• "Blokkeri" = dissosiaatiota?

    En oikein tiennyt pitäisikö tämä laittaa tänne vai Trauman jälkeisiin reaktioihin, mutta päädyin tänne. Kyse kuitenkin ilmeisesti lopulta dissosiaatiosta, vaikka tajusin sen vasta tänään. Eikä kyse edes ole trauman jälkeisestä reaktiosta sillä elän traumassa enkä sen jälkeisessä ajassa.

    Elämä on tässä viimeiset kaksi vuotta potkinut päähän todella lujaa. Yhden potkun jälkeen sitten meni ilmeisesti yli ja huomasin olevani ison osan ajasta turta kaikelle p****lle mitä tapahtuu. Tuntui kuin olisin elänyt kuplassa jossa on minä, mieheni ja lapsemme, mutta ei sairauksia tms. Se kaikki tuntui tapahtuvan kuplan ulkopuolella kuin jollekin muulle. Joskus huomasin ajattelevani että "tämä ei tapahdu meille, tämä tapahtuu Tiinalle" mutta se meni ohi. Kutsun tätä kuplaa blokkeriksi. Se blokkaa ikävät asiat tunteistani. Blokkerini meni niinkin pitkälle että kun kesällä tapahtui terroriksikin epäilty puukotustapahtuma se tuntui siltä että se tapahtui jossain kaukana ulkomailla. Välillä kuitenkin ahdisti vähän. Ja välillä sitten blokkeri hajosi, murruin, hajosin, maailma romahti niskaani, en kestänyt enkä pystynyt muuhun kuin itkemään. Muu kuin rauhoittava ei auttanut sillä en yksinkertaisesti pystynyt tekemään muuta kuin ottamaan sen ja itkemään. (Puhun näistä romahduksista menneessä aikamuodossa sillä en tiedä, onko niitä enää. Nyt ei ole vähään aikaan ollut.)

    Sitten tuli uusi potku ja huomasin Tiinan palanneen. Huomasin tuntevani olevani Tiina toisinaan. Ja tähän sitten on tultu. Välillä olen Tiina, välilllä AIV (teiniminä) ja välillä "oma itseni". Enää en ajattele että olisi mitään blokkeria.

    Tänään kun pyörittelin asiaa päässäni tajusin että tuo blokkerikin taisi olla tavallaan dissosiaatiota. Eikös? Dissosioin pois pahan olon tapahtumiin liittyen? Onko muilla ollut tällaista "blokkeria" ennen persoonallisuuksia? Tai samaan aikaankin?
  • En oikein tiennyt pitäisikö tämä laittaa tänne vai Trauman jälkeisiin reaktioihin, mutta päädyin tänne. Kyse kuitenkin ilmeisesti lopulta dissosiaatiosta, vaikka tajusin sen vasta tänään. Eikä kyse edes ole trauman jälkeisestä reaktiosta sillä elän traumassa enkä sen jälkeisessä ajassa.

    Elämä on tässä viimeiset kaksi vuotta potkinut päähän todella lujaa. Yhden potkun jälkeen sitten meni ilmeisesti yli ja huomasin olevani ison osan ajasta turta kaikelle p****lle mitä tapahtuu. Tuntui kuin olisin elänyt kuplassa jossa on minä, mieheni ja lapsemme, mutta ei sairauksia tms. Se kaikki tuntui tapahtuvan kuplan ulkopuolella kuin jollekin muulle. Joskus huomasin ajattelevani että "tämä ei tapahdu meille, tämä tapahtuu Tiinalle" mutta se meni ohi. Kutsun tätä kuplaa blokkeriksi. Se blokkaa ikävät asiat tunteistani. Blokkerini meni niinkin pitkälle että kun kesällä tapahtui terroriksikin epäilty puukotustapahtuma se tuntui siltä että se tapahtui jossain kaukana ulkomailla. Välillä kuitenkin ahdisti vähän. Ja välillä sitten blokkeri hajosi, murruin, hajosin, maailma romahti niskaani, en kestänyt enkä pystynyt muuhun kuin itkemään. Muu kuin rauhoittava ei auttanut sillä en yksinkertaisesti pystynyt tekemään muuta kuin ottamaan sen ja itkemään. (Puhun näistä romahduksista menneessä aikamuodossa sillä en tiedä, onko niitä enää. Nyt ei ole vähään aikaan ollut.)

    Sitten tuli uusi potku ja huomasin Tiinan palanneen. Huomasin tuntevani olevani Tiina toisinaan. Ja tähän sitten on tultu. Välillä olen Tiina, välilllä AIV (teiniminä) ja välillä "oma itseni". Enää en ajattele että olisi mitään blokkeria.

    Tänään kun pyörittelin asiaa päässäni tajusin että tuo blokkerikin taisi olla tavallaan dissosiaatiota. Eikös? Dissosioin pois pahan olon tapahtumiin liittyen? Onko muilla ollut tällaista "blokkeria" ennen persoonallisuuksia? Tai samaan aikaankin?
  • Joo käsittääkseni tollanen ”elämänsä ulkopuolella” eläminen tai tunteiden blokkaaminen on dissosiaatiota, depersonalisaatiota tai derealisaatiota yksityiskohdista riippuen. Mulla on ollut tota lapsena ja nuorena paljon just sellaisina aikoina kun vaikeita asioita on ollut paljon, tyyliin niinä aikoina kun sekä isä että isäpuoli on olleet väkivaltaisia jne. En edes ole miettinyt asiaa silloin, se vain tapahtui. Edelleen negatiivisten tunteiden tunteminen on välillä vaikeaa kun blokkaan ne niin automaattisesti pois ja niiden sijasta ilmenee epätodellista oloa, särkyjä, väsymystä, huimausta ja pahoinvointia. En tiiä miten tän automaattiblokkerin tai palomuurin sais pois päältä. Sen takana ois kai pari surullista, pelokasta lapsiosaa joihin haluaisin yhteyden, mutta pitäis keksiä miten. Siitä en ole varma missä järjestyksessä osat ja palomuuri on kehittyneet, kun mulla on ollut tätä niin pienestä pitäen.
    Sonic (aikuinen)
    Itu (Itkevä Tyttö, 7-8 v)
    Lätäkkötyttö (6-7 v)
    Khadgar (Uneksija)

    + muuta sekalaista sakkia

    Osani eivät ole kovin eriytyneitä, vaan ne ovat läsnä yhdessä "anp":ni kanssa. En siis sairasta DIDiä. Minulla ei ole diagnosoitu varsinaista dissosiaatiohäiriötä ja olen löytänyt osani keskustelemalla ja huomioimalla ja kuuntelemalla. Heitä löytyy toisinaan lisää ja he alkavat puhua omassa tahdissaan, kun hetki on sopiva.
  • Joo käsittääkseni tollanen ”elämänsä ulkopuolella” eläminen tai tunteiden blokkaaminen on dissosiaatiota, depersonalisaatiota tai derealisaatiota yksityiskohdista riippuen. Mulla on ollut tota lapsena ja nuorena paljon just sellaisina aikoina kun vaikeita asioita on ollut paljon, tyyliin niinä aikoina kun sekä isä että isäpuoli on olleet väkivaltaisia jne. En edes ole miettinyt asiaa silloin, se vain tapahtui. Edelleen negatiivisten tunteiden tunteminen on välillä vaikeaa kun blokkaan ne niin automaattisesti pois ja niiden sijasta ilmenee epätodellista oloa, särkyjä, väsymystä, huimausta ja pahoinvointia. En tiiä miten tän automaattiblokkerin tai palomuurin sais pois päältä. Sen takana ois kai pari surullista, pelokasta lapsiosaa joihin haluaisin yhteyden, mutta pitäis keksiä miten. Siitä en ole varma missä järjestyksessä osat ja palomuuri on kehittyneet, kun mulla on ollut tätä niin pienestä pitäen.
    Sonic (aikuinen)
    Itu (Itkevä Tyttö, 7-8 v)
    Lätäkkötyttö (6-7 v)
    Khadgar (Uneksija)

    + muuta sekalaista sakkia

    Osani eivät ole kovin eriytyneitä, vaan ne ovat läsnä yhdessä "anp":ni kanssa. En siis sairasta DIDiä. Minulla ei ole diagnosoitu varsinaista dissosiaatiohäiriötä ja olen löytänyt osani keskustelemalla ja huomioimalla ja kuuntelemalla. Heitä löytyy toisinaan lisää ja he alkavat puhua omassa tahdissaan, kun hetki on sopiva.
  • Mä oon blokannu about kaiken itsestäni pois, fyysiset kivutkin jopa. Kaverisuhteet ovat jääneet sillä blokkasin heitäkin kohtaan tuntemani tunteet pois. Rakas harrastus ratsastuskin on jäänyt sillä se herättää liikaa tunteita niin leikin ettei koko harrastusta ole koskaan ollut olemassakaan. Elän oikeastaan aika pahassa itseni kieltämisessä. Oon kieltäny pois koko mun oman persoonallisuudenkin.
  • Mä oon blokannu about kaiken itsestäni pois, fyysiset kivutkin jopa. Kaverisuhteet ovat jääneet sillä blokkasin heitäkin kohtaan tuntemani tunteet pois. Rakas harrastus ratsastuskin on jäänyt sillä se herättää liikaa tunteita niin leikin ettei koko harrastusta ole koskaan ollut olemassakaan. Elän oikeastaan aika pahassa itseni kieltämisessä. Oon kieltäny pois koko mun oman persoonallisuudenkin.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä näistä väreistä kuvaa ruohoa: vihreä, punainen vai liila?