• Kiintymyssuhdetrauman hoito

    Kertokaa kokemuksianne kiintymyssuhdetrauman hoidosta. Tällä hetkellä itselläni näyttää sille, että iso trauman aiheuttaja on turvallisen kiintymyssuhteen puuttuminen. Äiti oli masentunut ja valitsi hoitaa siskoani. Itse jäin alkoholisoituneen, itsekään isäni hoivaajaksi. Isästä ei vanhemmaksi ollut, ennemmin minä olin hänen tunnetarpeidensa tyyyttäjä.

    Olen aloittanut terapian elokuussa. Toistaiseksi se on rauhoittanut minua todella paljon. Toisaalta terapiasuhteeseen luottaminen on minulle vaikeaa. En usko, että hän pystyy auttaman minua, vaikka mitään syytä moiselle uskolle ei ole. Kuulisin mielelläni terapiakokemuksistanne. Itse käyn psykodynaamisessa.
  • Kertokaa kokemuksianne kiintymyssuhdetrauman hoidosta. Tällä hetkellä itselläni näyttää sille, että iso trauman aiheuttaja on turvallisen kiintymyssuhteen puuttuminen. Äiti oli masentunut ja valitsi hoitaa siskoani. Itse jäin alkoholisoituneen, itsekään isäni hoivaajaksi. Isästä ei vanhemmaksi ollut, ennemmin minä olin hänen tunnetarpeidensa tyyyttäjä.

    Olen aloittanut terapian elokuussa. Toistaiseksi se on rauhoittanut minua todella paljon. Toisaalta terapiasuhteeseen luottaminen on minulle vaikeaa. En usko, että hän pystyy auttaman minua, vaikka mitään syytä moiselle uskolle ei ole. Kuulisin mielelläni terapiakokemuksistanne. Itse käyn psykodynaamisessa.
  • @Muovailuvaha kuulostaa hyvältä että terapiasta olet jo hyötynyt. Tervetuloa tänne!

    Itseänikin kiinnostaa kiintymystraumat, varsinkin "hyvien" vanhempien aiheuttamat. Minulla on ollut "hyvä" lapsuus, paitsi että olen silti traumatisoitunut koska henkisesti minua laiminlyötiin, myös sillä tavoin että toinen vanhempi oli "liian hyvä" sillä tavoin että hänelle ei voinut olla vihainen... siitä seurasi vaikea aggressio-ongelma ja vaikeus pitää omia rajoja. Terapia on vaikea, en tunne terapeuttia kohtaan mitään, ja hyvin vaikea on tuoda tunteita terapiaan.
  • @Muovailuvaha kuulostaa hyvältä että terapiasta olet jo hyötynyt. Tervetuloa tänne!

    Itseänikin kiinnostaa kiintymystraumat, varsinkin "hyvien" vanhempien aiheuttamat. Minulla on ollut "hyvä" lapsuus, paitsi että olen silti traumatisoitunut koska henkisesti minua laiminlyötiin, myös sillä tavoin että toinen vanhempi oli "liian hyvä" sillä tavoin että hänelle ei voinut olla vihainen... siitä seurasi vaikea aggressio-ongelma ja vaikeus pitää omia rajoja. Terapia on vaikea, en tunne terapeuttia kohtaan mitään, ja hyvin vaikea on tuoda tunteita terapiaan.
  • Juuri noin minullakin. Äiti on muiden mielestä mitä lämpimin ja ihanin ihminen. Hän auttaa minua omien lasteni kanssa. Minulla oli lapsena vaatteet, harrastukset, ruokaa pöydässä. Näin ollen minä olen viallinen ja huono, kun traumatisoidun tavallisesta lapsuudesta. Jo se, että terapeutti sanoo "kokemuksen olevan minun" ja "minun kokeneen niin" kertoo minulle, että se on tyhmä ja huono kokemus ja olen tyhmyyttäni huonompi kuin muut.
  • Juuri noin minullakin. Äiti on muiden mielestä mitä lämpimin ja ihanin ihminen. Hän auttaa minua omien lasteni kanssa. Minulla oli lapsena vaatteet, harrastukset, ruokaa pöydässä. Näin ollen minä olen viallinen ja huono, kun traumatisoidun tavallisesta lapsuudesta. Jo se, että terapeutti sanoo "kokemuksen olevan minun" ja "minun kokeneen niin" kertoo minulle, että se on tyhmä ja huono kokemus ja olen tyhmyyttäni huonompi kuin muut.
  • Vielä. hmmmm, hyvä pointti tuo, että toinen vanhempi on niin täydellinen, ettei tälle voi suuttua. Minun äitini ei ole koskaan suuttunut. Hänelle suuttuminen olisi jotain aivan katastrofaalista. Tosin epäsuorassa vihanilmaisussa hän on kunnostautunut.
  • Vielä. hmmmm, hyvä pointti tuo, että toinen vanhempi on niin täydellinen, ettei tälle voi suuttua. Minun äitini ei ole koskaan suuttunut. Hänelle suuttuminen olisi jotain aivan katastrofaalista. Tosin epäsuorassa vihanilmaisussa hän on kunnostautunut.
  • Terapia taitaa mennä vähän semmoisten vaiheiden kautta, alussa aika yleisesti tietääkseni tuntuu siltä ettei se voi auttaa (koska mikään ei voi auttaa, sanoo se tunne joka on väärä). Luottaminen on toisille helpompaa kuin toisille. Itse taidan olla aika ääripäästä, mun on todella vaikea luottaa koska mulla on hyvin vähän kokemuksia, ei oikeastaan ollenkaan, lapsuudessa ihmisistä joihin olisi voinut luottaa. Se on hidastanut aika paljon mun terapiaa, muttei kuitenkaan estänyt sitä. Niin vaan on palikat yksi kerrallaan mennyt pään sisälle paikoilleen, siitä huolimatta että mulla on vieläkin luottamusongelmia.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Terapia taitaa mennä vähän semmoisten vaiheiden kautta, alussa aika yleisesti tietääkseni tuntuu siltä ettei se voi auttaa (koska mikään ei voi auttaa, sanoo se tunne joka on väärä). Luottaminen on toisille helpompaa kuin toisille. Itse taidan olla aika ääripäästä, mun on todella vaikea luottaa koska mulla on hyvin vähän kokemuksia, ei oikeastaan ollenkaan, lapsuudessa ihmisistä joihin olisi voinut luottaa. Se on hidastanut aika paljon mun terapiaa, muttei kuitenkaan estänyt sitä. Niin vaan on palikat yksi kerrallaan mennyt pään sisälle paikoilleen, siitä huolimatta että mulla on vieläkin luottamusongelmia.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Quote Originally Posted by Muovailuvaha View Post
    Jo se, että terapeutti sanoo "kokemuksen olevan minun" ja "minun kokeneen niin" kertoo minulle, että se on tyhmä ja huono kokemus ja olen tyhmyyttäni huonompi kuin muut.
    Oletko tullut maininneeksi tämän terapeutillesi. Pitäisi. Oikeastihan tuo on tarkoitettu sinun kokemuksesi validoinniksi, terppa yrittää kertoa että kokemuksesi on aito ja oikea ihan pelkästään sillä perusteella että se on sinun kokemuksesi -ei siihen sen kummempia "todisteita" tarvita. Vaan jos et kerro sille miltä tuo sinusta nyt tuntuu, se ei pääse avaamaan kantaansa.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Quote Originally Posted by Muovailuvaha View Post
    Jo se, että terapeutti sanoo "kokemuksen olevan minun" ja "minun kokeneen niin" kertoo minulle, että se on tyhmä ja huono kokemus ja olen tyhmyyttäni huonompi kuin muut.
    Oletko tullut maininneeksi tämän terapeutillesi. Pitäisi. Oikeastihan tuo on tarkoitettu sinun kokemuksesi validoinniksi, terppa yrittää kertoa että kokemuksesi on aito ja oikea ihan pelkästään sillä perusteella että se on sinun kokemuksesi -ei siihen sen kummempia "todisteita" tarvita. Vaan jos et kerro sille miltä tuo sinusta nyt tuntuu, se ei pääse avaamaan kantaansa.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Enpä ole kertonut, taisin itsekin tajuta tuon aika vasta. Että käännän kaiken hänen sanomansa todisteeksi siitä, miten epäkelpo ja tyhmä olen.
    Ikävä kuulla @Inmyhead, ettei sinulla ole ollut luotettavaa ihmistä ja aikuista :( Se on tosi väärin. Itselläni on sama kokemus. Kaikki aikuiset olivat välinpitämättömiä.
  • Enpä ole kertonut, taisin itsekin tajuta tuon aika vasta. Että käännän kaiken hänen sanomansa todisteeksi siitä, miten epäkelpo ja tyhmä olen.
    Ikävä kuulla @Inmyhead, ettei sinulla ole ollut luotettavaa ihmistä ja aikuista :( Se on tosi väärin. Itselläni on sama kokemus. Kaikki aikuiset olivat välinpitämättömiä.
  • Mulla on Muovailuvaha tuota ihan samaa, jos esim. ex-terppa yritti validoida mun kokemusta puhumalla "se on sinun kokemuksesi" tai esim. sanomalla "ymmärrän että sinä koet noin", niin mun mieli liitti heti siihen perään Mutan. Mutta se ei ole totta. Etenkin jos toinen tässä kohtaa erehtyi nostamaan eriäviä näkökantoja niin flippasin, kun koin niin vahvasti ettei mun kokemus voi olla totta. Mulla helpotti se kun itse aloin ymmärtää disson vaikutuksen tuossa välissä, vasta sitten, vasta nyt oon pystynyt hyväksymään omia tunteitani ja kokemuksiani enemmän todeksi. Mikään terapeutin vakuuttelu tai kevyt validointi ei auttanut, mut ois tarvinnut uittaa jossain "sinulla oikeus tunteisiisi ja kokemuksiisi"-liemessä. Oikein marinoida siellä. Oma pää on niin itsepäinen välillä, tulkitsee kaiken niin väärin.
    Minttu 8v, Murunen 8v. Enni 2v, Pikkuinen Eevi 4v, Magdalena 5v, Maria 11v.
    Myrsky 5v., Hissu
    Näkymätön tyttö, Haaveilija 15v, Prinsessa 15v., Linda 17v, Inka, Satu, Supergirl
    RR, Valo, Älli
    Kaaos
    + paljon muita. Aikuinen n. 30v.


    Blogi: Nurinkurintyttö ja sirpalemieli
  • Mulla on Muovailuvaha tuota ihan samaa, jos esim. ex-terppa yritti validoida mun kokemusta puhumalla "se on sinun kokemuksesi" tai esim. sanomalla "ymmärrän että sinä koet noin", niin mun mieli liitti heti siihen perään Mutan. Mutta se ei ole totta. Etenkin jos toinen tässä kohtaa erehtyi nostamaan eriäviä näkökantoja niin flippasin, kun koin niin vahvasti ettei mun kokemus voi olla totta. Mulla helpotti se kun itse aloin ymmärtää disson vaikutuksen tuossa välissä, vasta sitten, vasta nyt oon pystynyt hyväksymään omia tunteitani ja kokemuksiani enemmän todeksi. Mikään terapeutin vakuuttelu tai kevyt validointi ei auttanut, mut ois tarvinnut uittaa jossain "sinulla oikeus tunteisiisi ja kokemuksiisi"-liemessä. Oikein marinoida siellä. Oma pää on niin itsepäinen välillä, tulkitsee kaiken niin väärin.
    Minttu 8v, Murunen 8v. Enni 2v, Pikkuinen Eevi 4v, Magdalena 5v, Maria 11v.
    Myrsky 5v., Hissu
    Näkymätön tyttö, Haaveilija 15v, Prinsessa 15v., Linda 17v, Inka, Satu, Supergirl
    RR, Valo, Älli
    Kaaos
    + paljon muita. Aikuinen n. 30v.


    Blogi: Nurinkurintyttö ja sirpalemieli
  • Mulla onneksi auttoi ihan se terapia, puhuminen terpalle siitä, miten koen sen sanomiset. Onnistun tosin edelleen hienosti syyllistymään sen sanomisista, kokemaan ne syytöksinä, mutta ainakin saan suuni auki ja kerron sen ja sitten siitä voidaan puhua ja käsitellä. Mulla meni tosi pitkään ennen kuin tajusin että niin, koko homman pointtihan vähän niin kuin on se että sanon ääneen nämä jutut. Siksi nyt toistelen kaikissa sopivissa tilanteissa että kannattaa kertoa terpalle, kun itse hidastin terapiaani sillä etten tajunnut sanoa.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Mulla onneksi auttoi ihan se terapia, puhuminen terpalle siitä, miten koen sen sanomiset. Onnistun tosin edelleen hienosti syyllistymään sen sanomisista, kokemaan ne syytöksinä, mutta ainakin saan suuni auki ja kerron sen ja sitten siitä voidaan puhua ja käsitellä. Mulla meni tosi pitkään ennen kuin tajusin että niin, koko homman pointtihan vähän niin kuin on se että sanon ääneen nämä jutut. Siksi nyt toistelen kaikissa sopivissa tilanteissa että kannattaa kertoa terpalle, kun itse hidastin terapiaani sillä etten tajunnut sanoa.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Hyvä pointti!
  • Hyvä pointti!
  • Minulla kiintymyssuhteeni on ollut kaoottinen, toisaalta joissain osissa luotan täysin rajattomasti ihan kaikkiin ja toisaalta en luota yhtään kehenkään ikinä. Tämän kanssa terapeuteilla on ollut haasteita, kun samaan aikaan haluan karkuun ja haluan lähelle. Vihaan itsessäni sitä naiivia luottavaista. Sisäinen ristiriitani tässä asiassa on valtavaa. En usko, että minä ansaitsen hyvää ja toisaalta se on itsessään selviö. Pidän itseäni pahana ja samaan aikaan en välitä ollenkaan ja toisaalta taas tunnen, että olen ihan kiltti ja tarvitsen muilta siihen kuitenkin vakuutteluja. Terapiassa kuljetaan nuoralla, aina joku loukkaa ja toisaalta on hyvä. Aina joku mussa vihaa eikä luota ja joku uskoo ihan sinisilmäisesti kaiken. Terapeuttini ei juurikaan tuo esiin omia näkemyksiään haastaa minua ilmaisemaan itseäni. Toistaa mitä sanon ja siihen yleensä joku muu minussa vänkää vastaan, etten tunne tai koe noin ja pääsen keskustelemaan itseni kesken, mitä nyt oikeasti koen ja tunnen. Luottamuksen rakentuminen vie aikaa ja on vaikeaa. Sitä testaaan edelleen eritasoilla jatkuvasti. Välillä olen lähdössä ovesta ulos tai mökötän, etten puhu tai luota ja toinen tyhmä vaan on rauhassa sen kanssa. Ymmärtää miten tuntuu tuot ja miten on muka vaikeaa luottaa, kun ei ole semmoiseen tottunut. Luottamuksen rakentuminen on kiintymyssuhteen terapiaa. Kiintyminen terapeuttiin korjaa tuota haavaa. Kiintyminen ja luottaminen ja huomaaminen, että se on ok toimii eheyttävänä.kun luottaa ja toinen ei petä luottamusta.
    En ole kummallinen tai outo olen vain monipuolinen! :P
  • Minulla kiintymyssuhteeni on ollut kaoottinen, toisaalta joissain osissa luotan täysin rajattomasti ihan kaikkiin ja toisaalta en luota yhtään kehenkään ikinä. Tämän kanssa terapeuteilla on ollut haasteita, kun samaan aikaan haluan karkuun ja haluan lähelle. Vihaan itsessäni sitä naiivia luottavaista. Sisäinen ristiriitani tässä asiassa on valtavaa. En usko, että minä ansaitsen hyvää ja toisaalta se on itsessään selviö. Pidän itseäni pahana ja samaan aikaan en välitä ollenkaan ja toisaalta taas tunnen, että olen ihan kiltti ja tarvitsen muilta siihen kuitenkin vakuutteluja. Terapiassa kuljetaan nuoralla, aina joku loukkaa ja toisaalta on hyvä. Aina joku mussa vihaa eikä luota ja joku uskoo ihan sinisilmäisesti kaiken. Terapeuttini ei juurikaan tuo esiin omia näkemyksiään haastaa minua ilmaisemaan itseäni. Toistaa mitä sanon ja siihen yleensä joku muu minussa vänkää vastaan, etten tunne tai koe noin ja pääsen keskustelemaan itseni kesken, mitä nyt oikeasti koen ja tunnen. Luottamuksen rakentuminen vie aikaa ja on vaikeaa. Sitä testaaan edelleen eritasoilla jatkuvasti. Välillä olen lähdössä ovesta ulos tai mökötän, etten puhu tai luota ja toinen tyhmä vaan on rauhassa sen kanssa. Ymmärtää miten tuntuu tuot ja miten on muka vaikeaa luottaa, kun ei ole semmoiseen tottunut. Luottamuksen rakentuminen on kiintymyssuhteen terapiaa. Kiintyminen terapeuttiin korjaa tuota haavaa. Kiintyminen ja luottaminen ja huomaaminen, että se on ok toimii eheyttävänä.kun luottaa ja toinen ei petä luottamusta.
    En ole kummallinen tai outo olen vain monipuolinen! :P
  • Simpukka, pakko tunkee tähän väliin et miten hieno viesti! Tiivistit kiintymyssuhdetraumaa tosi hyvin. Musta tuntuu just tuolta ja toimin just noin, mut en oo osannut sanallistaa sitä. Valtavia ristiriitoja, aina kun joku on oikein on samalla joku myös kamalan väärin. Ois melkein helpompi olla kokonaisvaltaisesti luottamaton ja välttelevä, kun että sisällä on semmoinen tyhmä koiranpentu joka luottaa keneen vaan alle minuutissa ja sitten se yksi tyyppi joka ei oo luottanut keneenkään koskaan ikinä eikä aiokaan. Kiintymyssuhdetrauma on niin kipeä ja hidas hoitaa ja sitä syntyvää luottamusta testataan paljon. Mut hitsit, tää foorumi on hyvä kun on ihmisiä joilla niin samantyyppisiä kokemuksia!
    Minttu 8v, Murunen 8v. Enni 2v, Pikkuinen Eevi 4v, Magdalena 5v, Maria 11v.
    Myrsky 5v., Hissu
    Näkymätön tyttö, Haaveilija 15v, Prinsessa 15v., Linda 17v, Inka, Satu, Supergirl
    RR, Valo, Älli
    Kaaos
    + paljon muita. Aikuinen n. 30v.


    Blogi: Nurinkurintyttö ja sirpalemieli
  • Simpukka, pakko tunkee tähän väliin et miten hieno viesti! Tiivistit kiintymyssuhdetraumaa tosi hyvin. Musta tuntuu just tuolta ja toimin just noin, mut en oo osannut sanallistaa sitä. Valtavia ristiriitoja, aina kun joku on oikein on samalla joku myös kamalan väärin. Ois melkein helpompi olla kokonaisvaltaisesti luottamaton ja välttelevä, kun että sisällä on semmoinen tyhmä koiranpentu joka luottaa keneen vaan alle minuutissa ja sitten se yksi tyyppi joka ei oo luottanut keneenkään koskaan ikinä eikä aiokaan. Kiintymyssuhdetrauma on niin kipeä ja hidas hoitaa ja sitä syntyvää luottamusta testataan paljon. Mut hitsit, tää foorumi on hyvä kun on ihmisiä joilla niin samantyyppisiä kokemuksia!
    Minttu 8v, Murunen 8v. Enni 2v, Pikkuinen Eevi 4v, Magdalena 5v, Maria 11v.
    Myrsky 5v., Hissu
    Näkymätön tyttö, Haaveilija 15v, Prinsessa 15v., Linda 17v, Inka, Satu, Supergirl
    RR, Valo, Älli
    Kaaos
    + paljon muita. Aikuinen n. 30v.


    Blogi: Nurinkurintyttö ja sirpalemieli
  • Voin samaistua pitkälti Simpukkaan. Terapia tuntui ekat vuodet tosi raastavalta, kun toisaalta työnsi terapeuttia pois ja toisaalta takertui.
  • Voin samaistua pitkälti Simpukkaan. Terapia tuntui ekat vuodet tosi raastavalta, kun toisaalta työnsi terapeuttia pois ja toisaalta takertui.
  • Hei, nyt mä ehkä taas tajusin jotain. Olennaista terapiassa on tosiaan myös puhua siitä, mitä minä koen terpan ja mun välillä olevan. Ei pelkästään siitä, mitä muistan meinneisyydestäni tai millaiseksi koen suhteet muihin ihmisiin tai mikä on hankalaa mulle. Eikö näin?
    Mulla on ehkä myös sellainen olo, että oksennan ja itken kaikkea terapiassa, mutta oikeasti terppa "ei ole paikalla". Eli tavallaan me ei olla yhdessä siellä.
  • Hei, nyt mä ehkä taas tajusin jotain. Olennaista terapiassa on tosiaan myös puhua siitä, mitä minä koen terpan ja mun välillä olevan. Ei pelkästään siitä, mitä muistan meinneisyydestäni tai millaiseksi koen suhteet muihin ihmisiin tai mikä on hankalaa mulle. Eikö näin?
    Mulla on ehkä myös sellainen olo, että oksennan ja itken kaikkea terapiassa, mutta oikeasti terppa "ei ole paikalla". Eli tavallaan me ei olla yhdessä siellä.
  • (Jaah. Tottakai minä tämän ketjusi näin aikaisemmin. Höh mikä reikäpää voin olla!)

    Kyllä mielestäni siitä on syytä puhua jos yhtään semmonen olo on. En nyt saa tähän parempaa vastausta kun olo on ihan harvinaisen seis. Mutta ehkä joku muu saa.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • (Jaah. Tottakai minä tämän ketjusi näin aikaisemmin. Höh mikä reikäpää voin olla!)

    Kyllä mielestäni siitä on syytä puhua jos yhtään semmonen olo on. En nyt saa tähän parempaa vastausta kun olo on ihan harvinaisen seis. Mutta ehkä joku muu saa.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Quote Originally Posted by Muovailuvaha View Post
    Hei, nyt mä ehkä taas tajusin jotain. Olennaista terapiassa on tosiaan myös puhua siitä, mitä minä koen terpan ja mun välillä olevan. Ei pelkästään siitä, mitä muistan meinneisyydestäni tai millaiseksi koen suhteet muihin ihmisiin tai mikä on hankalaa mulle. Eikö näin?
    Mulla on ehkä myös sellainen olo, että oksennan ja itken kaikkea terapiassa, mutta oikeasti terppa "ei ole paikalla". Eli tavallaan me ei olla yhdessä siellä.
    Bingo

    Jos ymmärrän oikein, tuo on joissain terapiasuuntauksissa todella tärkeä juttu, ja varmaan muissakin välttämätöntä.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Pii; 09-12-16 klo 10:09.
  • Quote Originally Posted by Muovailuvaha View Post
    Hei, nyt mä ehkä taas tajusin jotain. Olennaista terapiassa on tosiaan myös puhua siitä, mitä minä koen terpan ja mun välillä olevan. Ei pelkästään siitä, mitä muistan meinneisyydestäni tai millaiseksi koen suhteet muihin ihmisiin tai mikä on hankalaa mulle. Eikö näin?
    Mulla on ehkä myös sellainen olo, että oksennan ja itken kaikkea terapiassa, mutta oikeasti terppa "ei ole paikalla". Eli tavallaan me ei olla yhdessä siellä.
    Bingo

    Jos ymmärrän oikein, tuo on joissain terapiasuuntauksissa todella tärkeä juttu, ja varmaan muissakin välttämätöntä.
  • Kyllä se juuri noin on. Terpasta tietää aika rajatun määrän asioita, joten se millaisena se näyttäytyy on yleensä vielä pidemmälle menevä versio siitä, millaisia meidän vuorovaikutuskuviot on lapsena olleet, verrattuna muihin ihmissuhteisiin. Tai siis siinä ihmissuhteessa ne kokemismallit näyttäytyvät puhtaampina, kuin jossain muussa ihmissuhteessa.

    Vaikka kuulostankin taas papukaijalta niin toistan silti, tuo "terppa ei ole paikalla" -kokemus kuuluu niihin joista pitäisi puhua. Jos se on sun kokemus, sitä voisi käsitellä ja terppa pystyisi mukauttamaan olemistaan sen mukaan, jos tietäisi tuosta. Jos taas se on totta, niin silloin siitä on syytä puhua mahdollisimman pikaisesti jotta asiaan tulee tavalla taikka toisella muutos.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Kyllä se juuri noin on. Terpasta tietää aika rajatun määrän asioita, joten se millaisena se näyttäytyy on yleensä vielä pidemmälle menevä versio siitä, millaisia meidän vuorovaikutuskuviot on lapsena olleet, verrattuna muihin ihmissuhteisiin. Tai siis siinä ihmissuhteessa ne kokemismallit näyttäytyvät puhtaampina, kuin jossain muussa ihmissuhteessa.

    Vaikka kuulostankin taas papukaijalta niin toistan silti, tuo "terppa ei ole paikalla" -kokemus kuuluu niihin joista pitäisi puhua. Jos se on sun kokemus, sitä voisi käsitellä ja terppa pystyisi mukauttamaan olemistaan sen mukaan, jos tietäisi tuosta. Jos taas se on totta, niin silloin siitä on syytä puhua mahdollisimman pikaisesti jotta asiaan tulee tavalla taikka toisella muutos.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Terapeuttiin nimenomaan heijastaa niitä kotona opittuja tunteita ja hän heijastaa niitä takaisin uudella turvallisemmaksi tavalla. Eli nimenomaan vuorovaikutus terapeutin kanssa korjaa opittuja malleja ei niinkään se että käyn läpi jotakin lapsuuden tapahtumia. Esim jos kiukuttelen terapeutille, etten tahdo olla siellä ja joku minussa kuitenkin tahtoo niin toistan pikkuista minua, joka halusi ja kaipasi, että se huomataan ja siitä välitetään, eikä sen anneta lähteä pihalle ovet paukkuen. Minulla ei ole ollut rajoja. Ja nyt niitä haetaan ja testataan turvallisesti. Terapeutti ei uhkaile ei pakota jäämään. Toivoo vain, pyytää että jäisin koska meillä on nyt yhteinen aika ja hän haluaisi viettää sen kanssani. Ja kun se kiukuttaa on sekin ok. Hän voi mallittaa normaalia aikuisen toimintaa juttelemalla muita tai kyselemällä miltä minusta nyt tuntuu, sitten taas pääsee minussa kiukku tai joku muu pintaan. Vitut se sille kuuluu heijastaa taas sitä teinin vihaa, jote olisin lapsena tarvinnut saada ilmaista. Kun toinen on rauhassa kaikkien tunteiden kanssa opin itsekin hiljalleen hyväksymään niitä. Jos joku sen käytöksessä ärsyttää siitäkin voi puhua se muistuttaa todennäköisesti jostakin muusta ihmissuhteestani, jolloin päästään sen aiheen äärelle.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä simpukka; 09-12-16 klo 17:48.
    En ole kummallinen tai outo olen vain monipuolinen! :P
  • Terapeuttiin nimenomaan heijastaa niitä kotona opittuja tunteita ja hän heijastaa niitä takaisin uudella turvallisemmaksi tavalla. Eli nimenomaan vuorovaikutus terapeutin kanssa korjaa opittuja malleja ei niinkään se että käyn läpi jotakin lapsuuden tapahtumia. Esim jos kiukuttelen terapeutille, etten tahdo olla siellä ja joku minussa kuitenkin tahtoo niin toistan pikkuista minua, joka halusi ja kaipasi, että se huomataan ja siitä välitetään, eikä sen anneta lähteä pihalle ovet paukkuen. Minulla ei ole ollut rajoja. Ja nyt niitä haetaan ja testataan turvallisesti. Terapeutti ei uhkaile ei pakota jäämään. Toivoo vain, pyytää että jäisin koska meillä on nyt yhteinen aika ja hän haluaisi viettää sen kanssani. Ja kun se kiukuttaa on sekin ok. Hän voi mallittaa normaalia aikuisen toimintaa juttelemalla muita tai kyselemällä miltä minusta nyt tuntuu, sitten taas pääsee minussa kiukku tai joku muu pintaan. Vitut se sille kuuluu heijastaa taas sitä teinin vihaa, jote olisin lapsena tarvinnut saada ilmaista. Kun toinen on rauhassa kaikkien tunteiden kanssa opin itsekin hiljalleen hyväksymään niitä. Jos joku sen käytöksessä ärsyttää siitäkin voi puhua se muistuttaa todennäköisesti jostakin muusta ihmissuhteestani, jolloin päästään sen aiheen äärelle.
    En ole kummallinen tai outo olen vain monipuolinen! :P
  • Todella tärkeä aihe. Kiintymyssuhdetrauma aiheuttaa niin paljon tuskaa jota ei edes osaa yhdistää traumaan ja jota suurin osa ihmisistä ei todella ymmärrä että huimaa, kun ajattelenkin. En nyt näe tässä alkuperäistä postausta ja vaikka luin sen kahdesti, en enää muista ydinkysymystä joten kerron vähän omista kokemuksista ja niiden vaikutuksista nykyhetkeen.

    Mulla ei oikeastaan ole vielä koskaan ollut kokemusta kunnollisesta kiintymyssuhteesta. Vaikka vanhemmat kovasti yrittivätkin, oli isä alkoholisti ja äiti selvittämättömien traumakokemusten jäljiltä helvetin epävakaa ja sairas, ja minut (+pikkusisko) huostaanotettiin ensimmäisen kerran kun olin jotain 1,5v. Ja sitten joskus päästiin isän luo asumaan ja sitten sijoitettiin uudelleen. Jne.
    Isä kyllä muisti kehua ja kannustaa, tukea ja olla tosi lämmin mutta sepä ei estä trauman syntyä kun vastapainona on henkinen ja fyysinen väkivallanteko, osoitukset siskon paremmuudesta ja ihanuudesta sekä ylenpalttinen kritisointi ja vastuunsälytys lapsen hartioille. Ja kaikkea muuta.

    Muutenkin on elämässä ollut melko kipeitä aikuisia. Niin kipeitä, etten tiedä, mistä niitä olen oikein ympärilleni kerännyt

    Eniten vahinkoa lienee tehnyt sijaisäitini (ikävuosinani 5-10), oltiin siskon kanssa samassa perheessä siis. Paitsi että se ihminen johon mun ois pitänyt kiintyä teki sen mahdottomaksi, tuhosi hän mahdollisuudet minkäänlaisen identiteetin kehittymiselle jo ennen kuin muodostuminen oli ehtinyt alkaakaan. Koin päivittäistä nöyryytystä ja halveksuntaa. Lisäksi sain katsella vierestä kun siskolleni suotiin se hellyys ja kiintymys josta itse olin jäänyt ja tulisin vastakin jäämään paitsi.

    Olen vasta terapian ja yhden terveen, aika terapiavaikutteisen ja vähän vanhempi-lapsi-asetelmaakin hyödyntävän ihmissuhteen (tyyppi ollut alunperin tukihenkilö ja työskentelee mm. taideterapeuttina) myötä alkanut hahmottamaan, miten vaurioitunut olen, ja mikä kaikki johtuukaan kaikesta tästä. Olen koko ikäni todella kylmästi ja kivuitta katkonut ihmissuhteita konfliktien ilmaantuessa. Siitä alkoi tulla arkista, ja teen sitä edelleen. Pidän faktana, että ihmiset aina lähtevät, enkä ylläty tai sure, kun niin käy. En ikävöi ketään.
    Olen tehnyt kokonaisen topikin liittyen siihen, kuinka vakaasti uskon olevani pohjimmiltani paha, ja että huijaan ihmisiä taidokkaasti luulemaan muuta. Vain siksi ihmiset ovat luonani ja vain niin kauan kuin tämä kulissi pysyy pystyssä.

    Identiteetti on toki hajanainen. On vaikea luottaa siihen, ettei tekemäni virhe vie minulta ihmisarvoa.

    Suhteeni ihmisiin ei etene ja syvene sillälailla sanoisinko lineaarisesti, vaan ""syventyminen"" voi tapahtua 'piikkinä!' yksittäisten tekojen ja sanojen seurauksena ja tottakai, myös kylmettyä yhtä tehokkaasti.
    Ihmissuhteet ovat raskaita, sillä niissä kokee aina jäävänsä vaille jotain toivomaansa, ikään kuin pettyy jatkuvasti, päätyy kliimaksin rajalle mutta tuleekin käännytetyksi takaisin.

    Kiintymyssuhdetrauma on jäätävän kompleksi juttu ja sen jättämät käsitykset ovat kyllä tiukassa.
    A million candles burning for the help that never came


    En kestä society ilman dissociation


  • Todella tärkeä aihe. Kiintymyssuhdetrauma aiheuttaa niin paljon tuskaa jota ei edes osaa yhdistää traumaan ja jota suurin osa ihmisistä ei todella ymmärrä että huimaa, kun ajattelenkin. En nyt näe tässä alkuperäistä postausta ja vaikka luin sen kahdesti, en enää muista ydinkysymystä joten kerron vähän omista kokemuksista ja niiden vaikutuksista nykyhetkeen.

    Mulla ei oikeastaan ole vielä koskaan ollut kokemusta kunnollisesta kiintymyssuhteesta. Vaikka vanhemmat kovasti yrittivätkin, oli isä alkoholisti ja äiti selvittämättömien traumakokemusten jäljiltä helvetin epävakaa ja sairas, ja minut (+pikkusisko) huostaanotettiin ensimmäisen kerran kun olin jotain 1,5v. Ja sitten joskus päästiin isän luo asumaan ja sitten sijoitettiin uudelleen. Jne.
    Isä kyllä muisti kehua ja kannustaa, tukea ja olla tosi lämmin mutta sepä ei estä trauman syntyä kun vastapainona on henkinen ja fyysinen väkivallanteko, osoitukset siskon paremmuudesta ja ihanuudesta sekä ylenpalttinen kritisointi ja vastuunsälytys lapsen hartioille. Ja kaikkea muuta.

    Muutenkin on elämässä ollut melko kipeitä aikuisia. Niin kipeitä, etten tiedä, mistä niitä olen oikein ympärilleni kerännyt

    Eniten vahinkoa lienee tehnyt sijaisäitini (ikävuosinani 5-10), oltiin siskon kanssa samassa perheessä siis. Paitsi että se ihminen johon mun ois pitänyt kiintyä teki sen mahdottomaksi, tuhosi hän mahdollisuudet minkäänlaisen identiteetin kehittymiselle jo ennen kuin muodostuminen oli ehtinyt alkaakaan. Koin päivittäistä nöyryytystä ja halveksuntaa. Lisäksi sain katsella vierestä kun siskolleni suotiin se hellyys ja kiintymys josta itse olin jäänyt ja tulisin vastakin jäämään paitsi.

    Olen vasta terapian ja yhden terveen, aika terapiavaikutteisen ja vähän vanhempi-lapsi-asetelmaakin hyödyntävän ihmissuhteen (tyyppi ollut alunperin tukihenkilö ja työskentelee mm. taideterapeuttina) myötä alkanut hahmottamaan, miten vaurioitunut olen, ja mikä kaikki johtuukaan kaikesta tästä. Olen koko ikäni todella kylmästi ja kivuitta katkonut ihmissuhteita konfliktien ilmaantuessa. Siitä alkoi tulla arkista, ja teen sitä edelleen. Pidän faktana, että ihmiset aina lähtevät, enkä ylläty tai sure, kun niin käy. En ikävöi ketään.
    Olen tehnyt kokonaisen topikin liittyen siihen, kuinka vakaasti uskon olevani pohjimmiltani paha, ja että huijaan ihmisiä taidokkaasti luulemaan muuta. Vain siksi ihmiset ovat luonani ja vain niin kauan kuin tämä kulissi pysyy pystyssä.

    Identiteetti on toki hajanainen. On vaikea luottaa siihen, ettei tekemäni virhe vie minulta ihmisarvoa.

    Suhteeni ihmisiin ei etene ja syvene sillälailla sanoisinko lineaarisesti, vaan ""syventyminen"" voi tapahtua 'piikkinä!' yksittäisten tekojen ja sanojen seurauksena ja tottakai, myös kylmettyä yhtä tehokkaasti.
    Ihmissuhteet ovat raskaita, sillä niissä kokee aina jäävänsä vaille jotain toivomaansa, ikään kuin pettyy jatkuvasti, päätyy kliimaksin rajalle mutta tuleekin käännytetyksi takaisin.

    Kiintymyssuhdetrauma on jäätävän kompleksi juttu ja sen jättämät käsitykset ovat kyllä tiukassa.
    A million candles burning for the help that never came


    En kestä society ilman dissociation


  • Olipa hyvin kuvattu kuulas! Juuri noin itsekin toimin. En tunne ketään kohtaan oikeasti mitään, ihmissuhteeni katkeavat silmänräpäyksessä. En oikeasti koskaan kuulu kenellekään, tai ole kokonaan paikalla. Näin myös terapiassa. En ole sielä kokonaan, koska terpan vakuutteluista huolimatta en luota suhteen pysyvyyteen. Jokin katkaisee sen kumminkin, joten ihan sama. Olen ikäni vaihtanut työpaikkoja, ruokavalioita, miehiä, ystäviä, kaikkea lennosta. Oikeastaan minun täytyykin vaihtaa, ennen kuin "niille" selviää, miten kelvoton ja huono olen.

    Mutta pikkuhiljaa toivon jotain muuta. Mitään en tunne, mutta viimeiset 3kk olen pysytellyt samassa työssä rauhassa haaveilematta jostain muusta ja ahdistumatta nykyiseen. Se on jo edistystä.
  • Olipa hyvin kuvattu kuulas! Juuri noin itsekin toimin. En tunne ketään kohtaan oikeasti mitään, ihmissuhteeni katkeavat silmänräpäyksessä. En oikeasti koskaan kuulu kenellekään, tai ole kokonaan paikalla. Näin myös terapiassa. En ole sielä kokonaan, koska terpan vakuutteluista huolimatta en luota suhteen pysyvyyteen. Jokin katkaisee sen kumminkin, joten ihan sama. Olen ikäni vaihtanut työpaikkoja, ruokavalioita, miehiä, ystäviä, kaikkea lennosta. Oikeastaan minun täytyykin vaihtaa, ennen kuin "niille" selviää, miten kelvoton ja huono olen.

    Mutta pikkuhiljaa toivon jotain muuta. Mitään en tunne, mutta viimeiset 3kk olen pysytellyt samassa työssä rauhassa haaveilematta jostain muusta ja ahdistumatta nykyiseen. Se on jo edistystä.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?