• Osan ongelmien selvittely

    Eri osilla voi varmaankin olla vaikka minkälaista oiretta ja ongelmaa, joihin kait pohjimmiltaan odottavat selvittelyä ja apua.

    Oletteko keksineet muita keinoja antaa osille apua, kuin yrittää pitää yhteyttä ja kysellä mikä vaivaa, jos vastaavat. Myös tietenkin lohdutus, hyväksyminen ym.

    Eikö periaatteessa, kun ongelmat saisi selvitettyä niin ne ainakin rauhoittuisivat ja ehkä yhdistyisivät..
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä musta-aukko; 18-01-17 klo 11:15.
  • Eri osilla voi varmaankin olla vaikka minkälaista oiretta ja ongelmaa, joihin kait pohjimmiltaan odottavat selvittelyä ja apua.

    Oletteko keksineet muita keinoja antaa osille apua, kuin yrittää pitää yhteyttä ja kysellä mikä vaivaa, jos vastaavat. Myös tietenkin lohdutus, hyväksyminen ym.

    Eikö periaatteessa, kun ongelmat saisi selvitettyä niin ne ainakin rauhoittuisivat ja ehkä yhdistyisivät..
  • joel (puhelimel): toi riippis alotti sillä että se alko jutteleen meille ja kuunteleen meitä. Se opetteli tunteen meidät.

    Sit sen jälkeen se on yrittäny auttaa meitä yksitellen. Pahimmat oireet eka pois. Andylla se oli raivokohtaukset, ei oo enää. Joonatanilla oli kans raivo plus muita juttui. Topi yritti juoda meidät hengiltä. Stiina yritti laihduttaa meidät hengiltä. Tuplat yritti panna kaikkee mikä liikkuu... Ja mä teen mitä vaan ettei mun tarvis hirveesti ajatella, että oon väärässä kehossa. Mutta mua ei varmaan voi auttaa kovin paljoo. Helpompi olla ku vaan tekee kaikkee koko ajan ja yrittää elää silti vaikka tuntuu et räjähtää. On mul muutaki, en jaksa puhuu niistä. Lapsii pelottaa, yks on liiian kiltti, yks ei suostunu puhuun. Ruumiit vaan kuolee ja kummittelee.

    Eli on eri ongelmii. Toetty ku ollaan eri ihmisii. Meil lähti tilanne kolme vuotta sitte ku toi alko selvittään päätään. Ennen se huus meille aina että menkää *******, olkaa hiljaa. Nyt saadaan puhuu, olla kehos ja olla mitä ollaan. Ja me neuvotellaan ja tehään kompromissei. Se rakensi yhteistyötä pari vuotta ja joustaa aina vitusti ite. Jos se vaan määräis, ei me ttoteltais. Se yritti, ei me toimita niin et se käskee ja on mulkku. Nyt se kuuntelee. Ja hyväksyy. Ja ymmärtää. Ja haluu auttaa. Siks meki nyt yritetään kans ja joustetaan ku se ei oo enää natsi. Se antaa meidän olla ja kuuntelee. Kyllä sitä sit kans haluu kuunnella. Se on ihan kiva rtyyppi nykyään.

    Mä oon ihan sekasin tästä kehosta enkä osaa ajatella. En muista mihin aloin vastaamaan... sori
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • joel (puhelimel): toi riippis alotti sillä että se alko jutteleen meille ja kuunteleen meitä. Se opetteli tunteen meidät.

    Sit sen jälkeen se on yrittäny auttaa meitä yksitellen. Pahimmat oireet eka pois. Andylla se oli raivokohtaukset, ei oo enää. Joonatanilla oli kans raivo plus muita juttui. Topi yritti juoda meidät hengiltä. Stiina yritti laihduttaa meidät hengiltä. Tuplat yritti panna kaikkee mikä liikkuu... Ja mä teen mitä vaan ettei mun tarvis hirveesti ajatella, että oon väärässä kehossa. Mutta mua ei varmaan voi auttaa kovin paljoo. Helpompi olla ku vaan tekee kaikkee koko ajan ja yrittää elää silti vaikka tuntuu et räjähtää. On mul muutaki, en jaksa puhuu niistä. Lapsii pelottaa, yks on liiian kiltti, yks ei suostunu puhuun. Ruumiit vaan kuolee ja kummittelee.

    Eli on eri ongelmii. Toetty ku ollaan eri ihmisii. Meil lähti tilanne kolme vuotta sitte ku toi alko selvittään päätään. Ennen se huus meille aina että menkää *******, olkaa hiljaa. Nyt saadaan puhuu, olla kehos ja olla mitä ollaan. Ja me neuvotellaan ja tehään kompromissei. Se rakensi yhteistyötä pari vuotta ja joustaa aina vitusti ite. Jos se vaan määräis, ei me ttoteltais. Se yritti, ei me toimita niin et se käskee ja on mulkku. Nyt se kuuntelee. Ja hyväksyy. Ja ymmärtää. Ja haluu auttaa. Siks meki nyt yritetään kans ja joustetaan ku se ei oo enää natsi. Se antaa meidän olla ja kuuntelee. Kyllä sitä sit kans haluu kuunnella. Se on ihan kiva rtyyppi nykyään.

    Mä oon ihan sekasin tästä kehosta enkä osaa ajatella. En muista mihin aloin vastaamaan... sori
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Mä olen luonut pään sisään osille omia paikkoja, tutustuttanut osia toisiinsa, neuvotellut niiden kanssa arjen asioista, antanut piirtää ja kirjoittaa. Mulla osat harvoin antaa mun esittämiin suoriin kysymyksiin vastauksia, mutta paljon on auttanut sellanenkin, että loin mieleen Huolihuoneen, jossa on Huolisäkki. Osat voivat sinne jemmata murheita, tietäen että silloin tällöin käyn tarkistamassa ne. Jokunen osa on mennyt itsekin säkkiin tullakseen löydetyksi.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Mä olen luonut pään sisään osille omia paikkoja, tutustuttanut osia toisiinsa, neuvotellut niiden kanssa arjen asioista, antanut piirtää ja kirjoittaa. Mulla osat harvoin antaa mun esittämiin suoriin kysymyksiin vastauksia, mutta paljon on auttanut sellanenkin, että loin mieleen Huolihuoneen, jossa on Huolisäkki. Osat voivat sinne jemmata murheita, tietäen että silloin tällöin käyn tarkistamassa ne. Jokunen osa on mennyt itsekin säkkiin tullakseen löydetyksi.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Mitäpä musta-aukko itse kokeillut on?
  • Mitäpä musta-aukko itse kokeillut on?
  • Kun olette jossakin osassa, niin oletteko silloin tietoisia muista tunneosistanne? Vai oletteko niistä tietoisia ainoastaan kun olette hyvin maadoittuneita?
  • Kun olette jossakin osassa, niin oletteko silloin tietoisia muista tunneosistanne? Vai oletteko niistä tietoisia ainoastaan kun olette hyvin maadoittuneita?
  • Mulla on niin, että joku osa voi joskus syödä alleen kaiken muun, eikä muita osia tunnu. Joskus voi olla monta osaa lähellä yhtä aikaa niin, että yksi osa päättää siitä, mitä tapahtuu meille fyysisesti ja toiset osat tuntee mille se tilanne niiden näkökulmasta tuntuu. Ja sitten mä seuraan sitä sivusta ja yritän puhua sille joka päättää vartalosta, tai joskus rauhoittaa jotain toista, riippuu vähän keitä on paikalla ja mitä siinä tilanteessa tapahtuu.
    Yleensä onneksi mä oon se joka päättää vartalosta ja osat tuntuu taustalla. Osasta riippuu miten ne tunnen, joidenkin kanssa pitää puhua sanoilla ja ne haluaa joskus että sanoisin vaikka jonkun niiden asian ääneen siinä tilanteessa, toisten tunteet tunnen suoraan, eikä tarvita sanoja.
    Osat ei niin herkästi tuu ja valtaa mua kokonaan, kun niille antaa tilaa niin, että kun sanon jonkun oman ajatuksen niin lisään siihen perään että se ja se osa haluaa sanoa, että.. tai että sen mielestä jotain. Joskus varsinkin lapsiosa tahtoo vaan saada sanoa jotain, vaikkei se ees liittyis tilanteeseen mitenkään ja kun sanon sen sen puolesta niin sille ei tuu niin kova tarve päästä kertomaan sitä itse. En tietenkään kaikille voi puhua noin, mutta niille parille jotka tietää mun diagnoosin ja hyväksyy sen ja osaa suhtautua.
    Eli joskus oon tietoinen, mutta en koskaan kaikista yhtä aikaa. Niitä on yhteensä liian monta, ei päähän mahdu niin suurta hälyä. Pari päivää sitten oli tilanne jossa tuntui kolme osaa yhtä aikaa, joista vallassa oleva oli uusi ja kaksi vanhoja, mutta toiselle tutulle osalle ilmestyi uusi ominaisuus ja sen hahmo vähän muuttui ja siinäkin oli hirveesti tekemistä ja oon vieläkin vähän pyörällään siitä. On vaikeeta kun on neljät ajatukset päässä yhtä aikaa ja ympärilläkin tapahtuu asioita.
    Eikun se taiskin olla eilen. Tai tänään aamulla?
    Hitto. En tiedä yhtään.
    Sen jälkeen kaikki osat katosi jonnekin vähäksi aikaa ja oli tosi outo olo.
  • Mulla on niin, että joku osa voi joskus syödä alleen kaiken muun, eikä muita osia tunnu. Joskus voi olla monta osaa lähellä yhtä aikaa niin, että yksi osa päättää siitä, mitä tapahtuu meille fyysisesti ja toiset osat tuntee mille se tilanne niiden näkökulmasta tuntuu. Ja sitten mä seuraan sitä sivusta ja yritän puhua sille joka päättää vartalosta, tai joskus rauhoittaa jotain toista, riippuu vähän keitä on paikalla ja mitä siinä tilanteessa tapahtuu.
    Yleensä onneksi mä oon se joka päättää vartalosta ja osat tuntuu taustalla. Osasta riippuu miten ne tunnen, joidenkin kanssa pitää puhua sanoilla ja ne haluaa joskus että sanoisin vaikka jonkun niiden asian ääneen siinä tilanteessa, toisten tunteet tunnen suoraan, eikä tarvita sanoja.
    Osat ei niin herkästi tuu ja valtaa mua kokonaan, kun niille antaa tilaa niin, että kun sanon jonkun oman ajatuksen niin lisään siihen perään että se ja se osa haluaa sanoa, että.. tai että sen mielestä jotain. Joskus varsinkin lapsiosa tahtoo vaan saada sanoa jotain, vaikkei se ees liittyis tilanteeseen mitenkään ja kun sanon sen sen puolesta niin sille ei tuu niin kova tarve päästä kertomaan sitä itse. En tietenkään kaikille voi puhua noin, mutta niille parille jotka tietää mun diagnoosin ja hyväksyy sen ja osaa suhtautua.
    Eli joskus oon tietoinen, mutta en koskaan kaikista yhtä aikaa. Niitä on yhteensä liian monta, ei päähän mahdu niin suurta hälyä. Pari päivää sitten oli tilanne jossa tuntui kolme osaa yhtä aikaa, joista vallassa oleva oli uusi ja kaksi vanhoja, mutta toiselle tutulle osalle ilmestyi uusi ominaisuus ja sen hahmo vähän muuttui ja siinäkin oli hirveesti tekemistä ja oon vieläkin vähän pyörällään siitä. On vaikeeta kun on neljät ajatukset päässä yhtä aikaa ja ympärilläkin tapahtuu asioita.
    Eikun se taiskin olla eilen. Tai tänään aamulla?
    Hitto. En tiedä yhtään.
    Sen jälkeen kaikki osat katosi jonnekin vähäksi aikaa ja oli tosi outo olo.
  • Viime viikolla eräät pienet osani ilmaisivat itseään ensi kertaa hämmästyttävän selkeästi erään aihepiirin tiimoilta. Siitä asti olen ollut hämmentynyt ja pöllämistynyt, että mitä tehdä ko. osille. Minulla kaikki sisäiset asiat ovat yleensä tosi sekavia, kummallisia ja hämäriä, eikä niistä saa mitään tolkkua, mutta nyt tosi tosi pienet osat ilmaisivat itseään minun sekavan, kummallisen ja hämärän sisäisen maailman mittapuulla mitattuna selkeästi ja ymmärrettävästi. No nyt olen siis kuullut selkeän ja ymmärrettävän pienten osien viestin, mutta en tiedä, että mitä tehdä. Siitä asti, kun he viime viikolla ilmaisivat itseään, minun on ollut vaikea saada unta, mutta nukun kyllä vastaavasti pitkään, jos se on mahdollista, eli unet eivät ole onneksi kuitenkaan kadonneet, mutta nukahtaminen on vaikeaa, kun pienet osani ovat niin hädissään ja peloissaan. Olen selvitellyt asiaa ammattilaisten kanssa ja selvitystyö tietenkin jatkuu. No nyt pienet ovat päässeet tänne virtuaalitodellisuuteenkin: olen huomannut ja huomioinut teidät ja selvittelen onglemianne: ette jää yksin !
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 28-11-17 klo 00:01.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Viime viikolla eräät pienet osani ilmaisivat itseään ensi kertaa hämmästyttävän selkeästi erään aihepiirin tiimoilta. Siitä asti olen ollut hämmentynyt ja pöllämistynyt, että mitä tehdä ko. osille. Minulla kaikki sisäiset asiat ovat yleensä tosi sekavia, kummallisia ja hämäriä, eikä niistä saa mitään tolkkua, mutta nyt tosi tosi pienet osat ilmaisivat itseään minun sekavan, kummallisen ja hämärän sisäisen maailman mittapuulla mitattuna selkeästi ja ymmärrettävästi. No nyt olen siis kuullut selkeän ja ymmärrettävän pienten osien viestin, mutta en tiedä, että mitä tehdä. Siitä asti, kun he viime viikolla ilmaisivat itseään, minun on ollut vaikea saada unta, mutta nukun kyllä vastaavasti pitkään, jos se on mahdollista, eli unet eivät ole onneksi kuitenkaan kadonneet, mutta nukahtaminen on vaikeaa, kun pienet osani ovat niin hädissään ja peloissaan. Olen selvitellyt asiaa ammattilaisten kanssa ja selvitystyö tietenkin jatkuu. No nyt pienet ovat päässeet tänne virtuaalitodellisuuteenkin: olen huomannut ja huomioinut teidät ja selvittelen onglemianne: ette jää yksin !
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Se riippuu miten
    vastaanottavainen osa on.
    Mulla on muutama sellainen, jonka
    kans komminkoin paljon ja
    puhuminen auttaa.

    Mulla on hyvin pelokas lapsi osa
    ja pieni vauva, jotka on
    hankalampia. Lapsi haluaa
    vaan itkeä ja paeta. Vauvaan
    vaan sattuu.

    Mua näitä osia auttaa fyysinen
    lähestyminen. Kiedon itseni
    tiukasti peittoon ja halaan/
    silittelen itseäni. Hoen samalla
    että, ne on muistoja äiti
    on pois eikä voi satuttaa.

    Joskus kuvittelen traumat ison
    peilin taakse. Rikon mielikuvassa
    peilin. Traumat on = peili
    niitä ei oo enään.

    Joskus vajoan ajatuksiin, missä
    asetan mummun syliin mökille.

    Samalla silitän itseäni
    kuvittelen itseni mummuksi ja
    lapsi osan syliin :)
  • Se riippuu miten
    vastaanottavainen osa on.
    Mulla on muutama sellainen, jonka
    kans komminkoin paljon ja
    puhuminen auttaa.

    Mulla on hyvin pelokas lapsi osa
    ja pieni vauva, jotka on
    hankalampia. Lapsi haluaa
    vaan itkeä ja paeta. Vauvaan
    vaan sattuu.

    Mua näitä osia auttaa fyysinen
    lähestyminen. Kiedon itseni
    tiukasti peittoon ja halaan/
    silittelen itseäni. Hoen samalla
    että, ne on muistoja äiti
    on pois eikä voi satuttaa.

    Joskus kuvittelen traumat ison
    peilin taakse. Rikon mielikuvassa
    peilin. Traumat on = peili
    niitä ei oo enään.

    Joskus vajoan ajatuksiin, missä
    asetan mummun syliin mökille.

    Samalla silitän itseäni
    kuvittelen itseni mummuksi ja
    lapsi osan syliin :)

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?