• Lapsenmurhakiintymyssuhde

    Tämä on Lapsenmurhakiintymyssuhde -keskusteluketju, jonka aloitan

    Winja Lutzin tutkimuksella, jonka otsikko on
    DISSOCIATION - AN ANSWER TO THE DOUBLE-BIND AND BETRAYAL TRAUMA OF INFANTICIDAL ATTACHMENT
    https://sites.google.com/site/winjal...d-Dissociation

    , ja jota en nyt muutoin jaksa ruotia kuin vain lainata muutamia kohtia, joita en myöskään jaksa nyt kääntää suomeksi, mutta joihin toivoakseni jaksan palata myöhemmin:

    " "
    Betrayal Trauma: High Social-Betrayal & High Terror/Fear Inducing = Examples: sadistic abuse by caregiver & Holocaust
    " "

    &

    " "
    A parental death wish results in an extreme form of desorganized attachment: Infanticidal attachment
    " "

    &

    " "
    The language of the disorder equals the language of the parental death wish.
    " "
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 30-01-17 klo 04:54.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Tämä on Lapsenmurhakiintymyssuhde -keskusteluketju, jonka aloitan

    Winja Lutzin tutkimuksella, jonka otsikko on
    DISSOCIATION - AN ANSWER TO THE DOUBLE-BIND AND BETRAYAL TRAUMA OF INFANTICIDAL ATTACHMENT
    https://sites.google.com/site/winjal...d-Dissociation

    , ja jota en nyt muutoin jaksa ruotia kuin vain lainata muutamia kohtia, joita en myöskään jaksa nyt kääntää suomeksi, mutta joihin toivoakseni jaksan palata myöhemmin:

    " "
    Betrayal Trauma: High Social-Betrayal & High Terror/Fear Inducing = Examples: sadistic abuse by caregiver & Holocaust
    " "

    &

    " "
    A parental death wish results in an extreme form of desorganized attachment: Infanticidal attachment
    " "

    &

    " "
    The language of the disorder equals the language of the parental death wish.
    " "
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Hyvät diat, herättivät ajatuksia - kiitos linkistä, IÄ:n Tytär.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Hyvät diat, herättivät ajatuksia - kiitos linkistä, IÄ:n Tytär.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Quote Originally Posted by Nannu View Post
    Hyvät diat, herättivät ajatuksia - kiitos linkistä, IÄ:n Tytär.
    Ole hyvä, NAnnU!
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Quote Originally Posted by Nannu View Post
    Hyvät diat, herättivät ajatuksia - kiitos linkistä, IÄ:n Tytär.
    Ole hyvä, NAnnU!
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Minulla on nyt monipuolisesti ja monitasoisesti huono olo, kuten usein muulloinkin. Ilmeisesti syvin kidutustraumoistani on lapsenmurhakiintymyssuhde insestiäitini kanssa, jossa minun tehtäväni oli antaa kaikki insestiäidilleni ja insestiäitini tehtävä oli ottaa kaikki minulta pois. On ihme, että tuollaisesta lapsenmurhakiintymyssuhteesta voi toipua, vaikka en ole vielä toipunut, mutta pitkällä olen kuitenkin.

    Minä hengitän pitkiä hengityksiä ulos ja sisään.

    Minä kirjoitan.

    Minä olen - huolimatta insestiäitini haluista.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Minulla on nyt monipuolisesti ja monitasoisesti huono olo, kuten usein muulloinkin. Ilmeisesti syvin kidutustraumoistani on lapsenmurhakiintymyssuhde insestiäitini kanssa, jossa minun tehtäväni oli antaa kaikki insestiäidilleni ja insestiäitini tehtävä oli ottaa kaikki minulta pois. On ihme, että tuollaisesta lapsenmurhakiintymyssuhteesta voi toipua, vaikka en ole vielä toipunut, mutta pitkällä olen kuitenkin.

    Minä hengitän pitkiä hengityksiä ulos ja sisään.

    Minä kirjoitan.

    Minä olen - huolimatta insestiäitini haluista.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Äitini oli minun pienenä ollessa psykoosissa ja ilmeisesti pitkiä aikoja ja myös sairaalassa. En tiedä mitä silloin on tapahtunut enkä halua tietääkään. Hän on myös omien ongelmiensa takia kohdellut mua kovakouraisesti ja ollut siis pitkiä aikoja luotani pois. Minulla on sen vuoksi ollut sellaisia olotiloja että kuolen nyt tähän paikkaan. On tuntunut että kuolen nyt heti, etten kestä enempää eikä kukaan ole auttanut. EIKÄ TÄHÄN OLOTILAAN SAISI OTTAA RAUHOITTAVAA ERÄÄN LÄÄKÄRIN MIELESTÄ.

    Eli ovat kiduttaneet kidutettua. Sitä en unohda koskaan että jouduin kärsimään näistä hirveistä traumoista enkä saanut apua vaan se yksi toinen lääke joka mulla oli sillä hetkellä vain pahensi oloani. Eli se lääke aiheutti sietämättömiä sivuoireita näiden jo olemassaolevien traumojen lisäksi. EN UNOHDA ENKÄ ANNA ANTEEKSI tuollaista täydellistä välinpitämättömyyttä. Se että aletaan kiduttamaan kidutettua on kyllä kidutuksen huippu... Tietääkseni se on pahin ihmisoikeusloukkaus mitä on olemassa ja omakohtaisestikin näin kyllä koen olevan. Kun tuntuu että happi loppuu ja tuntuu että kuolee niin se ei ole mikään kielikuva VAAN IHAN OIKEA TILA.

    Tällä hetkellä hoidan itse itseäni kun ei sitä apua muualta saa tai en edes jaksa etsiä kun ei ole rahaa eikä luottamusta kehenkään. En tiedä mikä se mun ongelma on ja onko sillä edes väliä. Oireitahan ne hoitaa ei sitä diagnoosia mikä mun papereissa lukee.

    On muuten jännä että puhutaan kidutuksen uhreista mutta kukaan ei näytä tajuavan että niitä on täällä Suomessakin. Kukaan ei halua tietää. Pidetään asiat perheen sisällä... Lääkärit pakenee kun eivät kestä kohdata näitä asioita. Äitiäni en enää syytä mutta lääkäreitä syytän kun eivät ole suostuneet auttamaan.

    Niin ja kaiken huippu oli vielä tämä kiduttajahoitaja...
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Dandelion82; 21-02-17 klo 20:25.
  • Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Äitini oli minun pienenä ollessa psykoosissa ja ilmeisesti pitkiä aikoja ja myös sairaalassa. En tiedä mitä silloin on tapahtunut enkä halua tietääkään. Hän on myös omien ongelmiensa takia kohdellut mua kovakouraisesti ja ollut siis pitkiä aikoja luotani pois. Minulla on sen vuoksi ollut sellaisia olotiloja että kuolen nyt tähän paikkaan. On tuntunut että kuolen nyt heti, etten kestä enempää eikä kukaan ole auttanut. EIKÄ TÄHÄN OLOTILAAN SAISI OTTAA RAUHOITTAVAA ERÄÄN LÄÄKÄRIN MIELESTÄ.

    Eli ovat kiduttaneet kidutettua. Sitä en unohda koskaan että jouduin kärsimään näistä hirveistä traumoista enkä saanut apua vaan se yksi toinen lääke joka mulla oli sillä hetkellä vain pahensi oloani. Eli se lääke aiheutti sietämättömiä sivuoireita näiden jo olemassaolevien traumojen lisäksi. EN UNOHDA ENKÄ ANNA ANTEEKSI tuollaista täydellistä välinpitämättömyyttä. Se että aletaan kiduttamaan kidutettua on kyllä kidutuksen huippu... Tietääkseni se on pahin ihmisoikeusloukkaus mitä on olemassa ja omakohtaisestikin näin kyllä koen olevan. Kun tuntuu että happi loppuu ja tuntuu että kuolee niin se ei ole mikään kielikuva VAAN IHAN OIKEA TILA.

    Tällä hetkellä hoidan itse itseäni kun ei sitä apua muualta saa tai en edes jaksa etsiä kun ei ole rahaa eikä luottamusta kehenkään. En tiedä mikä se mun ongelma on ja onko sillä edes väliä. Oireitahan ne hoitaa ei sitä diagnoosia mikä mun papereissa lukee.

    On muuten jännä että puhutaan kidutuksen uhreista mutta kukaan ei näytä tajuavan että niitä on täällä Suomessakin. Kukaan ei halua tietää. Pidetään asiat perheen sisällä... Lääkärit pakenee kun eivät kestä kohdata näitä asioita. Äitiäni en enää syytä mutta lääkäreitä syytän kun eivät ole suostuneet auttamaan.

    Niin ja kaiken huippu oli vielä tämä kiduttajahoitaja...
  • Minun kokemukseni mukaan Suomessa jotenkin pidetään paljon raaempaa käytöstä vanhemmilta, varsinkin äideiltä aivan normaalina kuin esim. täällä Saksassa. Äitini tekee edelleen minulle ja lapselleni kiusaa eräällä aika inhottavalla ja julmallakin tavalla. Tämä on aivan kaikkien sukulaisten tiedossa, asiaa ei voikaan piilottaa, ja kaikki pitävät sitä jokseenkin normaalina tai ei huomionarvoisena asiana. Myöskään terapeuttini Suomessa eivät tuota juuri noteeranneet. Täällä kun olen täällä Saksassa kertonut tuon jutun psykiatrille, niin vastaukset ovat olleet: "Makaaberia", "Järkyttävää", "Kuinka tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa" jne. Hoidoissa ei ole myöskään kitsasteltu.

    Toisaalta ehkä sellaista kylmää suhtautumista lapsiin pidetään siellä Suomessa yleisemminkin normina, verrattuna Keski-Eurooppaan, puhumattakaan Etelä-Euroopasta. Muiden lapsia voi rauhassa kohdella tylysti ja omia sitten luonnollisesti rääkätä rauhassa.
  • Minun kokemukseni mukaan Suomessa jotenkin pidetään paljon raaempaa käytöstä vanhemmilta, varsinkin äideiltä aivan normaalina kuin esim. täällä Saksassa. Äitini tekee edelleen minulle ja lapselleni kiusaa eräällä aika inhottavalla ja julmallakin tavalla. Tämä on aivan kaikkien sukulaisten tiedossa, asiaa ei voikaan piilottaa, ja kaikki pitävät sitä jokseenkin normaalina tai ei huomionarvoisena asiana. Myöskään terapeuttini Suomessa eivät tuota juuri noteeranneet. Täällä kun olen täällä Saksassa kertonut tuon jutun psykiatrille, niin vastaukset ovat olleet: "Makaaberia", "Järkyttävää", "Kuinka tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa" jne. Hoidoissa ei ole myöskään kitsasteltu.

    Toisaalta ehkä sellaista kylmää suhtautumista lapsiin pidetään siellä Suomessa yleisemminkin normina, verrattuna Keski-Eurooppaan, puhumattakaan Etelä-Euroopasta. Muiden lapsia voi rauhassa kohdella tylysti ja omia sitten luonnollisesti rääkätä rauhassa.
  • Järkyttävää on minustakin se että näitä asioita pidetään ihan normina. On muka ihan normaalia että vanhemmat rääkkäävät lapsiaan. Yleensä näin ajattelevat eivät ole itse käsitelleet lapsuuden traumojaan joten vähättelevät sinun traumojasi. Minä ainakin haluan käsittellä nämä asiat. En halua elää henkisessä helvetissä niin kuin monet elää. Kaiken huippu on se että pitäisi vielä kaiken lisäksi ESITTÄÄ että kaikki on hyvin ja että nämä rääkkääjät on hyviä ihmisiä vaikkevat olekaan. Ei ne ehkä täysin pahojakaan ole, mutta ei täysin hyviäkään niin kuin pitäisi esittää... Tai tuskin kukaan ihminen on pohjimmiltaan paha, mutta teot voivat olla pahoja. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen ja sitä että niistä pahoista teoista tulee paha mieli??? Tunteet on tärkeitä ja niillä on merkitystä. Minä en jaksa enää tätä vähättelyä kun sitä tulee joka tuutista. Näyttää siltä että monella on tosi paha olla.
  • Järkyttävää on minustakin se että näitä asioita pidetään ihan normina. On muka ihan normaalia että vanhemmat rääkkäävät lapsiaan. Yleensä näin ajattelevat eivät ole itse käsitelleet lapsuuden traumojaan joten vähättelevät sinun traumojasi. Minä ainakin haluan käsittellä nämä asiat. En halua elää henkisessä helvetissä niin kuin monet elää. Kaiken huippu on se että pitäisi vielä kaiken lisäksi ESITTÄÄ että kaikki on hyvin ja että nämä rääkkääjät on hyviä ihmisiä vaikkevat olekaan. Ei ne ehkä täysin pahojakaan ole, mutta ei täysin hyviäkään niin kuin pitäisi esittää... Tai tuskin kukaan ihminen on pohjimmiltaan paha, mutta teot voivat olla pahoja. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen ja sitä että niistä pahoista teoista tulee paha mieli??? Tunteet on tärkeitä ja niillä on merkitystä. Minä en jaksa enää tätä vähättelyä kun sitä tulee joka tuutista. Näyttää siltä että monella on tosi paha olla.
  • Paljon katsotaan sormien läpi ja hoetaan vaan, hoitohenkilökuntakin, et "on ne kuitenkin sun vanhempia" ja "ne on sitä ikäluokkaa, että oli ok/tapana", "kyllä meilläkin selkäänsä sai, jos pahojaan teki" (kun oiskin vaan ollu niin, mutta kun se ei jäänyt siihen, vaan oli ihan oikeaa kidutusta ja ihan pelkästä siitä, että olit edes olemassa) jne. Eivätkä tasan ole mitään vanhempia, "vanhempia" kyllä, mutta pelkästään papereissa. Vanhemmuuteen kun tarvitaan mulla joku tunneside ja sitä ei ole.

    Sitten vielä sanotaan, että unohda jo ne menneet :)
    Sekin on "kiva", kun kertoo jotain pahoja lapsena tapahtuneita juttuja ja hoitaja vieressä hokee "niin se oli silloin, ei sellaista onneks nykyään tapahdu, kun on nuo lastensuojelujutut parantuneet niin paljon päläpälä" (en usko hetkeäkään, etteikö vois tapahtua nykyäänkin. Oon nähnyt, ettei lastensuojelu toimi vieläkään. Sitä paitsi oon 22v, joten eipä ole kauaa kulunut...) Itselleen varmaan hokevat tuota mantraa, ettei tarvitse ymmärtää samaa voivan tapahtua tälläkin hetkellä Suomessa, naapurissa tai jopa omassa perheessä.

    Huh, kun pisti kiukuksi
  • Paljon katsotaan sormien läpi ja hoetaan vaan, hoitohenkilökuntakin, et "on ne kuitenkin sun vanhempia" ja "ne on sitä ikäluokkaa, että oli ok/tapana", "kyllä meilläkin selkäänsä sai, jos pahojaan teki" (kun oiskin vaan ollu niin, mutta kun se ei jäänyt siihen, vaan oli ihan oikeaa kidutusta ja ihan pelkästä siitä, että olit edes olemassa) jne. Eivätkä tasan ole mitään vanhempia, "vanhempia" kyllä, mutta pelkästään papereissa. Vanhemmuuteen kun tarvitaan mulla joku tunneside ja sitä ei ole.

    Sitten vielä sanotaan, että unohda jo ne menneet :)
    Sekin on "kiva", kun kertoo jotain pahoja lapsena tapahtuneita juttuja ja hoitaja vieressä hokee "niin se oli silloin, ei sellaista onneks nykyään tapahdu, kun on nuo lastensuojelujutut parantuneet niin paljon päläpälä" (en usko hetkeäkään, etteikö vois tapahtua nykyäänkin. Oon nähnyt, ettei lastensuojelu toimi vieläkään. Sitä paitsi oon 22v, joten eipä ole kauaa kulunut...) Itselleen varmaan hokevat tuota mantraa, ettei tarvitse ymmärtää samaa voivan tapahtua tälläkin hetkellä Suomessa, naapurissa tai jopa omassa perheessä.

    Huh, kun pisti kiukuksi
  • Joo tuollainen lässytys on kauheeta... Miksi eivät voi yrittää eläytyä potilaan tuskaan ja todeta että kauheaa oli se mitä olet kokenut. Se lässytys vain lisää turhautumista ja tuskaa. Lisäksi voi olla että hoitohenkilökunta voi itse huonosti joten potilas ahdistuu siitä lisää. Eli oman tuskan lisäksi kokee ahdistusta ja stressiä hoitohenkilökunnan ahdistuksesta ja stressistä.
  • Joo tuollainen lässytys on kauheeta... Miksi eivät voi yrittää eläytyä potilaan tuskaan ja todeta että kauheaa oli se mitä olet kokenut. Se lässytys vain lisää turhautumista ja tuskaa. Lisäksi voi olla että hoitohenkilökunta voi itse huonosti joten potilas ahdistuu siitä lisää. Eli oman tuskan lisäksi kokee ahdistusta ja stressiä hoitohenkilökunnan ahdistuksesta ja stressistä.
  • Tuon lässytyksen yksi ärsyttävimmistä puolista on juuri tuo vaatimus unohtaa ne menneet ja olemaan niiden vanhempien kanssa normaalisti tekemisissä. Tämä ottaa minua niin päähän, koska jos olisi mahdollista jotenkin lopullisesti unohtaa ne jutut olisin itse ja 100% varmuudella kaikki muutkin rääkätyt ne jo unohtaneet. Nämä höpisijät kun eivät tajua sitä perusongelmaa, että ne jutut vaivaavat usein tai jatkuvasti, vaikka niitä ei todellakaan yritä itse pitää mielessä ja monet tilanteet vain itsestään aktivoivat muistoja tai erilaisia fyysisiä tai psyykkisiä reaktioita. Toinen juttu on sitten se, että nuo rääkänneet vanhemmat eivät välttämättä ole ikinä sellaisia kivoja vanhempia, vaan rääkkäys tai ilkeys voi vaan jatkua, vaikka lapsi on jo aikunen. Tällöin on kyllä törkeää vaatia siltä lapselta mitään kovin kiinteää yhteydenpitoa tai esim. hoitoa, vaan kyllä ainakin hoitoalan ammattilaisen pitäisi kannustaa sitä rääkättyä lasta keskittymään oman elämänsä rakentamiseen ja elämiseen.
  • Tuon lässytyksen yksi ärsyttävimmistä puolista on juuri tuo vaatimus unohtaa ne menneet ja olemaan niiden vanhempien kanssa normaalisti tekemisissä. Tämä ottaa minua niin päähän, koska jos olisi mahdollista jotenkin lopullisesti unohtaa ne jutut olisin itse ja 100% varmuudella kaikki muutkin rääkätyt ne jo unohtaneet. Nämä höpisijät kun eivät tajua sitä perusongelmaa, että ne jutut vaivaavat usein tai jatkuvasti, vaikka niitä ei todellakaan yritä itse pitää mielessä ja monet tilanteet vain itsestään aktivoivat muistoja tai erilaisia fyysisiä tai psyykkisiä reaktioita. Toinen juttu on sitten se, että nuo rääkänneet vanhemmat eivät välttämättä ole ikinä sellaisia kivoja vanhempia, vaan rääkkäys tai ilkeys voi vaan jatkua, vaikka lapsi on jo aikunen. Tällöin on kyllä törkeää vaatia siltä lapselta mitään kovin kiinteää yhteydenpitoa tai esim. hoitoa, vaan kyllä ainakin hoitoalan ammattilaisen pitäisi kannustaa sitä rääkättyä lasta keskittymään oman elämänsä rakentamiseen ja elämiseen.
  • Mua on kehotettu pysymään huonoissa ihmisisuhteissa perusteena että "sitten jäät ihan yksin" No parempi yksin kuin huonossa seurassa ja onhan tämä maailma on täynnä ihmisiä. Ei mun ole pakko olla hankalien tai väärinkohtelevien ihmisten seurassa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa kun ne ei näe todellisuutta sellaisena kuin se on..?

    Juuri tuota kannustusta olisin kaivannut. Että joku olisi sanonut että sulla on oikeus keskittyä omaan elämääsi ja sulla on oikeus elämään mutta ei. Kadun nyt tosi paljon sitä että ikinä edes lähdin hakemaan apua psykiatrisesta hoidosta kun ei monet siellä näköjään osa mitään tehdä. Eivät osaa auttaa oikealla tavalla. Eikä ole tarkoitus olla ilkeä vaan tämä on vain tosiasia. Näin olen kokenut vaikka toivonkin että ehkä jossain vaiheessa jostain löytyisi sellainen terapeutti joka osaisi auttaa ihan oikealla tavalla.

    Kaikki on vain holhonneet ja paaponeet. En mä mikään lapsi ole enkä ollut silloinkaan kun apua hain ensimmäisen kerran. Mutta ovat varmaan oman lapsuutensa vankeja niin eivät edes ymmärrä tekevänsä väärin.
  • Mua on kehotettu pysymään huonoissa ihmisisuhteissa perusteena että "sitten jäät ihan yksin" No parempi yksin kuin huonossa seurassa ja onhan tämä maailma on täynnä ihmisiä. Ei mun ole pakko olla hankalien tai väärinkohtelevien ihmisten seurassa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa kun ne ei näe todellisuutta sellaisena kuin se on..?

    Juuri tuota kannustusta olisin kaivannut. Että joku olisi sanonut että sulla on oikeus keskittyä omaan elämääsi ja sulla on oikeus elämään mutta ei. Kadun nyt tosi paljon sitä että ikinä edes lähdin hakemaan apua psykiatrisesta hoidosta kun ei monet siellä näköjään osa mitään tehdä. Eivät osaa auttaa oikealla tavalla. Eikä ole tarkoitus olla ilkeä vaan tämä on vain tosiasia. Näin olen kokenut vaikka toivonkin että ehkä jossain vaiheessa jostain löytyisi sellainen terapeutti joka osaisi auttaa ihan oikealla tavalla.

    Kaikki on vain holhonneet ja paaponeet. En mä mikään lapsi ole enkä ollut silloinkaan kun apua hain ensimmäisen kerran. Mutta ovat varmaan oman lapsuutensa vankeja niin eivät edes ymmärrä tekevänsä väärin.
  • Quote Originally Posted by Dandelion82 View Post
    Juuri tuota kannustusta olisin kaivannut. Että joku olisi sanonut että sulla on oikeus keskittyä omaan elämääsi ja sulla on oikeus elämään mutta ei.
    Minusta tuo on juuri yksi suomalaisen mielenterveystyön heikkouksista: ei keskitytä riittävästi hyvän elämän rakentamiseen potilaalle. Oireet hoidetaan ja paljolti muu on sitten loputonta jauhamista "jaksamisesta", jota kehoitetaan kohentamaan liikunnalla, kaikenlaisella näpertelyllä jne. Totuus on kuitenkin se, että pitäisi kannustaa ja auttaa potilaita rakentamaan itselleen hyvä, omannäköinen elämä, joka ei siis olisi päivästä toiseen sellaista tuskaista korpivaellusta, että "jaksaminen" on heikkoa. Jos ihminen elää suorastaan myrkyllisessä ympäristössä, kehnojen, rasittavien ihmissuhteiden ympäröimänä (tai liian yksin) ja on sietämättömässä työssä/opiskelussa tai työtön, niin kyllä silloin olisi pakko jotenkin saada niitä suuria muutoksia aikaiseksi elämässä. Minun terapeuttini täällä sanoo aina: "Elämän pitää olla hyvää ja se voi olla hyvää". Juuri tähän pitäisi terapiassakin pyrkiä.

    Suomessa jotenkin tyydytään siihen menneisyyden perkaamiseen jotenkuten ja sitten siihen "jaksamiseen". Kun mielestäni se potilaan huono kokonaiselämäntilanne on kai lähes aina seurausta kasvuympäristöstä ja/tai muista traumoista ja siihen pitäisi kyllä myös saada muutos.

    Toisaalta täytyy kyllä sanoa, että täällä ei ole juurikaan mahdollisuutta eläkkeeseen mielenterveyssyistä, sen sijaan paljon resursseja käytetään siihen potilaan elämän saamiseen kuntoon, esim. koulutukseen jne. Suomessa kai se on se yleinen potilaan "urapolku", että jos ongelmat ovat pahempia, niin aika pian aletaan suunnitella eläkettä, nuorellekin ihmiselle.
  • Quote Originally Posted by Dandelion82 View Post
    Juuri tuota kannustusta olisin kaivannut. Että joku olisi sanonut että sulla on oikeus keskittyä omaan elämääsi ja sulla on oikeus elämään mutta ei.
    Minusta tuo on juuri yksi suomalaisen mielenterveystyön heikkouksista: ei keskitytä riittävästi hyvän elämän rakentamiseen potilaalle. Oireet hoidetaan ja paljolti muu on sitten loputonta jauhamista "jaksamisesta", jota kehoitetaan kohentamaan liikunnalla, kaikenlaisella näpertelyllä jne. Totuus on kuitenkin se, että pitäisi kannustaa ja auttaa potilaita rakentamaan itselleen hyvä, omannäköinen elämä, joka ei siis olisi päivästä toiseen sellaista tuskaista korpivaellusta, että "jaksaminen" on heikkoa. Jos ihminen elää suorastaan myrkyllisessä ympäristössä, kehnojen, rasittavien ihmissuhteiden ympäröimänä (tai liian yksin) ja on sietämättömässä työssä/opiskelussa tai työtön, niin kyllä silloin olisi pakko jotenkin saada niitä suuria muutoksia aikaiseksi elämässä. Minun terapeuttini täällä sanoo aina: "Elämän pitää olla hyvää ja se voi olla hyvää". Juuri tähän pitäisi terapiassakin pyrkiä.

    Suomessa jotenkin tyydytään siihen menneisyyden perkaamiseen jotenkuten ja sitten siihen "jaksamiseen". Kun mielestäni se potilaan huono kokonaiselämäntilanne on kai lähes aina seurausta kasvuympäristöstä ja/tai muista traumoista ja siihen pitäisi kyllä myös saada muutos.

    Toisaalta täytyy kyllä sanoa, että täällä ei ole juurikaan mahdollisuutta eläkkeeseen mielenterveyssyistä, sen sijaan paljon resursseja käytetään siihen potilaan elämän saamiseen kuntoon, esim. koulutukseen jne. Suomessa kai se on se yleinen potilaan "urapolku", että jos ongelmat ovat pahempia, niin aika pian aletaan suunnitella eläkettä, nuorellekin ihmiselle.
  • Voi kun olisin tajunnut mihin jamaan tuo mielenterveyshoito minut ajaa. Että ei se oikeastaan auta ihmistä pääsemään eteenpäin. Toisaalta sairastuin niin aikaisessa vaiheessa ja sinnittelin yksin niin pitkään että ei ole ihme että olen nyt eläkkeellä. Ei ihmisen keho ja mieli jaksa mitä tahansa. Eri asia jos olisin saanut apua aikaisemmassa vaiheessa ja saanut tietoa mun oireyhtymästä niin olisin ehkä voinut päästä normaalielämään. Nythän se on sitten tätä että olen jumissa tässä tilanteessa ja koen vain ympäristön paineet ja halveksunnan siitä etten ole "tuottava" yhteiskunnan jäsen ja normaali. Täällä kun ei erilaisia ihmisiä hyväksytä.
  • Voi kun olisin tajunnut mihin jamaan tuo mielenterveyshoito minut ajaa. Että ei se oikeastaan auta ihmistä pääsemään eteenpäin. Toisaalta sairastuin niin aikaisessa vaiheessa ja sinnittelin yksin niin pitkään että ei ole ihme että olen nyt eläkkeellä. Ei ihmisen keho ja mieli jaksa mitä tahansa. Eri asia jos olisin saanut apua aikaisemmassa vaiheessa ja saanut tietoa mun oireyhtymästä niin olisin ehkä voinut päästä normaalielämään. Nythän se on sitten tätä että olen jumissa tässä tilanteessa ja koen vain ympäristön paineet ja halveksunnan siitä etten ole "tuottava" yhteiskunnan jäsen ja normaali. Täällä kun ei erilaisia ihmisiä hyväksytä.
  • Kyllä siellä Saksassakin varmasti on ihmisiä joilla on työkyvyttömyyseläke mielenterveyssyistä tai jonkun vamman tai muun sairauden takia. Ei ne vain huutele siitä kun tietää mikä se reaktio yleensä on. Joka paikassa on sairaita ihmisiä ja ihmisiä jotka tarvitsevat apua ja tukea. Näissä teknisesti kehittyneissä maissa ei vain haluta sitä hyväksyä. Muualla heikommista ihan automaattisesti pidetään huolta mutta Suomen ja Saksan kaltaisissa tunnekylmissä maissa heikkous on häpeä.
  • Kyllä siellä Saksassakin varmasti on ihmisiä joilla on työkyvyttömyyseläke mielenterveyssyistä tai jonkun vamman tai muun sairauden takia. Ei ne vain huutele siitä kun tietää mikä se reaktio yleensä on. Joka paikassa on sairaita ihmisiä ja ihmisiä jotka tarvitsevat apua ja tukea. Näissä teknisesti kehittyneissä maissa ei vain haluta sitä hyväksyä. Muualla heikommista ihan automaattisesti pidetään huolta mutta Suomen ja Saksan kaltaisissa tunnekylmissä maissa heikkous on häpeä.
  • Toki on ihmisiä sairaseläkkeellä, mutta se eläkä on aivan samaa tasoa kuin sossun minimituki ja sen saadakseen pitää todistaa, että ei kykene yhtään mihinkään työhön edes 20 h viikossa, joten hyvin harva haluaa/pääsee sille. Sen sijaan tarjolla on melkein rajattomasti kaikenlaista koulutusta, tukityöllistämistä, harjoittelua jne, jolla yleensä jopa vanhemmat ent. potilaat saadaan pidettyä pois eläkkeeltä.

    Suomessa yleensä se eläkkeelle pääsy on monella jopa tavoitteena ja suuri helpotus. Täällä ehkä ajatellaan enemmän sitä, että loppupeleissä sen ihmisen elämä muodostuu paremmaksi, jos hän on mukana yhteiskunnan elämässä, vaikka silloin kun sinne sairauden jäljiltä pyrkii, niin joutuu todella ponnistelemaan ja potilaaseen joudutaan investoimaan paljon rahaa/aikaa.

    Yleisesti ottaen täällä kyllä suhtaudutaan sairaisiin ja vammaisiin etc. hyvin ja myötätuntoisesti. Ne ajat kun näin ei ollut ovat jo menneet. Eroa on kyllä Suomeen, jossa nyt jauhetaan eutanasiasta, kun taas täällä puhutaan siitä, että vammaisten abortit pitäisi saada loppumaan ja vammaisilla on oikeus syytyä ja elää.
  • Toki on ihmisiä sairaseläkkeellä, mutta se eläkä on aivan samaa tasoa kuin sossun minimituki ja sen saadakseen pitää todistaa, että ei kykene yhtään mihinkään työhön edes 20 h viikossa, joten hyvin harva haluaa/pääsee sille. Sen sijaan tarjolla on melkein rajattomasti kaikenlaista koulutusta, tukityöllistämistä, harjoittelua jne, jolla yleensä jopa vanhemmat ent. potilaat saadaan pidettyä pois eläkkeeltä.

    Suomessa yleensä se eläkkeelle pääsy on monella jopa tavoitteena ja suuri helpotus. Täällä ehkä ajatellaan enemmän sitä, että loppupeleissä sen ihmisen elämä muodostuu paremmaksi, jos hän on mukana yhteiskunnan elämässä, vaikka silloin kun sinne sairauden jäljiltä pyrkii, niin joutuu todella ponnistelemaan ja potilaaseen joudutaan investoimaan paljon rahaa/aikaa.

    Yleisesti ottaen täällä kyllä suhtaudutaan sairaisiin ja vammaisiin etc. hyvin ja myötätuntoisesti. Ne ajat kun näin ei ollut ovat jo menneet. Eroa on kyllä Suomeen, jossa nyt jauhetaan eutanasiasta, kun taas täällä puhutaan siitä, että vammaisten abortit pitäisi saada loppumaan ja vammaisilla on oikeus syytyä ja elää.
  • Ei tää munkaan työkyvyttömyyseläke kovin paljon sossun tukea isompi ole kun ei ole työuraa ehtinyt kertyä. Onneksi sen eläkkeen turvin voi tehdä myös vähän palkkatyötä tai vaikka järjestötyötä jos vointi on sellainen. Oikeastihan tilanne on monella se ettei ole realistista mahdollisuutta enää kuntoutua jos on sairastanut kauan ettei se useinkaan mikään valinta ole. Eri asia jos ihmisellä olisi realistinen mahdollisuus kuntoutua, mutta ei mun kohdalla ainakaan ole ollut ja olisin tarvinnut sen lopullisen eläkkeen jo aikoja sitten jos olisi kohdalle osunut joku terveen järjen omaava lääkäri. En kyllä allekirjoita sitä väitettä että täällä joku liian helposti eläkkeelle pääsee. Eiköhän tuo ole vain sinun näkemyksesi.

    En minäkään päässyt lopulliselle eläkkeelle kuin vasta yli kymmenen vuoden määräaikaisen eläkkeen ja pakkokuntoutusten ja hoitojen jälkeen. Ei kovin helppoa? Ja se kohtelu mitä olen kaikki nämä vuodet saanut ja tulen saamaan tulevaisuudessa on ollut kamalaa. Kyllähän se helpotus on kun saat sen lopullisen eläkkeen kun sun ei tarvi enää vuosi toisensa jälkeen TODISTELLA että olet oikeasti sairas ja ettet oikeasti pysty ja saat vihdoin ja viimein IHAN OIKEAN mahdollisuuden toipua. Ei voi toipua jos sulle ei anneta mahdollisuutta siihen!!! Mulle ei siis olla annettu edes mahdollisuutta.

    Ihmiset raahautuu puolikuolleena jonnekin mielenterveystoimistoon ja kuntoutuksiin vaikka oikeasti ne tarvisi vain lepoa. Miten ihmeessä se ketään auttaa? Mun uupumus on sellaista että mun pitäisi vuoden ajan vain maata paikoillaan. Tiedän ettei osastollakaan sun anneta levätä vaan aletaan heti puhumaan jostain tekemisistä vaikka menisit sinne yliyrittämisen ja uupumuksen vuoksi.

    Ketkä on niitä sairaita? Ne jotka vaatii että puolikuollut ihminen kuntoutuu kuntouttamalla sitä väkisin vain ne jotka tietää ettei se väkisin kuntouttaminen ketään auta? Mielestäni olen paljon terveempi kuin ne ihmiset jotka on mua hoitaneet.
  • Ei tää munkaan työkyvyttömyyseläke kovin paljon sossun tukea isompi ole kun ei ole työuraa ehtinyt kertyä. Onneksi sen eläkkeen turvin voi tehdä myös vähän palkkatyötä tai vaikka järjestötyötä jos vointi on sellainen. Oikeastihan tilanne on monella se ettei ole realistista mahdollisuutta enää kuntoutua jos on sairastanut kauan ettei se useinkaan mikään valinta ole. Eri asia jos ihmisellä olisi realistinen mahdollisuus kuntoutua, mutta ei mun kohdalla ainakaan ole ollut ja olisin tarvinnut sen lopullisen eläkkeen jo aikoja sitten jos olisi kohdalle osunut joku terveen järjen omaava lääkäri. En kyllä allekirjoita sitä väitettä että täällä joku liian helposti eläkkeelle pääsee. Eiköhän tuo ole vain sinun näkemyksesi.

    En minäkään päässyt lopulliselle eläkkeelle kuin vasta yli kymmenen vuoden määräaikaisen eläkkeen ja pakkokuntoutusten ja hoitojen jälkeen. Ei kovin helppoa? Ja se kohtelu mitä olen kaikki nämä vuodet saanut ja tulen saamaan tulevaisuudessa on ollut kamalaa. Kyllähän se helpotus on kun saat sen lopullisen eläkkeen kun sun ei tarvi enää vuosi toisensa jälkeen TODISTELLA että olet oikeasti sairas ja ettet oikeasti pysty ja saat vihdoin ja viimein IHAN OIKEAN mahdollisuuden toipua. Ei voi toipua jos sulle ei anneta mahdollisuutta siihen!!! Mulle ei siis olla annettu edes mahdollisuutta.

    Ihmiset raahautuu puolikuolleena jonnekin mielenterveystoimistoon ja kuntoutuksiin vaikka oikeasti ne tarvisi vain lepoa. Miten ihmeessä se ketään auttaa? Mun uupumus on sellaista että mun pitäisi vuoden ajan vain maata paikoillaan. Tiedän ettei osastollakaan sun anneta levätä vaan aletaan heti puhumaan jostain tekemisistä vaikka menisit sinne yliyrittämisen ja uupumuksen vuoksi.

    Ketkä on niitä sairaita? Ne jotka vaatii että puolikuollut ihminen kuntoutuu kuntouttamalla sitä väkisin vain ne jotka tietää ettei se väkisin kuntouttaminen ketään auta? Mielestäni olen paljon terveempi kuin ne ihmiset jotka on mua hoitaneet.
  • Selvennän asiaa jos vaikuttaa sekavalta. Ne ei auta ihmisiä oikealla tavalla joten ihmisillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin jäädä eläkkeelle. Sen vuoksi moni on helpottunut kun saa sen eläkkeen. Eli täällä pakotetaan ihmiset käymään terapioissa ja kuntoutuksessa kunnallisella puolella mutta niistä ei ole mitään apua joten ihmiset tavallaan pakotetaan eläkkeelle. Kyllä silläkin miten sitä ihmistä hoidetaan on merkitystä eikä vain sillä että hoidetaan nyt vaan. Ihan samalla tavalla fyysisellä puolella sattuu hoitovirheitä tai ei osata hoitaa.

    Pahimmassa tapauksessa ihminen jää pyörimään tuon kunnallisen puolen hoitosysteemiin vuosikausiksi eikä mikään asia etene millään tavalla jos ei ole ketään joka nostaisi hänet ylös siitä systeemistä eikä itse osaa. Jos se hoito olisi oikeasti laadukasta niin varmasti moni kuntoutuisikin työelämään. Eikä se työelämä sitä paitsi ole ainoa oikea elämä. On työttömiä jotka tekevät vapaaehtoistyötä ym. Kyllä niilläkin asioilla on väliä ei pelkästään palkkatyöllä. Jokainen toki ajattelee miten haluaa, mutta minun mielestäni vapaaehtoistyö ja järjestötyö on yhtä tärkeitä kuin palkkatyö.

    Eikä ihmisen arvoa mitata millään teoilla ainakaan mun mielestä. Nyt tuntuu että olet "oikeanlainen" ja hyvä ihminen vain jos olet työelämässä. Kaikki muut on luusereita. Tuon takia moni kärsii tosi paljon. Mun mielestä on ihan itsestäänselvää että vammaisilla niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä on oikeus ja syy elää. Miksi ei olisi. Eutanasiakin on ihan hyvä silloin kun ihminen kärsii kovista tuskista mutta nämä on vain mielipiteitä. Että eipä siitä sen enempää.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Dandelion82; 26-02-17 klo 15:31.
  • Selvennän asiaa jos vaikuttaa sekavalta. Ne ei auta ihmisiä oikealla tavalla joten ihmisillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin jäädä eläkkeelle. Sen vuoksi moni on helpottunut kun saa sen eläkkeen. Eli täällä pakotetaan ihmiset käymään terapioissa ja kuntoutuksessa kunnallisella puolella mutta niistä ei ole mitään apua joten ihmiset tavallaan pakotetaan eläkkeelle. Kyllä silläkin miten sitä ihmistä hoidetaan on merkitystä eikä vain sillä että hoidetaan nyt vaan. Ihan samalla tavalla fyysisellä puolella sattuu hoitovirheitä tai ei osata hoitaa.

    Pahimmassa tapauksessa ihminen jää pyörimään tuon kunnallisen puolen hoitosysteemiin vuosikausiksi eikä mikään asia etene millään tavalla jos ei ole ketään joka nostaisi hänet ylös siitä systeemistä eikä itse osaa. Jos se hoito olisi oikeasti laadukasta niin varmasti moni kuntoutuisikin työelämään. Eikä se työelämä sitä paitsi ole ainoa oikea elämä. On työttömiä jotka tekevät vapaaehtoistyötä ym. Kyllä niilläkin asioilla on väliä ei pelkästään palkkatyöllä. Jokainen toki ajattelee miten haluaa, mutta minun mielestäni vapaaehtoistyö ja järjestötyö on yhtä tärkeitä kuin palkkatyö.

    Eikä ihmisen arvoa mitata millään teoilla ainakaan mun mielestä. Nyt tuntuu että olet "oikeanlainen" ja hyvä ihminen vain jos olet työelämässä. Kaikki muut on luusereita. Tuon takia moni kärsii tosi paljon. Mun mielestä on ihan itsestäänselvää että vammaisilla niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä on oikeus ja syy elää. Miksi ei olisi. Eutanasiakin on ihan hyvä silloin kun ihminen kärsii kovista tuskista mutta nämä on vain mielipiteitä. Että eipä siitä sen enempää.
  • Lapsenmurhakiintymyssuhdetrauma on äärimmäisen kammottava, äärimmäisen pelottava ja äärimmäisen kivulias kidutustrauma.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Lapsenmurhakiintymyssuhdetrauma on äärimmäisen kammottava, äärimmäisen pelottava ja äärimmäisen kivulias kidutustrauma.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • @Dandelion82 sekä muut tähän ketjuun kirjoittaneet! Aina silloin, kun kirjoitan esim. tänne Lapsenmurhakiintymyssuhde-keskusteluketjuun, olen todella huonossa kunnossa, kuten nytkin, mutta koska kuitenkin etenen kidutustraumahoidoissani, niin kykenen huonosta olostani huolimatta keskittyä lukemaan ja sisäistämään lukemani paremmin, ja siten minulle on mennyt vasta nyt perille, että mitä te olette aiemmin keskustelleet tässä keskusteluletjussa, ja se on ollut upeaa, vaikka siis aihe itsessään ei ole tietenkään mitenkään mieltä ylentävä, ja siinähän se kaikki kammottavuus ja villakoiran ydin juuri piileekin: koska vain harva kestää tunnistaa ja tunnustaa sen, että mitä vauvan/lapsen kiduttaminen TODELLISUUDESSA tarkoittaa kidutettavana olevan vauvan/lapsen ja vauvana/lapsena kidutetun kehomielessä ja elämässä yleensäkin, niin vauvojen/lasten kidutusTODELLISUUS ja vauvana/lapsena kidutettujen TODELLISUUS kielletään niin yksilö- kuin yhteisötasolla.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • @Dandelion82 sekä muut tähän ketjuun kirjoittaneet! Aina silloin, kun kirjoitan esim. tänne Lapsenmurhakiintymyssuhde-keskusteluketjuun, olen todella huonossa kunnossa, kuten nytkin, mutta koska kuitenkin etenen kidutustraumahoidoissani, niin kykenen huonosta olostani huolimatta keskittyä lukemaan ja sisäistämään lukemani paremmin, ja siten minulle on mennyt vasta nyt perille, että mitä te olette aiemmin keskustelleet tässä keskusteluletjussa, ja se on ollut upeaa, vaikka siis aihe itsessään ei ole tietenkään mitenkään mieltä ylentävä, ja siinähän se kaikki kammottavuus ja villakoiran ydin juuri piileekin: koska vain harva kestää tunnistaa ja tunnustaa sen, että mitä vauvan/lapsen kiduttaminen TODELLISUUDESSA tarkoittaa kidutettavana olevan vauvan/lapsen ja vauvana/lapsena kidutetun kehomielessä ja elämässä yleensäkin, niin vauvojen/lasten kidutusTODELLISUUS ja vauvana/lapsena kidutettujen TODELLISUUS kielletään niin yksilö- kuin yhteisötasolla.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?