• disso-oireet

    Hei, millaisia sanoja käytätte kun kuvaatte disso-oireitanne esim jonkun triggerin jälkeen läheisillenne tai terapeutille? olen niin tuore vielä että hyvät sanat olis arvokkaita.. :)
  • Hei, millaisia sanoja käytätte kun kuvaatte disso-oireitanne esim jonkun triggerin jälkeen läheisillenne tai terapeutille? olen niin tuore vielä että hyvät sanat olis arvokkaita.. :)
  • Läheisilleni en ole oikeastaan koskaan kertonut dissosiatiivisista oireistani, mutta terveydenhuoltohenkilöstölle olen aina kuvannut oloa "irralliseksi", kuin olisin irti itsestäni ja katselisin itseäni takaapäin.

    Muiden persoonien osia, kun ovat hereillä, en edes osaa kuvata mitenkään.
  • Olen ollut niin kauan naimisissa että toinen tietää suurin piirtein melkein paremmin kuin minä ainakin useiten näyttäytyvät osat. Huomee usein muutoksen ennen kuin minä tiedostan. Meillä on tullut siitä ehkä oma kieli millä kuvata näitä. Vaikea sanoa miten muille kertoisin. En ole kertonut ja sen takia moni vaan pitää outona kun olen välillä sellainen ja välillä tällainen.
    Ehkä aloittaisin varovasti sanomalla erilaisista mielialoista, että välillä on erilainen olo kuin välillä? Ja trauma, fobia ja takaumat on kait sellaisia sanoja mitkä ovat jo yleiskielessä sarjoista ja muista tuttuja.
  • "Kerron, että musta ja valkoinen voivat olla päällekkäin eikä silti tule harmaata.
    Kerron, että tunne voi valua päälleni toiselta tai kadota.
    Kerron, etten kuule motiiveja, vaikka näen teot."

    Juurikin näin! Varsinkin tuo ensimmäinen, että ristiriitaisesti on samaan aikaan kaksi ääripäätä, jotka ovat niin kaukana toisistaan kuin mahdollista eikä silti löydy keskitietä. Musta ja valkoinen päällekäin, lomittain, limittäin, mutta tulokseksi ei todellakaan tule harmaata! Myös tuo tunteiden ja tekojen irrallisuus, ettei tiedä, miksi tuntee näin tai miksi tekee noin, on hyvin kuvattu sulla! En kuule motiiveja, vaikka näen teot. Juuri näin! Itse sanon välillä 'tunnen jonkun toisen tunteita'.
  • Onpa hauskaa kuulla teidän ilmaisuja, toi varsinkin oli kuvaavasti sanottu tuo toisen tunteiden "valuminen" :)

    On tosiaan hiukka hankalaa selittää jos esim yhtäaikaa paikalla on vaikka neljä osaa, joista jokainen kokee ja puhuu omiaan - mutta tuo kansiovertaus vois toimia että on ikäänkuin neljä kansiota auki kerralla Kun muuten tavallisen ihmisen on tosi hankalaa edes teoreettisesti tajuta miten voi esim nähdä jonkun huoneen/ihmisen neljästä erillisestä osasta yhtäaikaa heh.. Mut niin se vaan on.
  • Onpa hauskaa kuulla teidän ilmaisuja, toi varsinkin oli kuvaavasti sanottu tuo toisen tunteiden "valuminen" :)

    On tosiaan hiukka hankalaa selittää jos esim yhtäaikaa paikalla on vaikka neljä osaa, joista jokainen kokee ja puhuu omiaan - mutta tuo kansiovertaus vois toimia että on ikäänkuin neljä kansiota auki kerralla Kun muuten tavallisen ihmisen on tosi hankalaa edes teoreettisesti tajuta miten voi esim nähdä jonkun huoneen/ihmisen neljästä erillisestä osasta yhtäaikaa heh.. Mut niin se vaan on.
  • Olen koittanut olla mahdollisimman avoin läheisille ja myös kavereille tästä sairaudesta. Se on kuitenkin osa minua, osa mun arkea, halusin tai en. Mielenterveys aiheena on kuitenkin kokoajan puhutumpi aihe eikä ole enää tabu joten on kai helpompikin puhua.

    Olen tosi suorasanainen, sanon miten asiat on. Olen huomannut että ihmiset usein säikähtää jos niille puhuu persoonista, niin olen alkanut puhumaan traumapersoonista, koska traumojen mukanahan ne ovat tulleet heh : ) Jos huomaan että muutama osa on päällekäin niin sanon siitä. Sanon myös, ettei nyt ole mitään hätää, tämä on vain tälläistä. Olen myös sanonut että jos töksäytän jotain outoa niin siitä ei kannata erityisemmin välittää ja jos en tunnu olevan samalla planeetalla niin kannattaa huhuilla. Sanon tätä "prosessoinniksi" kun sitähän ne eri osat tekevät : D

    Usein olen sanonut että kun saa sairaskohtauksen eli muistot traumasta puskevat päälle, että ikään kun olisi ollut lukittuna samaan huoneeseen katsomaan samaa elokuvaa kymmeneksi vuodeksi jolloin alkaa uskoa siihen todellisuuteen. Sitten kun sieltä pääsee pois niin ei osaa hahmottaa mikä on totta ja mikä ei - mikä vuosi, päivä jne. Se taas kuvaa sitten sitä sairaskohtauksen jälkeistä hämmennystä. Traumateatteri nimellä kulkee tämä.

    Olen myös kertonut, että osa elämästä on ikään kuin sumua, etten eläisi omaa elämääni lainkaan tai toisinaan, ihan kuin tarkastelisin sitä sivusta. Voin katsoa valokuvia itsestäni eri tilaisuuksissa enkä välttämättä pysty tunnistamaan mitään koko kuvasta, vaikka tiedän että olen kuvassa, mutten vain muista. Amnesiaa on vaikea selittää, on vaan helppo sanoa, etten vain muista.

    Pakkovaellusta on kenenkään vaikea ymmärtää. Sitä olen selittänyt voimakkaalla traumaattisella ahdistuksella että nyt on vain pakko päästä pois. Ihmisten on vain vaikea usein ymmärtää, että kun sitä ei voi mitenkään tahdosta pysäyttää, se loppuu sitten jos on loppuakseen. Sille nyt ei ole tullut vielä mitään erilaista termiä.

    Avopuoliso kutsuu mua leikkisästi toisinaan flipperiksi, joten sitä olen alkanut itsekin käyttämään jos alkaa lähtemään käsistä, että nyt on "flipperit käynnissä" Psykoottisia tilanteita kutsun "kampelaksi", että nyt on "kampelat liikenteessä", eräs traumapsykoottinen harhani liittyy yhteen lastenkirjaan jossa on sellainen hauska kampela : D Onhan nyt joku kampela niin hauska näky psykoottisoireiksi, ettei siitä oikein voi kun vitsiä heittää
Tulokset: 1-7 / 7

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä näistä väreistä kuvaa ruohoa: vihreä, punainen vai liila?