• PTSD terapia

    Hei!

    Olen vastikää saanut ptsd-diagnoosin, vaikka en tiedä miten hyvin sovin sen klassiseen kuvaukseen - dissosiatiivinen jatkumo ku on niin laaja ja diagnoosinimet ... noh, kuvaavat aina jotain Vertaistuki olisi poikaa, mutta en tiedä miten paljon kykenen osallistumaan tälle foorumille koska en muiden fyysisten sairauksieni takia juuri voi käyttää tietokonetta. Katsotaan onnistuuko kännyn kautta - sisään rekisteröityminen ei ainakaan onnistunut :( Mutta ainakin voin lukea teidän kirjoituksianne :)

    Olisin kaivannut teidän kommentteja, jotka siis trauma/dissoterapiassa käytte, että mitenkä terapian alkaminen on vaikuttanut oloonne ja oireisiinne? Itse olin varsin oireeton (muutamaa perusteellisesti dissottua sirpale-aluetta lukuunottamatta), kunnes aloitin terapian - ja tottamaar kun asioita alkaa kohtaamaan, niin osaset ahdistuu ja alkaa oireilla. Mutta olisi kiva kuulla, miten teillä muilla?

    Jaksamista teille kaikille ja uskoa huomiseen!
    Mahtavaa että Suomeenkin on saatu tällainen foorumi Sure I read English, mutta eihän ameriikan ihmemaan tilanteet ole monessakaan kohtaa samat kuin koto-Suomessamme...
  • Hei!

    Olen vastikää saanut ptsd-diagnoosin, vaikka en tiedä miten hyvin sovin sen klassiseen kuvaukseen - dissosiatiivinen jatkumo ku on niin laaja ja diagnoosinimet ... noh, kuvaavat aina jotain Vertaistuki olisi poikaa, mutta en tiedä miten paljon kykenen osallistumaan tälle foorumille koska en muiden fyysisten sairauksieni takia juuri voi käyttää tietokonetta. Katsotaan onnistuuko kännyn kautta - sisään rekisteröityminen ei ainakaan onnistunut :( Mutta ainakin voin lukea teidän kirjoituksianne :)

    Olisin kaivannut teidän kommentteja, jotka siis trauma/dissoterapiassa käytte, että mitenkä terapian alkaminen on vaikuttanut oloonne ja oireisiinne? Itse olin varsin oireeton (muutamaa perusteellisesti dissottua sirpale-aluetta lukuunottamatta), kunnes aloitin terapian - ja tottamaar kun asioita alkaa kohtaamaan, niin osaset ahdistuu ja alkaa oireilla. Mutta olisi kiva kuulla, miten teillä muilla?

    Jaksamista teille kaikille ja uskoa huomiseen!
    Mahtavaa että Suomeenkin on saatu tällainen foorumi Sure I read English, mutta eihän ameriikan ihmemaan tilanteet ole monessakaan kohtaa samat kuin koto-Suomessamme...
  • Itse olen käynyt nyt reilu puoli vuotta henkilöllä joka on erikoistunut dissosiatiivisiin häiriöihin. Hänellä on ihan terapeutin koulutus, mutta en oikeastaan tiedä käynkö terapiassa vai en :) Kas kun pääsin kyseisen henkilön vastaanotolle psyk.polin kautta ja tarkoitus oli aluksi vain keskustella dissosiatiivisesta häiriöstä. Mutta nyt olemme viimeaikoina keskustelleet vakauttamisesta ja yhdentymisestä, vaikka nuo eivät olekaan ajankohtaisia asioita vielä.

    Käynneistä on ollut se hyöty, että olen alkanut ottamaan meitä kaikkia enemmän huomioon. Ennen käyntejä olen aina yrittänyt tunkea muut osat pois ja olla huomioimatta niitä. Nyt olen ymmärtänyt, että se ei välttämättä ole paras vaihtoehto vaan pitäisi pyrkiä ymmärtämään kaikkien meidän tarpeita.

    Käyntien myötä myös äärettömän itsetuhoinen osa on hieman rauhoittunut, vaikka on edelleen voimakkaasti mukana.

    Ymmärrän nyt myös meitä kaikkia paljon paremmin ja en tunne olevani niin "outo". Olen uskaltanut jopa kertoa terapeutilleni kaikkien nimet. Asia mitä en ole ikinä koskaan tehnyt kenellekään.
  • Itse olen käynyt nyt reilu puoli vuotta henkilöllä joka on erikoistunut dissosiatiivisiin häiriöihin. Hänellä on ihan terapeutin koulutus, mutta en oikeastaan tiedä käynkö terapiassa vai en :) Kas kun pääsin kyseisen henkilön vastaanotolle psyk.polin kautta ja tarkoitus oli aluksi vain keskustella dissosiatiivisesta häiriöstä. Mutta nyt olemme viimeaikoina keskustelleet vakauttamisesta ja yhdentymisestä, vaikka nuo eivät olekaan ajankohtaisia asioita vielä.

    Käynneistä on ollut se hyöty, että olen alkanut ottamaan meitä kaikkia enemmän huomioon. Ennen käyntejä olen aina yrittänyt tunkea muut osat pois ja olla huomioimatta niitä. Nyt olen ymmärtänyt, että se ei välttämättä ole paras vaihtoehto vaan pitäisi pyrkiä ymmärtämään kaikkien meidän tarpeita.

    Käyntien myötä myös äärettömän itsetuhoinen osa on hieman rauhoittunut, vaikka on edelleen voimakkaasti mukana.

    Ymmärrän nyt myös meitä kaikkia paljon paremmin ja en tunne olevani niin "outo". Olen uskaltanut jopa kertoa terapeutilleni kaikkien nimet. Asia mitä en ole ikinä koskaan tehnyt kenellekään.
  • Hei! Itse olen kanssa vähän aikaa sitten saanut dissosiaatiohäiriö diagnoosin. Pääsin pitkän odottelun ja rahan säästämisen jälkeen vihdoin terapiaan. Taustallani on muun muassa lapsuudessa koettua perheväkivaltaa, isän alkoholismi, koulu kiusaaminen sekä raiskatuksi tuleminen 13-vuotiaana. Olen teini ikäisestä asti oireillut ja olen kärsinyt muun muassa vaikeasta masennuksesta, syömishäiriöistä sekä pakko-oireisesta häiriöstä. Tähän asti olen kiertänyt erilaisia mielenterveyspalveluita lähes tuloksetta. Onneksi kuitenkin vihdoin (25-vuotiaana) sain itseäni niskasta kiinni ja taistelin tieni terapiaan.

    Olen siis käynyt traumaterapiassa tammikuusta asti. Ensimmäistä kertaa sain mielestäni sellaisen diagnoosin johon kaikki edelliset diagnoosit ovat liittyneet tai olleet varsinaisen ongelman oireita. Niin kun keskustelun aloittaja sanoitkin, terapian aloitus ja siellä käynti on ollut todella raskasta. Tuntuu kuin kehittämäni suojamuuri olisi purettu ja nyt joudunkin kohtaamaan asiat sellaisina kuin ne ovat. Tuntuu kuin todellisuus, jota niin kauan olen paennut, on iskenyt vasten kasvoja. Tämän vuoksi olenkin työkyvytön ja oikeastaan aikalailla kyvytön moneen asiaan.

    Keskustelun aloituksesta on jo muutama kuukausi, mutta olisi mukava itsekkin saada vertaistukea. Joten toivottavasti keskustelu aiheesta vielä jatkuu :)
  • Hei! Itse olen kanssa vähän aikaa sitten saanut dissosiaatiohäiriö diagnoosin. Pääsin pitkän odottelun ja rahan säästämisen jälkeen vihdoin terapiaan. Taustallani on muun muassa lapsuudessa koettua perheväkivaltaa, isän alkoholismi, koulu kiusaaminen sekä raiskatuksi tuleminen 13-vuotiaana. Olen teini ikäisestä asti oireillut ja olen kärsinyt muun muassa vaikeasta masennuksesta, syömishäiriöistä sekä pakko-oireisesta häiriöstä. Tähän asti olen kiertänyt erilaisia mielenterveyspalveluita lähes tuloksetta. Onneksi kuitenkin vihdoin (25-vuotiaana) sain itseäni niskasta kiinni ja taistelin tieni terapiaan.

    Olen siis käynyt traumaterapiassa tammikuusta asti. Ensimmäistä kertaa sain mielestäni sellaisen diagnoosin johon kaikki edelliset diagnoosit ovat liittyneet tai olleet varsinaisen ongelman oireita. Niin kun keskustelun aloittaja sanoitkin, terapian aloitus ja siellä käynti on ollut todella raskasta. Tuntuu kuin kehittämäni suojamuuri olisi purettu ja nyt joudunkin kohtaamaan asiat sellaisina kuin ne ovat. Tuntuu kuin todellisuus, jota niin kauan olen paennut, on iskenyt vasten kasvoja. Tämän vuoksi olenkin työkyvytön ja oikeastaan aikalailla kyvytön moneen asiaan.

    Keskustelun aloituksesta on jo muutama kuukausi, mutta olisi mukava itsekkin saada vertaistukea. Joten toivottavasti keskustelu aiheesta vielä jatkuu :)
  • Kiva kun kommentoitte! :)

    Olen terapiassa opetellut ptsd-oloista itseni maadoittamista ja harjoitellut yhteyttä eri puoliini - ptsdstä kärsivään osaani mulla ei toistaiseksi ole vielä juuri yhteyttä (onneksi! sanon minä, sillä riittävästi tässä on hommia ennestäänkin! )

    Mutta kertokaahan oletteko muut saaneet kunnon traumaterapiaa? Onko edistystä tapahtunut - mikä ylipäätään on teille edistystä? :)

    Tosi hienoa dirkki että olet päässyt tuollaiseen melkein-traumaterapiaan :)

    vinkiksi vielä kaikille, myös sulle lasinsiru, että vertaistukea voi tällä foorumilla saada myös yksityisviestien muodossa. Sinne uskaltaa paremmin kirjoitella. Turvallisuushan on meille erityisen tärkeää :)
  • Kiva kun kommentoitte! :)

    Olen terapiassa opetellut ptsd-oloista itseni maadoittamista ja harjoitellut yhteyttä eri puoliini - ptsdstä kärsivään osaani mulla ei toistaiseksi ole vielä juuri yhteyttä (onneksi! sanon minä, sillä riittävästi tässä on hommia ennestäänkin! )

    Mutta kertokaahan oletteko muut saaneet kunnon traumaterapiaa? Onko edistystä tapahtunut - mikä ylipäätään on teille edistystä? :)

    Tosi hienoa dirkki että olet päässyt tuollaiseen melkein-traumaterapiaan :)

    vinkiksi vielä kaikille, myös sulle lasinsiru, että vertaistukea voi tällä foorumilla saada myös yksityisviestien muodossa. Sinne uskaltaa paremmin kirjoitella. Turvallisuushan on meille erityisen tärkeää :)
  • Terapia sekavaa vähän. Vaikea sanoa mikä siinä nyt on sitten se mitä tehdään. Kaaosta kai liikaa, että voisi enempää tehdä. Käynyt siellä on potilas jo yli vuoden. Vähän ehkä nyt tämä järkytys tässä, että alkaakin muistaa nykyisyyden. Ehkä sitä siis tehty ja sitten se pitäisi nyt joku ratkaisu keksiä? Ehkä se on ollut terapiaa ja auttaa joku päivä. Ja on sen nimi traumaterapia!

    Juu näin sen täytyy olla. hyvä
  • Terapia sekavaa vähän. Vaikea sanoa mikä siinä nyt on sitten se mitä tehdään. Kaaosta kai liikaa, että voisi enempää tehdä. Käynyt siellä on potilas jo yli vuoden. Vähän ehkä nyt tämä järkytys tässä, että alkaakin muistaa nykyisyyden. Ehkä sitä siis tehty ja sitten se pitäisi nyt joku ratkaisu keksiä? Ehkä se on ollut terapiaa ja auttaa joku päivä. Ja on sen nimi traumaterapia!

    Juu näin sen täytyy olla. hyvä
  • Mää oon kärsinyt dissosiaatio oireista lapsesta asti. Mulla luultiin olevan autistisia piirteitä ja vikaa aivoista etsittiin. Vuoden -13 alusta mun psyyke romahti ja vuoden vaikean oireilun jälkeen vaihdoin kaupunkia ja pääsin psykologille. Mut, diagnosoitiin saman tien vakavasti traumatisoituneeks ja sain tammikuussa -13 lähetteen trauma klinikalle, jossa olin reilu vuoden. Mulla diagnosoitiin sielä ollessa määrittämätön dissosiaatio häiriö..alkuun lähdettiin liikkelle, että opettelin uudelleen olemaan läsnä ja huolehtimaan itsestäni/ itseni kuuntelua, pikku hiljaa asettamaan rajoja ja rakentamaan luottamusta kanssa ihmisiin.. Ja sit puhumaan/ näyttämään tunteita ^^ Aloitin dissosisaatioihin erikoistuneella psykoterapeutilla 1.5.15

    Alkuun mun kunto romahti ja voin ekat 6kk suhteellisen huonosti, pikkuhiljaa vointi parani ja koen todella paljon hyötyneeni terapuasta oon nykyään rahallisempi ja onnellisempi ihminen (: vointi heittelehtii ja kärsin edelleen rajuista pelkotiloista (: mää oon kuitenkin vasta ensimmäisellä vuodella 3 vuoden psykoterapiassa :)
  • Mää oon kärsinyt dissosiaatio oireista lapsesta asti. Mulla luultiin olevan autistisia piirteitä ja vikaa aivoista etsittiin. Vuoden -13 alusta mun psyyke romahti ja vuoden vaikean oireilun jälkeen vaihdoin kaupunkia ja pääsin psykologille. Mut, diagnosoitiin saman tien vakavasti traumatisoituneeks ja sain tammikuussa -13 lähetteen trauma klinikalle, jossa olin reilu vuoden. Mulla diagnosoitiin sielä ollessa määrittämätön dissosiaatio häiriö..alkuun lähdettiin liikkelle, että opettelin uudelleen olemaan läsnä ja huolehtimaan itsestäni/ itseni kuuntelua, pikku hiljaa asettamaan rajoja ja rakentamaan luottamusta kanssa ihmisiin.. Ja sit puhumaan/ näyttämään tunteita ^^ Aloitin dissosisaatioihin erikoistuneella psykoterapeutilla 1.5.15

    Alkuun mun kunto romahti ja voin ekat 6kk suhteellisen huonosti, pikkuhiljaa vointi parani ja koen todella paljon hyötyneeni terapuasta oon nykyään rahallisempi ja onnellisempi ihminen (: vointi heittelehtii ja kärsin edelleen rajuista pelkotiloista (: mää oon kuitenkin vasta ensimmäisellä vuodella 3 vuoden psykoterapiassa :)
  • Hyvä että olet lasiprinsessa nyt vihdoin päässyt oikeaan hoitoon :) Harmi että traumaperäiset häiriöt on vielä niin huonosti tunnettuja suomessa että oikean diagnoosin ja hoidon saamiseen menee aikaa.. Mutta toisaalta onneksi edes sitten saa ja joitakin hyviä asiantuntijoitakin alkaa jo olla :)
  • Hyvä että olet lasiprinsessa nyt vihdoin päässyt oikeaan hoitoon :) Harmi että traumaperäiset häiriöt on vielä niin huonosti tunnettuja suomessa että oikean diagnoosin ja hoidon saamiseen menee aikaa.. Mutta toisaalta onneksi edes sitten saa ja joitakin hyviä asiantuntijoitakin alkaa jo olla :)

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä näistä väreistä kuvaa ruohoa: vihreä, punainen vai liila?