ja tuo, että sydän tuntuu hakkavan itsensä rinnasta läpi, tuttua.

    Ainiin ja se turtumus.

    Ja se tunne kun on pienenpieni ja suurensuuri yhtäaikaa.
  • Onko kenelläkään varsinkin ylivireystilassa jonkinmoista ääniyliherkkyyttä? Mulla menee hermot siihen, kun kaikki pienet risahduksetkin saavat kiipeämään seinille, kun ärsyttää niin paljon. Eläinten tassujen rapina lattiaan, varsinkin Bibin kynnet rapisee, se saa mut repimään hiuksia päästä...
    Silloin on parasta laittaa kuulokkeet korville ja laittaa rauhallista musiikkia soimaan hiljaisella, tai mennä sänkyyn korvatulppien kanssa rauhoittumaan, jos vaan pystyy...

    Teidän kirjoituksista tunnistaa kyllä niin hyvin itsensä osineen päivineen. On ihana lukea ja huomata, että muitakin on, jotka näistä olotiloista kärsii.
    Excuse me, have you seen my brain??


    Ronja on 9v. hevoshullu tyttö. Hän haluaa kirjoittaa täällä aina vihreällä värillä.

    Sini on 11v. pelokas, kuiskaileva tyttö. Hän kirjoittaa punaisella, jos uskaltaa...
    Satu on 15v. myöskin hevoshullu tyttö. Hän kirjoittaa sinisellä, jos jotain keksii kirjoitettavaa.
    Veera on 6v. Täysin tuntematon mulle vielä.
  • Onko kenelläkään varsinkin ylivireystilassa jonkinmoista ääniyliherkkyyttä? Mulla menee hermot siihen, kun kaikki pienet risahduksetkin saavat kiipeämään seinille, kun ärsyttää niin paljon. Eläinten tassujen rapina lattiaan, varsinkin Bibin kynnet rapisee, se saa mut repimään hiuksia päästä...
    Silloin on parasta laittaa kuulokkeet korville ja laittaa rauhallista musiikkia soimaan hiljaisella, tai mennä sänkyyn korvatulppien kanssa rauhoittumaan, jos vaan pystyy...

    Teidän kirjoituksista tunnistaa kyllä niin hyvin itsensä osineen päivineen. On ihana lukea ja huomata, että muitakin on, jotka näistä olotiloista kärsii.
    Excuse me, have you seen my brain??


    Ronja on 9v. hevoshullu tyttö. Hän haluaa kirjoittaa täällä aina vihreällä värillä.

    Sini on 11v. pelokas, kuiskaileva tyttö. Hän kirjoittaa punaisella, jos uskaltaa...
    Satu on 15v. myöskin hevoshullu tyttö. Hän kirjoittaa sinisellä, jos jotain keksii kirjoitettavaa.
    Veera on 6v. Täysin tuntematon mulle vielä.
  • Mulla on Ruska tuota ääniyliherkkyyttä, korvatulppia käytän mäkin välillä. Tuossa tilassa äänet, pienetkin, herättää aggressiivisen olon. Ei kiva.
  • Mulla on Ruska tuota ääniyliherkkyyttä, korvatulppia käytän mäkin välillä. Tuossa tilassa äänet, pienetkin, herättää aggressiivisen olon. Ei kiva.
  • Hei mäkin tunnistan!. En voi sietää ilmalämpöpumpun pohinaa. Sitä samaa jota mies ei edes rekisteröi.
  • Hei mäkin tunnistan!. En voi sietää ilmalämpöpumpun pohinaa. Sitä samaa jota mies ei edes rekisteröi.
  • Mulla on ADHD ja oon aina yhdistäny ton ääniyliherkkyyden siihen. Mut en tiiä sitten johtuuko sekin traumasta. Joka tapauksessa mun keskittymiskyky katoaa ihan kokonaan, kun niitä pieniä ääniä kuuluu samaan aikaan monta enkä saa enää selvää kenenkään puheesta.

    Totakin tapahtuu, että yhtäkkiä kasvaa liian isoksi tai onkin ihan pieni. Tai kaikkea samaan aikaan. Ja sitten ei osaa puhua, kun leuka ei oikein liiku tai kieli ei meinaa millään kääntyä suussa. Niinkun joku pitäis siitä kiinni ja yrittäs estää puhumasta. Sillon oon kyllä muutenkin jotenkin irti itestäni ja tuntuu siltä, niinkun yrittäsin ohjata itteeni jollain kömpelöllä vanhanaikasella kauko-ohjaimella - hups meni pakki päälle, oho nyt käänty väärään suuntaan, oho ei se ollukkaan katkasin mistä tän puheen saa loppumaan...
  • Mulla on ADHD ja oon aina yhdistäny ton ääniyliherkkyyden siihen. Mut en tiiä sitten johtuuko sekin traumasta. Joka tapauksessa mun keskittymiskyky katoaa ihan kokonaan, kun niitä pieniä ääniä kuuluu samaan aikaan monta enkä saa enää selvää kenenkään puheesta.

    Totakin tapahtuu, että yhtäkkiä kasvaa liian isoksi tai onkin ihan pieni. Tai kaikkea samaan aikaan. Ja sitten ei osaa puhua, kun leuka ei oikein liiku tai kieli ei meinaa millään kääntyä suussa. Niinkun joku pitäis siitä kiinni ja yrittäs estää puhumasta. Sillon oon kyllä muutenkin jotenkin irti itestäni ja tuntuu siltä, niinkun yrittäsin ohjata itteeni jollain kömpelöllä vanhanaikasella kauko-ohjaimella - hups meni pakki päälle, oho nyt käänty väärään suuntaan, oho ei se ollukkaan katkasin mistä tän puheen saa loppumaan...
  • Lapsena usein heräsin jäsenet voimattomina, ts. koin lihasheikkoutta (käsiä mahdoton puristaa nyrkkiin). Ajattelin aina, että se johtui jotenkin kasvamisesta tms., mutta se saattaa myös liittyä siihen kun äärimmäisessä alivireystilassa ruumis ohjaa verenkierron sisäelimien ympärille, jolloin muu keho jähmettyy. Tuntuu kihelmöintiä, puutumista käsissä ja jaloissa edelleen, etenkin öisin. Jos olen vireysikkunan ulkopuolella saa mm. se, että mies korottaa ääntään aikaiseksi sen, että veri katoaa jäsenistä.

    Nykyään mulla on kummallinen vihlova hermosärky korvalehdessä.

    Somaattisen puolen potilasasiakirjoissa lukee, että mulla on 12 - 13-vuotiaana ollut päänsärkyä, jota nimitetään asiakirjoissa migreeniksi. Itsellä ei ole minkäänsortin muistikuvaa päänsärystä, mutta olin tuohon aikaan kai sairaalassa tutkittavana, koska sain epilepsiatyyppisen kohtauksen. 13-vuotiaana muutin kutsumanimeni, koska "tahdoin syntyä uudelleen hyväksi" (lainaus pt.asiakirjoista, itsellä ei ko. selityksestä muistikuvaa). Tiedän, että selittämättömät, voimakkaat päänsäryt ja epileptistyyppiset kohtaukset mainitaan yhtenä DID-indikaattorina, mutta en kyllä koe, että itselläni on ollut kyse siitä.

    Nykyään on taas ruvennut ilmenemään huimausta ja pyörrytystä.

    En tiedä, kuuluko tämä enemmän muuttuvien taitojen osa-aluelle, mutta on ajanjaksoja, jolloin päivittäin rikon jotain, tiputan käsistäni tavaroita etenkin lasia. Kerran vasen käteni huitaisi viinilasin pöydältä, siis ei edes yrittänyt tarttua siihen, vaan huitaisi sen vaakasuoralla liikkeellä, täysin omatahtoisesti.
    K
    O-o
    Teini
    Lapset

    + muita


    I know the pieces fit 'cause I watched them fall away.
    (Tool: Schism)

    https://viisivee.vuodatus.net/?page=3
  • Lapsena usein heräsin jäsenet voimattomina, ts. koin lihasheikkoutta (käsiä mahdoton puristaa nyrkkiin). Ajattelin aina, että se johtui jotenkin kasvamisesta tms., mutta se saattaa myös liittyä siihen kun äärimmäisessä alivireystilassa ruumis ohjaa verenkierron sisäelimien ympärille, jolloin muu keho jähmettyy. Tuntuu kihelmöintiä, puutumista käsissä ja jaloissa edelleen, etenkin öisin. Jos olen vireysikkunan ulkopuolella saa mm. se, että mies korottaa ääntään aikaiseksi sen, että veri katoaa jäsenistä.

    Nykyään mulla on kummallinen vihlova hermosärky korvalehdessä.

    Somaattisen puolen potilasasiakirjoissa lukee, että mulla on 12 - 13-vuotiaana ollut päänsärkyä, jota nimitetään asiakirjoissa migreeniksi. Itsellä ei ole minkäänsortin muistikuvaa päänsärystä, mutta olin tuohon aikaan kai sairaalassa tutkittavana, koska sain epilepsiatyyppisen kohtauksen. 13-vuotiaana muutin kutsumanimeni, koska "tahdoin syntyä uudelleen hyväksi" (lainaus pt.asiakirjoista, itsellä ei ko. selityksestä muistikuvaa). Tiedän, että selittämättömät, voimakkaat päänsäryt ja epileptistyyppiset kohtaukset mainitaan yhtenä DID-indikaattorina, mutta en kyllä koe, että itselläni on ollut kyse siitä.

    Nykyään on taas ruvennut ilmenemään huimausta ja pyörrytystä.

    En tiedä, kuuluko tämä enemmän muuttuvien taitojen osa-aluelle, mutta on ajanjaksoja, jolloin päivittäin rikon jotain, tiputan käsistäni tavaroita etenkin lasia. Kerran vasen käteni huitaisi viinilasin pöydältä, siis ei edes yrittänyt tarttua siihen, vaan huitaisi sen vaakasuoralla liikkeellä, täysin omatahtoisesti.
    K
    O-o
    Teini
    Lapset

    + muita


    I know the pieces fit 'cause I watched them fall away.
    (Tool: Schism)

    https://viisivee.vuodatus.net/?page=3
  • ...On 7.11. 2015 ja kello on 1.26, kun alan kirjoittaa tätä tekstiä...Olen nukkunut muutaman tunnin, ja heräsin jo ennen keskiyötä tukalaan oloon, koska ennen nukahtamistani noin klo 20 ahmin järkyttävän määrän ruokaa: vedin ruokakännit ja sammuin...Olen ollut jo yli kuukauden mm. lähes tauottomassa krampissa ja äärimmäisen väsynyt, ja nyt siis myös esim. tämä äärimmäisen vaikea ruokariippuvuussairauteni on alkanut taas kukkia...Ja vielä bonuksena tämä yönettikirjoittaminen: vuosien opiskelujen tuloksena olen oppinut, että öisin nukutaan tai ainakin levätään...Viimeaikaisista oireiluistani mainittakoon myös ruoansulatuselimistöni monipuolinen ja monitasoinen oireilu, kuten mahakivut ja ylävatsapoltot...Kiva, kun sitä aina luulee esimerkiksi että 'nyt se ruokariippuvuussairaus on sitten vihdoinkin lopullisesti selätetty!', ja sitten eräänä yönä herää ruokakrapulaan sulamattoman ruoan ja vatsahappojen noustua kurkkuun...Viisivuotias kirjoitti: "Tiedän, että selittämättömät, voimakkaat päänsäryt ja epileptistyyppiset kohtaukset mainitaan yhtenä DID-indikaattorina, mutta en kyllä koe, että itselläni on ollut kyse siitä.": päätäni särkee nykyään vähän väliä...
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • ...On 7.11. 2015 ja kello on 1.26, kun alan kirjoittaa tätä tekstiä...Olen nukkunut muutaman tunnin, ja heräsin jo ennen keskiyötä tukalaan oloon, koska ennen nukahtamistani noin klo 20 ahmin järkyttävän määrän ruokaa: vedin ruokakännit ja sammuin...Olen ollut jo yli kuukauden mm. lähes tauottomassa krampissa ja äärimmäisen väsynyt, ja nyt siis myös esim. tämä äärimmäisen vaikea ruokariippuvuussairauteni on alkanut taas kukkia...Ja vielä bonuksena tämä yönettikirjoittaminen: vuosien opiskelujen tuloksena olen oppinut, että öisin nukutaan tai ainakin levätään...Viimeaikaisista oireiluistani mainittakoon myös ruoansulatuselimistöni monipuolinen ja monitasoinen oireilu, kuten mahakivut ja ylävatsapoltot...Kiva, kun sitä aina luulee esimerkiksi että 'nyt se ruokariippuvuussairaus on sitten vihdoinkin lopullisesti selätetty!', ja sitten eräänä yönä herää ruokakrapulaan sulamattoman ruoan ja vatsahappojen noustua kurkkuun...Viisivuotias kirjoitti: "Tiedän, että selittämättömät, voimakkaat päänsäryt ja epileptistyyppiset kohtaukset mainitaan yhtenä DID-indikaattorina, mutta en kyllä koe, että itselläni on ollut kyse siitä.": päätäni särkee nykyään vähän väliä...
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Ihana ketju kun huomaa että muilla on samanlaisia keho-oireiluita kun mullakin! Kaikista eniten itse huomaan vatsakivut, oon ollut kroonisesti äkillisesti alkavalla ripulilla vuoden alusta. Ajatuskin hyväksikäytöstä tai jostain muusta triggaavasta traumaan liittyvästä aiheesta saa juoksemaan vessaan. Suoli ja vatsa enemmän tai vähemmän sekaisin koko ajan. Usein myös oksettaa. Uusimpana tuttavuutena öinen jännitys/vatsakipu joka estää nukahtamisen ja jonka takia heräilen. Se tuntuu liittyvän siihen että joku lapsiosa pelkää nukkumaan menemistä mutta ei kerro enempää. Muistan kyllä et oon lapsena pelännyt aina kuolevani puoliltaöin, en tiedä miksi.

    Sitten on näitä spesifejä esim. seksiin liittyviä oireiluita. Se on tutumpaa jos joku kehonosa tuntuu kylmältä, irralliselta tai puutuu, mutta onko teillä joskus myös joku osa muuttunut kuumaksi? Mihinköhän se liittyy? Mulla eilisestä asti rinnat kuumottaneet ja tuntuneet oudoilta mutta kuitenkin dissosioin kosketuksen pois niin ettei se juuri tunnu. Aiemmin ja vielä joskus nytkin myös muita, outoja tuntemuksia tai kehon tarpeiden sekoittumista seksin aikana.

    Mulla on usein myös ns. tunnepäänsärkyjä, kun tulee liian vaikea asia tai osat vaihtuu tiuhaan ja päässä on ruuhkaa. Tiedän yleensä tasan tarkkaan mihin se liittyy. Takaumissa mulla on ollut kipuja alapäässä, hyvin usein kuristuksen tunnetta ja kerran oon oksentanut/kaivanut suustani limaa ulos yökkien. En tiedä tarkkaan mihin liittyvät mutta veikkaan että takaumiin nämä. Ajoittain myös tunnetta raajojen irrallisuudesta, toispuolista kipua yms. outoja tuntemuksia. Joskus myös sellaisia lyönnin tunteita. Mä kävin myös lapsuudessani paljon sairaalassa tutkimuksissa, noin 8-vuotiaana kävin useammassakin aivokuvauksessa ja tutkimuksessa kun epäiltiin epilepsiaa tai aivovauriota. Oon tilannut ne paperit itselleni mut niissä ei ollut mitään hyödyllistä. Mulla on vaan se mielikuva että niissä kuvissa oli jotain poikkeavaa.

    14v. simpukkatyttö sanoo että tuntee joskus verta ohimollaan. Takaumaa sekin. Kehollisia oireita lie ne kaikki depersonalisaatio oireetkin, usein oon tuntenut leijuvani tai lentäväni, tai kutistuvani. Vähän aikaa sitten suihkussa säikähdin omia rintojani koska koin olevani niin pieni ettei mulla ole niitä. Myös kävelytahti muuttuu osasta riippuen. Mutta nää on enempi yleisiä dissosiaatio-oireita kun somaattisia kehollisia oireita.

    Usein osan vaihtuessa mulla myös jännää tunnetta kropassa, alkaa jostain oikean lapaluun alta ja kiertää olkapäätä pitkin kaulaan ja kallon pohjaan. Yleensä ennakoi vahvaa vaihtumista tai joidenkin osien taistelua. Tuntuu epämiellyttävänä virtauksen tunteena kaulassa.

    Ääniyliherkkyyttä on täälläkin. Kissan juoksevan veden juomakuppi ajaa mut ajoittain hulluksi, samoin jääkaapin hurina.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä kettukarkki; 07-11-15 klo 12:02.
  • Ihana ketju kun huomaa että muilla on samanlaisia keho-oireiluita kun mullakin! Kaikista eniten itse huomaan vatsakivut, oon ollut kroonisesti äkillisesti alkavalla ripulilla vuoden alusta. Ajatuskin hyväksikäytöstä tai jostain muusta triggaavasta traumaan liittyvästä aiheesta saa juoksemaan vessaan. Suoli ja vatsa enemmän tai vähemmän sekaisin koko ajan. Usein myös oksettaa. Uusimpana tuttavuutena öinen jännitys/vatsakipu joka estää nukahtamisen ja jonka takia heräilen. Se tuntuu liittyvän siihen että joku lapsiosa pelkää nukkumaan menemistä mutta ei kerro enempää. Muistan kyllä et oon lapsena pelännyt aina kuolevani puoliltaöin, en tiedä miksi.

    Sitten on näitä spesifejä esim. seksiin liittyviä oireiluita. Se on tutumpaa jos joku kehonosa tuntuu kylmältä, irralliselta tai puutuu, mutta onko teillä joskus myös joku osa muuttunut kuumaksi? Mihinköhän se liittyy? Mulla eilisestä asti rinnat kuumottaneet ja tuntuneet oudoilta mutta kuitenkin dissosioin kosketuksen pois niin ettei se juuri tunnu. Aiemmin ja vielä joskus nytkin myös muita, outoja tuntemuksia tai kehon tarpeiden sekoittumista seksin aikana.

    Mulla on usein myös ns. tunnepäänsärkyjä, kun tulee liian vaikea asia tai osat vaihtuu tiuhaan ja päässä on ruuhkaa. Tiedän yleensä tasan tarkkaan mihin se liittyy. Takaumissa mulla on ollut kipuja alapäässä, hyvin usein kuristuksen tunnetta ja kerran oon oksentanut/kaivanut suustani limaa ulos yökkien. En tiedä tarkkaan mihin liittyvät mutta veikkaan että takaumiin nämä. Ajoittain myös tunnetta raajojen irrallisuudesta, toispuolista kipua yms. outoja tuntemuksia. Joskus myös sellaisia lyönnin tunteita. Mä kävin myös lapsuudessani paljon sairaalassa tutkimuksissa, noin 8-vuotiaana kävin useammassakin aivokuvauksessa ja tutkimuksessa kun epäiltiin epilepsiaa tai aivovauriota. Oon tilannut ne paperit itselleni mut niissä ei ollut mitään hyödyllistä. Mulla on vaan se mielikuva että niissä kuvissa oli jotain poikkeavaa.

    14v. simpukkatyttö sanoo että tuntee joskus verta ohimollaan. Takaumaa sekin. Kehollisia oireita lie ne kaikki depersonalisaatio oireetkin, usein oon tuntenut leijuvani tai lentäväni, tai kutistuvani. Vähän aikaa sitten suihkussa säikähdin omia rintojani koska koin olevani niin pieni ettei mulla ole niitä. Myös kävelytahti muuttuu osasta riippuen. Mutta nää on enempi yleisiä dissosiaatio-oireita kun somaattisia kehollisia oireita.

    Usein osan vaihtuessa mulla myös jännää tunnetta kropassa, alkaa jostain oikean lapaluun alta ja kiertää olkapäätä pitkin kaulaan ja kallon pohjaan. Yleensä ennakoi vahvaa vaihtumista tai joidenkin osien taistelua. Tuntuu epämiellyttävänä virtauksen tunteena kaulassa.

    Ääniyliherkkyyttä on täälläkin. Kissan juoksevan veden juomakuppi ajaa mut ajoittain hulluksi, samoin jääkaapin hurina.
  • Heippa kaikille, en ole vähään aikaan täällä kirjoitellut, mut tää aihe jotenkin löytyi oikeaan aikaan.. Olen muiden dissosiaatio-oireiden lisäksi alkanut tiedostamaan kehollisiakin oireita dissosiaatioon liittyväksi.. Minua usein huimaa ja vaivaa kaatumisen tunne. Ja kun dissoisioin voimakkaasti näköni hämärtyy ja nään todella huonosto. Joskus näyttää kuin ympäristö alkaisi tulla minua lähemmäs tai ikään kuin kasvaa. Joskus olen myös tuntenut itseni todella pitkäksi tai todella lyhyeksi, en tiedä mistä tuollainenkin tunne juontaa juurensa ja miksi välillä tunne olevani pitkä ja välillä lyhyt. Kiitos ketjusta ja kirjoittaneille, mukava (tai ikävä&#128559 huomata että muutkin kärsii samanlaisista jutuista.. ☺
  • Heippa kaikille, en ole vähään aikaan täällä kirjoitellut, mut tää aihe jotenkin löytyi oikeaan aikaan.. Olen muiden dissosiaatio-oireiden lisäksi alkanut tiedostamaan kehollisiakin oireita dissosiaatioon liittyväksi.. Minua usein huimaa ja vaivaa kaatumisen tunne. Ja kun dissoisioin voimakkaasti näköni hämärtyy ja nään todella huonosto. Joskus näyttää kuin ympäristö alkaisi tulla minua lähemmäs tai ikään kuin kasvaa. Joskus olen myös tuntenut itseni todella pitkäksi tai todella lyhyeksi, en tiedä mistä tuollainenkin tunne juontaa juurensa ja miksi välillä tunne olevani pitkä ja välillä lyhyt. Kiitos ketjusta ja kirjoittaneille, mukava (tai ikävä&#128559 huomata että muutkin kärsii samanlaisista jutuista.. ☺
  • Vellottepa raskaissa oloissa monet. Voimia kaikille selviytymiseen kohti selkeämpää, todellisempaa ja turvallisempaa maailmaa!

    Outoo miten moniin oireisiin oli niin tottunu, ettei ennen edes tajunnu niiden olevan oireita! Usein tulee omituisia olotiloja, tuntuu tosi selkeästi että olen jossain menneessä tapahtumassa. Tai sitten saattaa maistaa tai haistaa elävästi jonkun asian yhtäkkiä. Kehonosat saattaa kadota, enkä tunne niitä vaikka yritän, tai sitten kaikki tuntuu äärimmäisen voimakkaana. Jos on oikein paha olo, saattaa tulla myös noita jonkun mainitsemia kehollisia takaumia, että tuntee kehossaan jotain traumaattisten tilanteiden toistumista. Jotkut osat jännittää lähes koko ajan ja siks oon melkeen jatkuvassa väsyneessä ja jännittyneessä olotilassa.

    Varmaan siks elän paljon päässäni ja ajatuksissani, koska kehon olotilat voi olla ihan mitä vaan ja vaihdella salamannopeesti. Osien vaihtuessa saattaa tuntua just päänsärkyä ja muuten nimeämättömiä, oudon tuntuisia kolotuksia. Hassuinta on, että tunnun tuntevan osat hieman eri puolilla päätäni. Kun puhun osieni kanssa, niillä on tietty järjestys mielessäni, vasemmalta oikealle, ja jos jollain tietyllä osalla on paha olo, saatan tuntea päänsärkyä sen kohdassa päätäni. En kyllä usko että osilla olisi aivoissa oma, tarkasti rajattu tilansa, koska aivot ovat niin monimutkaisesti toimiva verkosto. Ehkä mulla vaan vihloo päätä jos jännitän tiettyä kohtaa pääni ja niskani lihaksista?
  • Vellottepa raskaissa oloissa monet. Voimia kaikille selviytymiseen kohti selkeämpää, todellisempaa ja turvallisempaa maailmaa!

    Outoo miten moniin oireisiin oli niin tottunu, ettei ennen edes tajunnu niiden olevan oireita! Usein tulee omituisia olotiloja, tuntuu tosi selkeästi että olen jossain menneessä tapahtumassa. Tai sitten saattaa maistaa tai haistaa elävästi jonkun asian yhtäkkiä. Kehonosat saattaa kadota, enkä tunne niitä vaikka yritän, tai sitten kaikki tuntuu äärimmäisen voimakkaana. Jos on oikein paha olo, saattaa tulla myös noita jonkun mainitsemia kehollisia takaumia, että tuntee kehossaan jotain traumaattisten tilanteiden toistumista. Jotkut osat jännittää lähes koko ajan ja siks oon melkeen jatkuvassa väsyneessä ja jännittyneessä olotilassa.

    Varmaan siks elän paljon päässäni ja ajatuksissani, koska kehon olotilat voi olla ihan mitä vaan ja vaihdella salamannopeesti. Osien vaihtuessa saattaa tuntua just päänsärkyä ja muuten nimeämättömiä, oudon tuntuisia kolotuksia. Hassuinta on, että tunnun tuntevan osat hieman eri puolilla päätäni. Kun puhun osieni kanssa, niillä on tietty järjestys mielessäni, vasemmalta oikealle, ja jos jollain tietyllä osalla on paha olo, saatan tuntea päänsärkyä sen kohdassa päätäni. En kyllä usko että osilla olisi aivoissa oma, tarkasti rajattu tilansa, koska aivot ovat niin monimutkaisesti toimiva verkosto. Ehkä mulla vaan vihloo päätä jos jännitän tiettyä kohtaa pääni ja niskani lihaksista?
  • Keholliset tuntemukset... hmm.. Aika laaja aihe. Itselläni on monenlaista oireilua, kehollisia tuntemuksia. Viimeaikoina olen ollut kovin puutunut. Joskus puutuu vain jalat tai kädet (asennossa, jossa ei pitäisi puutua). Puutumisia tapahtuu todella usein. Ihmettelin pitkään, miksi puudun niin herkästi. Ehkä ne johtuukin dissosiaatiosta. Tänään aamulla oloni oli hyvin voimaton ja kihelmöivä. Oli raskasta kävellä parvekkeelta keittiöön hakemaan kahvia enkä meinannut jaksaa nostaa kahvikuppia tai kahvipannua. Oli hyvin voimaton ja puutunut, kömpelö olo. Itselläni vaihtelee kömpelyys. Joskus olen hyvinkin hienomotorisesti kehittynyt ja pystyn tekemään kaikenlaisia käsitöitä aika hyvin. Joskus taas pudottelen kaiken käsistäni tai törmäilen ovenkarmeihin ja kompastelen paljaalla lattialla. Saatan ihan kävellessäni menettää tasapainoni ja joudun ottamaan korjaavia askeleita, etten kaadu. Toisaalta taas mulla on ajoittain todella hyvä tasapaino (esim. kun harrastin vielä ratsastusta, en kärsinyt lainkaan huonosta tasapainosta ja hyppäsin esteitä ilman satulaa tai laukkailin hevosella, joka osasi vaan pukkilaukan ) ja toisaalta taas olin toisinaan niin kömpelö, että horjahtelin kadulla kävellessäni.. Samansuuntaista on siis nytkin, joskaan en enää niin konkreettisesti näe vaihteluita, koska en harrasta enää mitään tasapainoilua enemmän vaativaa.

    Itselläni on toisinaan halvausoireita. En saa yhteyttä raajoihini tai raajaani. Yritän liikuttaa jalkaa/kättä tai jalkoja/käsiä, mutten saa niitä liikkumaan. Joskus halvaannun kokonaan ja voin liikuttaa vain silmiä. Kadotan jotenkin yhteyden omaan kehooni ja tavallaan hallintalaitteet menee hetkellisesti totaalirikki. Siinä ei voi kuin odotella, että viesti menee perille asti ja saa liikutettua varvasta/sormea ihan vähän ja sitä kautta hiljalleen saa kehonsa takaisin hallintaansa...

    Vastaavanlaisesti menetän joskus puhekykyni. Yritän kovasti puhua, mutta en saa äänihuulia tottelemaan. Musta tulee hetkellisesti mykkä. En jotenkin enää osaa puhua. Se on kamalaa, jos on silloin tilanteessa, jossa joku kysyy, että mikä on ja miksi et puhu eikä voi sanoa mitään, koska ei osaa puhua. Yksin tuo ei ole niin kamalaa, koska silloin voi olla vaan hiljaa (selvennykseksi; yksin ollessani juttelen itsekseni ääneen). Kun saa ensin ihan pienen äänen suustaan, voi hiljalleen alkaa kuiskailemaan aina hieman suuremmalla volyymillä, kunnes saa äänensä takaisin. Joskus on vaikeaa myös niellä. Pitää juoda vettä, että saa nielaistua. Muuten ei pysty. Se on ärsyttävää myöskin.

    Näkö... hmm.. no se on kummallinen asia. Mulla on jatkuvasti vähintäänkin lieviä aistivääristymiä. Kaikki hohtaa, on terävämpää vaikkakin sumeampaa ja samalla kirkkaampaa. Kaikki elää koko ajan enemmän tai vähemmän. Ei pysy seinissä naulanreiät paikoillaan, ei edes taulut. Aina ne elää ja pyörii vaan ympyrää. Joskus kaikki sumenee ja näen vain epämääräistä höttöä, jossa en saa selvää mistään. Keskustelu on vaikeaa, koska toisen kasvot saattaa alkaa elämään. Ne valuu, ne hohtaa, ne vääntyilee ja joskus katoaa. Näen myös helposti auroja ihmisten ja esineidenkin ympärillä. Värit muuttuu, joskus punainen on vihreää ja keltainen sinistä..
    Lisäksi tietenkin on nämä omituiset "kaikki on loitommalla" tai "kaikki on lähempänä" -tuntemukset. Joskus kaikki näyttää suurelta ja on juurikin lähempänä kuin yleensä. Joskus taas kaikki menee loitommalle ja kaikki on kaukaista ja pienempää. Joskus venähdän pituutta ja olen korkeammalla kuin yleensä. Joskus taas olen matalammalla. Lisäksi raajat saattaa muuttua erilaiseksi. Joskus on laiheliinikäsi, joka ei näytä omalta. Joskus on ihan pieni käsi ja joskus on suuri ja painava jättikäsi. Joskus ihmettelen, miksi oma käsi on sellainen kuin se on, koska käden pitäisi näyttää joltakin muulta. Ja mun tatuointeja ihmettelen usein, että mistä ne on tullut ja miksi ne on siinä vaikkei niiden kuuluisi olla siinä..
    Ja peilikuva... Ei mulla muutu koko peilikuva, mutta näen itseni välillä erilaisesti kuin normaalisti. Jotenkin hieman muuttuneena, mutta kuitenkin samana. Silmät kertoo eniten. Joskus säikähdän, kun peilikuvan silmät on vihaiset vaikken ole vihainen. Tai pelokkaat vaikkei pelota. Kasvot vääntyy ja sumenee..

    Vatsaoireilu.. No sitähän riittää. Muistan jo 11-vuotiaana saaneeni pahoja vatsakramppeja. Nykyäään saan harvemmin kramppeja. Enemmän on vaan epämääräistä kipua vatsassa, joka menee kyllä ohi aina. Vatsa on usein sekaisin. Varsinkin, jos pitäisi lähteä johonkin. Usein oksettaa ja ällöttää. Joskus oksennankin. Joskus vatsa on kovalla. Aika harvoin vatsa toimii normaalisti. Usein en tunne nälkää tai vaikka tuntisin, en voi syödä, koska se ällöttää. Joskus syön taas liikaa ja ahmin kaikenlaista herkkua. Puputan koko ajan jotain. Joskus en jaksa syödä ollenkaan.

    Onko kellään tietoa, voiko ihminen alkaa lämpöilemään psyykkisistä syistä? Mulla on melkein aina pientä lämpöä. Ollut tosi pitkään. Oon ihmetellyt tätä, koska kyseessä ei ole flunssa vaan ihan pelkkä lömpöily. Joskus siihen liittyy horkkaa tai kuumuutta/kylmyyttä. Joskus olen oikeasti flunssassa ja oireilen muutoinkin. Usein on päänsärkyä. Lievää tai joskus menee todella voimakkaaksi enkä voi kuin maata pimeässä huoneessa tyyny naamalla. Migreeni..

    Levottomat jalat iltaisin... Alkoi ihan yhtäkkiä. Ollut joskus aiemminkin vaivana. Jalat (ja kädet) puutuu, niitä pistelee ja kihelmöi. Tuntuu, että jalat olisi menossa jonnekin. Ei haittaa nukkumista, saan aina kyllä unen. Mutta jalat on menossa jonnekin ja kädet puutuu. Onko muilla vastaavaa? Joskus pääkin puutuu ja sitä kihelmöi. Puutuuko muilla joskus pää? Se on oudon tuntuista, kun koko päätä pistelee ja kihelmöi ja tekisi mieli vaan ravistella koko päätä, että se kihelmöinti loppuisi

    Tuntuu, että unohdin listastani jotakin.. Lisään, jos tulee mieleen vielä jotakin. :)
  • Keholliset tuntemukset... hmm.. Aika laaja aihe. Itselläni on monenlaista oireilua, kehollisia tuntemuksia. Viimeaikoina olen ollut kovin puutunut. Joskus puutuu vain jalat tai kädet (asennossa, jossa ei pitäisi puutua). Puutumisia tapahtuu todella usein. Ihmettelin pitkään, miksi puudun niin herkästi. Ehkä ne johtuukin dissosiaatiosta. Tänään aamulla oloni oli hyvin voimaton ja kihelmöivä. Oli raskasta kävellä parvekkeelta keittiöön hakemaan kahvia enkä meinannut jaksaa nostaa kahvikuppia tai kahvipannua. Oli hyvin voimaton ja puutunut, kömpelö olo. Itselläni vaihtelee kömpelyys. Joskus olen hyvinkin hienomotorisesti kehittynyt ja pystyn tekemään kaikenlaisia käsitöitä aika hyvin. Joskus taas pudottelen kaiken käsistäni tai törmäilen ovenkarmeihin ja kompastelen paljaalla lattialla. Saatan ihan kävellessäni menettää tasapainoni ja joudun ottamaan korjaavia askeleita, etten kaadu. Toisaalta taas mulla on ajoittain todella hyvä tasapaino (esim. kun harrastin vielä ratsastusta, en kärsinyt lainkaan huonosta tasapainosta ja hyppäsin esteitä ilman satulaa tai laukkailin hevosella, joka osasi vaan pukkilaukan ) ja toisaalta taas olin toisinaan niin kömpelö, että horjahtelin kadulla kävellessäni.. Samansuuntaista on siis nytkin, joskaan en enää niin konkreettisesti näe vaihteluita, koska en harrasta enää mitään tasapainoilua enemmän vaativaa.

    Itselläni on toisinaan halvausoireita. En saa yhteyttä raajoihini tai raajaani. Yritän liikuttaa jalkaa/kättä tai jalkoja/käsiä, mutten saa niitä liikkumaan. Joskus halvaannun kokonaan ja voin liikuttaa vain silmiä. Kadotan jotenkin yhteyden omaan kehooni ja tavallaan hallintalaitteet menee hetkellisesti totaalirikki. Siinä ei voi kuin odotella, että viesti menee perille asti ja saa liikutettua varvasta/sormea ihan vähän ja sitä kautta hiljalleen saa kehonsa takaisin hallintaansa...

    Vastaavanlaisesti menetän joskus puhekykyni. Yritän kovasti puhua, mutta en saa äänihuulia tottelemaan. Musta tulee hetkellisesti mykkä. En jotenkin enää osaa puhua. Se on kamalaa, jos on silloin tilanteessa, jossa joku kysyy, että mikä on ja miksi et puhu eikä voi sanoa mitään, koska ei osaa puhua. Yksin tuo ei ole niin kamalaa, koska silloin voi olla vaan hiljaa (selvennykseksi; yksin ollessani juttelen itsekseni ääneen). Kun saa ensin ihan pienen äänen suustaan, voi hiljalleen alkaa kuiskailemaan aina hieman suuremmalla volyymillä, kunnes saa äänensä takaisin. Joskus on vaikeaa myös niellä. Pitää juoda vettä, että saa nielaistua. Muuten ei pysty. Se on ärsyttävää myöskin.

    Näkö... hmm.. no se on kummallinen asia. Mulla on jatkuvasti vähintäänkin lieviä aistivääristymiä. Kaikki hohtaa, on terävämpää vaikkakin sumeampaa ja samalla kirkkaampaa. Kaikki elää koko ajan enemmän tai vähemmän. Ei pysy seinissä naulanreiät paikoillaan, ei edes taulut. Aina ne elää ja pyörii vaan ympyrää. Joskus kaikki sumenee ja näen vain epämääräistä höttöä, jossa en saa selvää mistään. Keskustelu on vaikeaa, koska toisen kasvot saattaa alkaa elämään. Ne valuu, ne hohtaa, ne vääntyilee ja joskus katoaa. Näen myös helposti auroja ihmisten ja esineidenkin ympärillä. Värit muuttuu, joskus punainen on vihreää ja keltainen sinistä..
    Lisäksi tietenkin on nämä omituiset "kaikki on loitommalla" tai "kaikki on lähempänä" -tuntemukset. Joskus kaikki näyttää suurelta ja on juurikin lähempänä kuin yleensä. Joskus taas kaikki menee loitommalle ja kaikki on kaukaista ja pienempää. Joskus venähdän pituutta ja olen korkeammalla kuin yleensä. Joskus taas olen matalammalla. Lisäksi raajat saattaa muuttua erilaiseksi. Joskus on laiheliinikäsi, joka ei näytä omalta. Joskus on ihan pieni käsi ja joskus on suuri ja painava jättikäsi. Joskus ihmettelen, miksi oma käsi on sellainen kuin se on, koska käden pitäisi näyttää joltakin muulta. Ja mun tatuointeja ihmettelen usein, että mistä ne on tullut ja miksi ne on siinä vaikkei niiden kuuluisi olla siinä..
    Ja peilikuva... Ei mulla muutu koko peilikuva, mutta näen itseni välillä erilaisesti kuin normaalisti. Jotenkin hieman muuttuneena, mutta kuitenkin samana. Silmät kertoo eniten. Joskus säikähdän, kun peilikuvan silmät on vihaiset vaikken ole vihainen. Tai pelokkaat vaikkei pelota. Kasvot vääntyy ja sumenee..

    Vatsaoireilu.. No sitähän riittää. Muistan jo 11-vuotiaana saaneeni pahoja vatsakramppeja. Nykyäään saan harvemmin kramppeja. Enemmän on vaan epämääräistä kipua vatsassa, joka menee kyllä ohi aina. Vatsa on usein sekaisin. Varsinkin, jos pitäisi lähteä johonkin. Usein oksettaa ja ällöttää. Joskus oksennankin. Joskus vatsa on kovalla. Aika harvoin vatsa toimii normaalisti. Usein en tunne nälkää tai vaikka tuntisin, en voi syödä, koska se ällöttää. Joskus syön taas liikaa ja ahmin kaikenlaista herkkua. Puputan koko ajan jotain. Joskus en jaksa syödä ollenkaan.

    Onko kellään tietoa, voiko ihminen alkaa lämpöilemään psyykkisistä syistä? Mulla on melkein aina pientä lämpöä. Ollut tosi pitkään. Oon ihmetellyt tätä, koska kyseessä ei ole flunssa vaan ihan pelkkä lömpöily. Joskus siihen liittyy horkkaa tai kuumuutta/kylmyyttä. Joskus olen oikeasti flunssassa ja oireilen muutoinkin. Usein on päänsärkyä. Lievää tai joskus menee todella voimakkaaksi enkä voi kuin maata pimeässä huoneessa tyyny naamalla. Migreeni..

    Levottomat jalat iltaisin... Alkoi ihan yhtäkkiä. Ollut joskus aiemminkin vaivana. Jalat (ja kädet) puutuu, niitä pistelee ja kihelmöi. Tuntuu, että jalat olisi menossa jonnekin. Ei haittaa nukkumista, saan aina kyllä unen. Mutta jalat on menossa jonnekin ja kädet puutuu. Onko muilla vastaavaa? Joskus pääkin puutuu ja sitä kihelmöi. Puutuuko muilla joskus pää? Se on oudon tuntuista, kun koko päätä pistelee ja kihelmöi ja tekisi mieli vaan ravistella koko päätä, että se kihelmöinti loppuisi

    Tuntuu, että unohdin listastani jotakin.. Lisään, jos tulee mieleen vielä jotakin. :)
  • Kehollisia oireita löytyy tosi paljon ja niitä ollut vaihtelevasti lapsesta saakka. Nykyään ihmisten parissa oleminen tai ulkona liikkuminen voi saada aikaan sellaisen olon, kuin olisi vatsataudissa. Voimat lähtee, oksettaa ja pahimmassa tapauksessa vessassa ravaaminen.

    Olen todella säikky äänille. Silloinkin kun olen kotona rauhallisessa olotilassa, jokin paukahdus rappukäytävässä voi saada hengitykseni salpautumaan ja koko keho hypähtää. Jos joku koputtaa tai pimpottaa ovella, sekin saa jonkun pakokauhun aikaan. Alan etsiä turvapaikkaa välittömästi. Saatan piiloutua kaappiin itkemään. En tiedä mikä siinä on. Jotenkin ajattelen aina pahinta. Olen aina varma, että se on joku joka haluaa minulle pahaa tai tulee haukkumaan minut. En tiedä miksi joku tulisi, mutta niin aina ajattelen.

    Tänään tuli taas kouristuskohtaus. Aluksi vaan itkin yleisesti, kun oli paha olo. Sitten mieleen tuli joku triggeri ja se lietsoi sen kohtauksen alkamaan. Vaivuin kasaan maahan ja kouristelin. Tuntui että silmät pullistuu päästä ja suonet katkeaa. Hampaat puristui yhteen ja lattia oli syljestä märkä, kun sitä vaan valui ja lensi joka paikkaan. Ei ollut varmaan kaunista katseltavaa. Ei sitä onneksi kukaan nähnytkään. Halvauskohtauksetkin on minulle tuttuja.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Ruusunen; 02-12-15 klo 18:43.
  • Kehollisia oireita löytyy tosi paljon ja niitä ollut vaihtelevasti lapsesta saakka. Nykyään ihmisten parissa oleminen tai ulkona liikkuminen voi saada aikaan sellaisen olon, kuin olisi vatsataudissa. Voimat lähtee, oksettaa ja pahimmassa tapauksessa vessassa ravaaminen.

    Olen todella säikky äänille. Silloinkin kun olen kotona rauhallisessa olotilassa, jokin paukahdus rappukäytävässä voi saada hengitykseni salpautumaan ja koko keho hypähtää. Jos joku koputtaa tai pimpottaa ovella, sekin saa jonkun pakokauhun aikaan. Alan etsiä turvapaikkaa välittömästi. Saatan piiloutua kaappiin itkemään. En tiedä mikä siinä on. Jotenkin ajattelen aina pahinta. Olen aina varma, että se on joku joka haluaa minulle pahaa tai tulee haukkumaan minut. En tiedä miksi joku tulisi, mutta niin aina ajattelen.

    Tänään tuli taas kouristuskohtaus. Aluksi vaan itkin yleisesti, kun oli paha olo. Sitten mieleen tuli joku triggeri ja se lietsoi sen kohtauksen alkamaan. Vaivuin kasaan maahan ja kouristelin. Tuntui että silmät pullistuu päästä ja suonet katkeaa. Hampaat puristui yhteen ja lattia oli syljestä märkä, kun sitä vaan valui ja lensi joka paikkaan. Ei ollut varmaan kaunista katseltavaa. Ei sitä onneksi kukaan nähnytkään. Halvauskohtauksetkin on minulle tuttuja.
  • En ole ihan varma, meneekö seuraava oire kehollisten tuntemusten alle. Mulla on toisinaan kovan paineen alla vahva tunne, kuinka irtoan pian kehostani täysin pois. En tiedä, mitä tarkalleen ottaen teen, kun näin tapahtuu. Saan irtoamisen estettyä/tulemaan lievempänä, jos siirryn jonkinlaiseen omaan pieneen, turvalliseen pesään, jonne ei voi pamahtaa ketään ylimääräisiä henkilöitä ( kotiin peiton alle sänkyyn/pimeään vaatehuoneeseen, tai julkisessa tilassa vessaan), mutta jos tämä ei ole mahdollista ja kävelen näiden tuntemuksien aikaan esimerkiksi kadulla, rupean panikoimaan. Tunne on ihan kauhea. Nousen ensin poispoispois ja kun seuraavan kerran herään, on saattanut kulua monia tunteja siitä, kun irtosin kehostani enkä kykene muistamaan, mitä olen näiden tuntien aikana tehnyt. Toisinaan (ehkä useammin onneksi!) tapahtuu sellaista, että nousen korkealle pois kehostani ja palaan takaisin, mutta en olekaan minä vaan joku muu. Itse olen vain havannoija ja tarkkailija jossain kaukana mieleni takana, ilman mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä teen tai kuinka toimin. Kehollisesti tähän irtaantumiseen kuuluu täydellinen tunnottomuus, eli en kykene tuntemaan kehoani lainkaan muutoin kuin kivun kautta, mikä auttaa pysymään kiinni itsessäni. Muutoin kehoa ei ole olemassa ollenkaan vaan leijun jossain kehoni yläpuolella. Koen nämä oireet hyvin ahdistavina ja pelottavina, jos ei ole mahdollisuus paeta tilanteesta jonnekin turvaan...
  • En ole ihan varma, meneekö seuraava oire kehollisten tuntemusten alle. Mulla on toisinaan kovan paineen alla vahva tunne, kuinka irtoan pian kehostani täysin pois. En tiedä, mitä tarkalleen ottaen teen, kun näin tapahtuu. Saan irtoamisen estettyä/tulemaan lievempänä, jos siirryn jonkinlaiseen omaan pieneen, turvalliseen pesään, jonne ei voi pamahtaa ketään ylimääräisiä henkilöitä ( kotiin peiton alle sänkyyn/pimeään vaatehuoneeseen, tai julkisessa tilassa vessaan), mutta jos tämä ei ole mahdollista ja kävelen näiden tuntemuksien aikaan esimerkiksi kadulla, rupean panikoimaan. Tunne on ihan kauhea. Nousen ensin poispoispois ja kun seuraavan kerran herään, on saattanut kulua monia tunteja siitä, kun irtosin kehostani enkä kykene muistamaan, mitä olen näiden tuntien aikana tehnyt. Toisinaan (ehkä useammin onneksi!) tapahtuu sellaista, että nousen korkealle pois kehostani ja palaan takaisin, mutta en olekaan minä vaan joku muu. Itse olen vain havannoija ja tarkkailija jossain kaukana mieleni takana, ilman mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä teen tai kuinka toimin. Kehollisesti tähän irtaantumiseen kuuluu täydellinen tunnottomuus, eli en kykene tuntemaan kehoani lainkaan muutoin kuin kivun kautta, mikä auttaa pysymään kiinni itsessäni. Muutoin kehoa ei ole olemassa ollenkaan vaan leijun jossain kehoni yläpuolella. Koen nämä oireet hyvin ahdistavina ja pelottavina, jos ei ole mahdollisuus paeta tilanteesta jonnekin turvaan...

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?