• Täysin toimintakyvyttömät vuorokaudet

    Minulla on taas

    Lauren K Cannonin luoman
    Isskataan
    https://navate.artstation.com/projects/wxVZL

    olo, paitsi että olen jo pitkällä Toipumistiellä pois tuosta äärimmäisestä dissosiaatio-olotilasta ja -olosta, mutta yhtä kaikki menossa on taas eräskin toimintakyvytön vuorokausi sängyn pohjalla...
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 23-03-17 klo 07:31.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Minulla on taas

    Lauren K Cannonin luoman
    Isskataan
    https://navate.artstation.com/projects/wxVZL

    olo, paitsi että olen jo pitkällä Toipumistiellä pois tuosta äärimmäisestä dissosiaatio-olotilasta ja -olosta, mutta yhtä kaikki menossa on taas eräskin toimintakyvytön vuorokausi sängyn pohjalla...
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Avatarissani oleva lapsi
    https://fi.pinterest.com/pin/408279522441118258/
    http://foorumi.traumajadissosiaatio....tarin#post5378

    on kuin minä lapsena äärimmäisessä dissosiatiivisessa tilassa insestiäitini nyrkkien ynnä muun 'äidinrakkauden' jäljiltä, ja

    Lauren K Cannonin luoma
    Isskataa
    https://navate.artstation.com/projects/wxVZL

    on kuin minä aikuisena äärimmäisessä dissosiatiivisessa tilassa.

    Olen liukunut viime aikoina anoreksian suuntaan, mutta olen tänään muistanut ja kyennyt syödä aamiaisen. Täytyy muistaa syödä myös muut päivän ateriat.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 23-03-17 klo 10:27.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Avatarissani oleva lapsi
    https://fi.pinterest.com/pin/408279522441118258/
    http://foorumi.traumajadissosiaatio....tarin#post5378

    on kuin minä lapsena äärimmäisessä dissosiatiivisessa tilassa insestiäitini nyrkkien ynnä muun 'äidinrakkauden' jäljiltä, ja

    Lauren K Cannonin luoma
    Isskataa
    https://navate.artstation.com/projects/wxVZL

    on kuin minä aikuisena äärimmäisessä dissosiatiivisessa tilassa.

    Olen liukunut viime aikoina anoreksian suuntaan, mutta olen tänään muistanut ja kyennyt syödä aamiaisen. Täytyy muistaa syödä myös muut päivän ateriat.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Nukuin taas yli kellon ympäri. Vaikka olen nykyään taas vaihteeksi todella väsynyt ja nukun paljon, niin on tämä ylinukkuminen aina parempi vaihtoehto kuin alinukkuminen, jota minulla oli paljon ennen AMMATTITAITOISIA traumahoitoja. On kummallista, että kaiken sen äärimmäisen kammottavan levottomuuden ja manian alla oli oikeasti tämmöinen täysin lamaantunut ja liikkumaton olotila. Olen lukenut joskus jostain muistaakseni jotenkin siten, että mania on luistelua masennuksen päällä, ja juuri tuo krooninen 'luistelu' oli äärimmäisen kammottavaa, kun olin aina levoton ja aina ja aina ja aina vaan jokin ihme & kumma vaivasi ja vainosi. Niin että kun taas on menossa ties kuinka monesko täysin toimintakyvytön vuorokausi, niin minun on hyvä muistaa, että nyt hoidan sitä 'ihmettä & kummaa', mikä minua silloin muinoin aina kroonisesti vaivasi ja vainosi...
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 30-03-17 klo 09:25.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Nukuin taas yli kellon ympäri. Vaikka olen nykyään taas vaihteeksi todella väsynyt ja nukun paljon, niin on tämä ylinukkuminen aina parempi vaihtoehto kuin alinukkuminen, jota minulla oli paljon ennen AMMATTITAITOISIA traumahoitoja. On kummallista, että kaiken sen äärimmäisen kammottavan levottomuuden ja manian alla oli oikeasti tämmöinen täysin lamaantunut ja liikkumaton olotila. Olen lukenut joskus jostain muistaakseni jotenkin siten, että mania on luistelua masennuksen päällä, ja juuri tuo krooninen 'luistelu' oli äärimmäisen kammottavaa, kun olin aina levoton ja aina ja aina ja aina vaan jokin ihme & kumma vaivasi ja vainosi. Niin että kun taas on menossa ties kuinka monesko täysin toimintakyvytön vuorokausi, niin minun on hyvä muistaa, että nyt hoidan sitä 'ihmettä & kummaa', mikä minua silloin muinoin aina kroonisesti vaivasi ja vainosi...
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Insestiäidin tytär, oliko sinullakin joskus aiemmin niin, että torkkuminen ei onnistunut, eikä normaalikaan nukahtaminen? Koen ehkä itse vähän saman tapaista - nuorempana olin todella levoton, ei tullut uni päivällä eikä yöllä, rentoutusharjoitukset ei tehneet yhtään mitään, enkä osannut selittää miksi. Nykyään on päinvastoin. Välillä on kuvailemiasi kokonaisia vuorokausia sängyssä ja pahimassa tapauksessa monta peräkkäin, niin että on saavutus saada edes syödyksi.

    Onpas muuten upea maalaus tuo Isskataa.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Insestiäidin tytär, oliko sinullakin joskus aiemmin niin, että torkkuminen ei onnistunut, eikä normaalikaan nukahtaminen? Koen ehkä itse vähän saman tapaista - nuorempana olin todella levoton, ei tullut uni päivällä eikä yöllä, rentoutusharjoitukset ei tehneet yhtään mitään, enkä osannut selittää miksi. Nykyään on päinvastoin. Välillä on kuvailemiasi kokonaisia vuorokausia sängyssä ja pahimassa tapauksessa monta peräkkäin, niin että on saavutus saada edes syödyksi.

    Onpas muuten upea maalaus tuo Isskataa.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Toimintakyvyttömät vuorokaudet ovat kovasti tuttuja täälläkin. Putoan niihin usein viikonloppuisin, samoin lomilla, joudun pitämään lomat pätkissä ettei karkaa mopo ihan käsistä. Täällähän saa välillä tuntea kovastikin syyllisyyttä työssä käynnistä, kun eihän siihen oikeasti sairaat pysty tämmöiset teeskentelijät vaan, mutta mulla työssäkäynti on paras ja melkein ainoa ase sitä syvää dissolamaa vastaan. Tosin en mä tätäkään oikein sairasta kai, kun ei se mun syömistä estä koska sängyssä voi oikein hyvin syödä. Nukkuu, herää käymään vessassa ja syömään, nukkuu, herää käymään vessassa ja syömään jne.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Toimintakyvyttömät vuorokaudet ovat kovasti tuttuja täälläkin. Putoan niihin usein viikonloppuisin, samoin lomilla, joudun pitämään lomat pätkissä ettei karkaa mopo ihan käsistä. Täällähän saa välillä tuntea kovastikin syyllisyyttä työssä käynnistä, kun eihän siihen oikeasti sairaat pysty tämmöiset teeskentelijät vaan, mutta mulla työssäkäynti on paras ja melkein ainoa ase sitä syvää dissolamaa vastaan. Tosin en mä tätäkään oikein sairasta kai, kun ei se mun syömistä estä koska sängyssä voi oikein hyvin syödä. Nukkuu, herää käymään vessassa ja syömään, nukkuu, herää käymään vessassa ja syömään jne.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • - Kyllä oli, Nannu! Nuorempana ja myös traumahoitojeni alkuaikoina minulla oli aina kova vauhti päällä ja pysähtyminen, rentoutuminen, nukahtaminen, nukkuminen ja rauhoittuminen olivat todella ongelmallisia ja vaikeita asioita! Kukuin kaiket yöt ja aamuisin oli vaikeata nousta ylös. Varsinkin nukahtaminen oli yhtä työtä ja tuskaa, koska olin niin levoton, ja rentoutuminen oli pelottavaa. Onhan tämä paljo nukkuminenkin ilmeisesti jotakin unihäiriötä tai sen tapaista, mutta kyllä se, että valvoo kaiket yöt, on ehdottomasti kamalampaa! Kyttään edelleenkin, että nukun kutakuinkin riittävästi joka yö. Kun olen listannut tänne oireita, joista kärsin esimurrosiästä asti, niin olen unohtanut niistä listoista kroonisen valvomisen, kroonisen levottomuuden ja kroonisen vauhdin! Onpas kammottavaa taas muistaa, että mistä sitä onkaan lähtenyt tälle Traumojenhoitopolulle: huh, huh!

    Isskataa on totta tosiaan hieno, ja Lauren K Cannonilla on muitakin upeita teoksia!
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • - Kyllä oli, Nannu! Nuorempana ja myös traumahoitojeni alkuaikoina minulla oli aina kova vauhti päällä ja pysähtyminen, rentoutuminen, nukahtaminen, nukkuminen ja rauhoittuminen olivat todella ongelmallisia ja vaikeita asioita! Kukuin kaiket yöt ja aamuisin oli vaikeata nousta ylös. Varsinkin nukahtaminen oli yhtä työtä ja tuskaa, koska olin niin levoton, ja rentoutuminen oli pelottavaa. Onhan tämä paljo nukkuminenkin ilmeisesti jotakin unihäiriötä tai sen tapaista, mutta kyllä se, että valvoo kaiket yöt, on ehdottomasti kamalampaa! Kyttään edelleenkin, että nukun kutakuinkin riittävästi joka yö. Kun olen listannut tänne oireita, joista kärsin esimurrosiästä asti, niin olen unohtanut niistä listoista kroonisen valvomisen, kroonisen levottomuuden ja kroonisen vauhdin! Onpas kammottavaa taas muistaa, että mistä sitä onkaan lähtenyt tälle Traumojenhoitopolulle: huh, huh!

    Isskataa on totta tosiaan hieno, ja Lauren K Cannonilla on muitakin upeita teoksia!
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Inmyhead täälläkin harrastetaan sängyssä syömistä.

    Ja joo. Mulla ei nyt ihan sänkypäiviä ole mutta sitäkin enemmän sohvapäiviä...
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Inmyhead täälläkin harrastetaan sängyssä syömistä.

    Ja joo. Mulla ei nyt ihan sänkypäiviä ole mutta sitäkin enemmän sohvapäiviä...
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Ajatuksia herättävä ketju. Minullakin on kuin Insestiäidin tyttärellä, että ennen psykoterapian alkamista olin jatkuvassa oravanpyörässä ahertamassa jotain. Tein töitä, hoidin lapsia, hinkkasin kotia kiiltäväksi ja siivosin vaatekaappeja. Rähjäsin huoltomiehelle puhelimessa ja kiukuttelin puolisolle. Jos en tehnyt muuta niin ajattelin, luetteloin, listasin, keräsin perusteluita ja muistelin yksityiskohtia niistä asioista mitkä minua ahdisti. Olin melkoisen pakko-oireinen. Psykoterapian myötä tämä touhu on rauhoittunut. Saatan reagoida ahdistavaan tilanteeseen tai rankkaan päivään menemällä nukkumaan keskellä päivää, jos tilanne muuten sen sallii. Jos ei olisi lapsia ja työtä, luultavasti viettäisin välillä kokonaisia päiviä sängyn pohjalla minäkin. Lasten takia en voi. Ja tällä ei ole mitään tekemistä minun oman vointini kanssa.

    Parikymppisenä tilanne olikin sitten toinen. Taisi mennä vuosikin niin, että heräsin joka päivä kahden aikaan iltapäivällä ja lähdin kouluun syömään lounasta ja lukemaan sähköpostit. Sitten palasin kotiin katsomaan televisiota ja iltayöstä opiskelin sen mitä nyt yleensä sain opiskeltua. En nähnyt koko päivän aikana muita ihmisiä kuin satunnaiset ohikulkijat lounasreissullani, enkä puhunut välttämättä kenenkään kanssa. Ei tuo nyt ihan toimintakyvyttömältä vuorokaudelta tunnu, mutta olen myös hyvin iloinen että en ole enää se traumatisoitunut parikymppinen kuin mitä olin silloin.
  • Ajatuksia herättävä ketju. Minullakin on kuin Insestiäidin tyttärellä, että ennen psykoterapian alkamista olin jatkuvassa oravanpyörässä ahertamassa jotain. Tein töitä, hoidin lapsia, hinkkasin kotia kiiltäväksi ja siivosin vaatekaappeja. Rähjäsin huoltomiehelle puhelimessa ja kiukuttelin puolisolle. Jos en tehnyt muuta niin ajattelin, luetteloin, listasin, keräsin perusteluita ja muistelin yksityiskohtia niistä asioista mitkä minua ahdisti. Olin melkoisen pakko-oireinen. Psykoterapian myötä tämä touhu on rauhoittunut. Saatan reagoida ahdistavaan tilanteeseen tai rankkaan päivään menemällä nukkumaan keskellä päivää, jos tilanne muuten sen sallii. Jos ei olisi lapsia ja työtä, luultavasti viettäisin välillä kokonaisia päiviä sängyn pohjalla minäkin. Lasten takia en voi. Ja tällä ei ole mitään tekemistä minun oman vointini kanssa.

    Parikymppisenä tilanne olikin sitten toinen. Taisi mennä vuosikin niin, että heräsin joka päivä kahden aikaan iltapäivällä ja lähdin kouluun syömään lounasta ja lukemaan sähköpostit. Sitten palasin kotiin katsomaan televisiota ja iltayöstä opiskelin sen mitä nyt yleensä sain opiskeltua. En nähnyt koko päivän aikana muita ihmisiä kuin satunnaiset ohikulkijat lounasreissullani, enkä puhunut välttämättä kenenkään kanssa. Ei tuo nyt ihan toimintakyvyttömältä vuorokaudelta tunnu, mutta olen myös hyvin iloinen että en ole enää se traumatisoitunut parikymppinen kuin mitä olin silloin.
  • En oikee tiedä mitä täydellä toimintakyvyttömyydellä tarkotetaan. Sillon ku asuin viel kotona oli sitä et kävin treeneis ja koulussa, mut sit kotona tipahdin kokonaan. En osaa sanoo mitä kotona tein. Ehkä en mitään. En osaa sanoo jatkuks se kokonaisia päiviä vai tuliks aina jotain mitä piti tehdä ja vaihduin. Pitäis kysyä siskolta. Sit jossain vaiheessa tipahdin isommin ja olin sairaalassa, sillon en olis noussu sängyst muualle ku vessaan, mut siel sairaalassa pakotettiin sit myöhemmin syömään. En sillon aatellu et voisin huonosti kunhan sain olla rauhassa, mut nyt ku aattelen ni se johtu siit et itsetuho-osa oli päällä ku olin sängyssä. Se on tavallaan onnellinen ku se voi huonosti. Se usko sillon et on nyt käynyt makuulle ja kuolee. Se on siis sen onnellinen ajatus. Tai helpottunut kai enimmäkseen. Itkin kyl aika paljon, mut en sillon aatellu et mussa olis mitään vikaa. Sillon alettiin diagnosoimaan. Sit ku piti nousta Elias tuli esiin tottelemaan ja se tuntuu osana pahemmalta vaikka toimii. Se ei aattele ite, se tekee ihan mitä vaan pitää, jos joku käskee. Ei se muualle noussut ku sinne syömään.

    Sen jälkeen en oikee muista kokonaisia päiviä niin et osaisin sanoo miten oon voinut jonku koko päivän. Muistan hyvin pätkiä joita tapahtuu, mut en osaa sanoa mitä niistä yhteensä tulee. Olin mä sairauslomalla kun muutin nyt. Ei multa muutenkaa kysytä haluunko tehä jotain jos joku sanoo et jotain tehään. Nyt viimeset päivät oon voinu hyvin.

  • En oikee tiedä mitä täydellä toimintakyvyttömyydellä tarkotetaan. Sillon ku asuin viel kotona oli sitä et kävin treeneis ja koulussa, mut sit kotona tipahdin kokonaan. En osaa sanoo mitä kotona tein. Ehkä en mitään. En osaa sanoo jatkuks se kokonaisia päiviä vai tuliks aina jotain mitä piti tehdä ja vaihduin. Pitäis kysyä siskolta. Sit jossain vaiheessa tipahdin isommin ja olin sairaalassa, sillon en olis noussu sängyst muualle ku vessaan, mut siel sairaalassa pakotettiin sit myöhemmin syömään. En sillon aatellu et voisin huonosti kunhan sain olla rauhassa, mut nyt ku aattelen ni se johtu siit et itsetuho-osa oli päällä ku olin sängyssä. Se on tavallaan onnellinen ku se voi huonosti. Se usko sillon et on nyt käynyt makuulle ja kuolee. Se on siis sen onnellinen ajatus. Tai helpottunut kai enimmäkseen. Itkin kyl aika paljon, mut en sillon aatellu et mussa olis mitään vikaa. Sillon alettiin diagnosoimaan. Sit ku piti nousta Elias tuli esiin tottelemaan ja se tuntuu osana pahemmalta vaikka toimii. Se ei aattele ite, se tekee ihan mitä vaan pitää, jos joku käskee. Ei se muualle noussut ku sinne syömään.

    Sen jälkeen en oikee muista kokonaisia päiviä niin et osaisin sanoo miten oon voinut jonku koko päivän. Muistan hyvin pätkiä joita tapahtuu, mut en osaa sanoa mitä niistä yhteensä tulee. Olin mä sairauslomalla kun muutin nyt. Ei multa muutenkaa kysytä haluunko tehä jotain jos joku sanoo et jotain tehään. Nyt viimeset päivät oon voinu hyvin.

  • Nää yliaktiivisuuden ja toimintakyvyttömyyden vaihtelut on tosi jänniä. Oon arvellut että mulla saattais olla bipo, kun välillä sellasta levotonta, vähän ahdistunutta energiaa piisaa eikä tartte nukkua, välillä sitten taas... Noh. Jotenkin en ole osannut hyväksyä tuota traumatisoitumisen oireeksi, kun kukaan ei ole selittänyt mulle mistä se johtuu ja se ei jollain tasolla käy järkeen. Eräällä tasolla taas toisaalta hyvinkin järkeenkäypä dissojuttu. Diipadaapa.

    Teini-iässä, noin 12 ikävuodesta ylöspäin, mä kävin suunnilleen lukion loppuun asti ylikierroksilla. Harrastin kaikkea, liikuin Paljon (syömishäiriön aikana noin 12-14-vuotiaana aivan liikaa, monta tuntia päivässä) ja olin jatkuvasti poissa kotoa, koska kotona oli väkivaltaista ja arvaamatonta porukkaa, kauhu ja ahdistus. Sitten kun muutin poikaystäväni kanssa yhteen opiskelujen alettua, lamaannuin. Kerrankin koti jossa voi olla. Musta hyvin ymmärrettävää, että masennus iskee siinä vaiheessa kun ei ole pakko paeta ja taistella joka hetki. Onneksi mies pakotti mut opiskelijarientoihin, vaikka olinkin ahdistunut ja väsynyt. Opinnoista ei tullut mitään, mutta olipahan kavereita. (En mä niille uskaltanut olostani kertoa eikä niitä tullut nähtyä kuin kerran-pari viikossa, mutta olin silti kiitollinen ja olen edelleen!)
    Sonic (aikuinen)
    Itu (Itkevä Tyttö, 6-7 v)
    Lätäkkötyttö (Reipas tyttö, 6-7 v)
    Knuckles (Pikku puolustaja, 6-7 v)
    Khadgar (Uneksija)
    Halla (Sassy b*tch)
    Kummitus
    Putkiaivo

    + muuta sekalaista sakkia
  • Nää yliaktiivisuuden ja toimintakyvyttömyyden vaihtelut on tosi jänniä. Oon arvellut että mulla saattais olla bipo, kun välillä sellasta levotonta, vähän ahdistunutta energiaa piisaa eikä tartte nukkua, välillä sitten taas... Noh. Jotenkin en ole osannut hyväksyä tuota traumatisoitumisen oireeksi, kun kukaan ei ole selittänyt mulle mistä se johtuu ja se ei jollain tasolla käy järkeen. Eräällä tasolla taas toisaalta hyvinkin järkeenkäypä dissojuttu. Diipadaapa.

    Teini-iässä, noin 12 ikävuodesta ylöspäin, mä kävin suunnilleen lukion loppuun asti ylikierroksilla. Harrastin kaikkea, liikuin Paljon (syömishäiriön aikana noin 12-14-vuotiaana aivan liikaa, monta tuntia päivässä) ja olin jatkuvasti poissa kotoa, koska kotona oli väkivaltaista ja arvaamatonta porukkaa, kauhu ja ahdistus. Sitten kun muutin poikaystäväni kanssa yhteen opiskelujen alettua, lamaannuin. Kerrankin koti jossa voi olla. Musta hyvin ymmärrettävää, että masennus iskee siinä vaiheessa kun ei ole pakko paeta ja taistella joka hetki. Onneksi mies pakotti mut opiskelijarientoihin, vaikka olinkin ahdistunut ja väsynyt. Opinnoista ei tullut mitään, mutta olipahan kavereita. (En mä niille uskaltanut olostani kertoa eikä niitä tullut nähtyä kuin kerran-pari viikossa, mutta olin silti kiitollinen ja olen edelleen!)
    Sonic (aikuinen)
    Itu (Itkevä Tyttö, 6-7 v)
    Lätäkkötyttö (Reipas tyttö, 6-7 v)
    Knuckles (Pikku puolustaja, 6-7 v)
    Khadgar (Uneksija)
    Halla (Sassy b*tch)
    Kummitus
    Putkiaivo

    + muuta sekalaista sakkia
  • Pitää tänne vielä tarkentaa, että silloin kun olin levoton ja tosi huono nukkumaan, en silti ollut erityisesti oravanpyörässä. Itse asiassa jopa kadehdin ihmisiä joilla oli pakkomielle siivota, näyttää nätiltä ja menestyä!

    Itse saatoin purkaa levottomuuttani esim. siihen, että klikkasin reloadia siinä sadan blogin feedissä, mitä seurasin, uudelleen ja uudelleen, ja vahdin kaikkia mahdollisia pikaviestimiä (ICQ, AIM, jne), niin että jäi syömättä, peseytymättä ja menemättä ulos. Laskuni ja sellaiset hoidin, mutta elämäni oli ulospäin hyvin pientä. Teininäkin "harrastin" liikuntaa lähinnä päästäkseni jollain järkevällä tekosyyllä kotoa pois.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Pitää tänne vielä tarkentaa, että silloin kun olin levoton ja tosi huono nukkumaan, en silti ollut erityisesti oravanpyörässä. Itse asiassa jopa kadehdin ihmisiä joilla oli pakkomielle siivota, näyttää nätiltä ja menestyä!

    Itse saatoin purkaa levottomuuttani esim. siihen, että klikkasin reloadia siinä sadan blogin feedissä, mitä seurasin, uudelleen ja uudelleen, ja vahdin kaikkia mahdollisia pikaviestimiä (ICQ, AIM, jne), niin että jäi syömättä, peseytymättä ja menemättä ulos. Laskuni ja sellaiset hoidin, mutta elämäni oli ulospäin hyvin pientä. Teininäkin "harrastin" liikuntaa lähinnä päästäkseni jollain järkevällä tekosyyllä kotoa pois.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • TAAS ties kuinka monesko täysin toimintakyvytön vuorokausi menossa, eli tämä 11.4. 2017 -elinpäiväni on kulunut TAAS täällä sängyn pohjalla. Tulevaisuuteni näyttää tällä hetkellä yhtä synkältä kuin menneisyyteni, joten ei ihme, että mikään ei TAAS liiku jo pelkästään näköalattoman tulevaisuuden takia.

    " "
    Liike on lääke.
    " "

    , sanoi minulle muinoin eräs AMMATTITAITOINEN kehohoitohenkilö, ja onhan tämä sängyn pohjalla tapahtuva tekstin näpyttelykin liikettä.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 11-04-17 klo 13:58.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • TAAS ties kuinka monesko täysin toimintakyvytön vuorokausi menossa, eli tämä 11.4. 2017 -elinpäiväni on kulunut TAAS täällä sängyn pohjalla. Tulevaisuuteni näyttää tällä hetkellä yhtä synkältä kuin menneisyyteni, joten ei ihme, että mikään ei TAAS liiku jo pelkästään näköalattoman tulevaisuuden takia.

    " "
    Liike on lääke.
    " "

    , sanoi minulle muinoin eräs AMMATTITAITOINEN kehohoitohenkilö, ja onhan tämä sängyn pohjalla tapahtuva tekstin näpyttelykin liikettä.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Mulla on ollut paljon sellaista levotonta pakko-tekemistä joka uuvuttaa. Nyt se on ehkä lääkkeiden takia vähän helpottanut. Se on kamala olotila kun haluaisi vaan olla ihan normaali ihminen joka pystyy lukemaan ja katsomaan tv:eetä. Sitten taas toinen ääripää on ne jumitilat (toimintakyvyttömyys). Tämän viikonlopun olen halunnut olla rauhassa ja pystyin antamaan itselleni osittain luvan vain olla. Vaikeeta sekin vaikka normaali-ihmiselle se on ihan itsestäänselvä... Tai onhan sitä suorittamista nykyään aika monella ihmisellä.
  • Mulla on ollut paljon sellaista levotonta pakko-tekemistä joka uuvuttaa. Nyt se on ehkä lääkkeiden takia vähän helpottanut. Se on kamala olotila kun haluaisi vaan olla ihan normaali ihminen joka pystyy lukemaan ja katsomaan tv:eetä. Sitten taas toinen ääripää on ne jumitilat (toimintakyvyttömyys). Tämän viikonlopun olen halunnut olla rauhassa ja pystyin antamaan itselleni osittain luvan vain olla. Vaikeeta sekin vaikka normaali-ihmiselle se on ihan itsestäänselvä... Tai onhan sitä suorittamista nykyään aika monella ihmisellä.
  • Taas vaihteeksi toimintakyvyttömyys- eli sängynpohjapäivä. Haaveeni on, että olisin toimintakykyinen seitsemänä päivänä viikossa, että elämäni soljuisi tasaisena virtana joka päivä. Elämäni on romahtanut toimintakyvyttömyyteen, kehokramppaamiseen ja aivotukkeeseen viime aikoina vain kahdeksi päiväksi viikossa, eli ei sentään neljäksi päiväksi viikossa, kuten usein aiemmin! Täällä sängynpohjalla tuntuu siltä, että elämä on toisaalla, ja niinhän se onkin, eli ei se ole mitään harhakuvitelmaa, vaan totisinta totta! Tai onhan tämäkin elämää: tämä on sängynpohjaelämää eli elämää sängynpohjalla! Vaikka en jaksa mitään, enkä kykene mihinkään, niin minä rakastan minua !
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 12-02-18 klo 12:33.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Taas vaihteeksi toimintakyvyttömyys- eli sängynpohjapäivä. Haaveeni on, että olisin toimintakykyinen seitsemänä päivänä viikossa, että elämäni soljuisi tasaisena virtana joka päivä. Elämäni on romahtanut toimintakyvyttömyyteen, kehokramppaamiseen ja aivotukkeeseen viime aikoina vain kahdeksi päiväksi viikossa, eli ei sentään neljäksi päiväksi viikossa, kuten usein aiemmin! Täällä sängynpohjalla tuntuu siltä, että elämä on toisaalla, ja niinhän se onkin, eli ei se ole mitään harhakuvitelmaa, vaan totisinta totta! Tai onhan tämäkin elämää: tämä on sängynpohjaelämää eli elämää sängynpohjalla! Vaikka en jaksa mitään, enkä kykene mihinkään, niin minä rakastan minua !
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?