• Henkinen väkivalta - kokemuksia ja vaikutukset nykyhetkeen

    Tahtoisin kuulla teidän kokemuksia henkisestä väkivallasta. Tai miksi sitä tahtookaan nimittää. Verbaalinen pahoinpitely, yms.. Melkein kaikki ei-fyysinen pahanteko menee minun puolestani tähän kategoriaan.

    Lisäksi tahtoisin kuulla siitä, miten koette näiden asioiden näkyvän nykyisessä vointinne tilassa, ajatusmalleissa, peloissa, jne..

    Tämä on hankala aihe, sillä olen huomannut, että on mennyt aivan h*lvetisti aikaa että olen edes alkanut pitää monia minulle sanottuja ja tehtyjä asioita haitallisina ja traumatisoivina ja jonkun muun kuin itseni vikana. Fyysistä väkivaltaa minun on aina ollut paljon luontevampaa ja loogisempaa pitää pahana ja tuomittavana.

    Isälläni oli tapana muistuttaa minua säännöllisesti jostain 8-vuotiaasta alkaen siitä kuinka sairas ja epäkelpo olen. Oli myös vaarallista, jos olin hänen kanssaan eri mieltä. Lisäksi hän mielellään ''bondasi'' pikkusiskoni kanssa, he loivat hyvin selkeän me vastaan sinä -asetelman ja sitten dissasivat yhdessä kaikkea ulkonäöstäni alkaen.

    Sijaisperheessä jossa vietin noin viisi vuotta koin kaikenlaista. En pysty kertomaan kaikkea, sillä se saa minut usein ja helposti vajoamaan liian syvälle dissosiaatioon.

    Kuitenkin, perheen äidin lempiharrastuksia oli 5 - 10 vuotiaan, ennestäänkin traumatisoituneen lapsen (minun) nöyryyttäminen ja ivaaminen muiden lasten edessä. Esimerkiksi välillä kun olin 'pukenut päälleni väärin'' kiskoi hän vaatteeni eteisessä pois ja puki ne uudelleen päälleni samalla moittien minua välittämättä siitä (tai juuri siksi) että eteisestä oli 100% näköyhteys keittiöön, jossa muut lapset samalla söivät. Puhui myös mielellään lasten yksityisasioista, myös kaikesta häpeällisestä ja henkilökohtaisesta, lounaalla kaikkien kuullen. Ja tärkeää oli muistuttaa lapsia päivittäin siitä kuinka paljon rahaa heidän ylläpitoonsa menee ja kuinka paljon on tehtävä töitä heidän eteensä.

    Perheen ''isä'' ei osallistunut elämäämme muuten kuin haukkumalla meitä ahneiksi, lihaviksi, saastaisiksi, laiskoiksi jne joka kerran kun poistuimme huoneistamme. Tosin hänen päivittäisiin rutiineihinsa kuului yhtäkkinen syöksähtely lasten huoneisiin, välillä vaan v*ttuilemaan ja välillä repimään esimerkiksi kaikki vaatteet vaatekaapista lattialle jotta saisi käskeä meitä ''siivoamaan jälkemme''.

    Muun muassa nämä asiat näkyvät mielestäni nykyhetkessä paitsi juuri dissosiaationa, myös sairaalloisena häpeän ja nöyryytyksen pelkona. En esimerkiksi edelleenkään juuri pysty myöntämään olleeni väärässä tai sanoneeni jotain väärin, van pyrin kehittämään jonkin tarinan, joka saa aiemman kommenttini vaikuttamaan tarkoitukselliselta, pelkään tilannetta liikaa. Lisäksi jonkin häpeällisen tai ''häpeällisen'' tilanteen palautuminen mieleeni aiheuttaa toisinaan koko kehoni jäykistymisen.
    A million candles burning for the help that never came


    En kestä society ilman dissociation


  • Tahtoisin kuulla teidän kokemuksia henkisestä väkivallasta. Tai miksi sitä tahtookaan nimittää. Verbaalinen pahoinpitely, yms.. Melkein kaikki ei-fyysinen pahanteko menee minun puolestani tähän kategoriaan.

    Lisäksi tahtoisin kuulla siitä, miten koette näiden asioiden näkyvän nykyisessä vointinne tilassa, ajatusmalleissa, peloissa, jne..

    Tämä on hankala aihe, sillä olen huomannut, että on mennyt aivan h*lvetisti aikaa että olen edes alkanut pitää monia minulle sanottuja ja tehtyjä asioita haitallisina ja traumatisoivina ja jonkun muun kuin itseni vikana. Fyysistä väkivaltaa minun on aina ollut paljon luontevampaa ja loogisempaa pitää pahana ja tuomittavana.

    Isälläni oli tapana muistuttaa minua säännöllisesti jostain 8-vuotiaasta alkaen siitä kuinka sairas ja epäkelpo olen. Oli myös vaarallista, jos olin hänen kanssaan eri mieltä. Lisäksi hän mielellään ''bondasi'' pikkusiskoni kanssa, he loivat hyvin selkeän me vastaan sinä -asetelman ja sitten dissasivat yhdessä kaikkea ulkonäöstäni alkaen.

    Sijaisperheessä jossa vietin noin viisi vuotta koin kaikenlaista. En pysty kertomaan kaikkea, sillä se saa minut usein ja helposti vajoamaan liian syvälle dissosiaatioon.

    Kuitenkin, perheen äidin lempiharrastuksia oli 5 - 10 vuotiaan, ennestäänkin traumatisoituneen lapsen (minun) nöyryyttäminen ja ivaaminen muiden lasten edessä. Esimerkiksi välillä kun olin 'pukenut päälleni väärin'' kiskoi hän vaatteeni eteisessä pois ja puki ne uudelleen päälleni samalla moittien minua välittämättä siitä (tai juuri siksi) että eteisestä oli 100% näköyhteys keittiöön, jossa muut lapset samalla söivät. Puhui myös mielellään lasten yksityisasioista, myös kaikesta häpeällisestä ja henkilökohtaisesta, lounaalla kaikkien kuullen. Ja tärkeää oli muistuttaa lapsia päivittäin siitä kuinka paljon rahaa heidän ylläpitoonsa menee ja kuinka paljon on tehtävä töitä heidän eteensä.

    Perheen ''isä'' ei osallistunut elämäämme muuten kuin haukkumalla meitä ahneiksi, lihaviksi, saastaisiksi, laiskoiksi jne joka kerran kun poistuimme huoneistamme. Tosin hänen päivittäisiin rutiineihinsa kuului yhtäkkinen syöksähtely lasten huoneisiin, välillä vaan v*ttuilemaan ja välillä repimään esimerkiksi kaikki vaatteet vaatekaapista lattialle jotta saisi käskeä meitä ''siivoamaan jälkemme''.

    Muun muassa nämä asiat näkyvät mielestäni nykyhetkessä paitsi juuri dissosiaationa, myös sairaalloisena häpeän ja nöyryytyksen pelkona. En esimerkiksi edelleenkään juuri pysty myöntämään olleeni väärässä tai sanoneeni jotain väärin, van pyrin kehittämään jonkin tarinan, joka saa aiemman kommenttini vaikuttamaan tarkoitukselliselta, pelkään tilannetta liikaa. Lisäksi jonkin häpeällisen tai ''häpeällisen'' tilanteen palautuminen mieleeni aiheuttaa toisinaan koko kehoni jäykistymisen.
    A million candles burning for the help that never came


    En kestä society ilman dissociation


  • Vastaan ehkä myöhemmin tähän itse kysymykseen paremmin.

    Yksi asia miten henkinen väkivalta (ja kaikki muutkin syyt miksi täällä kirjoittelen) on vaikuttanut minuun on se, että tulen h******n vihaiseksi, kun luen jotain tällaisia kuvauksia kuin tämä kuulaan kuvaus sijaisperheestä. Oikeissa perheissä voi olla ongelmia laidasta laitaan. Ei saisi olla, mutta on silti. Mutta kun sitten lapsi päätetään sijoittaa toiseen perheeseen, niin kuinka on mahdollista että sijaisperheeksi valitaan perhe, jossa meno on tuommoista? Minä en käsitä.

    Tuosta tunteesta että henkinen väkivalta olisi vähemmän traumatisoivaa kuin esimerkiksi fyysinen väkivalta sanoisin, että se taitaa olla aika yleinen tunne. Jäsenten palstalla ketju "Pohdintaa traumataustasta" käsittelee juuri tuota.
  • Vastaan ehkä myöhemmin tähän itse kysymykseen paremmin.

    Yksi asia miten henkinen väkivalta (ja kaikki muutkin syyt miksi täällä kirjoittelen) on vaikuttanut minuun on se, että tulen h******n vihaiseksi, kun luen jotain tällaisia kuvauksia kuin tämä kuulaan kuvaus sijaisperheestä. Oikeissa perheissä voi olla ongelmia laidasta laitaan. Ei saisi olla, mutta on silti. Mutta kun sitten lapsi päätetään sijoittaa toiseen perheeseen, niin kuinka on mahdollista että sijaisperheeksi valitaan perhe, jossa meno on tuommoista? Minä en käsitä.

    Tuosta tunteesta että henkinen väkivalta olisi vähemmän traumatisoivaa kuin esimerkiksi fyysinen väkivalta sanoisin, että se taitaa olla aika yleinen tunne. Jäsenten palstalla ketju "Pohdintaa traumataustasta" käsittelee juuri tuota.
  • Jep. En tiedä miten nämä perheet saa vielä toimia. Niitä on yllättävän paljon, ja kauhulla vaan mietim missä kunnossa lapset noista sitten lähtee itsenäiseen elämään. Mutta joo, aivan v*tun kylmäävä paikka.
    A million candles burning for the help that never came


    En kestä society ilman dissociation


  • Jep. En tiedä miten nämä perheet saa vielä toimia. Niitä on yllättävän paljon, ja kauhulla vaan mietim missä kunnossa lapset noista sitten lähtee itsenäiseen elämään. Mutta joo, aivan v*tun kylmäävä paikka.
    A million candles burning for the help that never came


    En kestä society ilman dissociation


  • Vaikka koin lapsuudessani monentasoista, monipuolista ja monenlaista väkivaltaa, niin siitä asti, kun minulle sanottiin, että syvin traumani on psyykkinen trauma, olen ollut erityisen kiinnostunut siitä, että KUINKA lapselle aiheutetaan syvä psyykkinen trauma, MITÄ TARKOITTAA syvä psyykkinen trauma, ja että mitä ovat lapselle aiheutetun syvän psyykkisen trauman SEURAUKSET lapsen elämänkaareen. Lasten henkistä pahoinpitelyä onkin äärimmäisen tärkeä tarkastella eri suunnista ja kuvata sitä mahdollisimman monipuolisesti, jotta lasten henkinen pahoinpitely seurannaisvaikutuksineen saadaan kirkkaasti päivänvaloon. Olen tullut siihen käsitykseen, että termi 'lapsen henkinen pahoinpitely' on yläkäsite erilaisille lapsen henkisen pahoinpitelyn muodoille, eli kun siis välillä käytetään esimerkiksi termiä 'lapsen emotionaalinen kaltoikohtelu', niin ehkäpä ja kaipa sillä on ammattilaisten keskuudessa jokin tarkkarajainen ja tietty merkitys, mutta että siis henkinen pahoinpitely tarkoittanee kaikkia mahdollisia keinoja, joilla lapsia rääkätään henkisesti, psykologisesti, psyykkisesti tai/ja emotionaalisesti. Eli siis oletan, että termi 'lapsen henkinen pahoinpitely' on hyvä kaikenkattava termi. Olisi yleensäkin hyvä olla olemassa jokin tarkka termistö lasten pahoinpitelyjä koskien! Olen muuten paljon miettinyt myös esimerkiksi termien 'lapsen kaltoinkohtelu' ja 'lapsen pahoinpitely' eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia, ja tullut siihen tulokseen, että on parempi käyttää termiä 'lapsen pahoinpitely', koska termiä 'pahoinpitely' käytetään myös aikuisten yhteydessä. Mitä muut palstalaiset ovat mieltä näistä minun termi-mietteistäni?

    Suomenkielisen tarkan lasten pahoinpitely -termistön lisäksi olisi hienoa, jos englannin kielestä käännettäisiin suomemme kielelle erilaisia lasten pahoinpitelyyn liittyviä, tarkkoihin tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia kirjoja ym:ta materiaalia - ja varsinkin koskien juuri lapselle aiheutettua syvää psyykkistä traumaa. Mitenhän esimerkiksi englanninkielinen termi silent treatment

    Silent treatment

    https://en.wikipedia.org/wiki/Silent_treatment

    kääntyisi suomemme kielelle? Tai mitenhän englanninkielinen termi silent treatment käännetään suomemme kielelle ja kuvataan suomemme kielellä, kun kyse on lapseen kohdistuvasta 'hiljaisuushoidosta'

    Childhood Trauma : The ‘Silent Treatment’.

    http://childhoodtraumarecovery.com/2...ent-treatment/


    The Silent Treatment [Types of Emotional Child Abuse Series, Part 1]

    https://theinvisiblescar.wordpress.c...l-child-abuse/


    ?


    YLE
    Lapsiin kohdistuva väkivalta
    30.11.2010
    Janna Rantala


    " "
    Miten lapseen kohdistuva väkivalta vaikuttaa lapseen? Onko tukistelu, luunapit tai kädestä toiseen huoneeseen raahaaminen ok?

    Kysyt monelle meille vanhemmalle vaikeasta, vaietustakin asiasta.

    " "

    ja

    " "
    Mutta moniko meistä tukistaa kaveriaan, joka kaataa päivällisellä vahingossa juomalasinsa? Antaa luunapin ärsyttävän hitaasti toimivalle kaupankassalle? Hyväksyy sen, että kirjastonhoitaja antaa meille remminiskuja myöhästyneistä kirjalainoista?

    Yleisiä lapsiin kohdistuvia väkivallan muotoja ovat myös eristäminen, nimittely, väkivallalla tai hylkäämisellä uhkailu sekä mykkäkoulu.

    Sekä ruumiillista että henkistä väkivaltaa käyttävät yhtälailla äidit ja isät.

    " "
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 20-11-16 klo 07:37.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Vaikka koin lapsuudessani monentasoista, monipuolista ja monenlaista väkivaltaa, niin siitä asti, kun minulle sanottiin, että syvin traumani on psyykkinen trauma, olen ollut erityisen kiinnostunut siitä, että KUINKA lapselle aiheutetaan syvä psyykkinen trauma, MITÄ TARKOITTAA syvä psyykkinen trauma, ja että mitä ovat lapselle aiheutetun syvän psyykkisen trauman SEURAUKSET lapsen elämänkaareen. Lasten henkistä pahoinpitelyä onkin äärimmäisen tärkeä tarkastella eri suunnista ja kuvata sitä mahdollisimman monipuolisesti, jotta lasten henkinen pahoinpitely seurannaisvaikutuksineen saadaan kirkkaasti päivänvaloon. Olen tullut siihen käsitykseen, että termi 'lapsen henkinen pahoinpitely' on yläkäsite erilaisille lapsen henkisen pahoinpitelyn muodoille, eli kun siis välillä käytetään esimerkiksi termiä 'lapsen emotionaalinen kaltoikohtelu', niin ehkäpä ja kaipa sillä on ammattilaisten keskuudessa jokin tarkkarajainen ja tietty merkitys, mutta että siis henkinen pahoinpitely tarkoittanee kaikkia mahdollisia keinoja, joilla lapsia rääkätään henkisesti, psykologisesti, psyykkisesti tai/ja emotionaalisesti. Eli siis oletan, että termi 'lapsen henkinen pahoinpitely' on hyvä kaikenkattava termi. Olisi yleensäkin hyvä olla olemassa jokin tarkka termistö lasten pahoinpitelyjä koskien! Olen muuten paljon miettinyt myös esimerkiksi termien 'lapsen kaltoinkohtelu' ja 'lapsen pahoinpitely' eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia, ja tullut siihen tulokseen, että on parempi käyttää termiä 'lapsen pahoinpitely', koska termiä 'pahoinpitely' käytetään myös aikuisten yhteydessä. Mitä muut palstalaiset ovat mieltä näistä minun termi-mietteistäni?

    Suomenkielisen tarkan lasten pahoinpitely -termistön lisäksi olisi hienoa, jos englannin kielestä käännettäisiin suomemme kielelle erilaisia lasten pahoinpitelyyn liittyviä, tarkkoihin tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia kirjoja ym:ta materiaalia - ja varsinkin koskien juuri lapselle aiheutettua syvää psyykkistä traumaa. Mitenhän esimerkiksi englanninkielinen termi silent treatment

    Silent treatment

    https://en.wikipedia.org/wiki/Silent_treatment

    kääntyisi suomemme kielelle? Tai mitenhän englanninkielinen termi silent treatment käännetään suomemme kielelle ja kuvataan suomemme kielellä, kun kyse on lapseen kohdistuvasta 'hiljaisuushoidosta'

    Childhood Trauma : The ‘Silent Treatment’.

    http://childhoodtraumarecovery.com/2...ent-treatment/


    The Silent Treatment [Types of Emotional Child Abuse Series, Part 1]

    https://theinvisiblescar.wordpress.c...l-child-abuse/


    ?


    YLE
    Lapsiin kohdistuva väkivalta
    30.11.2010
    Janna Rantala


    " "
    Miten lapseen kohdistuva väkivalta vaikuttaa lapseen? Onko tukistelu, luunapit tai kädestä toiseen huoneeseen raahaaminen ok?

    Kysyt monelle meille vanhemmalle vaikeasta, vaietustakin asiasta.

    " "

    ja

    " "
    Mutta moniko meistä tukistaa kaveriaan, joka kaataa päivällisellä vahingossa juomalasinsa? Antaa luunapin ärsyttävän hitaasti toimivalle kaupankassalle? Hyväksyy sen, että kirjastonhoitaja antaa meille remminiskuja myöhästyneistä kirjalainoista?

    Yleisiä lapsiin kohdistuvia väkivallan muotoja ovat myös eristäminen, nimittely, väkivallalla tai hylkäämisellä uhkailu sekä mykkäkoulu.

    Sekä ruumiillista että henkistä väkivaltaa käyttävät yhtälailla äidit ja isät.

    " "
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • ...tuosta edellisestä postauksestani unohtui yksi linkki:

    YLE
    Lapsiin kohdistuva väkivalta
    30.11.2010
    Janna Rantala


    " "
    Miten lapseen kohdistuva väkivalta vaikuttaa lapseen? Onko tukistelu, luunapit tai kädestä toiseen huoneeseen raahaaminen ok?

    Kysyt monelle meille vanhemmalle vaikeasta, vaietustakin asiasta.

    " "

    ja

    " "
    Mutta moniko meistä tukistaa kaveriaan, joka kaataa päivällisellä vahingossa juomalasinsa? Antaa luunapin ärsyttävän hitaasti toimivalle kaupankassalle? Hyväksyy sen, että kirjastonhoitaja antaa meille remminiskuja myöhästyneistä kirjalainoista?

    Yleisiä lapsiin kohdistuvia väkivallan muotoja ovat myös eristäminen, nimittely, väkivallalla tai hylkäämisellä uhkailu sekä mykkäkoulu.

    Sekä ruumiillista että henkistä väkivaltaa käyttävät yhtälailla äidit ja isät.

    " "

    http://yle.fi/vintti/yle.fi/olotila....vakivalta.html
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • ...tuosta edellisestä postauksestani unohtui yksi linkki:

    YLE
    Lapsiin kohdistuva väkivalta
    30.11.2010
    Janna Rantala


    " "
    Miten lapseen kohdistuva väkivalta vaikuttaa lapseen? Onko tukistelu, luunapit tai kädestä toiseen huoneeseen raahaaminen ok?

    Kysyt monelle meille vanhemmalle vaikeasta, vaietustakin asiasta.

    " "

    ja

    " "
    Mutta moniko meistä tukistaa kaveriaan, joka kaataa päivällisellä vahingossa juomalasinsa? Antaa luunapin ärsyttävän hitaasti toimivalle kaupankassalle? Hyväksyy sen, että kirjastonhoitaja antaa meille remminiskuja myöhästyneistä kirjalainoista?

    Yleisiä lapsiin kohdistuvia väkivallan muotoja ovat myös eristäminen, nimittely, väkivallalla tai hylkäämisellä uhkailu sekä mykkäkoulu.

    Sekä ruumiillista että henkistä väkivaltaa käyttävät yhtälailla äidit ja isät.

    " "

    http://yle.fi/vintti/yle.fi/olotila....vakivalta.html
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Minä myös tulen vihaiseksi lukiessani tämmöistä. Eikö niitä sijaisperheitä valvota ollenkaan? Jatkaako se sama perhe edelleen touhujaan, voiko niistä tehdä valituksen, tai edes kirjoittaa paikalliselle lastensuojelun pomolle mitä ne touhuaa? Tai jos ne on jo lopettanut niin varoittaa että valvoisivat vähän tarkemmin, koska sijaisvanhemmat voi olla tämmöisiä?

    Itsellä on samanlainen tausta siinä mielessä että pääasiallinen kaltoinkohtelumetodi oli juuri emotionaalinen kaltoinkohtelu. Olin merkityksetön, ainoa olemassaolon oikeuteni oli ns vanhempien palveleminen kuin orja. Minulla ei saanut olla mielipiteitä, ei tunteita, eikä ajatuksia, korkeintaan sain kysyä työtehtäviini liittyviä kysymyksiä. Nöyryyttäminen ja häpeän tuottaminen oli niistä mukavaa.

    Termeistä. Silent Treatmentille lienee vakiintunut käännös mykkäkoulu. En usko että ammattilaistenkaan keskuudessa on varsinaisesti vakiintuneita nimityksiä pahoinpitelyn eri muodoille, se selviää aina nimitystä seuraavasta tarkemmasta kuvailusta. Itse ajattelen että "kaltoinkohtelu" on hyvä yläkäsite, koska se kattaa sekä fyysisen, että emotionaalisen kaltoinkohtelun. Emotionaalinen kaltoinkohtelu taas kattaa eri muodot psyykkistä oahoinpitelyä. Onhan nämä aika nössöjä ilmauksia, mutta minusta se ei haittaa, koska hyötyäkin on. Jos tavallisella matti ja maija meikäläiselle alkaa selittää jotain viisivuotiaan raiskauksesta niin ne sulkee korvansa, mahdollisesti kauhistelee, mutta eivät pysty sisäistämään, koska heidän maailmassaan ei ole mahdollista tapahtua näin hirvittäviä asioita. Sen sijaan jos niille puhuu kaltoinkohdelluista lapsista, ne suhteuttaa sen omaan maailmankuvaansa ja pystyvät paremmin ottamaan asian vastaan. Hyötyä tästä on siinä kohtaa, kun ne törmäävät pahoinpideltyyn lapseen; ne saattaa jopa tehdä ilmoituksen asiasta, koska niillä on päässä kuva siitä että sellaista oikeasti tapahtuu.

    Se mikä minusta on ongelma, on se etteivät ammattilaisetkaan juuri ymmärrä, että emotionaalinen kaltoinkohtelu on paljon pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Tai en tiedä, voi olla että lapsen istuttaminen kuumalla saunan kiukaalla ja muu sen tason väkivalta voi ollakin pahempaa, ei ole kokemusta, mutta epäilen kyllä että tuskin on.
  • Minä myös tulen vihaiseksi lukiessani tämmöistä. Eikö niitä sijaisperheitä valvota ollenkaan? Jatkaako se sama perhe edelleen touhujaan, voiko niistä tehdä valituksen, tai edes kirjoittaa paikalliselle lastensuojelun pomolle mitä ne touhuaa? Tai jos ne on jo lopettanut niin varoittaa että valvoisivat vähän tarkemmin, koska sijaisvanhemmat voi olla tämmöisiä?

    Itsellä on samanlainen tausta siinä mielessä että pääasiallinen kaltoinkohtelumetodi oli juuri emotionaalinen kaltoinkohtelu. Olin merkityksetön, ainoa olemassaolon oikeuteni oli ns vanhempien palveleminen kuin orja. Minulla ei saanut olla mielipiteitä, ei tunteita, eikä ajatuksia, korkeintaan sain kysyä työtehtäviini liittyviä kysymyksiä. Nöyryyttäminen ja häpeän tuottaminen oli niistä mukavaa.

    Termeistä. Silent Treatmentille lienee vakiintunut käännös mykkäkoulu. En usko että ammattilaistenkaan keskuudessa on varsinaisesti vakiintuneita nimityksiä pahoinpitelyn eri muodoille, se selviää aina nimitystä seuraavasta tarkemmasta kuvailusta. Itse ajattelen että "kaltoinkohtelu" on hyvä yläkäsite, koska se kattaa sekä fyysisen, että emotionaalisen kaltoinkohtelun. Emotionaalinen kaltoinkohtelu taas kattaa eri muodot psyykkistä oahoinpitelyä. Onhan nämä aika nössöjä ilmauksia, mutta minusta se ei haittaa, koska hyötyäkin on. Jos tavallisella matti ja maija meikäläiselle alkaa selittää jotain viisivuotiaan raiskauksesta niin ne sulkee korvansa, mahdollisesti kauhistelee, mutta eivät pysty sisäistämään, koska heidän maailmassaan ei ole mahdollista tapahtua näin hirvittäviä asioita. Sen sijaan jos niille puhuu kaltoinkohdelluista lapsista, ne suhteuttaa sen omaan maailmankuvaansa ja pystyvät paremmin ottamaan asian vastaan. Hyötyä tästä on siinä kohtaa, kun ne törmäävät pahoinpideltyyn lapseen; ne saattaa jopa tehdä ilmoituksen asiasta, koska niillä on päässä kuva siitä että sellaista oikeasti tapahtuu.

    Se mikä minusta on ongelma, on se etteivät ammattilaisetkaan juuri ymmärrä, että emotionaalinen kaltoinkohtelu on paljon pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Tai en tiedä, voi olla että lapsen istuttaminen kuumalla saunan kiukaalla ja muu sen tason väkivalta voi ollakin pahempaa, ei ole kokemusta, mutta epäilen kyllä että tuskin on.
  • Quote Originally Posted by Isitme? View Post
    Se mikä minusta on ongelma, on se etteivät ammattilaisetkaan juuri ymmärrä, että emotionaalinen kaltoinkohtelu on paljon pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Tai en tiedä, voi olla että lapsen istuttaminen kuumalla saunan kiukaalla ja muu sen tason väkivalta voi ollakin pahempaa, ei ole kokemusta, mutta epäilen kyllä että tuskin on.
    Jos lasta pahoinpidellään fyysisesti, sitä pahoinpidellään samalla aina henkisesti myös. Tätähän kaikki pahoinpitelyiden luokittelut kertoo. Pahoinpitelyn vaiheet pienelle lapselle voisivat olla suurin piirtein: VAIHE 1: Lapsi näyttää negatiiviset tunteensa, joten lasta pahoinpidellään fyysisesti ja huudetaan. VAIHE 2: JOS lapsi yrittää näyttää negatiiviset tunteensa, lapselle huudetaan ja ilmaistaan että sellaisesta voi seurata pahoinpitely. Jos lapsi ei lopeta tunteiden ilmaisua, pahoinpitely toteutetaan. VAIHE 3: Lapsi ei ilmaise tunteita. Minusta näistä vahingollisin vaihe pitkällä aikavälillä on tuo VAIHE 3, jossa ei siis aktiivisesti enää pahoinpidellä millään tavalla.
  • Quote Originally Posted by Isitme? View Post
    Se mikä minusta on ongelma, on se etteivät ammattilaisetkaan juuri ymmärrä, että emotionaalinen kaltoinkohtelu on paljon pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Tai en tiedä, voi olla että lapsen istuttaminen kuumalla saunan kiukaalla ja muu sen tason väkivalta voi ollakin pahempaa, ei ole kokemusta, mutta epäilen kyllä että tuskin on.
    Jos lasta pahoinpidellään fyysisesti, sitä pahoinpidellään samalla aina henkisesti myös. Tätähän kaikki pahoinpitelyiden luokittelut kertoo. Pahoinpitelyn vaiheet pienelle lapselle voisivat olla suurin piirtein: VAIHE 1: Lapsi näyttää negatiiviset tunteensa, joten lasta pahoinpidellään fyysisesti ja huudetaan. VAIHE 2: JOS lapsi yrittää näyttää negatiiviset tunteensa, lapselle huudetaan ja ilmaistaan että sellaisesta voi seurata pahoinpitely. Jos lapsi ei lopeta tunteiden ilmaisua, pahoinpitely toteutetaan. VAIHE 3: Lapsi ei ilmaise tunteita. Minusta näistä vahingollisin vaihe pitkällä aikavälillä on tuo VAIHE 3, jossa ei siis aktiivisesti enää pahoinpidellä millään tavalla.
  • Jep lähisuhdeväkivalta on aina myös henkistä, vaikka "vain" nyrkit puhuisivat. Vaikkakin ilman nyrkkejä tapahtuva on vaikeampi nähdä, itsen ja toisten. Ei jää naarmuja ihoon näytettäväksi.

    Insestiäidin Tytär, mullakin on ollut se iso kysymys, "mitä tämä muhun sitten vaikutti?". Varsinkin kun luin ihan turhan paljon sellaista "tämä on terve lapsuus" kirjallisuutta ja tajusin asia asian perään että mulla ei ollut niitä asioita, mutta kirjat eivät kertoneet, mitä tapahtuu jos niitä ei ole.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Jep lähisuhdeväkivalta on aina myös henkistä, vaikka "vain" nyrkit puhuisivat. Vaikkakin ilman nyrkkejä tapahtuva on vaikeampi nähdä, itsen ja toisten. Ei jää naarmuja ihoon näytettäväksi.

    Insestiäidin Tytär, mullakin on ollut se iso kysymys, "mitä tämä muhun sitten vaikutti?". Varsinkin kun luin ihan turhan paljon sellaista "tämä on terve lapsuus" kirjallisuutta ja tajusin asia asian perään että mulla ei ollut niitä asioita, mutta kirjat eivät kertoneet, mitä tapahtuu jos niitä ei ole.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Useimmiten on niin, että se on myös henkistä. On kuitenkin ainakin teoriassa mahdollista ettei se ole, jos lasta pahoinpidellään muualla kuin kotona, esim hoitotilanteissa. Ennen vanhaan tätä saattoi olla enemmän, kun selkäsaunat katsottiin lasten kasvatukseksi. Välttämättä silloin lasta ei muuten kohdeltu kaltoin ja kuvittelen että se myös näkyi näiden lasten aikuisuudessa, eivät olleet yhtä traumatisoiituneita. Tietenkin ennenkin oli myös psyykkistä väkivaltaa, mutta siis oli myös ns terveitä perheitä, jossa lapsi muuten huomioitiin ihmisenä, mutta sai selkäänsä jos "teki väärin".
  • Useimmiten on niin, että se on myös henkistä. On kuitenkin ainakin teoriassa mahdollista ettei se ole, jos lasta pahoinpidellään muualla kuin kotona, esim hoitotilanteissa. Ennen vanhaan tätä saattoi olla enemmän, kun selkäsaunat katsottiin lasten kasvatukseksi. Välttämättä silloin lasta ei muuten kohdeltu kaltoin ja kuvittelen että se myös näkyi näiden lasten aikuisuudessa, eivät olleet yhtä traumatisoiituneita. Tietenkin ennenkin oli myös psyykkistä väkivaltaa, mutta siis oli myös ns terveitä perheitä, jossa lapsi muuten huomioitiin ihmisenä, mutta sai selkäänsä jos "teki väärin".
  • Se, että mitä matti ja maija meikäläinen kokee ja tuntee silloin, kun he kohtaavat 5-vuotiaan raiskatun lapsen, on eri asia kuin se, että kuinka esimerkiksi Suomen oikeuslaitos, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen sosiaalijärjestelmä ja Suomen terveydenhoitojärjestelmä kohtelee ja hoitaa 5-vuotista raiskattua lasta, sekä se, että kuinka edellä mainitut instanssit kirjoittavat ja puhuvat 5-vuotiaasta raiskatusta lapsesta. Esimerkiksi 5-vuotiaaseen Suomessa raiskattuun suomalaiseen lapseen liittyvät käsitteet ja termit ovat suomen kielellä hämäriä, koska koko 5-vuotiaan suomalaisen lapsen raiskaustapahtuma halutaan pitää hämäränä tapahtumana. Ja tietenkin on eria asia, että kuinka 5-vuotiaalle raiskatulle lapselle puhutaan hänen raiskauksestaan, kuin että minkälainen asema 5-vuotiaalla Suomessa raiskatulla suomalaisella lapsella on Suomen oikeusjärjestelmässä, ja että kuinka Suomen oikeusjärjestelmässä yleensäkin puhutaan ja kirjoitetaan 5-vuotiaasta raiskatusta lapsesta.

    Olen lukenut, että lapsen psyykkinen/emotionaalinen/henkinen/hengellinen eli lapsen henkinen pahoinpitely/kaltoinkohtelu aiheuttaa lapsen aivoissa samanlaisen reaktion kuin lapsen fyysinen pahoinpitely (ollapa taas linkki...), ja siksi on äärimmäisen tärkeää kuvata ja kuvailla lapsen henkisen pahoinpitelyn eri muotoja ja niiden vaikutuksia lapseen, lapsen kehitykseen ja lapsen elinkaareen.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 20-11-16 klo 10:08.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Se, että mitä matti ja maija meikäläinen kokee ja tuntee silloin, kun he kohtaavat 5-vuotiaan raiskatun lapsen, on eri asia kuin se, että kuinka esimerkiksi Suomen oikeuslaitos, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen sosiaalijärjestelmä ja Suomen terveydenhoitojärjestelmä kohtelee ja hoitaa 5-vuotista raiskattua lasta, sekä se, että kuinka edellä mainitut instanssit kirjoittavat ja puhuvat 5-vuotiaasta raiskatusta lapsesta. Esimerkiksi 5-vuotiaaseen Suomessa raiskattuun suomalaiseen lapseen liittyvät käsitteet ja termit ovat suomen kielellä hämäriä, koska koko 5-vuotiaan suomalaisen lapsen raiskaustapahtuma halutaan pitää hämäränä tapahtumana. Ja tietenkin on eria asia, että kuinka 5-vuotiaalle raiskatulle lapselle puhutaan hänen raiskauksestaan, kuin että minkälainen asema 5-vuotiaalla Suomessa raiskatulla suomalaisella lapsella on Suomen oikeusjärjestelmässä, ja että kuinka Suomen oikeusjärjestelmässä yleensäkin puhutaan ja kirjoitetaan 5-vuotiaasta raiskatusta lapsesta.

    Olen lukenut, että lapsen psyykkinen/emotionaalinen/henkinen/hengellinen eli lapsen henkinen pahoinpitely/kaltoinkohtelu aiheuttaa lapsen aivoissa samanlaisen reaktion kuin lapsen fyysinen pahoinpitely (ollapa taas linkki...), ja siksi on äärimmäisen tärkeää kuvata ja kuvailla lapsen henkisen pahoinpitelyn eri muotoja ja niiden vaikutuksia lapseen, lapsen kehitykseen ja lapsen elinkaareen.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Tosi mielenkiintoinen tuo Silent Treatment, ei ollut koskaan käynyt mielessäkään että sillä voisi olla noin vakavia seurauksia sille, joka sen kohteeksi joutuu. Ja että se tosiaan on henkisen pahoinpitelyn muoto sekin.

    Harrastan sitä läheisteni kanssa, sillä en osaa vieläkään suhtautua konflikteihin terveinä ja tavallisina asioina vaan lähden karkuun, suljen kaikki yhteydenpidon väylät enkä ainakaan vastaa yhteydenottoihin. Tai jotain sellaista.

    Koulupsykologi tarjosi pikkusiskolleni mahdollisuutta lastensuojeluilmoituksen tekoon, ja sisko sen kaikella todennäköisyydellä lähitulevaisuudessa tekeekin.

    Kotkan sosiaalityön johto vieraili perheessä muutaman kuukauden välein jotenkin kai ''valvonnan'' nimissä, mutta nämä käynnit eivät tosiaan olleet mitään muuta kuin perheen vanhempien ja kahden sossun yhteistä kahvittelua. Sanoivat meille lapsille moikka tullessa ja lähtiessä, siinä se. Muistan näistä ikuisesti sen kun perheessä piti aina kysyä että saako käydä keittiössä juomassa vettä, ja sitten kun kesken kahvihetken käytiin tätä tavalliseen tapaan kysymässä, niin perheen äiti totesi nauraen; eihän tuollaisiin asioihin nyt tarvitse lupaa kysyä!

    Sisko nyt lopulta pääsi muutama viikko sitten perheestä pois, kauan siinä menikin. On sosiaalitoimi nähnyt senkin kerran livenä kun tämä ''äiti'' uhkailee siskoa ties millä asioilla, jos tämä yrittää muuttaa pois.

    Joo. En tiedä, valvotaanko perheitä nykyisin paremmin. Toivottavasti saadaan LS-ilmoituksella kaikki lapset helvettiin tuolta.
    A million candles burning for the help that never came


    En kestä society ilman dissociation


  • Tosi mielenkiintoinen tuo Silent Treatment, ei ollut koskaan käynyt mielessäkään että sillä voisi olla noin vakavia seurauksia sille, joka sen kohteeksi joutuu. Ja että se tosiaan on henkisen pahoinpitelyn muoto sekin.

    Harrastan sitä läheisteni kanssa, sillä en osaa vieläkään suhtautua konflikteihin terveinä ja tavallisina asioina vaan lähden karkuun, suljen kaikki yhteydenpidon väylät enkä ainakaan vastaa yhteydenottoihin. Tai jotain sellaista.

    Koulupsykologi tarjosi pikkusiskolleni mahdollisuutta lastensuojeluilmoituksen tekoon, ja sisko sen kaikella todennäköisyydellä lähitulevaisuudessa tekeekin.

    Kotkan sosiaalityön johto vieraili perheessä muutaman kuukauden välein jotenkin kai ''valvonnan'' nimissä, mutta nämä käynnit eivät tosiaan olleet mitään muuta kuin perheen vanhempien ja kahden sossun yhteistä kahvittelua. Sanoivat meille lapsille moikka tullessa ja lähtiessä, siinä se. Muistan näistä ikuisesti sen kun perheessä piti aina kysyä että saako käydä keittiössä juomassa vettä, ja sitten kun kesken kahvihetken käytiin tätä tavalliseen tapaan kysymässä, niin perheen äiti totesi nauraen; eihän tuollaisiin asioihin nyt tarvitse lupaa kysyä!

    Sisko nyt lopulta pääsi muutama viikko sitten perheestä pois, kauan siinä menikin. On sosiaalitoimi nähnyt senkin kerran livenä kun tämä ''äiti'' uhkailee siskoa ties millä asioilla, jos tämä yrittää muuttaa pois.

    Joo. En tiedä, valvotaanko perheitä nykyisin paremmin. Toivottavasti saadaan LS-ilmoituksella kaikki lapset helvettiin tuolta.
    A million candles burning for the help that never came


    En kestä society ilman dissociation


  • Quote Originally Posted by Insestiäidin tytär View Post
    Se, että mitä matti ja maija meikäläinen kokee ja tuntee silloin, kun he kohtaavat 5-vuotiaan raiskatun lapsen, on eri asia kuin se, että kuinka esimerkiksi Suomen oikeuslaitos, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen sosiaalijärjestelmä ja Suomen terveydenhoitojärjestelmä kohtelee ja hoitaa 5-vuotista raiskattua lasta, sekä se, että kuinka edellä mainitut instanssit kirjoittavat ja puhuvat 5-vuotiaasta raiskatusta lapsesta. Esimerkiksi 5-vuotiaaseen Suomessa raiskattuun suomalaiseen lapseen liittyvät käsitteet ja termit ovat suomen kielellä hämäriä, koska koko 5-vuotiaan suomalaisen lapsen raiskaustapahtuma halutaan pitää hämäränä tapahtumana. Ja tietenkin on eria asia, että kuinka 5-vuotiaalle raiskatulle lapselle puhutaan hänen raiskauksestaan, kuin että minkälainen asema 5-vuotiaalla Suomessa raiskatulla suomalaisella lapsella on Suomen oikeusjärjestelmässä, ja että kuinka Suomen oikeusjärjestelmässä yleensäkin puhutaan ja kirjoitetaan 5-vuotiaasta raiskatusta lapsesta.

    Olen lukenut, että lapsen psyykkinen/emotionaalinen/henkinen/hengellinen eli lapsen henkinen pahoinpitely/kaltoinkohtelu aiheuttaa lapsen aivoissa samanlaisen reaktion kuin lapsen fyysinen pahoinpitely (ollapa taas linkki...), ja siksi on äärimmäisen tärkeää kuvata ja kuvailla lapsen henkisen pahoinpitelyn eri muotoja ja niiden vaikutuksia lapseen, lapsen kehitykseen ja lapsen elinkaareen.
    Psykoterapia (2006), 25(2), 83—97

    Gustav Schulman

    Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin lapsuuden traumoista kuin geeneistä?


    " "

    Neurotutkijat eivät enää keskustele siitä, vaikuttavatko varhaiset kokemukset aivotoimintaan, vaan he erittelevät sitä, mihin, kuinka laajasti tai miten pitkäkestoisia vaikutukset ovat (Stien & Kendal 2004). Toiset ovat osoittaneet, että trauma muuttaa pysyvästi aivorakenteita ja häiritsee hermoston kehittymistä (Panksepp 2001). Krooninen fyysinen kiputila jättää aivoihin pysyvät jäljet (Hukkanen 2002). Fyysisen ja psyykkisen kipuaistimuksen välillä ei ole periaatteellista eroa. Lapset, joilla oli kahden tai useamman tyyppisiä traumaattisia kokemuksia menneisyydessään, kärsivät merkittävästi enemmän käytös- ja tunne-elämän häiriöistä (Hukkanen 2002). Tuoreimmissa aivojen ja hermoverkkojen kehitystä ja toimintaa käsittelevissä tutkimuksissa lapsuuden stressin ja traumojen todettiin muuttavan erityisesti limbinen järjestelmä-hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen-akselin toimintaa siten, että se herkistyy nimenomaan trauma- ja stressikokemusten, mutta myös masennus- ja ahdistustilojen suhteen (Kilcommons 2005; Gillespie & Nemeroff 2005)
    .
    " "
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Quote Originally Posted by Insestiäidin tytär View Post
    Se, että mitä matti ja maija meikäläinen kokee ja tuntee silloin, kun he kohtaavat 5-vuotiaan raiskatun lapsen, on eri asia kuin se, että kuinka esimerkiksi Suomen oikeuslaitos, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen sosiaalijärjestelmä ja Suomen terveydenhoitojärjestelmä kohtelee ja hoitaa 5-vuotista raiskattua lasta, sekä se, että kuinka edellä mainitut instanssit kirjoittavat ja puhuvat 5-vuotiaasta raiskatusta lapsesta. Esimerkiksi 5-vuotiaaseen Suomessa raiskattuun suomalaiseen lapseen liittyvät käsitteet ja termit ovat suomen kielellä hämäriä, koska koko 5-vuotiaan suomalaisen lapsen raiskaustapahtuma halutaan pitää hämäränä tapahtumana. Ja tietenkin on eria asia, että kuinka 5-vuotiaalle raiskatulle lapselle puhutaan hänen raiskauksestaan, kuin että minkälainen asema 5-vuotiaalla Suomessa raiskatulla suomalaisella lapsella on Suomen oikeusjärjestelmässä, ja että kuinka Suomen oikeusjärjestelmässä yleensäkin puhutaan ja kirjoitetaan 5-vuotiaasta raiskatusta lapsesta.

    Olen lukenut, että lapsen psyykkinen/emotionaalinen/henkinen/hengellinen eli lapsen henkinen pahoinpitely/kaltoinkohtelu aiheuttaa lapsen aivoissa samanlaisen reaktion kuin lapsen fyysinen pahoinpitely (ollapa taas linkki...), ja siksi on äärimmäisen tärkeää kuvata ja kuvailla lapsen henkisen pahoinpitelyn eri muotoja ja niiden vaikutuksia lapseen, lapsen kehitykseen ja lapsen elinkaareen.
    Psykoterapia (2006), 25(2), 83—97

    Gustav Schulman

    Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin lapsuuden traumoista kuin geeneistä?


    " "

    Neurotutkijat eivät enää keskustele siitä, vaikuttavatko varhaiset kokemukset aivotoimintaan, vaan he erittelevät sitä, mihin, kuinka laajasti tai miten pitkäkestoisia vaikutukset ovat (Stien & Kendal 2004). Toiset ovat osoittaneet, että trauma muuttaa pysyvästi aivorakenteita ja häiritsee hermoston kehittymistä (Panksepp 2001). Krooninen fyysinen kiputila jättää aivoihin pysyvät jäljet (Hukkanen 2002). Fyysisen ja psyykkisen kipuaistimuksen välillä ei ole periaatteellista eroa. Lapset, joilla oli kahden tai useamman tyyppisiä traumaattisia kokemuksia menneisyydessään, kärsivät merkittävästi enemmän käytös- ja tunne-elämän häiriöistä (Hukkanen 2002). Tuoreimmissa aivojen ja hermoverkkojen kehitystä ja toimintaa käsittelevissä tutkimuksissa lapsuuden stressin ja traumojen todettiin muuttavan erityisesti limbinen järjestelmä-hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen-akselin toimintaa siten, että se herkistyy nimenomaan trauma- ja stressikokemusten, mutta myös masennus- ja ahdistustilojen suhteen (Kilcommons 2005; Gillespie & Nemeroff 2005)
    .
    " "
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Quote Originally Posted by Isitme? View Post
    Useimmiten on niin, että se on myös henkistä. On kuitenkin ainakin teoriassa mahdollista ettei se ole, jos lasta pahoinpidellään muualla kuin kotona, esim hoitotilanteissa. Ennen vanhaan tätä saattoi olla enemmän, kun selkäsaunat katsottiin lasten kasvatukseksi. Välttämättä silloin lasta ei muuten kohdeltu kaltoin ja kuvittelen että se myös näkyi näiden lasten aikuisuudessa, eivät olleet yhtä traumatisoiituneita. Tietenkin ennenkin oli myös psyykkistä väkivaltaa, mutta siis oli myös ns terveitä perheitä, jossa lapsi muuten huomioitiin ihmisenä, mutta sai selkäänsä jos "teki väärin".
    Käsittääkseni ajatus siitä, että fyysinen väkivalta on aina myös henkistä, perustuu siihen, että jo se että aikuinen ja hoitava ihminen satuttaa tahallaan lasta (tai aikuista) ilman hoidosta johtuvaa tarkoitusta (esim. lääketieteellinen syy), niin siihen sisältyy henkisen väkivallan ulottuvuus. On henkistä väkivaltaa satuttaa lasta, vaikka siihen olisi miten kasvatukselliset syyt. Näin olen sen aina ajatellut. Oman traumatisoitumiseni pohjalla taitaa olla varhain alkanut ja kauan, säännöllisenä toistuva kuritusväkivalta. Tällä hetkellä kuvittelen, että se olisi ikäänkuin rakentanut vahvan pohjan kaikelle muulle traumatisoitumiselle.

    Toinen juttu on sitten se miten helposti kuritusväkivalta lipsahtaa ihan tavallisen fyysisen väkivallan puolelle ja miten helposti siihen liittyy syyllistämistä, häpäisyä, eristämistä, sanallista aggressiota ja ties mitä muuta väkivallan muotoa.

    Tuo vanhojen aikojen kasvatustyylin vaikutukset on minusta mielenkiintoinen asia. Olen kiinnostuksella lukenut esimerkiksi Myrskyluodon Maija -kirjasarjaa. Siinä kuvataan hyvin karuissa oloissa ja luonnon armoilla eläviä, Jumalalla ja esivallalla peloteltuja, ihmisiä ja heidän ajatusmaailmaansa. Aikansa käsityksen mukaan päähenkilö Maija on rakastavasta ja hyvästä kodista ja silti hänen ajatusmaailmansa tuntuu tänä päivänä luettuna kovasti kipeältä. Uskon että muutama sata vuotta sitten traumatisoituneita ihmisiä oli paljon, mutta yhteiskunnassa toisaalta oli heille enemmän paikkoja kuin nykyään.
  • Quote Originally Posted by Isitme? View Post
    Useimmiten on niin, että se on myös henkistä. On kuitenkin ainakin teoriassa mahdollista ettei se ole, jos lasta pahoinpidellään muualla kuin kotona, esim hoitotilanteissa. Ennen vanhaan tätä saattoi olla enemmän, kun selkäsaunat katsottiin lasten kasvatukseksi. Välttämättä silloin lasta ei muuten kohdeltu kaltoin ja kuvittelen että se myös näkyi näiden lasten aikuisuudessa, eivät olleet yhtä traumatisoiituneita. Tietenkin ennenkin oli myös psyykkistä väkivaltaa, mutta siis oli myös ns terveitä perheitä, jossa lapsi muuten huomioitiin ihmisenä, mutta sai selkäänsä jos "teki väärin".
    Käsittääkseni ajatus siitä, että fyysinen väkivalta on aina myös henkistä, perustuu siihen, että jo se että aikuinen ja hoitava ihminen satuttaa tahallaan lasta (tai aikuista) ilman hoidosta johtuvaa tarkoitusta (esim. lääketieteellinen syy), niin siihen sisältyy henkisen väkivallan ulottuvuus. On henkistä väkivaltaa satuttaa lasta, vaikka siihen olisi miten kasvatukselliset syyt. Näin olen sen aina ajatellut. Oman traumatisoitumiseni pohjalla taitaa olla varhain alkanut ja kauan, säännöllisenä toistuva kuritusväkivalta. Tällä hetkellä kuvittelen, että se olisi ikäänkuin rakentanut vahvan pohjan kaikelle muulle traumatisoitumiselle.

    Toinen juttu on sitten se miten helposti kuritusväkivalta lipsahtaa ihan tavallisen fyysisen väkivallan puolelle ja miten helposti siihen liittyy syyllistämistä, häpäisyä, eristämistä, sanallista aggressiota ja ties mitä muuta väkivallan muotoa.

    Tuo vanhojen aikojen kasvatustyylin vaikutukset on minusta mielenkiintoinen asia. Olen kiinnostuksella lukenut esimerkiksi Myrskyluodon Maija -kirjasarjaa. Siinä kuvataan hyvin karuissa oloissa ja luonnon armoilla eläviä, Jumalalla ja esivallalla peloteltuja, ihmisiä ja heidän ajatusmaailmaansa. Aikansa käsityksen mukaan päähenkilö Maija on rakastavasta ja hyvästä kodista ja silti hänen ajatusmaailmansa tuntuu tänä päivänä luettuna kovasti kipeältä. Uskon että muutama sata vuotta sitten traumatisoituneita ihmisiä oli paljon, mutta yhteiskunnassa toisaalta oli heille enemmän paikkoja kuin nykyään.
  • Kuulas, ihan kammottavaa touhua!!

    IÄ:n Tytär, minä olen siis kanssasi ihan samaa mieltä. Mietin vain että ehkä noilla nössöilläkin ilmauksilla on puolensa. Itse en yhdistä niitä asioiden mitätöintiin, mutta voin tietysti olla väärässäkin.

    Olen myös samaa mieltä, että tahallaan satuttaminen on henkistä väkivaltaa. Ehkäpä kyse on enemmänkin aste-eroista, tai ehkä olen täysin väärässä, kuten sanoin en tiedä asiaa, eikä sitä tietäne kukaan muukaan koska asiaa ei ole juuri tutkittu. Yksi tutkimus asiasta on, katson jos löydän vielä sen seminaarin, missä siihen viitattiin. Minusta vain tuntuu siltä, että jos pitäisi valita elänkö lapsuuteni perheessä, jossa vanhemmat ovat emotionaalisesti kaltoinkohtelevia, vai elänkö tasapainoisessa perheessä, mutta minua satunnaisesti kodin ulkopuolella hakataan, valitsisin tasapainoisen perheen. Johtuu varmaan ihan omista kokemuksistani tämä valinta.
  • Kuulas, ihan kammottavaa touhua!!

    IÄ:n Tytär, minä olen siis kanssasi ihan samaa mieltä. Mietin vain että ehkä noilla nössöilläkin ilmauksilla on puolensa. Itse en yhdistä niitä asioiden mitätöintiin, mutta voin tietysti olla väärässäkin.

    Olen myös samaa mieltä, että tahallaan satuttaminen on henkistä väkivaltaa. Ehkäpä kyse on enemmänkin aste-eroista, tai ehkä olen täysin väärässä, kuten sanoin en tiedä asiaa, eikä sitä tietäne kukaan muukaan koska asiaa ei ole juuri tutkittu. Yksi tutkimus asiasta on, katson jos löydän vielä sen seminaarin, missä siihen viitattiin. Minusta vain tuntuu siltä, että jos pitäisi valita elänkö lapsuuteni perheessä, jossa vanhemmat ovat emotionaalisesti kaltoinkohtelevia, vai elänkö tasapainoisessa perheessä, mutta minua satunnaisesti kodin ulkopuolella hakataan, valitsisin tasapainoisen perheen. Johtuu varmaan ihan omista kokemuksistani tämä valinta.
  • Quote Originally Posted by Isitme? View Post
    Olen myös samaa mieltä, että tahallaan satuttaminen on henkistä väkivaltaa. Ehkäpä kyse on enemmänkin aste-eroista, tai ehkä olen täysin väärässä, kuten sanoin en tiedä asiaa, eikä sitä tietäne kukaan muukaan koska asiaa ei ole juuri tutkittu. Yksi tutkimus asiasta on, katson jos löydän vielä sen seminaarin, missä siihen viitattiin. Minusta vain tuntuu siltä, että jos pitäisi valita elänkö lapsuuteni perheessä, jossa vanhemmat ovat emotionaalisesti kaltoinkohtelevia, vai elänkö tasapainoisessa perheessä, mutta minua satunnaisesti kodin ulkopuolella hakataan, valitsisin tasapainoisen perheen. Johtuu varmaan ihan omista kokemuksistani tämä valinta.
    Taisin olla turhan vahvasanainen Isitme? Tarkoitus ei ollut vähätellä henkistä väkivaltaa. Olen itse asiassa samaa mieltä, että henkinen väkivalta on pahempaa kuin fyysinen. Tuo on tismalleen omakin kokemukseni.

    Halusin vain painottaa sitä näkökulmaa, että fyysisen väkivallan yksi ja ehkä usein isoin ulottuvuus on se henkisen väkivallan ulottuvuus. Tätä en varmaan saanut sanottua riittävän selvästi. Minä olen traumatisoitunut kuritusväkivallasta mutta en yhtä suurta kipua tuottavasta tappelusta sisaruksen kanssa. Ero on juurikin henkisessä väkivallassa, joka fyysiseen liittyy.

    Uskon kuitenkin että henkisen väkivallan yksi tehokkaimmista muodoista ihan pienellä lapsella on kivun tuottaminen tarkoituksella ja sillä uhkailu, sillä pieni lapsi ei tajua kaikkia henkisen väkivallan hienostuneita muotoja. Isommalla lapsella fyysinen väkivalta voi sitten olla vähemmän merkittävä. Toisaalta voisiko olla että siihen siinä vaiheessa niin hyvät ja alkukantaisella tavalla tehokkaat suojaukset, että se ei tunnu enää missään siitä syystä? Luulisin että on vaikeampi kehittää suojauksia henkiseen väkivaltaan kuin fyysiseen. Ainakin minulla henkisen väkivallan seurauksissa on todennäköisesti paljon, paljon enemmän käsittelemistä kuin fyysisen väkivallan seurauksissa.
  • Quote Originally Posted by Isitme? View Post
    Olen myös samaa mieltä, että tahallaan satuttaminen on henkistä väkivaltaa. Ehkäpä kyse on enemmänkin aste-eroista, tai ehkä olen täysin väärässä, kuten sanoin en tiedä asiaa, eikä sitä tietäne kukaan muukaan koska asiaa ei ole juuri tutkittu. Yksi tutkimus asiasta on, katson jos löydän vielä sen seminaarin, missä siihen viitattiin. Minusta vain tuntuu siltä, että jos pitäisi valita elänkö lapsuuteni perheessä, jossa vanhemmat ovat emotionaalisesti kaltoinkohtelevia, vai elänkö tasapainoisessa perheessä, mutta minua satunnaisesti kodin ulkopuolella hakataan, valitsisin tasapainoisen perheen. Johtuu varmaan ihan omista kokemuksistani tämä valinta.
    Taisin olla turhan vahvasanainen Isitme? Tarkoitus ei ollut vähätellä henkistä väkivaltaa. Olen itse asiassa samaa mieltä, että henkinen väkivalta on pahempaa kuin fyysinen. Tuo on tismalleen omakin kokemukseni.

    Halusin vain painottaa sitä näkökulmaa, että fyysisen väkivallan yksi ja ehkä usein isoin ulottuvuus on se henkisen väkivallan ulottuvuus. Tätä en varmaan saanut sanottua riittävän selvästi. Minä olen traumatisoitunut kuritusväkivallasta mutta en yhtä suurta kipua tuottavasta tappelusta sisaruksen kanssa. Ero on juurikin henkisessä väkivallassa, joka fyysiseen liittyy.

    Uskon kuitenkin että henkisen väkivallan yksi tehokkaimmista muodoista ihan pienellä lapsella on kivun tuottaminen tarkoituksella ja sillä uhkailu, sillä pieni lapsi ei tajua kaikkia henkisen väkivallan hienostuneita muotoja. Isommalla lapsella fyysinen väkivalta voi sitten olla vähemmän merkittävä. Toisaalta voisiko olla että siihen siinä vaiheessa niin hyvät ja alkukantaisella tavalla tehokkaat suojaukset, että se ei tunnu enää missään siitä syystä? Luulisin että on vaikeampi kehittää suojauksia henkiseen väkivaltaan kuin fyysiseen. Ainakin minulla henkisen väkivallan seurauksissa on todennäköisesti paljon, paljon enemmän käsittelemistä kuin fyysisen väkivallan seurauksissa.
  • Löysin! ACE-tutkimuksestahan se mun muistikuva oli. Elinikäinen riski itsemurhayritykseen koko väestöllä on 2.2 %, sen verran ihmisiä päätyy yrittämään itsemurhaa jossain elämänsä vaiheessa. Ei liene vaikea keksiä, että lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö nostaa riskiä kovasti; peräti 9,1 %:iin. Se voi olla jo suurempi yllätys että vanhempien avioero nostaa riskin 6,6 %:iin. Fyysinen väkivalta, riski nousee 7,8 %:iin. Emotionaalinen kaltoinkohtelu sen sijaan painii ihan omassa sarjassaan; riski on 14,3 %.

    En saa tätä alkamaan oikeasta kohdasta, mutta taulukko on kohdassa 18:30 https://www.youtube.com/watch?v=nKj3...4ynat&index=15
  • Löysin! ACE-tutkimuksestahan se mun muistikuva oli. Elinikäinen riski itsemurhayritykseen koko väestöllä on 2.2 %, sen verran ihmisiä päätyy yrittämään itsemurhaa jossain elämänsä vaiheessa. Ei liene vaikea keksiä, että lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö nostaa riskiä kovasti; peräti 9,1 %:iin. Se voi olla jo suurempi yllätys että vanhempien avioero nostaa riskin 6,6 %:iin. Fyysinen väkivalta, riski nousee 7,8 %:iin. Emotionaalinen kaltoinkohtelu sen sijaan painii ihan omassa sarjassaan; riski on 14,3 %.

    En saa tätä alkamaan oikeasta kohdasta, mutta taulukko on kohdassa 18:30 https://www.youtube.com/watch?v=nKj3...4ynat&index=15
  • ...ja taas unohdin [...pätkii...pätkii...pätkii...pätkii...] laittaa linkin:

    Psykoterapia (2006), 25(2), 83—97

    Gustav Schulman

    Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin lapsuuden traumoista kuin geeneistä?

    " "

    Neurotutkijat eivät enää keskustele siitä, vaikuttavatko varhaiset kokemukset aivotoimintaan, vaan he erittelevät sitä, mihin, kuinka laajasti tai miten pitkäkestoisia vaikutukset ovat (Stien & Kendal 2004). Toiset ovat osoittaneet, että trauma muuttaa pysyvästi aivorakenteita ja häiritsee hermoston kehittymistä (Panksepp 2001). Krooninen fyysinen kiputila jättää aivoihin pysyvät jäljet (Hukkanen 2002). Fyysisen ja psyykkisen kipuaistimuksen välillä ei ole periaatteellista eroa. Lapset, joilla oli kahden tai useamman tyyppisiä traumaattisia kokemuksia menneisyydessään, kärsivät merkittävästi enemmän käytös- ja tunne-elämän häiriöistä (Hukkanen 2002). Tuoreimmissa aivojen ja hermoverkkojen kehitystä ja toimintaa käsittelevissä tutkimuksissa lapsuuden stressin ja traumojen todettiin muuttavan erityisesti limbinen järjestelmä-hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen-akselin toimintaa siten, että se herkistyy nimenomaan trauma- ja stressikokemusten, mutta myös masennus- ja ahdistustilojen suhteen (Kilcommons 2005; Gillespie & Nemeroff 2005).
    " "


    http://www.psykoterapia-lehti.fi/tek...chulman206.htm

    ...ja olisi tähän ketjuun muutakin kirjoitettavaa, mutta nyt täytyy mennä nukkumaan...
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • ...ja taas unohdin [...pätkii...pätkii...pätkii...pätkii...] laittaa linkin:

    Psykoterapia (2006), 25(2), 83—97

    Gustav Schulman

    Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin lapsuuden traumoista kuin geeneistä?

    " "

    Neurotutkijat eivät enää keskustele siitä, vaikuttavatko varhaiset kokemukset aivotoimintaan, vaan he erittelevät sitä, mihin, kuinka laajasti tai miten pitkäkestoisia vaikutukset ovat (Stien & Kendal 2004). Toiset ovat osoittaneet, että trauma muuttaa pysyvästi aivorakenteita ja häiritsee hermoston kehittymistä (Panksepp 2001). Krooninen fyysinen kiputila jättää aivoihin pysyvät jäljet (Hukkanen 2002). Fyysisen ja psyykkisen kipuaistimuksen välillä ei ole periaatteellista eroa. Lapset, joilla oli kahden tai useamman tyyppisiä traumaattisia kokemuksia menneisyydessään, kärsivät merkittävästi enemmän käytös- ja tunne-elämän häiriöistä (Hukkanen 2002). Tuoreimmissa aivojen ja hermoverkkojen kehitystä ja toimintaa käsittelevissä tutkimuksissa lapsuuden stressin ja traumojen todettiin muuttavan erityisesti limbinen järjestelmä-hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen-akselin toimintaa siten, että se herkistyy nimenomaan trauma- ja stressikokemusten, mutta myös masennus- ja ahdistustilojen suhteen (Kilcommons 2005; Gillespie & Nemeroff 2005).
    " "


    http://www.psykoterapia-lehti.fi/tek...chulman206.htm

    ...ja olisi tähän ketjuun muutakin kirjoitettavaa, mutta nyt täytyy mennä nukkumaan...
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Joo, en kyllä ihmettele yhtään että emotionaalinen kaltoinkohtelu nostaa riskiä tossa määrin. En usko, että mulle fyysisesti tehty väkivalta ja edes sillä luotu pelon ilmapiiri on tehnyt mulle läheskään niin paljon pahaa, kuin äidin etäisyys, tavoittamattomuus ja katoilu. Tää pohjaton ihmisenkaipuu (yhdistettynä ihmisten kokemiseen poikkeuksetta valtavana uhkana) on kaikista tuskallisinta ja saa haaveilemaan oman elämän päättämisestä.
    A million candles burning for the help that never came


    En kestä society ilman dissociation


  • Joo, en kyllä ihmettele yhtään että emotionaalinen kaltoinkohtelu nostaa riskiä tossa määrin. En usko, että mulle fyysisesti tehty väkivalta ja edes sillä luotu pelon ilmapiiri on tehnyt mulle läheskään niin paljon pahaa, kuin äidin etäisyys, tavoittamattomuus ja katoilu. Tää pohjaton ihmisenkaipuu (yhdistettynä ihmisten kokemiseen poikkeuksetta valtavana uhkana) on kaikista tuskallisinta ja saa haaveilemaan oman elämän päättämisestä.
    A million candles burning for the help that never came


    En kestä society ilman dissociation


  • Osallistuisin sanomalla, että henkisen väkivallan todeksinäyttäminen voi olla vaikeaa, ja osaltaan se tekee siitä myös erilaista kuin fyysinen väkivalta. Henkinen väkivalta tapahtuu pelkästään tunnetasolla, usein läheisten ihmisten välillä, jolloin sen paljastaminen ja näkeminen vaatii ulkopuoliselta todella paljon tunneälyä ja ymmärrystä vuorovaikutus- ja valtasuhteista. Nimittäin, omasta kokemuksesta tiedän, että se kun ei saa oikeutusta ja tunnustusta omille henkisestä väkivallasta lähtöisin oleville traumoille, on aika kamalaa. Fyysinen väkivalta yhteiskunnassamme jo tuomitaan ja tunnistetaan, henkisen väkivallan monimuotoisuutta taas ei. Lyönnin jäljet voi joskus nähdä, mutta sellaisia vääristyneitä perhesuhteita ei näe yhdessä hetkessä.

    Minua on kohdeltu väärin kohtelemalla minua vanhempana kuin olen, aikuiset ympärilläni eivät ole osanneet säädellä omia tunteitaan ja murheitaan, niinpä ne on vuodatettu minulle sensuroimatta. Minun on pitänyt olla pikkuaikuinen ja järkevä, sellaiset "pahat" tunteet on pitänyt lohkoa pois. Eli aika perinteistä suomalaista kiltiksi kasvattamista. Sekin on traumaattista, kun lapsena ei saa olla lapsi.
  • Osallistuisin sanomalla, että henkisen väkivallan todeksinäyttäminen voi olla vaikeaa, ja osaltaan se tekee siitä myös erilaista kuin fyysinen väkivalta. Henkinen väkivalta tapahtuu pelkästään tunnetasolla, usein läheisten ihmisten välillä, jolloin sen paljastaminen ja näkeminen vaatii ulkopuoliselta todella paljon tunneälyä ja ymmärrystä vuorovaikutus- ja valtasuhteista. Nimittäin, omasta kokemuksesta tiedän, että se kun ei saa oikeutusta ja tunnustusta omille henkisestä väkivallasta lähtöisin oleville traumoille, on aika kamalaa. Fyysinen väkivalta yhteiskunnassamme jo tuomitaan ja tunnistetaan, henkisen väkivallan monimuotoisuutta taas ei. Lyönnin jäljet voi joskus nähdä, mutta sellaisia vääristyneitä perhesuhteita ei näe yhdessä hetkessä.

    Minua on kohdeltu väärin kohtelemalla minua vanhempana kuin olen, aikuiset ympärilläni eivät ole osanneet säädellä omia tunteitaan ja murheitaan, niinpä ne on vuodatettu minulle sensuroimatta. Minun on pitänyt olla pikkuaikuinen ja järkevä, sellaiset "pahat" tunteet on pitänyt lohkoa pois. Eli aika perinteistä suomalaista kiltiksi kasvattamista. Sekin on traumaattista, kun lapsena ei saa olla lapsi.
  • Omalla kohdalla henkistä väkivaltaa useilla eri tavoilla. Varmaan eniten muhun vaikuttanut on hylkääminen. Ei tultu lohduttamaan, kun tuli itku, ei kyselty perään, kun olin poissa. Mut saatettiin jättään kotio ukkosella, kun olin pieni ja pelkäsin paljon.

    Tästä seurauksena on se, että pelkään ihmisten hylkäävän mut. Olin joskus hirveän riippuvainen muiden ihmisten ajatuksista ja toimin niiden mukaan. Pelkään edelleen paljon hylätyksi tulemista.

    Mua moitittiin varsinkin ulkonäköä. Koin pitkään olevani ruma ja lihava mulla oli pakonoimainen tarve pyrkiä olemaan hoikka. Nykyään siedän ulkonäköäni, mutta toivon edelleen olevani hoikempi ja kauniimpi.

    Mua yritettiin hallita ja kontrolloida tosi paljon. Sen takia oon helposti ihmisten kans varuillani toisalta taas saatan sietää asioita joita ei pitäisi :/ Mulla oli fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä oli ja paljon. Sen tekemät traumat on melkein fyysisiä suurempia tai vähintäänkin yhtä voimakkaita.
  • Omalla kohdalla henkistä väkivaltaa useilla eri tavoilla. Varmaan eniten muhun vaikuttanut on hylkääminen. Ei tultu lohduttamaan, kun tuli itku, ei kyselty perään, kun olin poissa. Mut saatettiin jättään kotio ukkosella, kun olin pieni ja pelkäsin paljon.

    Tästä seurauksena on se, että pelkään ihmisten hylkäävän mut. Olin joskus hirveän riippuvainen muiden ihmisten ajatuksista ja toimin niiden mukaan. Pelkään edelleen paljon hylätyksi tulemista.

    Mua moitittiin varsinkin ulkonäköä. Koin pitkään olevani ruma ja lihava mulla oli pakonoimainen tarve pyrkiä olemaan hoikka. Nykyään siedän ulkonäköäni, mutta toivon edelleen olevani hoikempi ja kauniimpi.

    Mua yritettiin hallita ja kontrolloida tosi paljon. Sen takia oon helposti ihmisten kans varuillani toisalta taas saatan sietää asioita joita ei pitäisi :/ Mulla oli fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä oli ja paljon. Sen tekemät traumat on melkein fyysisiä suurempia tai vähintäänkin yhtä voimakkaita.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?