• Pelko psykiatrista hoitoa kohtaan

    Olen vajaa vuosi sitten lopettanut psykiatrisessa hoidossa, lähinnä julkisen puolen hoidossa ravaamisen jota kesti yli kymmenen vuotta josta viimeiset viisi vuotta oli ihan helvettiä. Mua pelottaa edelleen että mut painostetaan tai pakotetaan takaisin sinne paikkaan. Saattaa pelottaa jopa että mut tullaan hakemaan kotoa!!! Olen menettänyt uskoni sekä Suomen valtioon että erityisesti psykiatriseen hoitoon. Tuntuu että ne voi tehdä melkein mitä vain. Ei mun ihmisoikeuksia olla kunnioitettu pätkän vertaa. Ketään ei ole kiinnostanut kohdella mua edes ihmisarvoisella tavalla.

    Mitä voin tehdä asialle vai voinko tehdä mitään ja odottaa vain että pelko laantuu? Laitoin sähköpostia mielenterveyspotilaiden asioita hoitavalle lakimiehelle ja odotan hänen vastaustaan jos hän edes vastaa. En kyllä tästä pelosta puhunut vaan siitä hoidosta yleisesti. Mutta siis tarvisin ihan konkreettisia neuvoja että mitä tehdä jos joku psykiatri tai yleislääkäri alkaa puhumaan että mun pitäisi jatkaa psykiatrisessa hoidossa käymistä vaikka se on juuri se joka mua on viime vuosina traumatisoinut ja taannuttanut mut henkisesti joka taas on edesauttanut hyväksikäytetyksi tulemista..?

    Mua pelottaa lähinnä se etten osaa pitää puoliani, että silloin kun olen ihan väsynyt ja lamaantunut niin puolesta aletaan taas tekemään päätöksiä ja kohta olen taas jonkun kiusaaja-hoitajan tai lääkärin armoilla... Olisin tarvinnut juuri toisenlaista hoitoa eli varmaankin jotain ratkaisukeskeistä terapiaa että miten oppia puolustamaan rajojani ja itseäni ja huolehtimaan itsestäni niin etten taas joudu hyväksykäytetyksi.. mutta miten nyt voin enää kenenkään yksityisenkään terapeuttiin luottaa vaikka kyllä kai niitä luotettaviakin ihmisiä jonkun verran on.

    Olen väsynyt. Terveyskeskushoidosta on ihan hyviä kokemuksia sen mielenterveyshoidon jälkeen onneksi paitsi yhden kerran puhelimessa joku hoitaja alkoi raivoamaan mulle ilman syytä josta voisi kyllä tehdä muistuksen kun oli sen verran törkeä mutta paikan päällä mua ollaan uskottu ja kohdeltu asiallisesti.. Eli siis ihan yleislääkärit ja perussairaanhoitajat kohtelee paremmin kuin psyk.alan työntekijät. Anteeksi jos joku nyt hermostuu tästä että puhun näin negatiivisesti psykiatrisesta hoidosta mutta valitettavasti omat kokemukset ovat tosi huonot...
  • Olen vajaa vuosi sitten lopettanut psykiatrisessa hoidossa, lähinnä julkisen puolen hoidossa ravaamisen jota kesti yli kymmenen vuotta josta viimeiset viisi vuotta oli ihan helvettiä. Mua pelottaa edelleen että mut painostetaan tai pakotetaan takaisin sinne paikkaan. Saattaa pelottaa jopa että mut tullaan hakemaan kotoa!!! Olen menettänyt uskoni sekä Suomen valtioon että erityisesti psykiatriseen hoitoon. Tuntuu että ne voi tehdä melkein mitä vain. Ei mun ihmisoikeuksia olla kunnioitettu pätkän vertaa. Ketään ei ole kiinnostanut kohdella mua edes ihmisarvoisella tavalla.

    Mitä voin tehdä asialle vai voinko tehdä mitään ja odottaa vain että pelko laantuu? Laitoin sähköpostia mielenterveyspotilaiden asioita hoitavalle lakimiehelle ja odotan hänen vastaustaan jos hän edes vastaa. En kyllä tästä pelosta puhunut vaan siitä hoidosta yleisesti. Mutta siis tarvisin ihan konkreettisia neuvoja että mitä tehdä jos joku psykiatri tai yleislääkäri alkaa puhumaan että mun pitäisi jatkaa psykiatrisessa hoidossa käymistä vaikka se on juuri se joka mua on viime vuosina traumatisoinut ja taannuttanut mut henkisesti joka taas on edesauttanut hyväksikäytetyksi tulemista..?

    Mua pelottaa lähinnä se etten osaa pitää puoliani, että silloin kun olen ihan väsynyt ja lamaantunut niin puolesta aletaan taas tekemään päätöksiä ja kohta olen taas jonkun kiusaaja-hoitajan tai lääkärin armoilla... Olisin tarvinnut juuri toisenlaista hoitoa eli varmaankin jotain ratkaisukeskeistä terapiaa että miten oppia puolustamaan rajojani ja itseäni ja huolehtimaan itsestäni niin etten taas joudu hyväksykäytetyksi.. mutta miten nyt voin enää kenenkään yksityisenkään terapeuttiin luottaa vaikka kyllä kai niitä luotettaviakin ihmisiä jonkun verran on.

    Olen väsynyt. Terveyskeskushoidosta on ihan hyviä kokemuksia sen mielenterveyshoidon jälkeen onneksi paitsi yhden kerran puhelimessa joku hoitaja alkoi raivoamaan mulle ilman syytä josta voisi kyllä tehdä muistuksen kun oli sen verran törkeä mutta paikan päällä mua ollaan uskottu ja kohdeltu asiallisesti.. Eli siis ihan yleislääkärit ja perussairaanhoitajat kohtelee paremmin kuin psyk.alan työntekijät. Anteeksi jos joku nyt hermostuu tästä että puhun näin negatiivisesti psykiatrisesta hoidosta mutta valitettavasti omat kokemukset ovat tosi huonot...
  • En osaa vastata sulle, koska painin samojen asioiden ääressä. On painavia syitä, miksen voi luottaa psykiatrisiin (kunnallisiin) ja itsessään ajatus psykiatrista (kunnallisesta) on hengenvaara. Työstän itse itseäni. Suomessa saa hyvääkin hoitoa. Saa myös surkeaa, ei lainkaan tai kaltoinkohtelua. Luottaminen vaikeutuu. Ei uskalla hakea apua enää. Se on suo, johon on kauheaa upota.

    Voimia sinulle tilanteeseesi. On näitä nähty, koettu ja kuultu ennenkin. Kritisoida ei silti saisi.

    Noidankehä.

    (Anteeksi, triggeröivää)
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • En osaa vastata sulle, koska painin samojen asioiden ääressä. On painavia syitä, miksen voi luottaa psykiatrisiin (kunnallisiin) ja itsessään ajatus psykiatrista (kunnallisesta) on hengenvaara. Työstän itse itseäni. Suomessa saa hyvääkin hoitoa. Saa myös surkeaa, ei lainkaan tai kaltoinkohtelua. Luottaminen vaikeutuu. Ei uskalla hakea apua enää. Se on suo, johon on kauheaa upota.

    Voimia sinulle tilanteeseesi. On näitä nähty, koettu ja kuultu ennenkin. Kritisoida ei silti saisi.

    Noidankehä.

    (Anteeksi, triggeröivää)
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Kiitos. Kai parasta olisi vain itsekseen näitä asioita selvitellä. Ei mulla muita ongelmia ole kuin lääkitystä pitäisi vähän säätää ja sitä saa sitten miettiä että kelle kannattaa mennä, ellen mä sitten nyt tällä nykyisellä jotenkin keplottele.
  • Kiitos. Kai parasta olisi vain itsekseen näitä asioita selvitellä. Ei mulla muita ongelmia ole kuin lääkitystä pitäisi vähän säätää ja sitä saa sitten miettiä että kelle kannattaa mennä, ellen mä sitten nyt tällä nykyisellä jotenkin keplottele.
  • Samat ajatukset suomalaisesta terveydenhuollosta ja erityisesti psykiatrisesta hoidosta. Ja itse vielä siis työskentelen suomalaisessa terveydenhuollossa :)

    Suomalainen psykiatrinen hoito on ala-arvoista. Turha tässä ruveta asioita listaamaan, kun niitä esimerkkejä on netti pullollaan. Samoin löytyy näitä hoitajien keskustelupalstoja missä naureskellaan psykiatrisille potilaille. Todella ammattimaista käytöstä?

    Itse olen päättänyt, että nykyinen terapeutti on viimeinen kontakti mihinkään psykiatriseen hoitoon. Seuraava kerta jos häämöttäisi taivaanrannassa niin mieluummin otan hengen itseltäni kuin menen taas alistettavaksi ja suostun ihmisoikeuksien polkemiseen ja yleiseen vähättelyyn ja päin naamaa naureskeluun.

    Välillä miettinyt, että päätyykö sinne psykiatriaan jämäpalat sairaanhoito oppilaitoksesta.

    Turun tilannetta olen seurannut ja voin vain rukoilla, että osa niistä rikossyytteen nyt saavista hoitajista on niitä samoja, jotka kohtelivat minua kaltoin 90-luvun lopulla. Minulta ei noille hoitajille löydy minkäänlaista sääliä. Itseasiassa olen sen verran kostonhimoinen, että toivon heidän saavan syytteen, tuomion ja menettävän kaiken oikeuden toimia terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa. Sen jälkeen voivat ihmetellä, että millä maksavat laskut. Kostonhaluinen? Kyllä helvetissä!

    Terveisin: Se potilas Turusta jonka käskitte laittaa ketsuppia käsivarsiin ennen puremista. Maistuisi kuulemma paremmalle.
  • Samat ajatukset suomalaisesta terveydenhuollosta ja erityisesti psykiatrisesta hoidosta. Ja itse vielä siis työskentelen suomalaisessa terveydenhuollossa :)

    Suomalainen psykiatrinen hoito on ala-arvoista. Turha tässä ruveta asioita listaamaan, kun niitä esimerkkejä on netti pullollaan. Samoin löytyy näitä hoitajien keskustelupalstoja missä naureskellaan psykiatrisille potilaille. Todella ammattimaista käytöstä?

    Itse olen päättänyt, että nykyinen terapeutti on viimeinen kontakti mihinkään psykiatriseen hoitoon. Seuraava kerta jos häämöttäisi taivaanrannassa niin mieluummin otan hengen itseltäni kuin menen taas alistettavaksi ja suostun ihmisoikeuksien polkemiseen ja yleiseen vähättelyyn ja päin naamaa naureskeluun.

    Välillä miettinyt, että päätyykö sinne psykiatriaan jämäpalat sairaanhoito oppilaitoksesta.

    Turun tilannetta olen seurannut ja voin vain rukoilla, että osa niistä rikossyytteen nyt saavista hoitajista on niitä samoja, jotka kohtelivat minua kaltoin 90-luvun lopulla. Minulta ei noille hoitajille löydy minkäänlaista sääliä. Itseasiassa olen sen verran kostonhimoinen, että toivon heidän saavan syytteen, tuomion ja menettävän kaiken oikeuden toimia terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa. Sen jälkeen voivat ihmetellä, että millä maksavat laskut. Kostonhaluinen? Kyllä helvetissä!

    Terveisin: Se potilas Turusta jonka käskitte laittaa ketsuppia käsivarsiin ennen puremista. Maistuisi kuulemma paremmalle.
  • Hyi että mitä sulle on sanottu. Aivan käsittämätöntä... Nämä ihmiset on ihan häiriintyneitä. Uskooko sitten sellaiset ihmiset jotka eivät ole julkisen puolen psykiatrisessa hoidossa käyneet näitä juttuja niin en tiedä. Joka paikassa kohtaa vain epäuskoa. Kannattaa varmaan tosi tarkkaan harkita kelle näistä asioista kertoo.
  • Hyi että mitä sulle on sanottu. Aivan käsittämätöntä... Nämä ihmiset on ihan häiriintyneitä. Uskooko sitten sellaiset ihmiset jotka eivät ole julkisen puolen psykiatrisessa hoidossa käyneet näitä juttuja niin en tiedä. Joka paikassa kohtaa vain epäuskoa. Kannattaa varmaan tosi tarkkaan harkita kelle näistä asioista kertoo.
  • Minun mielestäni nämä hoitajat ja lääkärit ovat häiriintyneitä. Olisin varmaan terveempi jos en olisi aikoinaan hakeutunut nimenomaan julkisen puolen mielenterveyshoitoon koska nämä hoitajat ja lääkärit eivät tiedosta omia ongelmiaan!!! Miten he voivat auttaa potilaita kun eivät tiedosta itseään, käytöstään tai sen vaikutusta muihin ihmisiin? Olen järkyttynyt.
  • Minun mielestäni nämä hoitajat ja lääkärit ovat häiriintyneitä. Olisin varmaan terveempi jos en olisi aikoinaan hakeutunut nimenomaan julkisen puolen mielenterveyshoitoon koska nämä hoitajat ja lääkärit eivät tiedosta omia ongelmiaan!!! Miten he voivat auttaa potilaita kun eivät tiedosta itseään, käytöstään tai sen vaikutusta muihin ihmisiin? Olen järkyttynyt.
  • Häiriintyneisyys ei oo mielipide, se on diagnoosi. Jos potilas alkaa keksiä hoitohenkilökunnalle ja lääkäreille diagnooseja, oma uskottavuus katoaa saman tien. Ihan jo siks, et todennäköisesti on täysin väärässä ja sen sijaan et puhuis oikeista asioista, siitä miten huonosti on kohdeltu ja mitä virheitä on tehty, jääkin haukkumaan muita ja keksimään niille ominaisuuksia, joita ei lainkaan välttämättä oo olemassakaan. Ja vaikka olisikin, ne ei liity asiaan. Ei niin kannata tehdä. Ei potilas tiedä, onko lääkärillä ongelmia, millasia ne on ja tiedostaako se ne vai jättääkö tiedostamatta, eikä se potilaalle kuulukaan. Se kuuluu, et lääkäri kohtelee hyvin.

    Mua ärsyttää ihmiset, jotka keksii omasta päästään jonkun diagnoosin kaikille, joista eivät pidä. En sano että sä Dandelion82 olisit sellanen, en tunne sua yhtään. Tunnen liian monta jotka on sellasia, ja ne tuli tästä mieleen. Keittiöpsykologiasta on pelkkää haittaa kaikille. Oikeet ongelmat hautautuu jonnekin nimittelyn ja teorisoinnin alle. Älä pilaa omaa uskottavuutta, kun ongelmat joista puhut on varmaan ihan oikeita ja olemassaolevia.

    Mua on kohdeltu terveydenhuollossa ihan hyvin. Melkein hyvin. Lastensuojelussa on kohdeltu tosi usein tosi huonosti, täysin asiattomasti, niillä samoilla tavoilla ku terveydenhuollossakin voidaan tehdä. Just kaikkia tollasia typeriä kommentteja ja ylenkatsomista ku mistä Dirkki kirjotti. Pelkällä äänensävyllä voi loukata tosi paljon. Ja asenteella. Ja sillä et samalla kun joku on jatkuvasti tosi inhottava, sillä on myös täysi valta päättää kaikesta omassa elämässä niin, et ei voi puolustautua mitenkään tai sillä on virallinen oikeus rangaista. Ja nöyryyttää ja vittuilla ja pilkata.

    On ollut tosi kivoja ja välittäviäkin ihmisiä. Se rikkoo vielä enemmän. Kohta se hyvä kuitenkin loppuu. Aina se loppuu. Joka kerta kun antaa sisällään liikahtaa jotain lämmintä, se menee rikki.

  • Häiriintyneisyys ei oo mielipide, se on diagnoosi. Jos potilas alkaa keksiä hoitohenkilökunnalle ja lääkäreille diagnooseja, oma uskottavuus katoaa saman tien. Ihan jo siks, et todennäköisesti on täysin väärässä ja sen sijaan et puhuis oikeista asioista, siitä miten huonosti on kohdeltu ja mitä virheitä on tehty, jääkin haukkumaan muita ja keksimään niille ominaisuuksia, joita ei lainkaan välttämättä oo olemassakaan. Ja vaikka olisikin, ne ei liity asiaan. Ei niin kannata tehdä. Ei potilas tiedä, onko lääkärillä ongelmia, millasia ne on ja tiedostaako se ne vai jättääkö tiedostamatta, eikä se potilaalle kuulukaan. Se kuuluu, et lääkäri kohtelee hyvin.

    Mua ärsyttää ihmiset, jotka keksii omasta päästään jonkun diagnoosin kaikille, joista eivät pidä. En sano että sä Dandelion82 olisit sellanen, en tunne sua yhtään. Tunnen liian monta jotka on sellasia, ja ne tuli tästä mieleen. Keittiöpsykologiasta on pelkkää haittaa kaikille. Oikeet ongelmat hautautuu jonnekin nimittelyn ja teorisoinnin alle. Älä pilaa omaa uskottavuutta, kun ongelmat joista puhut on varmaan ihan oikeita ja olemassaolevia.

    Mua on kohdeltu terveydenhuollossa ihan hyvin. Melkein hyvin. Lastensuojelussa on kohdeltu tosi usein tosi huonosti, täysin asiattomasti, niillä samoilla tavoilla ku terveydenhuollossakin voidaan tehdä. Just kaikkia tollasia typeriä kommentteja ja ylenkatsomista ku mistä Dirkki kirjotti. Pelkällä äänensävyllä voi loukata tosi paljon. Ja asenteella. Ja sillä et samalla kun joku on jatkuvasti tosi inhottava, sillä on myös täysi valta päättää kaikesta omassa elämässä niin, et ei voi puolustautua mitenkään tai sillä on virallinen oikeus rangaista. Ja nöyryyttää ja vittuilla ja pilkata.

    On ollut tosi kivoja ja välittäviäkin ihmisiä. Se rikkoo vielä enemmän. Kohta se hyvä kuitenkin loppuu. Aina se loppuu. Joka kerta kun antaa sisällään liikahtaa jotain lämmintä, se menee rikki.

  • Koen omaavani sen verran tervettä järkeä että huomaan milloin jonkun ihmisen käytös ei ole terveen rajoissa. Minua pahoinpidelleen hoitajan mielenterveys oli häilyvämpi ja häiriintyneempi kuin minun. En ole väittänyt että voin ketään diagnosoida. Se mitä sanon on mun mielipide ja mun näkemys ja saan sanoa sen ääneen. En kutsu ihmisiä häiriintyneiksi huvin vuoksi vaan vain silloin jos ihminen oikeasti sellainen on. En voi mitenkään päästä eteenpäin elämässäni ellen totea tosiasioita ääneen.

    Itse siis olen sitä mieltä että mielenterveysongelmista kärsivät eivät ole häiriintyneitä tai "hulluja" joka on haukkumasana. Kenenkään mielenterveys tuskin on 100% ajasta 100% täydellinen että se pitäisi kai myös hyväksyä, mutta ei mitä tahansa käytöstä kuitenkaan.
  • Koen omaavani sen verran tervettä järkeä että huomaan milloin jonkun ihmisen käytös ei ole terveen rajoissa. Minua pahoinpidelleen hoitajan mielenterveys oli häilyvämpi ja häiriintyneempi kuin minun. En ole väittänyt että voin ketään diagnosoida. Se mitä sanon on mun mielipide ja mun näkemys ja saan sanoa sen ääneen. En kutsu ihmisiä häiriintyneiksi huvin vuoksi vaan vain silloin jos ihminen oikeasti sellainen on. En voi mitenkään päästä eteenpäin elämässäni ellen totea tosiasioita ääneen.

    Itse siis olen sitä mieltä että mielenterveysongelmista kärsivät eivät ole häiriintyneitä tai "hulluja" joka on haukkumasana. Kenenkään mielenterveys tuskin on 100% ajasta 100% täydellinen että se pitäisi kai myös hyväksyä, mutta ei mitä tahansa käytöstä kuitenkaan.
  • On myös hyvä tiedostaa ettei hoitavatkaan henkilöt ole mielenterveydeltään täydellisiä... Jos ei tiedosta, ei pääse eteenpäin elämässään. Jotkut standardit pitäisi kuitenkin olla.
  • On myös hyvä tiedostaa ettei hoitavatkaan henkilöt ole mielenterveydeltään täydellisiä... Jos ei tiedosta, ei pääse eteenpäin elämässään. Jotkut standardit pitäisi kuitenkin olla.
  • Hei kun viime viestissä sanoin, että mulle on triggeri tää asia ja mulla on huonoja kokemuksia. Niin sanon tässä nyt samalla, että on mulla hyviäkin kokemuksia! On siis ihan laidasta laitaan kaikenlaisia kokemuksia. Oon niin pitkään psykiatrisissa hoidoissa ja kaikenmaailman laitoksissa pyörinyt, että on nähnyt kaikenlaista. Ei ne kaikki kokemukset ole huonoja. Sinne mahtuu aivan mahtavia kokemuksia siitä, että on tullut kuulluksi ja on saanut apua. On edes yritetty. Tai ainakin haluttu yrittää. Ja joskus on osattukin. On tajuttu jotakin ja on saatu luottamus, on ANSAITTU luottamus.

    On niitä tosi ihania hoitoalan työntekijöitä. Niitä oikeasti on tosi paljon. Mä melkein väittäisin, että jopa enemmistö. Sitten on niitä, joita ei kiinnosta -> vähemmistö. Ja niitä, joiden ammattitaito vain loppuu. Niissä on kahdenlaisia. Sellaisia, jotka eivät osaa suhtautua siihen itse kunnolla ja käyttäytyvät törkeästi. Ja niitä, jotka käyttäytyvät silti asiallisesti. Saattavat jopa myöntää, että: "minun ammattitaitoni loppuu tässä nyt sinun oireidesi kanssa. Minä laitan sinulle lähetteen paikkaan X, koska ammattitaitoni ei riitä" (psykiatrian lääkäri). Ja silloin arvostaa sitä rehellisyyttä paljon! Että osaa edes myöntää, että ei osaakaan.

    On ollut hoitajia, joilla ei ole hajuakaan, mitä minun kanssa tekisi. Silti ne yrittää. On hoitajia, joita ei kiinnosta. On hoitajia, jotka kannustaa, on hoitajia, jotka lannistaa. On kaikenlaisia hoitajia. Paljon erilaisia persoonia. On terapeutteja, jotka jaksaa ja jaksaa. On kiinnostuneita, välittää. Mulla on ollut terapeutti, jolle sain soittaa vaikka keskellä yötä, vaikkei sen työtehtäviin moinen kuulunut; vastailla yksityisnumerollaan potilailleen. Mutta kun välitti niin paljon!!

    Eli en haluaisi, että kaikki nyt ajattelisivat, että vaikkapa minulla on vain kauheita kokemuksia. Kun ei se niin mene. On paljon erittäin loistavia kokemuksia. Olen saanut paljon apua, paljon välittämistä, paljon yrittämistä, paljon neuvoja, paljon ymmärrystä, paljon kuuntelemista. Mutta on tietenkin se toinenkin puoli, joka on sitten ollut niin vaikeaa henkisesti, että nuo hyvät asiat jotenkin hautautuu sinne pelkojen alle. Kun ei vaan uskalla oikein enää luottaa. Koska pelkää sitä huonoa niin paljon. Ja SE on se ongelma.
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Hei kun viime viestissä sanoin, että mulle on triggeri tää asia ja mulla on huonoja kokemuksia. Niin sanon tässä nyt samalla, että on mulla hyviäkin kokemuksia! On siis ihan laidasta laitaan kaikenlaisia kokemuksia. Oon niin pitkään psykiatrisissa hoidoissa ja kaikenmaailman laitoksissa pyörinyt, että on nähnyt kaikenlaista. Ei ne kaikki kokemukset ole huonoja. Sinne mahtuu aivan mahtavia kokemuksia siitä, että on tullut kuulluksi ja on saanut apua. On edes yritetty. Tai ainakin haluttu yrittää. Ja joskus on osattukin. On tajuttu jotakin ja on saatu luottamus, on ANSAITTU luottamus.

    On niitä tosi ihania hoitoalan työntekijöitä. Niitä oikeasti on tosi paljon. Mä melkein väittäisin, että jopa enemmistö. Sitten on niitä, joita ei kiinnosta -> vähemmistö. Ja niitä, joiden ammattitaito vain loppuu. Niissä on kahdenlaisia. Sellaisia, jotka eivät osaa suhtautua siihen itse kunnolla ja käyttäytyvät törkeästi. Ja niitä, jotka käyttäytyvät silti asiallisesti. Saattavat jopa myöntää, että: "minun ammattitaitoni loppuu tässä nyt sinun oireidesi kanssa. Minä laitan sinulle lähetteen paikkaan X, koska ammattitaitoni ei riitä" (psykiatrian lääkäri). Ja silloin arvostaa sitä rehellisyyttä paljon! Että osaa edes myöntää, että ei osaakaan.

    On ollut hoitajia, joilla ei ole hajuakaan, mitä minun kanssa tekisi. Silti ne yrittää. On hoitajia, joita ei kiinnosta. On hoitajia, jotka kannustaa, on hoitajia, jotka lannistaa. On kaikenlaisia hoitajia. Paljon erilaisia persoonia. On terapeutteja, jotka jaksaa ja jaksaa. On kiinnostuneita, välittää. Mulla on ollut terapeutti, jolle sain soittaa vaikka keskellä yötä, vaikkei sen työtehtäviin moinen kuulunut; vastailla yksityisnumerollaan potilailleen. Mutta kun välitti niin paljon!!

    Eli en haluaisi, että kaikki nyt ajattelisivat, että vaikkapa minulla on vain kauheita kokemuksia. Kun ei se niin mene. On paljon erittäin loistavia kokemuksia. Olen saanut paljon apua, paljon välittämistä, paljon yrittämistä, paljon neuvoja, paljon ymmärrystä, paljon kuuntelemista. Mutta on tietenkin se toinenkin puoli, joka on sitten ollut niin vaikeaa henkisesti, että nuo hyvät asiat jotenkin hautautuu sinne pelkojen alle. Kun ei vaan uskalla oikein enää luottaa. Koska pelkää sitä huonoa niin paljon. Ja SE on se ongelma.
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Mä oon huomannut, ettei useinkaan hoitohenkilökunnalla yksinkertaisesti ole tarpeeksi taitoa tai tietoa. Ainakin mitä oon osastolla viettänyt nyt aikaa, niin ei sielläkään (itse kun joskus kauan sitten todella sinisilmäisenä kuvittelin, että se sitten on ainakin paikka, jossa osataan) osata sen kummempaa. Varsinkin nämä trauma ja dissoasiat tuntuu olevan pahasti hakusessa. En siis sano, että kaikilla, mutta ainakin täällä todella monella. Toki jotkut on vielä lisäksi ylimielisen tai leipääntyneen oloisia.

    Just osastolla oli nuori poika, todella ahdistunut ja yritti saada apua, sanoi toistuvasti että on paha olla. Hoitajat vaikutti aika neuvottomilta, käskivät vain lähteä lenkille tai koittaa keksiä jotain muuta ajateltavaa. Musta vaan tuntui, että kaikkein eniten se ois kaivannut aitoa kohtaamista ja juttelua. Lenkkeillä kun kai voi kotonakin...
  • Mä oon huomannut, ettei useinkaan hoitohenkilökunnalla yksinkertaisesti ole tarpeeksi taitoa tai tietoa. Ainakin mitä oon osastolla viettänyt nyt aikaa, niin ei sielläkään (itse kun joskus kauan sitten todella sinisilmäisenä kuvittelin, että se sitten on ainakin paikka, jossa osataan) osata sen kummempaa. Varsinkin nämä trauma ja dissoasiat tuntuu olevan pahasti hakusessa. En siis sano, että kaikilla, mutta ainakin täällä todella monella. Toki jotkut on vielä lisäksi ylimielisen tai leipääntyneen oloisia.

    Just osastolla oli nuori poika, todella ahdistunut ja yritti saada apua, sanoi toistuvasti että on paha olla. Hoitajat vaikutti aika neuvottomilta, käskivät vain lähteä lenkille tai koittaa keksiä jotain muuta ajateltavaa. Musta vaan tuntui, että kaikkein eniten se ois kaivannut aitoa kohtaamista ja juttelua. Lenkkeillä kun kai voi kotonakin...
  • Minä puhun vain omista kokemuksistani. Puhun omista ajatuksistani ja tunteistani sekä kokemuksistani. Kenenkään ei kannata ottaa niitä absoluuttisena totuutena. Ne on vain minun ajatuksiani.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Dandelion82; 12-02-17 klo 15:01.
  • Minä puhun vain omista kokemuksistani. Puhun omista ajatuksistani ja tunteistani sekä kokemuksistani. Kenenkään ei kannata ottaa niitä absoluuttisena totuutena. Ne on vain minun ajatuksiani.
  • En ymmärtänyt sun ekaa vastausta Dandelion82. Musta viestin loppu kumosi sen, mitä alussa oli. Ehkä tajusin väärin. Älä välitä, puhu vaan niinku tuntuu oikeelta. Selitän silti vielä mitä tarkotin, jos se auttais.

    Mä tarkotin että saa olla vihanen niille, jotka on kohdelleet huonosti. Tietenkin saa. Saa haukkuakin, asiattomastikin, oikeessa paikassa. Voi käyttää haukkumasanoina sanoja, jotka tarkalleen ottaen tarkottaa jotain muuta, ja joiden tunnistaminen ei oo sellasta, jonka voi tehdä noin vaan älyllisesti päättelemällä ilman oikeeta erityistuntemusta. Voi sanoa häiriintynyt tai mitä vaan. Ja käyttää sitä haukkumasanana, koska on vihainen. Kyllä mäkin teen niin ku suutun tarpeeksi. Se on inhimillistä, ei tarvi olla aina täsmällinen siinä mitä sanoo sillon ku puhuu tunteesta.

    Tai sit voi väittää jotain oikeesti mielenterveysongelmaiseksi. Tai häiriintyneeksi. Se on ihan oikee asia, joka pitää voida perustella aika suurilla faktoilla ja voida oikeesti todentaa. Ja tietää siitä jotain, osata oikeesti diagnosoida.

    Ja noi kaks merkitystä ei voi elää rinnakkain yhtä aikaa. Pitää valita jompi kumpi, se et osaa tunnistaa jonkun taustamotiivit ja sairauden/häiriintyneisyyden oikeesti faktana TAI et ilmaisee omaa tunnetta. Sitä tarkotin. En tarkottanut väheksyä pahoja asioita joita oot kokenut. Takerruin sanoihin siks, et musta ne muuttaa asian ihan toiseksi.

    Me varmaan vaan puhutaan ihan eri kieltä. Mulle on eroa sillä, sanooko joku jonkun toisen olevan narsisti, vai käyttäytyvän narsistisella tavalla omasta mielestä. Ekassa vaihtoehdossa pitää sillä toisella joko olla diagnoosi tai sillä joka väittää olla taito diagnosoida. Tokassa vaihtoehdossa kyse on omasta kokemuksesta ja mielipiteestä, johon on oikeus, mutta joka ei oo fakta. Se TUNNE on fakta, ja sehän täällä on oleellista, ei kenenkään toisten diagnoosit.

    Mä puhun pahoja asioita ja sanon sellasta jota en oikeesti tiedä. Vaikka et joku on tyhmä. No, en mä oo sen ihmisen älyä oikeesti testannut tai tiedä siitä mitään. Tai oikeesti ees tarkoita väittää mitään sen älykkyysosamäärästä, joka on oikee fakta-asia. Oon kutsunut aikuista vihaisena pedofiiliksi, vaikka sen oli työn puolesta PAKKO tulla mun kanssa vessaan ja suihkuun, mut musta tuntu pahalta, et sinne tulee joku ja suutuin. En ajattele et se ois oikeesti suuntautumuksellinen pedofiili. Tunnistan millon joku on ilkeä, mut en väitä et koskaan oikeesti tietäisin miksi se on sellanen. Et onko se sairaus vai ihan vaan huono luonne, huono päivä, empatiakyvyttömyys ja jos se niin mistä se johtuu. Tuntisin itseni tyhmäksi, jos väittäisin tietäväni. Jos sanon niin suuttuneena ni se on eri asia.

    Tarkotin vaan, että on hyvä osata erottaa noi kaks toisistaan. Ehkä erotitkin ja mä vaan ymmärsin väärin.

  • En ymmärtänyt sun ekaa vastausta Dandelion82. Musta viestin loppu kumosi sen, mitä alussa oli. Ehkä tajusin väärin. Älä välitä, puhu vaan niinku tuntuu oikeelta. Selitän silti vielä mitä tarkotin, jos se auttais.

    Mä tarkotin että saa olla vihanen niille, jotka on kohdelleet huonosti. Tietenkin saa. Saa haukkuakin, asiattomastikin, oikeessa paikassa. Voi käyttää haukkumasanoina sanoja, jotka tarkalleen ottaen tarkottaa jotain muuta, ja joiden tunnistaminen ei oo sellasta, jonka voi tehdä noin vaan älyllisesti päättelemällä ilman oikeeta erityistuntemusta. Voi sanoa häiriintynyt tai mitä vaan. Ja käyttää sitä haukkumasanana, koska on vihainen. Kyllä mäkin teen niin ku suutun tarpeeksi. Se on inhimillistä, ei tarvi olla aina täsmällinen siinä mitä sanoo sillon ku puhuu tunteesta.

    Tai sit voi väittää jotain oikeesti mielenterveysongelmaiseksi. Tai häiriintyneeksi. Se on ihan oikee asia, joka pitää voida perustella aika suurilla faktoilla ja voida oikeesti todentaa. Ja tietää siitä jotain, osata oikeesti diagnosoida.

    Ja noi kaks merkitystä ei voi elää rinnakkain yhtä aikaa. Pitää valita jompi kumpi, se et osaa tunnistaa jonkun taustamotiivit ja sairauden/häiriintyneisyyden oikeesti faktana TAI et ilmaisee omaa tunnetta. Sitä tarkotin. En tarkottanut väheksyä pahoja asioita joita oot kokenut. Takerruin sanoihin siks, et musta ne muuttaa asian ihan toiseksi.

    Me varmaan vaan puhutaan ihan eri kieltä. Mulle on eroa sillä, sanooko joku jonkun toisen olevan narsisti, vai käyttäytyvän narsistisella tavalla omasta mielestä. Ekassa vaihtoehdossa pitää sillä toisella joko olla diagnoosi tai sillä joka väittää olla taito diagnosoida. Tokassa vaihtoehdossa kyse on omasta kokemuksesta ja mielipiteestä, johon on oikeus, mutta joka ei oo fakta. Se TUNNE on fakta, ja sehän täällä on oleellista, ei kenenkään toisten diagnoosit.

    Mä puhun pahoja asioita ja sanon sellasta jota en oikeesti tiedä. Vaikka et joku on tyhmä. No, en mä oo sen ihmisen älyä oikeesti testannut tai tiedä siitä mitään. Tai oikeesti ees tarkoita väittää mitään sen älykkyysosamäärästä, joka on oikee fakta-asia. Oon kutsunut aikuista vihaisena pedofiiliksi, vaikka sen oli työn puolesta PAKKO tulla mun kanssa vessaan ja suihkuun, mut musta tuntu pahalta, et sinne tulee joku ja suutuin. En ajattele et se ois oikeesti suuntautumuksellinen pedofiili. Tunnistan millon joku on ilkeä, mut en väitä et koskaan oikeesti tietäisin miksi se on sellanen. Et onko se sairaus vai ihan vaan huono luonne, huono päivä, empatiakyvyttömyys ja jos se niin mistä se johtuu. Tuntisin itseni tyhmäksi, jos väittäisin tietäväni. Jos sanon niin suuttuneena ni se on eri asia.

    Tarkotin vaan, että on hyvä osata erottaa noi kaks toisistaan. Ehkä erotitkin ja mä vaan ymmärsin väärin.

  • Quote Originally Posted by Aquamarine View Post
    Just osastolla oli nuori poika, todella ahdistunut ja yritti saada apua, sanoi toistuvasti että on paha olla. Hoitajat vaikutti aika neuvottomilta, käskivät vain lähteä lenkille tai koittaa keksiä jotain muuta ajateltavaa. Musta vaan tuntui, että kaikkein eniten se ois kaivannut aitoa kohtaamista ja juttelua. Lenkkeillä kun kai voi kotonakin...
    Kerran olin lastenpäivystyksessä itsetuhoisuuden takia vuodepaikalla ja siinä viereisellä sängyllä oli mun ikänen poika, joka oli juonut ja siks siellä tiputuksessa. Lääkäri tuli haastattelemaan sitä: mitä se on juonut ja paljonko ja se kertoi, itki ja kysyi et miks kukaan ei kysy MIKSI join. Se ois halunnut apua ja puhua. Lääkäri sano vaan tympääntyneesti et no miks ja se sit kertoi, mut en nyt kerro sitä tähän. Lääkäri totesi "ai jaa" ja lähti. Tietenki niillä on kiire, ku on monta potilasta ja siellä ne hoitaa vaan fyysisen puolen kuntoon, ei muuta, ja se oli vielä päivystys, missä ei tehä mitään mitä ei oo pakko heti tehdä. Ehkä se poika pääsi myöhemmin puhumaan jollekin, en tiedä. Ainakin siitä tulee lastensuojeluilmoitus. Mut olis lääkäri silti voinut sanoa vaikka et nyt on kiire ja ei pysty jäädä tähän, mut saat lähetteen tai JOTAIN sanoa välittävää. Eikä se lastensuojeluilmoitus auta jos ne on yhtä tympeitä. Tai se lähete psyk.puolelle, jos siellä ollaan. Toisaalta voi riittää, jos yksikin ei oo. Sillä pojalla oli kai yleisesti ihan hyvin asiat kuitenkin.

    Fyysisellä puolella tuntuu et monia vaan ärsyttää itsetuhoisuus ja siksi ollaan inhottavia. Ehkä ne aattelee et jossei sillä käytöksellä saa sympatiaa ni se loppuu, et se on vaan huomionhakua. Eikä sillonkaan tajua et jos tarvii huomiota niin paljon et joutuu sinne, ni ehkä sitä jo ansaitsisi vähän. Tai sit me viedään joidenkin mielestä paikkoja ja aikaa oikeilta potilailta.

    Mulle on tehty vatsahuuhtelu, vaikka ei ois ollut pakko, "opetusmielessä". Ei se ollut niin kamalaa ku luulin, oon hyvä dissosioimaan ja olin ihan sekasin ja puutunut muutenkin. Se vaan heilutteli inhottavasti sitä letkua ku väitti et puren sitä, kolisutti mun hampaisiin. En oikeesti purrut. Olin ihan rento. Ehkä sitä ärsytti ettei se ollut musta tarpeeks kauheeta ja rangaistus meni pilalle.

    Aikuisia ei varmaan rankaista huonosti voimisesta. Sit ei enää oo vaivaksi toisille. Itselleen vaan.

    Sillon ku jouduin monta kertaa pahoinpideltynä lastenpäivystykseen, siellä oli kyllä kaksikin hoitajaa jotka oli aina tosi kivoja, eikä kukaan ollut koskaan inhottava, kiireinen vaan.

  • Quote Originally Posted by Aquamarine View Post
    Just osastolla oli nuori poika, todella ahdistunut ja yritti saada apua, sanoi toistuvasti että on paha olla. Hoitajat vaikutti aika neuvottomilta, käskivät vain lähteä lenkille tai koittaa keksiä jotain muuta ajateltavaa. Musta vaan tuntui, että kaikkein eniten se ois kaivannut aitoa kohtaamista ja juttelua. Lenkkeillä kun kai voi kotonakin...
    Kerran olin lastenpäivystyksessä itsetuhoisuuden takia vuodepaikalla ja siinä viereisellä sängyllä oli mun ikänen poika, joka oli juonut ja siks siellä tiputuksessa. Lääkäri tuli haastattelemaan sitä: mitä se on juonut ja paljonko ja se kertoi, itki ja kysyi et miks kukaan ei kysy MIKSI join. Se ois halunnut apua ja puhua. Lääkäri sano vaan tympääntyneesti et no miks ja se sit kertoi, mut en nyt kerro sitä tähän. Lääkäri totesi "ai jaa" ja lähti. Tietenki niillä on kiire, ku on monta potilasta ja siellä ne hoitaa vaan fyysisen puolen kuntoon, ei muuta, ja se oli vielä päivystys, missä ei tehä mitään mitä ei oo pakko heti tehdä. Ehkä se poika pääsi myöhemmin puhumaan jollekin, en tiedä. Ainakin siitä tulee lastensuojeluilmoitus. Mut olis lääkäri silti voinut sanoa vaikka et nyt on kiire ja ei pysty jäädä tähän, mut saat lähetteen tai JOTAIN sanoa välittävää. Eikä se lastensuojeluilmoitus auta jos ne on yhtä tympeitä. Tai se lähete psyk.puolelle, jos siellä ollaan. Toisaalta voi riittää, jos yksikin ei oo. Sillä pojalla oli kai yleisesti ihan hyvin asiat kuitenkin.

    Fyysisellä puolella tuntuu et monia vaan ärsyttää itsetuhoisuus ja siksi ollaan inhottavia. Ehkä ne aattelee et jossei sillä käytöksellä saa sympatiaa ni se loppuu, et se on vaan huomionhakua. Eikä sillonkaan tajua et jos tarvii huomiota niin paljon et joutuu sinne, ni ehkä sitä jo ansaitsisi vähän. Tai sit me viedään joidenkin mielestä paikkoja ja aikaa oikeilta potilailta.

    Mulle on tehty vatsahuuhtelu, vaikka ei ois ollut pakko, "opetusmielessä". Ei se ollut niin kamalaa ku luulin, oon hyvä dissosioimaan ja olin ihan sekasin ja puutunut muutenkin. Se vaan heilutteli inhottavasti sitä letkua ku väitti et puren sitä, kolisutti mun hampaisiin. En oikeesti purrut. Olin ihan rento. Ehkä sitä ärsytti ettei se ollut musta tarpeeks kauheeta ja rangaistus meni pilalle.

    Aikuisia ei varmaan rankaista huonosti voimisesta. Sit ei enää oo vaivaksi toisille. Itselleen vaan.

    Sillon ku jouduin monta kertaa pahoinpideltynä lastenpäivystykseen, siellä oli kyllä kaksikin hoitajaa jotka oli aina tosi kivoja, eikä kukaan ollut koskaan inhottava, kiireinen vaan.

  • Kyllä mä väitän tunnistavani narsistin ja väkivaltaisen ****pään, kun olen sellaisen kanssa elänyt ja olen sellaisen kaltoinkohdeltavaksi tullut ihan riittävän pitkään ja ihan riittävän pitkään nähnyt mitein sellainen ****pää toimii joka ***** tilanteessa ja on niin ****** paha, ja oksettava ja kuvottava ja inhottava tyyppi, joka voi muka tehdä ihan mitä tahansa ja aina vika on jossakin muualla muttei koskaan itsessä.

    Pidän tämän oikeuden itselläni. Kukaan ei vie multa pois sitä, että sanon omat havaintoni ääneen. Kukaan ei varmasti vie minulta sitä ainoaa asiaa, joka auttaa mua ymmärtämään, miksi jouduin sellaisen ihmisen kaltoinkohtelemaksi ja sitä ainoaa asiaa, minkä avulla voin edes jotenkin ymmärtää, että miksi.

    Minulta ei kukaan sitä vie pois.

    On paljon kaltoinkohtelijoita ollut omassakin elämässäni ilman mitään narsismejakin. Mutta kun sellainen häiriintynyt narsismi ****pää osuu kohdalle, niin silloin minä sanon sitä kyllä ihan surutta narsistiksi. Se kuitenkin sisältää myös narsistille syyn ja selityksen käytökseensä. Se on sairas. Ei tahallaan, ei ilkeyttään. Mutta silti minä sanon sitä myös ****pääksi, koska sen käytös on niin väärin.

    En halua ajatella, että kuka tahansa voi olla sellainen ihminen ja en saisi edes sanoa syytä käytökselle vaikka sen tiedän ja vaikka se on ainoa keino, jolla voin ymmärtää sitä turpaanvetelyä, alistamista, hyväksikäyttöä ja kamaluutta.

    Sitä ei minulta vie kukaan.
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Kyllä mä väitän tunnistavani narsistin ja väkivaltaisen ****pään, kun olen sellaisen kanssa elänyt ja olen sellaisen kaltoinkohdeltavaksi tullut ihan riittävän pitkään ja ihan riittävän pitkään nähnyt mitein sellainen ****pää toimii joka ***** tilanteessa ja on niin ****** paha, ja oksettava ja kuvottava ja inhottava tyyppi, joka voi muka tehdä ihan mitä tahansa ja aina vika on jossakin muualla muttei koskaan itsessä.

    Pidän tämän oikeuden itselläni. Kukaan ei vie multa pois sitä, että sanon omat havaintoni ääneen. Kukaan ei varmasti vie minulta sitä ainoaa asiaa, joka auttaa mua ymmärtämään, miksi jouduin sellaisen ihmisen kaltoinkohtelemaksi ja sitä ainoaa asiaa, minkä avulla voin edes jotenkin ymmärtää, että miksi.

    Minulta ei kukaan sitä vie pois.

    On paljon kaltoinkohtelijoita ollut omassakin elämässäni ilman mitään narsismejakin. Mutta kun sellainen häiriintynyt narsismi ****pää osuu kohdalle, niin silloin minä sanon sitä kyllä ihan surutta narsistiksi. Se kuitenkin sisältää myös narsistille syyn ja selityksen käytökseensä. Se on sairas. Ei tahallaan, ei ilkeyttään. Mutta silti minä sanon sitä myös ****pääksi, koska sen käytös on niin väärin.

    En halua ajatella, että kuka tahansa voi olla sellainen ihminen ja en saisi edes sanoa syytä käytökselle vaikka sen tiedän ja vaikka se on ainoa keino, jolla voin ymmärtää sitä turpaanvetelyä, alistamista, hyväksikäyttöä ja kamaluutta.

    Sitä ei minulta vie kukaan.
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Se on niin tuurista kiinni, osuuko kohdalle rittävän ammattitaitoinen hoitohenkilö, jonka kanssa vielä kemiat kohtaa - jiku jonka kanssa puhuu samaa kieltä. Minulla kävi hyvin. Tosin ei heti. Traumojeni ja miespelkojen takia menin ensin naispsykiatrille. No se oli täydellinen fiasko. Naikkonen ei kuunnellut tai ymmärtänyt minua lainkaan, halusi purkaa aiemmat diagnoosit, sivuutti TÄYSIN lapsuustraumat JA olisi halunnut hoitaa minua itsetuhoisena synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivänä äitinä. Ei, en ollut silloin vasta synnyttänyt, vaikka lapsia olikin jo. Lääkärin mielestä ongelmani oli omat lapseni. Huusin sille noidalle pää punaisena. Onnekseni mukana oli tukihenkilö, joka asettui oitis puolelleni.

    Meillä on muitakin psykiatreja polilla. Yksi mies tykkää heitellä kaksimielisiä vitsejä. Kammottavaa! Sitten on tämä noita. Ja kolmas, aivan upea, ammattitaitoinen ja empaattinen tyyppi.

    Se on niin tuuripeliä. Potilaalla on ilman tukihnkilöä äärimmäisen haastavaa tulla kuulluksi oikein. Ymmärretyksi. Oikein autetuksi. Jos hoitohenkilökunta tekee virheitä... Niistä valittaminen on äärimmäisen vaikeaa.
  • Se on niin tuurista kiinni, osuuko kohdalle rittävän ammattitaitoinen hoitohenkilö, jonka kanssa vielä kemiat kohtaa - jiku jonka kanssa puhuu samaa kieltä. Minulla kävi hyvin. Tosin ei heti. Traumojeni ja miespelkojen takia menin ensin naispsykiatrille. No se oli täydellinen fiasko. Naikkonen ei kuunnellut tai ymmärtänyt minua lainkaan, halusi purkaa aiemmat diagnoosit, sivuutti TÄYSIN lapsuustraumat JA olisi halunnut hoitaa minua itsetuhoisena synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivänä äitinä. Ei, en ollut silloin vasta synnyttänyt, vaikka lapsia olikin jo. Lääkärin mielestä ongelmani oli omat lapseni. Huusin sille noidalle pää punaisena. Onnekseni mukana oli tukihenkilö, joka asettui oitis puolelleni.

    Meillä on muitakin psykiatreja polilla. Yksi mies tykkää heitellä kaksimielisiä vitsejä. Kammottavaa! Sitten on tämä noita. Ja kolmas, aivan upea, ammattitaitoinen ja empaattinen tyyppi.

    Se on niin tuuripeliä. Potilaalla on ilman tukihnkilöä äärimmäisen haastavaa tulla kuulluksi oikein. Ymmärretyksi. Oikein autetuksi. Jos hoitohenkilökunta tekee virheitä... Niistä valittaminen on äärimmäisen vaikeaa.
  • Huppistakeikkaa. Saatoin vähän triggeröityä. Anteeksi, tuo raivo ei ollut teille. Se oli sellaista yleistä raivoa.

    Istun nyt kylmäpussi niskassa. Mutta unohdin jo vihan kokonaan. Meni niin yli ylipäätään, ja muistin kaikkea kamalaa. Että sitten vastareaktiona dissosioin... Ja nyt yritän silti jotenkin leikkiä sitä vihaa ja pidän silti kylmäpussia niskassa. Vaikka olen jo ihan rauhallinen enkä tunne mitään.

    Mutta en taaskaan rikkonut mitään! Vielä muutama vuosi sitten olisi kirjahyllyt kaadettu, ikkunat rikottu, sohvat lennelly, patjat *****na ja ranteet auki. Eli hyvä minä!

    ... Vaikka sitten dissosioinkin sen pois. Jotenkin se ehkä kytee nyt taas. Tämä viesti herätti sen. Mutta sillä tavalla kohtuullisena annoksena. Jee!

    Kiitos teille, että löysin vihani!
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Huppistakeikkaa. Saatoin vähän triggeröityä. Anteeksi, tuo raivo ei ollut teille. Se oli sellaista yleistä raivoa.

    Istun nyt kylmäpussi niskassa. Mutta unohdin jo vihan kokonaan. Meni niin yli ylipäätään, ja muistin kaikkea kamalaa. Että sitten vastareaktiona dissosioin... Ja nyt yritän silti jotenkin leikkiä sitä vihaa ja pidän silti kylmäpussia niskassa. Vaikka olen jo ihan rauhallinen enkä tunne mitään.

    Mutta en taaskaan rikkonut mitään! Vielä muutama vuosi sitten olisi kirjahyllyt kaadettu, ikkunat rikottu, sohvat lennelly, patjat *****na ja ranteet auki. Eli hyvä minä!

    ... Vaikka sitten dissosioinkin sen pois. Jotenkin se ehkä kytee nyt taas. Tämä viesti herätti sen. Mutta sillä tavalla kohtuullisena annoksena. Jee!

    Kiitos teille, että löysin vihani!
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Tiedän etten pysty ketään diagnosoimaan mutta on mulla sen verran tervettä järkeä niin kuin sanoin, että tunnistan suurin piirtein terveen ja sairaan ihmisen. Eli koen että vaikkei mulla olekaan mitään tutkintoa jonka avulla voisin antaa diagnoosin tai ammattipätevyyttä niin silti osaan sanoa kuka on suht. terve ja kuka ei. Niin monta narsistista tai häiriintynyttä ihmistä elämäni aikana tavannut, ja tiedän milloin mua hyväksikäytetään, kiusataan tai kaltoinkohdellaan. Oma kokemus on että psykiatrisessa hoidossa on paljon emotionaalista hyväksikäyttöä ja narsismia. Potilaan sanomiset käännetään ylösalaisin niin että siinä menee pää ihan sekaisin ja luottamus itseensä katoaa ja näin mulle on käynyt. En halunnut ensin uskoa tuota asiaa koska se järkytti mun perusturvallisuutta niin kovasti niin yritin puolustella viimeiseen asti sitä kohtelua mitä sain osakseni tai kieltää sen. Hyväksikäyttäjätkin voi välillä olla järkeviä ja mukavia, se ei silti muuta sitä tosiasiaa että se on hyväksikäyttämistä!!!

    Valitettavasti me eletään maailmassa jossa moneenkaan asiaan ei voi luottaa. Silloin pitää luottaa itseensä, sitä kautta löytää myös ne paikat ja ihmiset jotka on oikeasti luotettavia. Tuntuu että olen vihdoin ja viimein päässyt ylös noiden narsististen ihmisten luomasta kaaoksesta, joten aion puhua niin kauan kuin tarvii että saan pääni selväksi.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Dandelion82; 12-02-17 klo 17:08.
  • Tiedän etten pysty ketään diagnosoimaan mutta on mulla sen verran tervettä järkeä niin kuin sanoin, että tunnistan suurin piirtein terveen ja sairaan ihmisen. Eli koen että vaikkei mulla olekaan mitään tutkintoa jonka avulla voisin antaa diagnoosin tai ammattipätevyyttä niin silti osaan sanoa kuka on suht. terve ja kuka ei. Niin monta narsistista tai häiriintynyttä ihmistä elämäni aikana tavannut, ja tiedän milloin mua hyväksikäytetään, kiusataan tai kaltoinkohdellaan. Oma kokemus on että psykiatrisessa hoidossa on paljon emotionaalista hyväksikäyttöä ja narsismia. Potilaan sanomiset käännetään ylösalaisin niin että siinä menee pää ihan sekaisin ja luottamus itseensä katoaa ja näin mulle on käynyt. En halunnut ensin uskoa tuota asiaa koska se järkytti mun perusturvallisuutta niin kovasti niin yritin puolustella viimeiseen asti sitä kohtelua mitä sain osakseni tai kieltää sen. Hyväksikäyttäjätkin voi välillä olla järkeviä ja mukavia, se ei silti muuta sitä tosiasiaa että se on hyväksikäyttämistä!!!

    Valitettavasti me eletään maailmassa jossa moneenkaan asiaan ei voi luottaa. Silloin pitää luottaa itseensä, sitä kautta löytää myös ne paikat ja ihmiset jotka on oikeasti luotettavia. Tuntuu että olen vihdoin ja viimein päässyt ylös noiden narsististen ihmisten luomasta kaaoksesta, joten aion puhua niin kauan kuin tarvii että saan pääni selväksi.
  • En tarkottanut Riippis, ettet sais sanoa niin. Tai et joku ei sais sanoa jotain muuta. Sulla(kin) on varmaan niitä oikeita isoja syitä väittää että asia on ihan täsmälleen noin, eikä se ettet itse saa diagnosoida tarkota, etteikö siinä ihmisessä olis mitään diagnosoitavaa. En tarkottanut ettei narsisteja tms oo ja niillä uhreja. Oon pahoillaan et sulle kävi niin, että sulle tehtiin niin.

    On vaan sellasiakin ihmisiä, jotka syyttää kaikkia ympärillään milloin miksikin, eikä se voi mitenkään pitää paikkaansa. Sit ku sellaselle ihmiselle yrittää olla kiva, niin itsekin on kohta narsisti tai mikä lie sosiopaatti, koska ei tehnytkään kaikkea niinku se ajatteli, eikä niissä ihmisissä itsessään oo tietysti koskaan mitään vikaa, toiset on vaan ympärillä säännönmukaisesti kaikki ihan pimeitä ja pahoja. Musta olis hyvä, jos ihan yleisesti ihmiset osais siksi erottaa millon on vaan loukkaantunut ja millon joku toinen on sairas. Ku terveetkin ihmiset tekee tosi pahoja asioita.

    Teen ite niin paljon töitä sen eteen et kerron vaan mitä on tapahtunut, enkä vetäis kauheesti johtopäätöksiä tai kävisi henkilökohtaiseksi, penkomaan kenenkään sairauksia. Vedän mä johtopäätöksiä välilä, mut yritän etten liikaa, et syyttäsin vaan sellasesta mikä on konkreettista, jostain teosta, en siitä millanen joku muuten on ja miten sellasta pitäis kutsua. Sit on vaikee katsoa ku joku muu tekee niin noin vaan. Musta mikään sairaus ei saa olla sellanen mistä syytetään, käytöksistä saa syyttää ja mulle diagnoosit on se, millä perusteella ymmärretään, EI TUOMITA.

    Enkä tarkota liittää tätä mitenkään siihenkään ihmiseen jonka kommentin ansiosta aloin miettiä koko juttua. Se vaan triggeröi, sai mut miettimään sitä asiaa. Kyllä seKIN on asia jolla on väliä, ettei huiskita muille diagnooseja miten sattuu ja syytetä niitä niistä ilman oikeita syitä.

    En epäile et kukaan olis tässä ketjussa kertonut mitään valheellista omista kokemuksista. En tiedä mikä on riittävä syy. Ja tietenkin sos.alalla ja terv.huollossa kaikilla puolilla on oikeesti ihmisiä joilla on persoonallisuushäiriö tai joku muu epävakaus ja se näkyy. Musta kenenkään diagnoosit ei vaan oo oleellisia, vaan se miten käyttäytyy.

    Jos mulle tulee riitaa jonkun kanssa ni kyllä mä toivon ettei se ala haukkua mua mun diagnoosilla, millään niistä ja niitähän riittää. Vaan et sanoo sen ASIAN mikä meni väärin.

    En oo oikeesti yhtään riitainen ihminen. En tiedä miks täällä menee niin. En sano tähänkään enää mitään.

  • En tarkottanut Riippis, ettet sais sanoa niin. Tai et joku ei sais sanoa jotain muuta. Sulla(kin) on varmaan niitä oikeita isoja syitä väittää että asia on ihan täsmälleen noin, eikä se ettet itse saa diagnosoida tarkota, etteikö siinä ihmisessä olis mitään diagnosoitavaa. En tarkottanut ettei narsisteja tms oo ja niillä uhreja. Oon pahoillaan et sulle kävi niin, että sulle tehtiin niin.

    On vaan sellasiakin ihmisiä, jotka syyttää kaikkia ympärillään milloin miksikin, eikä se voi mitenkään pitää paikkaansa. Sit ku sellaselle ihmiselle yrittää olla kiva, niin itsekin on kohta narsisti tai mikä lie sosiopaatti, koska ei tehnytkään kaikkea niinku se ajatteli, eikä niissä ihmisissä itsessään oo tietysti koskaan mitään vikaa, toiset on vaan ympärillä säännönmukaisesti kaikki ihan pimeitä ja pahoja. Musta olis hyvä, jos ihan yleisesti ihmiset osais siksi erottaa millon on vaan loukkaantunut ja millon joku toinen on sairas. Ku terveetkin ihmiset tekee tosi pahoja asioita.

    Teen ite niin paljon töitä sen eteen et kerron vaan mitä on tapahtunut, enkä vetäis kauheesti johtopäätöksiä tai kävisi henkilökohtaiseksi, penkomaan kenenkään sairauksia. Vedän mä johtopäätöksiä välilä, mut yritän etten liikaa, et syyttäsin vaan sellasesta mikä on konkreettista, jostain teosta, en siitä millanen joku muuten on ja miten sellasta pitäis kutsua. Sit on vaikee katsoa ku joku muu tekee niin noin vaan. Musta mikään sairaus ei saa olla sellanen mistä syytetään, käytöksistä saa syyttää ja mulle diagnoosit on se, millä perusteella ymmärretään, EI TUOMITA.

    Enkä tarkota liittää tätä mitenkään siihenkään ihmiseen jonka kommentin ansiosta aloin miettiä koko juttua. Se vaan triggeröi, sai mut miettimään sitä asiaa. Kyllä seKIN on asia jolla on väliä, ettei huiskita muille diagnooseja miten sattuu ja syytetä niitä niistä ilman oikeita syitä.

    En epäile et kukaan olis tässä ketjussa kertonut mitään valheellista omista kokemuksista. En tiedä mikä on riittävä syy. Ja tietenkin sos.alalla ja terv.huollossa kaikilla puolilla on oikeesti ihmisiä joilla on persoonallisuushäiriö tai joku muu epävakaus ja se näkyy. Musta kenenkään diagnoosit ei vaan oo oleellisia, vaan se miten käyttäytyy.

    Jos mulle tulee riitaa jonkun kanssa ni kyllä mä toivon ettei se ala haukkua mua mun diagnoosilla, millään niistä ja niitähän riittää. Vaan et sanoo sen ASIAN mikä meni väärin.

    En oo oikeesti yhtään riitainen ihminen. En tiedä miks täällä menee niin. En sano tähänkään enää mitään.

  • Mua kyllä myös ärsyttää kuinka ihmisillä on tapana jaella "diagnooseja" muille, itsehän tälläiset ihmiset ovat täydellisen terveitä ja muutenkin täydellisiä. Yleensä eivät ole ikinä avanneet yhtään psykologian kirjaa, tai edes artikkelia, koska no, noudattavat ehkä tärkeää periaatetta "mielipiteeni on selvä, älä sekoita minua tosiasioilla".

    Yhteen aikaan kaikki olivat narsisteja. Kuinkahan monella kahvitauolla oon kuullut kuinka puolisot, naapurit, pomot, työkaverit kaikki saatanan ihmiset paitsi ko tyypit itse, olivat narsisteja. Lyömäaseenahan sitä vaan käytettiin, kaikkia niitä vastaan jotka olivat eri mieltä ja sanoivat sen ääneen.

    En nyt sano että tässä kukaan on niin tehnyt ja tietenkin on ihan totta että kaikkialla missä on joillekin valtaa vähänkin annettu niin on paskiaisia jotka sitä valtaa väärin käyttävät. Enkä sinänsä ihmettele miksi se aiheuttaa tarvetta jaella niille tyypeille diagnooseja, munkin tekisi kovasti mieli koska onhan se nyt hiton omituista. Jokainen vähänkään normaali olisi päinvastoin aivan erityisen varovainen ettei käytä valta-asemaansa väärin, kun vastassa on ihmisiä joilla ei ole kovin hyvää mahdollisuutta pistää kampoihin.

    Itsellä on onneksi pelkästään asiallisia kokemuksia julkisesta puolesta, silloinkin kun sieltä ei ole varsinaisesti apua saanut. Olen myös saanut julkiselta huipputason hoitoa joten sikäli ei ole kyllä mitään valittamista.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Mua kyllä myös ärsyttää kuinka ihmisillä on tapana jaella "diagnooseja" muille, itsehän tälläiset ihmiset ovat täydellisen terveitä ja muutenkin täydellisiä. Yleensä eivät ole ikinä avanneet yhtään psykologian kirjaa, tai edes artikkelia, koska no, noudattavat ehkä tärkeää periaatetta "mielipiteeni on selvä, älä sekoita minua tosiasioilla".

    Yhteen aikaan kaikki olivat narsisteja. Kuinkahan monella kahvitauolla oon kuullut kuinka puolisot, naapurit, pomot, työkaverit kaikki saatanan ihmiset paitsi ko tyypit itse, olivat narsisteja. Lyömäaseenahan sitä vaan käytettiin, kaikkia niitä vastaan jotka olivat eri mieltä ja sanoivat sen ääneen.

    En nyt sano että tässä kukaan on niin tehnyt ja tietenkin on ihan totta että kaikkialla missä on joillekin valtaa vähänkin annettu niin on paskiaisia jotka sitä valtaa väärin käyttävät. Enkä sinänsä ihmettele miksi se aiheuttaa tarvetta jaella niille tyypeille diagnooseja, munkin tekisi kovasti mieli koska onhan se nyt hiton omituista. Jokainen vähänkään normaali olisi päinvastoin aivan erityisen varovainen ettei käytä valta-asemaansa väärin, kun vastassa on ihmisiä joilla ei ole kovin hyvää mahdollisuutta pistää kampoihin.

    Itsellä on onneksi pelkästään asiallisia kokemuksia julkisesta puolesta, silloinkin kun sieltä ei ole varsinaisesti apua saanut. Olen myös saanut julkiselta huipputason hoitoa joten sikäli ei ole kyllä mitään valittamista.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?