• Ajantaju

    Onko teillä vaikeuksia ajan hahmottamisen kanssa?

    Ajan käsittäminen on minulle nykyään vaikeaa, ja olettaisin sen johtuvan pitkälti dissosiaatiosta. Päivät vierähtävät ohi hujauksessa ilman että teen mitään tai tajuan kellon käyvän; saatan havahtua illansuussa syömään aamiaista, vaikka olisi pitänyt tehdä töitä koko päivä. En välttämättä edes tajua mihin päivät valuvat. Istun tietokoneella tai nojatuolissa ja joskus vain tuijotan eteeni tarkentamatta edes katsetta. (Tätä kirjoittaessani kello on muuten kolme aamuyöllä, ja lounas valmistuu vasta nyt liedellä...)

    Toisinaan jokin äsken tapahtunut asia, kuten keskustelu jonkun ihmisen kanssa, tuntuu tapahtuneen vuosia sitten (vaikka tosiasiassa aikaa olisi kulunut vartti) ja joskus taas kuuden vuoden takaiset asiat palaavat niin kuin aikaa olisi vierähtänyt vain muutama minuutti.

    Tuntuu, että omaelämänkerrallinen muistini alkaa vasta vuodesta 2012. Sitä edeltävä aika tuntuu lähes olevan osa jonkun muun elämää (tai ainakin tällä hetkellä koen niin), asiat ikään kuin tapahtuneen unessa, sumussa tai jossain edellisessä elämässä.

    Kuulostaako kenestäkään tutulta?
    "Sanity is a cozy lie." -Susan Sontag
  • Onko teillä vaikeuksia ajan hahmottamisen kanssa?

    Ajan käsittäminen on minulle nykyään vaikeaa, ja olettaisin sen johtuvan pitkälti dissosiaatiosta. Päivät vierähtävät ohi hujauksessa ilman että teen mitään tai tajuan kellon käyvän; saatan havahtua illansuussa syömään aamiaista, vaikka olisi pitänyt tehdä töitä koko päivä. En välttämättä edes tajua mihin päivät valuvat. Istun tietokoneella tai nojatuolissa ja joskus vain tuijotan eteeni tarkentamatta edes katsetta. (Tätä kirjoittaessani kello on muuten kolme aamuyöllä, ja lounas valmistuu vasta nyt liedellä...)

    Toisinaan jokin äsken tapahtunut asia, kuten keskustelu jonkun ihmisen kanssa, tuntuu tapahtuneen vuosia sitten (vaikka tosiasiassa aikaa olisi kulunut vartti) ja joskus taas kuuden vuoden takaiset asiat palaavat niin kuin aikaa olisi vierähtänyt vain muutama minuutti.

    Tuntuu, että omaelämänkerrallinen muistini alkaa vasta vuodesta 2012. Sitä edeltävä aika tuntuu lähes olevan osa jonkun muun elämää (tai ainakin tällä hetkellä koen niin), asiat ikään kuin tapahtuneen unessa, sumussa tai jossain edellisessä elämässä.

    Kuulostaako kenestäkään tutulta?
    "Sanity is a cozy lie." -Susan Sontag
  • Mulla ei ole itsellä ajantaju-ongelmaa, mutta tunnen kyllä erään vaikeammasta dissosta kärsivän ja hänellä ei aikoinaan todella ollut ajantajua ainakaan tietyissä tilanteissa. Tuntui että 8h saattoi mennä ja hänelle se oli sama kuin parikymmentä minuuttia en tietty tiedä miltä se hänen päänsä sisällä tuntui..
  • Mulla ei ole itsellä ajantaju-ongelmaa, mutta tunnen kyllä erään vaikeammasta dissosta kärsivän ja hänellä ei aikoinaan todella ollut ajantajua ainakaan tietyissä tilanteissa. Tuntui että 8h saattoi mennä ja hänelle se oli sama kuin parikymmentä minuuttia en tietty tiedä miltä se hänen päänsä sisällä tuntui..
  • Minulle käy joskus niin että jos päätän mennä pötköttelemään n 15 min niin havahdun esim että reilu 1 tunti on mennyt vaikka en ole nukkunut. Oma elämä on ollut aika sumuista, en paljon muista mitään arkisia asioita mutta voin muistaa sanantarkasti 3 v takaisen tekstiviestin. Joskus tuntuu että olen ollut esim kylässä vain tunnin ja silti on voinut vierähtää monta tuntia.
  • Minulle käy joskus niin että jos päätän mennä pötköttelemään n 15 min niin havahdun esim että reilu 1 tunti on mennyt vaikka en ole nukkunut. Oma elämä on ollut aika sumuista, en paljon muista mitään arkisia asioita mutta voin muistaa sanantarkasti 3 v takaisen tekstiviestin. Joskus tuntuu että olen ollut esim kylässä vain tunnin ja silti on voinut vierähtää monta tuntia.
  • Mun on vaikeaa hahmottaa aikaa. Varsinkin asioiden järjestäminen; mikä tapahtui tunti sitten, mikä eilen, mikä viikko sitten ja mitä tein kaksi viikkoa sitten. Esimerkki; olen ollut päivällä psykologilla, sen jälkeen mennyt kirjastoon ja poikkean kaupan kautta kotiin. Kun tulen kotiin, menee hetki ja tuntuu kuin olisin koko päivän ollut kotona. Ne päivällä tehdyt asiat tuntuu kaukaisilta, olisivat voineet tapahtua kaksikin viikkoa sitten. Mutta kun kuluu kaksi viikkoa, en enää osaa sanoa mitään päivästäni, koska kaikki aikakäsitteet menevät epäjärjestykseen. Eilisen tapahtumat muistan hämärästi kyllä, mutta aika on uskomattoman hankala juttu hahmottaa.

    Myös sitä tapahtuu, että huomaan yhtäkkiä aikaa kuluneen neljä tuntia enkä ole varma, mitä olen tehnyt sen ajan. Ajan hahmottamisen häiriöt vaikeuttavat arkea huomattavasti. :/
  • Mun on vaikeaa hahmottaa aikaa. Varsinkin asioiden järjestäminen; mikä tapahtui tunti sitten, mikä eilen, mikä viikko sitten ja mitä tein kaksi viikkoa sitten. Esimerkki; olen ollut päivällä psykologilla, sen jälkeen mennyt kirjastoon ja poikkean kaupan kautta kotiin. Kun tulen kotiin, menee hetki ja tuntuu kuin olisin koko päivän ollut kotona. Ne päivällä tehdyt asiat tuntuu kaukaisilta, olisivat voineet tapahtua kaksikin viikkoa sitten. Mutta kun kuluu kaksi viikkoa, en enää osaa sanoa mitään päivästäni, koska kaikki aikakäsitteet menevät epäjärjestykseen. Eilisen tapahtumat muistan hämärästi kyllä, mutta aika on uskomattoman hankala juttu hahmottaa.

    Myös sitä tapahtuu, että huomaan yhtäkkiä aikaa kuluneen neljä tuntia enkä ole varma, mitä olen tehnyt sen ajan. Ajan hahmottamisen häiriöt vaikeuttavat arkea huomattavasti. :/
  • Quote Originally Posted by riippis View Post
    Mun on vaikeaa hahmottaa aikaa. Varsinkin asioiden järjestäminen; mikä tapahtui tunti sitten, mikä eilen, mikä viikko sitten ja mitä tein kaksi viikkoa sitten. Esimerkki; olen ollut päivällä psykologilla, sen jälkeen mennyt kirjastoon ja poikkean kaupan kautta kotiin. Kun tulen kotiin, menee hetki ja tuntuu kuin olisin koko päivän ollut kotona. Ne päivällä tehdyt asiat tuntuu kaukaisilta, olisivat voineet tapahtua kaksikin viikkoa sitten. Mutta kun kuluu kaksi viikkoa, en enää osaa sanoa mitään päivästäni, koska kaikki aikakäsitteet menevät epäjärjestykseen. Eilisen tapahtumat muistan hämärästi kyllä, mutta aika on uskomattoman hankala juttu hahmottaa.

    Myös sitä tapahtuu, että huomaan yhtäkkiä aikaa kuluneen neljä tuntia enkä ole varma, mitä olen tehnyt sen ajan. Ajan hahmottamisen häiriöt vaikeuttavat arkea huomattavasti. :/
    Jep juurikin näin... Jos terapia on aamulla niin illalla usein kysykin mieheltä että mikä päivä se terapia mulla oli... Päivät tai viikot voi mennä ihan ohi joskus ja juurikin tuo että aikakäsitteet menevät epäjärjestykseen...
    Saatan kirjottaa illalla monta lappua jossa koitan selventää itelleni esimerkiski seuraavan päivän ohjelmaa mutta asia ei vaan useimmiten siltikään hahmotu...

    Ja todellakin häiritsee kyllä jokapäivästä elämää ://...
  • Quote Originally Posted by riippis View Post
    Mun on vaikeaa hahmottaa aikaa. Varsinkin asioiden järjestäminen; mikä tapahtui tunti sitten, mikä eilen, mikä viikko sitten ja mitä tein kaksi viikkoa sitten. Esimerkki; olen ollut päivällä psykologilla, sen jälkeen mennyt kirjastoon ja poikkean kaupan kautta kotiin. Kun tulen kotiin, menee hetki ja tuntuu kuin olisin koko päivän ollut kotona. Ne päivällä tehdyt asiat tuntuu kaukaisilta, olisivat voineet tapahtua kaksikin viikkoa sitten. Mutta kun kuluu kaksi viikkoa, en enää osaa sanoa mitään päivästäni, koska kaikki aikakäsitteet menevät epäjärjestykseen. Eilisen tapahtumat muistan hämärästi kyllä, mutta aika on uskomattoman hankala juttu hahmottaa.

    Myös sitä tapahtuu, että huomaan yhtäkkiä aikaa kuluneen neljä tuntia enkä ole varma, mitä olen tehnyt sen ajan. Ajan hahmottamisen häiriöt vaikeuttavat arkea huomattavasti. :/
    Jep juurikin näin... Jos terapia on aamulla niin illalla usein kysykin mieheltä että mikä päivä se terapia mulla oli... Päivät tai viikot voi mennä ihan ohi joskus ja juurikin tuo että aikakäsitteet menevät epäjärjestykseen...
    Saatan kirjottaa illalla monta lappua jossa koitan selventää itelleni esimerkiski seuraavan päivän ohjelmaa mutta asia ei vaan useimmiten siltikään hahmotu...

    Ja todellakin häiritsee kyllä jokapäivästä elämää ://...
  • Kuulostaa todella tutulta.

    Toisinaan ajan hahmottaminen on helpompaa ja esim sairaalajakson aikana rutiininomaiset asiat helpottivat hahmottamista.
    Omillaan ajan hahmottaminen on vaikeaa. Kännykässä piippaavat muistutukset joka asiasta, sillä en itse kykene asioita muistamaan.
    Myöhästelen jatkuvasti ja hävettää joten mieluusti en edes tapaa ihmisiä tämän ongelman takia.
    Laskujen maksuissa myös ongelmia, en hahmota eräpäiviä, ne hujahtavat ohi hetkessä (pelkään muuten myös avata postia tai vastata puhelimeen useimmiten).

    Toisinaan traumaattinen oireilu haittaa erilaisia arkisia tilanteita ajantajunnan kanssa, saatan esim laittaa ruokaa ihan tässä ja nyt mutta sitten yhtäkkiä luulenkin vuoden olevan vaikka 2013. Viikot ja päivät vain häviävät samoin tunnit ja minuutit. Bussiaikataulut ovat vaikeita enkä oikein kykene suunnittelemaan arkea. Yön ja päivän välillä ei ole toisinaan mitään eroa. Ihan kuin eläisi päiviä putkeen ilman taukoa. Nukkumisrutiinit ei toimi yhtään tämän ajantajunnan häviämisen seurauksena.
    Psykologi on aina samaan aikaan ja saman päivänä, koska muuten en sitä muista. Kerran vaihdettiin päivää ja minä olin tottuneena juuri sitten sinä ns vanhana päivänä siellä...

    Välillä ihmettelen itse mihin kaikki aika häviää.

    Itselläni itseni lisäksi 6 persoonaa, jotka tietysti syövät aikaa ja aiheuttavat amnesiaa, etten edes muista mitä olen tehnyt viimeiset kuusi tuntia esimerkiksi.
  • Kuulostaa todella tutulta.

    Toisinaan ajan hahmottaminen on helpompaa ja esim sairaalajakson aikana rutiininomaiset asiat helpottivat hahmottamista.
    Omillaan ajan hahmottaminen on vaikeaa. Kännykässä piippaavat muistutukset joka asiasta, sillä en itse kykene asioita muistamaan.
    Myöhästelen jatkuvasti ja hävettää joten mieluusti en edes tapaa ihmisiä tämän ongelman takia.
    Laskujen maksuissa myös ongelmia, en hahmota eräpäiviä, ne hujahtavat ohi hetkessä (pelkään muuten myös avata postia tai vastata puhelimeen useimmiten).

    Toisinaan traumaattinen oireilu haittaa erilaisia arkisia tilanteita ajantajunnan kanssa, saatan esim laittaa ruokaa ihan tässä ja nyt mutta sitten yhtäkkiä luulenkin vuoden olevan vaikka 2013. Viikot ja päivät vain häviävät samoin tunnit ja minuutit. Bussiaikataulut ovat vaikeita enkä oikein kykene suunnittelemaan arkea. Yön ja päivän välillä ei ole toisinaan mitään eroa. Ihan kuin eläisi päiviä putkeen ilman taukoa. Nukkumisrutiinit ei toimi yhtään tämän ajantajunnan häviämisen seurauksena.
    Psykologi on aina samaan aikaan ja saman päivänä, koska muuten en sitä muista. Kerran vaihdettiin päivää ja minä olin tottuneena juuri sitten sinä ns vanhana päivänä siellä...

    Välillä ihmettelen itse mihin kaikki aika häviää.

    Itselläni itseni lisäksi 6 persoonaa, jotka tietysti syövät aikaa ja aiheuttavat amnesiaa, etten edes muista mitä olen tehnyt viimeiset kuusi tuntia esimerkiksi.
  • Miten helpottavaa kuulla etten ole yksin! Olen tottunut siihen, ettei ihmisillä ole aavistustakaan mitä tarkoitan ajantajun kadottamisella.
  • Miten helpottavaa kuulla etten ole yksin! Olen tottunut siihen, ettei ihmisillä ole aavistustakaan mitä tarkoitan ajantajun kadottamisella.
  • Mulla on loistava psykologi, jonka kanssa ollaan mietitty juurikin viikon hahmottamisen ongelmaa ja muistamisen vaikeutta. Nyt oon tehnyt itselleni (taas) löyhän viikko-ohjelman, jossa on hoitokäyntien lisäksi liikuntapäivä, pyykkipäivä, käsityöpäivä, kirjoittamispäivä ja erikseen vielä rentoutumis/oivaltamis-päivä. Haasteena tuntuu olevan ohjelman noudattaminen ja juurikin siksi yritin nyt laittaa sinne vain yhden asian per päivä ja valita senkin niin, että se on helppo toteuttaa. Mä nyt toivon, että tämä ohjelma auttaisi laittamaan asioita aikajanalle. Mä tein myös kalenterin, johon pitäisi aina päivän lopuksi kirjoittaa lyhyesti, mitä olen päivän aikana tehnyt. Noiden lisäksi täytän kahdesti päivässä oirepäiväkirjaa, mikä tuntuu hieman auttavan päivän hahmottamista.

    Itselläni ei ole ongelmia bussiaikataulujen kanssa enkä yleensä myöhästy tapaamisilta, koska muutun levottomaksi yleensä jo monia tunteja ennen lähtöä enkä pysty muuta kuin hermostuneena kulkemaan ympäriinsä ja miettimään, että toivottavasti en myöhästy. En pysty rentoutumaan, jos on tiedossa johonkin lähtemistä tai vastaavasti, jos joku tulee kylään. Musta tulee hirveän levoton enkä pysty keskittymään mihinkään, koska kyttään vaan kelloa koko ajan.

    Mä hukkasin tuossa yksi päivä (en yllättäen osaa sanoa viikonpäivää..) kolme tuntia johonkin. Mä tein yhtä tehtävää, mutta siihen ei voinut mennä kolmea tuntia!! En siis tiedä, mitä olen tuona aikana tehnyt. Usein illallakin tulee se inhottava tunne, ettei tiedä, mitä on päivän aikana tehnyt, koska ei pysty muistamaan kunnolla/ollenkaan. Se on tosi hämäävää.

    Mä olen hirveän huono aikatauluttamisen kanssa, mutta oon pohtinut, että jonkinlainen päiväohjelman runko voisi auttaa päivän hahmottamiseen. Ihan löyhä aluksi ja vaikka ruokailuilla, kotitöillä, urheilulla, harrastuksilla yms. vähän rytmittäisi päivää. Nyt mulla koirat rytmittää päiviä kyllä kivasti ja se auttaakin usein hahmottamaan päivän rakennetta. Olis ehkä selkeämpää, jos olis jonkinlaiset rutiinit, että siihen ja siihen aikaan tekis sitä ja tätä. Mutta oon niin surkea kyllä toteuttamaan mitään aikatauluja, etten välttämättä kyllä saisi tuollaista juttua toimimaan omalla kohdallani ainakaan vielä. :/
  • Mulla on loistava psykologi, jonka kanssa ollaan mietitty juurikin viikon hahmottamisen ongelmaa ja muistamisen vaikeutta. Nyt oon tehnyt itselleni (taas) löyhän viikko-ohjelman, jossa on hoitokäyntien lisäksi liikuntapäivä, pyykkipäivä, käsityöpäivä, kirjoittamispäivä ja erikseen vielä rentoutumis/oivaltamis-päivä. Haasteena tuntuu olevan ohjelman noudattaminen ja juurikin siksi yritin nyt laittaa sinne vain yhden asian per päivä ja valita senkin niin, että se on helppo toteuttaa. Mä nyt toivon, että tämä ohjelma auttaisi laittamaan asioita aikajanalle. Mä tein myös kalenterin, johon pitäisi aina päivän lopuksi kirjoittaa lyhyesti, mitä olen päivän aikana tehnyt. Noiden lisäksi täytän kahdesti päivässä oirepäiväkirjaa, mikä tuntuu hieman auttavan päivän hahmottamista.

    Itselläni ei ole ongelmia bussiaikataulujen kanssa enkä yleensä myöhästy tapaamisilta, koska muutun levottomaksi yleensä jo monia tunteja ennen lähtöä enkä pysty muuta kuin hermostuneena kulkemaan ympäriinsä ja miettimään, että toivottavasti en myöhästy. En pysty rentoutumaan, jos on tiedossa johonkin lähtemistä tai vastaavasti, jos joku tulee kylään. Musta tulee hirveän levoton enkä pysty keskittymään mihinkään, koska kyttään vaan kelloa koko ajan.

    Mä hukkasin tuossa yksi päivä (en yllättäen osaa sanoa viikonpäivää..) kolme tuntia johonkin. Mä tein yhtä tehtävää, mutta siihen ei voinut mennä kolmea tuntia!! En siis tiedä, mitä olen tuona aikana tehnyt. Usein illallakin tulee se inhottava tunne, ettei tiedä, mitä on päivän aikana tehnyt, koska ei pysty muistamaan kunnolla/ollenkaan. Se on tosi hämäävää.

    Mä olen hirveän huono aikatauluttamisen kanssa, mutta oon pohtinut, että jonkinlainen päiväohjelman runko voisi auttaa päivän hahmottamiseen. Ihan löyhä aluksi ja vaikka ruokailuilla, kotitöillä, urheilulla, harrastuksilla yms. vähän rytmittäisi päivää. Nyt mulla koirat rytmittää päiviä kyllä kivasti ja se auttaakin usein hahmottamaan päivän rakennetta. Olis ehkä selkeämpää, jos olis jonkinlaiset rutiinit, että siihen ja siihen aikaan tekis sitä ja tätä. Mutta oon niin surkea kyllä toteuttamaan mitään aikatauluja, etten välttämättä kyllä saisi tuollaista juttua toimimaan omalla kohdallani ainakaan vielä. :/
  • Mulla on ihan samanlaiset tunnelmat. Kaksi viikkoa voi mennä ihan huomaamatta. Nykyään pystyn kyllä menemään sovittuun tapaamiseen ja ehtimään paikalle, mutta niitä ei saa olla montaa per päivä eikä ne saa olla erittäin epämiellyttäviä, koska sitten en vain pysty pakottamaan itseäni liikkeelle. Joskus tällainen aikataulupäivä väsyttää ihan hirveästi ja nukun kahden tunnin päiväunet suunnattomasta rasituksesta, joka aiheutuu ulkomaailman kanssa samantahtisuuteen pakottamisesta/asettumisesta.

    Minulla on myös omassa historiassa vuosia, joista en muista yhtään mitään tai en tapahtumien järjestystä tai en sitä minkälainen ihminen olin... silloin kun olin vielä terve.
  • Mulla on ihan samanlaiset tunnelmat. Kaksi viikkoa voi mennä ihan huomaamatta. Nykyään pystyn kyllä menemään sovittuun tapaamiseen ja ehtimään paikalle, mutta niitä ei saa olla montaa per päivä eikä ne saa olla erittäin epämiellyttäviä, koska sitten en vain pysty pakottamaan itseäni liikkeelle. Joskus tällainen aikataulupäivä väsyttää ihan hirveästi ja nukun kahden tunnin päiväunet suunnattomasta rasituksesta, joka aiheutuu ulkomaailman kanssa samantahtisuuteen pakottamisesta/asettumisesta.

    Minulla on myös omassa historiassa vuosia, joista en muista yhtään mitään tai en tapahtumien järjestystä tai en sitä minkälainen ihminen olin... silloin kun olin vielä terve.
  • Omat muistoni menneisyydestä ovat hyvin repaleisia ja hajanaisia. Oikeastaan muistot koostuvat enemmänkin siitä, että olen nähnyt valokuvan tai joku on kertonut minulle, että olen ollut jossain paikassa. Suurin yllätys oli muutama vuosi sitten, kun olin vielä yhdessä avopuolisoni kanssa. Hän sattui mainitsemaan terapian jossa kävin suhteemme alussa. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, että olen edes terapiassa käynyt. Ei minkäänlaista muistoa tuosta asiasta, mutta ilmeisesti se on ollut hyvä terapiasuhde, kun avopuoliso sanoi, että vein viimeiselle käynnille kukkasia.
  • Omat muistoni menneisyydestä ovat hyvin repaleisia ja hajanaisia. Oikeastaan muistot koostuvat enemmänkin siitä, että olen nähnyt valokuvan tai joku on kertonut minulle, että olen ollut jossain paikassa. Suurin yllätys oli muutama vuosi sitten, kun olin vielä yhdessä avopuolisoni kanssa. Hän sattui mainitsemaan terapian jossa kävin suhteemme alussa. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, että olen edes terapiassa käynyt. Ei minkäänlaista muistoa tuosta asiasta, mutta ilmeisesti se on ollut hyvä terapiasuhde, kun avopuoliso sanoi, että vein viimeiselle käynnille kukkasia.
  • Takana juuri neljän päivän loma töistä. En tajua, miten nuo päivät "hurahtivat ohi". Vaikea uskoa, että niitä oli peräti neljä...ajantajuni katoaa varsinkin yksinollessa. Tavallaan helpottavaa (mutta samalla harmillista) kuulla, että samansuuntaistesi käy muillekin. Toivottavasti kesälomalla riittää päiviä ihan elettäväksikin
  • Takana juuri neljän päivän loma töistä. En tajua, miten nuo päivät "hurahtivat ohi". Vaikea uskoa, että niitä oli peräti neljä...ajantajuni katoaa varsinkin yksinollessa. Tavallaan helpottavaa (mutta samalla harmillista) kuulla, että samansuuntaistesi käy muillekin. Toivottavasti kesälomalla riittää päiviä ihan elettäväksikin
  • Joo, mullakin on ajantaju vähän erikoinen. Ei tosin ihan vastaavaa ole, mitä ketjun aloittajalla.

    Välillä tuntuu, että asia, jotka tapahtui eilen, tapahtui monta viikkoa sitten.
    Välillä tuntuu, että päivä vaihtuu päivän sisällä "toiseksi".
    Välillä tuntuu, että ikäänkuin pieniä paloja ajasta "leikattaisiin pois" .
    Sitten on sitä perus-settiä, että on vaikea mieltää olevansa todella tämän ikäinen mitä on jne.

    Muistan kuitenkin yleensä melko hyvin, mitä olen tehnyt päivän aikana jne.
  • Joo, mullakin on ajantaju vähän erikoinen. Ei tosin ihan vastaavaa ole, mitä ketjun aloittajalla.

    Välillä tuntuu, että asia, jotka tapahtui eilen, tapahtui monta viikkoa sitten.
    Välillä tuntuu, että päivä vaihtuu päivän sisällä "toiseksi".
    Välillä tuntuu, että ikäänkuin pieniä paloja ajasta "leikattaisiin pois" .
    Sitten on sitä perus-settiä, että on vaikea mieltää olevansa todella tämän ikäinen mitä on jne.

    Muistan kuitenkin yleensä melko hyvin, mitä olen tehnyt päivän aikana jne.
  • Quote Originally Posted by riippis View Post
    Mulla on loistava psykologi, jonka kanssa ollaan mietitty juurikin viikon hahmottamisen ongelmaa ja muistamisen vaikeutta. Nyt oon tehnyt itselleni (taas) löyhän viikko-ohjelman, jossa on hoitokäyntien lisäksi liikuntapäivä, pyykkipäivä, käsityöpäivä, kirjoittamispäivä ja erikseen vielä rentoutumis/oivaltamis-päivä.
    Kuulostaa hyvältä! Mä teen lukujärjestyksiä, ilman niitä en saa mitään tehtyä, tai sitten vain yksi osa jyllää, mutta niissä on ehkä sittenkin liikaa aina yhdelle päivälle. On vaikea hyväksyä sitä, miten vähän jaksaa tehdä. Täytyy yrittää tota sun mallia!

    Hirveen rankkoja ajantajunheilahduksia on kyllä teillä. Mulla ei taida olla ihan sellasta pahinta sorttia. Voimia ja kokeilkaa tosiaan sellasta lukujärjestystä, että jokainen osa saa vuorollaan tehdä jonain päivänä tietyn ajan jotain, mitä haluaa järkevissä rajoissa.
  • Quote Originally Posted by riippis View Post
    Mulla on loistava psykologi, jonka kanssa ollaan mietitty juurikin viikon hahmottamisen ongelmaa ja muistamisen vaikeutta. Nyt oon tehnyt itselleni (taas) löyhän viikko-ohjelman, jossa on hoitokäyntien lisäksi liikuntapäivä, pyykkipäivä, käsityöpäivä, kirjoittamispäivä ja erikseen vielä rentoutumis/oivaltamis-päivä.
    Kuulostaa hyvältä! Mä teen lukujärjestyksiä, ilman niitä en saa mitään tehtyä, tai sitten vain yksi osa jyllää, mutta niissä on ehkä sittenkin liikaa aina yhdelle päivälle. On vaikea hyväksyä sitä, miten vähän jaksaa tehdä. Täytyy yrittää tota sun mallia!

    Hirveen rankkoja ajantajunheilahduksia on kyllä teillä. Mulla ei taida olla ihan sellasta pahinta sorttia. Voimia ja kokeilkaa tosiaan sellasta lukujärjestystä, että jokainen osa saa vuorollaan tehdä jonain päivänä tietyn ajan jotain, mitä haluaa järkevissä rajoissa.
  • Kyllä. Ajan ja tapahtumien järjestyksen hahmottaminen olisikin todella hankalaa ilman päiväkirjan pitämistä. Olen kirjoittanut päiväkirjaa useita vuosia päivittäin, ja siitä on muodostunut pakollinen rutiini. Tuntuu turvalliselta saada kaikki tapahtumat johonkin "talteen" aikajärjestyksessä, ja päiväkirjoista voin myöhemmin tarkistella, mitä tapahtui ja milloin.
  • Kyllä. Ajan ja tapahtumien järjestyksen hahmottaminen olisikin todella hankalaa ilman päiväkirjan pitämistä. Olen kirjoittanut päiväkirjaa useita vuosia päivittäin, ja siitä on muodostunut pakollinen rutiini. Tuntuu turvalliselta saada kaikki tapahtumat johonkin "talteen" aikajärjestyksessä, ja päiväkirjoista voin myöhemmin tarkistella, mitä tapahtui ja milloin.
  • Minulla on aina ollut vähintään kalenteri käytössä ja yleensä päiväkirjakin, sen kautta on ollut helpompi hahmottaa aikaa. Minulla eripuolet suhtautuu aikaan erilailla. Pienille on vaikeinta hahmottaa ajan jatkumoa kun on vaan juuri nyt ja tässä. Muistamisen apuna päikky on ollut ehdoton. Minulla kirjoitustyylistäkin (käsin) näkyi kun osat vaihtui ja sitäkautta jälkikäteen olen saanut kiinni eri "puolten" kokemuksista, kun muisti ei oikein aina tahdo toimia normaalisti.
    En ole kummallinen tai outo olen vain monipuolinen! :P
  • Minulla on aina ollut vähintään kalenteri käytössä ja yleensä päiväkirjakin, sen kautta on ollut helpompi hahmottaa aikaa. Minulla eripuolet suhtautuu aikaan erilailla. Pienille on vaikeinta hahmottaa ajan jatkumoa kun on vaan juuri nyt ja tässä. Muistamisen apuna päikky on ollut ehdoton. Minulla kirjoitustyylistäkin (käsin) näkyi kun osat vaihtui ja sitäkautta jälkikäteen olen saanut kiinni eri "puolten" kokemuksista, kun muisti ei oikein aina tahdo toimia normaalisti.
    En ole kummallinen tai outo olen vain monipuolinen! :P
  • Aika.
    Todellisuus.
    Pelkkää ahdistusta ovat.
  • Aika.
    Todellisuus.
    Pelkkää ahdistusta ovat.
  • Mäkin oon kirjoitellu päiväkirjaa viime syksystä. Tuo turvaa. Nykyään sähköpostilla ja lähettelen terapeutillekin, joka sitten lueskelee joko ennen tai käynnin alkuun ja sieltä sitten päästään monesti asioihin joita en muuten muistaisi. Kirjoittelen jonkun kerran päivässä ja aloitan aina kellon ajalla (lähin tunti).
  • Mäkin oon kirjoitellu päiväkirjaa viime syksystä. Tuo turvaa. Nykyään sähköpostilla ja lähettelen terapeutillekin, joka sitten lueskelee joko ennen tai käynnin alkuun ja sieltä sitten päästään monesti asioihin joita en muuten muistaisi. Kirjoittelen jonkun kerran päivässä ja aloitan aina kellon ajalla (lähin tunti).

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä näistä väreistä kuvaa ruohoa: vihreä, punainen vai liila?