• Insestiäitien tyttäret

    Kaunis kiitos tämän foorumin luonnista ja ylläpidosta!

    Toivottavasti osaan lähettää tämän viestin teknisesti oikein, sillä keskittymiskykyni on taas mitä on, eli toivoakseni tästä muodostuu uusi viestiketju meille äärimmäisen sadististen insestiäitien lapsena vaikeasti vammauttamille tyttärille, joiden KELA-kortin takapuolella lukee YE 112, ja joita hyljeksitään, alistetaan ja paheksutaan Suomessa, koska olemme syvien kidutustraumojemme takia moniongelmaisia, mutta insestiäitimme ovat kunniallisia ja kunnioitettuja Suomen kansalaisia. Toivon, että tässä viestiketjussa insestiäitien lapsena monitasoisesti ruhjomat tyttäret kirjoittavat omista kokemuksistaan, ajatuksistaan ja tuntemuksistaan. Täällä virtuaalitodellisuudessa minulta on usein kysytty, että miksi en perusta omaa blogia, ja ko. blogi-kysymys kuvastaa hyvin sitä asennetta, jolla live-elämässänikin minuun suhtaudutaan: ”Älä tule tänne, vaan mene jonnekin muualle, Insestiäidin tytär.”

    Olen käsitellyt näitä kidutustraumojani jo vuosia 24 h/vrk, ja olen jo pitkällä siihen nähden, mistä olen lähtenyt tälle raskaalle toipumisen Tielle. Minun tärkein viesti kaikille on, että ihannetilanne on sellainen, että ihmiset ja yhteisöt tiedostavat, että

    A) on olemassa äärimmäisen väkivaltaisia insestiäitejä, jotka vaurioittavat lapsiaan syvästi, vaikeasti, tuskallisesti ja monitasoisesti, ja jotka syyttävät kaupan päälliseksi lapsiaan omista hirmuteoistaan,

    ja

    B) että ainoa keino puuttua äärimmäisen sadististen insestiäitien tekoihin on se, että yhteisö insestiäiti-insestilapsen ympärillä tiedostaa äärimmäisen sadististen insestiäitien olemassaolon, ja että yhteisö pitää huolen siitä, että yhdenkään lapsen ei tarvitse kärsiä koko elämäänsä äärimmäisen sadistisen insestiäidin hirmutekojen takia, mikä käytännössä ainakin minun tapauksessani olisi tarkoittanut huostaanottoa heti syntymän jälkeen.

    Netissä on Esko Varilon ja Leena Linnan Lääketieteelliseen Aikakauskirja Duodecimiin vuonna 1992 kirjoittama artikkeli 'Insesti ja yhteisö', joka kuvaa loistavasti sitä, kuinka yhteisö ei halua huomata ja huomioida meitä insestilapsia. Ihmiset ja yhteisö minun ympärilläni on huomannut ja huomioinut minut minuna, mutta siihen meni paaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaljon aikaa, ja jostain syystä minä selvisin siitä ajasta jopa hengissä, mutta senkin jälkeen kidutustraumojeni hoito on vaatinut minulta - - - kaiken: elämäni on ollut yhtä selviytymistä selviytymisen jälkeen. Sue Gerhardt'n kirjasta ´'Rakkaus ratkaisee, Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehittymiselle' voi lukea, että miksi me äärimmäisen sadististen insestiäitien insestilapset olemme moniongelmaisia.
  • Kaunis kiitos tämän foorumin luonnista ja ylläpidosta!

    Toivottavasti osaan lähettää tämän viestin teknisesti oikein, sillä keskittymiskykyni on taas mitä on, eli toivoakseni tästä muodostuu uusi viestiketju meille äärimmäisen sadististen insestiäitien lapsena vaikeasti vammauttamille tyttärille, joiden KELA-kortin takapuolella lukee YE 112, ja joita hyljeksitään, alistetaan ja paheksutaan Suomessa, koska olemme syvien kidutustraumojemme takia moniongelmaisia, mutta insestiäitimme ovat kunniallisia ja kunnioitettuja Suomen kansalaisia. Toivon, että tässä viestiketjussa insestiäitien lapsena monitasoisesti ruhjomat tyttäret kirjoittavat omista kokemuksistaan, ajatuksistaan ja tuntemuksistaan. Täällä virtuaalitodellisuudessa minulta on usein kysytty, että miksi en perusta omaa blogia, ja ko. blogi-kysymys kuvastaa hyvin sitä asennetta, jolla live-elämässänikin minuun suhtaudutaan: ”Älä tule tänne, vaan mene jonnekin muualle, Insestiäidin tytär.”

    Olen käsitellyt näitä kidutustraumojani jo vuosia 24 h/vrk, ja olen jo pitkällä siihen nähden, mistä olen lähtenyt tälle raskaalle toipumisen Tielle. Minun tärkein viesti kaikille on, että ihannetilanne on sellainen, että ihmiset ja yhteisöt tiedostavat, että

    A) on olemassa äärimmäisen väkivaltaisia insestiäitejä, jotka vaurioittavat lapsiaan syvästi, vaikeasti, tuskallisesti ja monitasoisesti, ja jotka syyttävät kaupan päälliseksi lapsiaan omista hirmuteoistaan,

    ja

    B) että ainoa keino puuttua äärimmäisen sadististen insestiäitien tekoihin on se, että yhteisö insestiäiti-insestilapsen ympärillä tiedostaa äärimmäisen sadististen insestiäitien olemassaolon, ja että yhteisö pitää huolen siitä, että yhdenkään lapsen ei tarvitse kärsiä koko elämäänsä äärimmäisen sadistisen insestiäidin hirmutekojen takia, mikä käytännössä ainakin minun tapauksessani olisi tarkoittanut huostaanottoa heti syntymän jälkeen.

    Netissä on Esko Varilon ja Leena Linnan Lääketieteelliseen Aikakauskirja Duodecimiin vuonna 1992 kirjoittama artikkeli 'Insesti ja yhteisö', joka kuvaa loistavasti sitä, kuinka yhteisö ei halua huomata ja huomioida meitä insestilapsia. Ihmiset ja yhteisö minun ympärilläni on huomannut ja huomioinut minut minuna, mutta siihen meni paaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaljon aikaa, ja jostain syystä minä selvisin siitä ajasta jopa hengissä, mutta senkin jälkeen kidutustraumojeni hoito on vaatinut minulta - - - kaiken: elämäni on ollut yhtä selviytymistä selviytymisen jälkeen. Sue Gerhardt'n kirjasta ´'Rakkaus ratkaisee, Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehittymiselle' voi lukea, että miksi me äärimmäisen sadististen insestiäitien insestilapset olemme moniongelmaisia.
  • Olen vilpittömän pahoillani puolestasi ja oikein paljon voimia sinulle!!!
  • Hei taas kaikki etenkin syntymästä asti kiduttajaäitinsä sekä suomalaisen yhteiskunnan erinäisten yhteisöjen äärimmäisen syvästi, kivuliaasti, vaikeasti ja tuskallisesti kiduttamat aikuiset, sekä kaikki lapset, joita heidän kiduttajaäitinsä sekä suomalainen yhteiskunta erinäisine yhteisöineen tällä hetkellä kiduttaa äärimmäisen syvästi, kivuliaasti, vaikeasti ja tuskallisesti!

    Kiitos tuesta Tuikku, sekä te kaikki muut, jotka olette kirjoittaneet tälle Trauma- ja dissosiaation nettisivuston nettifoorumille! Olen käynyt lukemassa kirjoituksianne täällä viime kuukausina usein, ja vaikka olisin halunnut kirjoittaa tänne lähes yhtä usein, niin en ole mitenkään jaksanut kirjoittaa, koska näiden äärimmäisen syvien, äärimmäisen tuskallisten, äärimmäisen kivuliaiden ja äärimmäisen vaikeiden kiduttajaäitini aiheuttamien kidutustraumojeni ympärivuorokautinen hoitaminen on vienyt taas jälleen kerran kaikki voimani, kaiken aikani sekä kaiken energiani – paitsi että viime kuukausina olen kyennyt tekemään joitakin minulle sisäisesti äärimmäisen suuria harppauksia ns. tavalliseen elämään, mutta että nekin ulkoisesti pikkiriikkiset, mutta siis minulle sisäisesti äärimmäisen valtavat harppaukseni ovat vaatineet minulta äärimmäisiä ponnistuksia.

    Haluan painottaa ja alleviivata taas jälleen kerran, että kun biologinen kiduttajaäiti kiduttaa lastansa vauvasta asti näin äärimmäisen raa´asti kuin mitä minun kiduttajaäitini minua kidutti suomalaisen yhteiskunnan ja varsinkin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suojellessa, varjellessa ja kunnioittaessa kiduttajaäitiäni sekä hänen lastensakidutusoikeuksiaan, niin ensinnäkin on ihme, että yleensäkin olen hengissä, sekä toisekseen näistä kidutustraumoista selviämiseen äärimmäisen kammottavine, äärimmäisen kivuliaine ja äärimmäisen raskaine ammattitaitoisine hoitoineen on mennyt koko elämäni – toistan: koko elämäni. Veljeni sen sijaan musertui ja teki itsemurhan, mikä on tavallista meille koko lapsuutemme ajan äärimmäisen sadistisesti kidutetuille.

    Koska olen siis jostain syystä selviytynyt hengissä kertomaan tällekin nettifoorumille äärimmäisen sadistisen biologisen kiduttajaäitini nyrkistä sekä suomalaisesta biologisia kiduttajaäitejä suojelevasta, varjelevasta ja kunnioittavasta yhteiskunnasta, niin haluan kertoa myös siitä, kun menin tänään 13.4. 2015 juttelemaan kotikuntani kokoomuksen vaaliteltalle, koska käsittääkseni kokoomus ajaa kaikkein vähiten kaikista puolueista meidän äärimmäisen sadististen kiduttajaäitien nyrkkien alla elävien lasten asioita. Tietenkin ensisijainen tarkoitukseni kokoomuksen vaaliteltalla oli kertoa minun äärimmäisen raskaasta ja kammottavasta elämästä sekä tämänhetkisistä ongelmistani - - - joita on aina runsaasti - - - mutta että toinen tarkoitukseni oli meidän biologisten kiduttajaäitien äärimmäisen sadistisesti kiduttamien lasten asioiden ja yleensäkin meidän äärimmäisen sadistisesti Suomessa kidutettujen lasten äärimmäisen tukalan yhteiskunnallisen aseman julkituominen poliitikoille, joiden käsissä elämämme, ja mahdollisesti ihmisarvoinen sellainen, on. Haluan ilmituoda erään maneerin, jonka teki minulle myös pari vuotta sitten eräs SDP:n silloinen poliittinen toimija eräässä tilaisuudessa, jossa menin keskustelemaan hänen kanssaan tästä samasta asiasta, eli meidän Suomessa lapsena kidutettujen ja tällä hetkellä Suomessa äärimmäisen sadistisesti kidutettavana olevien lasten äärimmäisen tukalasta ja heikosta yhteiskunnallisesta asemasta Suomessa: keskustelumme lopuksi sekä SDP:n että kokoomuksen tämänhetken eduskuntavaaliehdokas laittoi oikean kätensä oikean olkapääni päälle. Seuraavan kerran, kun menen keskustelemaan jonkun poliitikon kanssa minusta ja meistä äärimmäisen sadistisesti Suomessa kiduttajaäitiemme kiduttamista lapsista, niin aion sanoa ensimmäiseksi, että en halua, että laitat kättäsi olkapäälleni, vaan haluan mm. terveellistä ruokaa, ammattitaitoista terveydenhoitoa sekä ihmisarvoisen ja onnellisen elämän. Sen jälkeen kysyn, että sopiiko, että tällä kertaa minä laitan keskustelumme lopuksi oikean käteni sinun oikealle olkapäällesi - jos minä haluan. Sitä paitsi: kun kiduttajaäitini ojensi oikean kätensä kohti minua ollessani lapsi, niin yleensä se tarkoitti esimerkiksi rajua tukkapöllyä, hiuksista repimistä nurkkaan häpeämään tai nyrkillä päähän iskua, ja bonuksena oli lisäksi useimmiten kiduttajaäitini raivokohtaus.

    Vaikka minulta puuttuu tälläkin hetkellä vaikka mitä, joista kerroin tänään myös kokoomuksen eduskuntavaaliteltalla kokoomuslaiselle kansanedustajaehdokkaallekin, niin maksoin tämän kuukauden heiveröisistä tuloistani vertaistukea meille itsemurhan tehneiden läheisille tarjoavan Surunauhan vuosimaksun tälle vuodelle 2015, joka on 15 euroa, koska Surunauha tekee minulle äärimmäisen tärkeää työtä: Surunauha on minun ´puolueeni´. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Jumala ei ole minun puolellani millään tavoin, mutta silti minut liitettiin vauvana Suomen evankelis-luterilaisen kirkkoon eli 'ev.-lut. puolueeseen': olen ottanut selvää ko. puolueesta, että onko mahdollista saada takaisin kaikki ne kirkollisverot, jotka olen heille maksanut, johon eräs ko. puolueen supliikkityöntekijä vastasi minulle: ”Kiduttajaäitien eli sinunkin ikävässä tapauksessasi on kysymys pahan ongelmasta, eikä Suomen evankelis-luterilainen kirkko ole millään tavoin vastuussa sinulle tapahtuneista ikävistä asioista, joten et tule koskaan saamaan maksamiasi kirkollisveroja takaisin.” Pian tuon keskustelun jälkeen sain kerjäämisporttikiellon Suomen evankelis-luterilaiseen valtiokirkkopuolueeseen huonon käytöksen takia, vaikka en ole edes koskenut keheenkään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijään, saati laittanut kättäni kenenkään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijän oikealle tai vasemmalle olkaapäälle, puhumattakaan, että olisin antanut jollekin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijälle rajun tukkapöllyn tai retuuttanut hiuksista repien kirkon johonkin nurkkaan häpeämään kasvot nurkaan päin! Kiduttajaäitini oli meille hänen kidutettavanaan oleville biologisille lapsilleen verbaalisestikin äärimmäisen väkivaltainen ja äärimmäisen ilkeä, mutta kiduttajaäitini lepää tänäkin päivänä rauhaisaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Jumalan suojelemaa ja varjelemaa ikiuntaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mailla. Tämän virtuaalitodellisuuden erään sivuston mukaan pappien keskituntipalkka on 3 727 euroa kuukaudessa. Kunnioita kiduttajaäitiäsi. Amen.

    Lähetän tämän kirjoitukseni tämän Trauma ja dissosiaatio -nettifoorumin lisäksi mm. niille kahdelle kansanedustajaehdokkaalle, jotka mainitsin tässä kirjoituksessani. Toivon, että viime kirjoituksessani mainitsemani Duodecimin Insesti ja yhteisö -artikkeli liitettäisiin tämän Trauma ja dissosiaatio nettisivuston linkkiluetteloon, tai sitten yritän itse myöhemmin lisätä ko. linkin, jos mitenkään vaan jaksan teknisesti keskittyä ko. linkin lisäämiseen.

    Ammattitaitoista apua, tukea, hoitoa, suojaa ja hoivaa, turvallisia läheisiä, voimia, sisäistä valoa ja rauhaa sekä kaikin puolin muutoinkin onnellista elämää kaikille!
  • Niin, siis: tuikku on tuikku :)

    Ja palkkavertailu.com ilmoittaa tällä hetkellä pappien keskipalkaksi 3 727 euroa.

    Ja vielä: lähetin tänään 13.4. 2015 tänne aikaisemmin kirjoittamani tekstin äsken myös mm. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkiselle.

    Ja lopuksi kaikille Suomen poliitikoille, kaikille Suomen lainsäätäjille, kaikille Suomen virkamiehille sekä kaikille Suomen kirkkoisille ja -äideille tervehdykseni Suomessa äärimmäisen sadistisesti kidutettavana olevalta lapselta Esa Saarisen ja Kirsti Longan Muodonmuutos-kirjasta luku 65:

    " "
    Mikään asia ei ole niin hyvä, että se pitäisi huolen itse itsestään. Oli jokin asia kuinka jalo, kunnioitettava ja kaunis tahansa, sen arvo on aina sivuutettavissa. Keskitysleirin portilla lapsi on eri lapsi kuin esimerkiksi vartijan oma lapsi. Arvo on henkinen ilmiö ja edellyttää arvonantajan, sen joka haluaa arvoa antaa.

    Voi miettiä, haluaako.
    " "
  • Insesti ja yhteisö

    Toivottavasti alla olevat linkit vievät suoraan ko. nettisivuille. Jos nyt olisin jaksanut teknisesti keskittyä, niin olisin perustanut uuden ketjun otsikolla Insesti ja yhteisö. Tietokoneilu sekä kaikki muu tekninen osaaminen on minulle vaikeaa, koska kidutustraumani sekä niiden äärimmäisen raskaat, äärimmäisen kivuliaat ja äärimmäisen kammottavat hoidot vievät valtavasti kapasiteettia elinvoimistani: insestiäidin tärkein tuhoamiskohdehan on juuri hänen äärimmäisen sadistisesti kidutettavanaan olevan lapsen elinvoiman imuroiminen insestiäidin oman elämän, kunnian ja maineen ylläpitoon - tietenkin!

    http://www.answers.com/article/12813...style#slide=36

    http://duodecimlehti.fi/web/guest/ar...tihaku_p_auth=
  • Dissosiatiivinen identiteettihäiriö

    Toivon taas, että alla oleva linkki ohjaa suoraan dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä eli DID:stä kertovaan dokumenttiin. Netti on täynnä tietoa DID:stä, ja onkin äärimmäisen kammottavaa, että vaikka tietoa lasten kiduttamisesta, lasten kiduttamisen aiheuttamista seurauksista sekä lasten kidutustraumojen hoidoista on olemassa vaikka kuinka paljon, niin tietämättömyys ja ennen kaikkea haluttomuus estää, tietää, nähdä, katsoa ja hoitaa lasten kidutustraumoja on yhtä heiveröistä kuin on massiivismegalomaanista äärimmäisen sadistisen insestiäidin väkivalta biologista insestilastaan kohtaan - ja puhun siis kokemuksesta. Toisaalta: minulla on myös kokemusta siitä, että Suomessa on olemassa ammattitaitoista kidutustraumahoitoa - jopa meille Suomessa lapsena äärimmäisen sadistisesti kidutetuille!

    https://www.youtube.com/watch?v=B0LNyXsErb8
  • Vauvan kiduttaminen

    Alla on luettelo kaltoinkohtelun oireista ensikodin vauvoissa. Sana ´kaltoinkohtelu' kuvaa jo jonkin verran sitä, että miltä vauvasta tuntuu ja mitä vauva kokee, kun vauvaa kidutetaan, sekä yleensäkin, että mitä tapahtuu, kun vauvaa kidutetaan: kun vauvaa kidutetaan, niin vauvaa kidutetaan. Jos joku aikuinen ihminen raiskaa toisen aikuisen ihmisen, niin kyllä silloinkin voi käyttää sanaa 'kaltoinkohtelu', mutta esimerkiksi sanat 'raiskaus', 'seksuaalinen väkivalta', 'kidutus' ja 'kidutusväkivalta' kuvaavat paremmin sitä, mitä kidutettavana oleva aikuinen ihminen tuntee ja kokee, ja että mistä on yleensäkin kysymys, kun aikuista ihmistä kidutetaan: kun aikuista ihmistä kidutetaan, niin aikuista ihmistä kidutetaan. Vauvaihminen on yhtä ihminen kuin aikuinen ihminen. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on erityisen hyvin perehtynyt sanaväkivaltaan sekä sanaväkivallan ansiokkaaseen käyttöön, mikä tekee siitä äärimmäisen vaarallisen instituution meille Suomessa vauvasta asti äärimmäisen sadistisesti insestiäitien kiduttamille: suomalainen valtiokirkollinen institutionalisoitu hurmoshenkinen sanahelinä on tärkein suomalaisten äärimmäisen sadististen insestiäitien rikoskumppani.

    http://takkirauta.blogspot.fi/2015/0...iskauksia.html

    http://kuinkakarlmarxtavataan.puheen...rea-kukkahattu


    Kaltoinkohtelun oireet ensikodin vauvoissa:

    http://ensijaturvakotienliitto-fi-bi...20raportti.pdf

    "
    Ilon puuttuminen
    Katsekontaktin vältteleminen
    Ruokahaluttomuus
    Syö liikaa
    Pulauttelee paljon
    Nukkumisvaikeudet
    Nukkuu liikaa
    Jäykkyys
    Kaarelle meneminen
    Ei kannattele itseään
    Fyysinen kehitys viivästynyttä
    Puheen (jokeltelu, ääntely) kehitys viivästynyttä
    Itkuisuus
    Kauhuitku
    Ei itke ollenkaan
    Pelokkuus
    Passiivisuus
    Masentuneisuus, apaattisuus
    Pakonomainen, tilanteeseen sopimaton, jäykkä hymy
    Velttous
    Elottomuus
    Hiljaisuus
    Viihtyy omissa oloissaan
    Sisäänpäin kääntynyt, poistuu paikalta psyykkisesti
    Iho, taipeet rikki, sammasta, vauva haisee
    Varauksellisuus
    Laittaa kädet kasvojen eteen
    Pakonomaista käyttäytymistä (raapimista, kieli ulkona)
    Tyydyttää itseään
    Kosketusherkkä
    Jännittyneisyys
    Ei rauhoitu äidin syliin
    "
  • Nämä ammattitaitoisen psykoterapeutin ynnä muun lapsuusajan kidutustraumoja ammattitaitoisesti hoitavan 'ammattilaisliigan' loma-ajat ovat äärimmäisen kammottavia aikoja [, kuten kaikki muutkin ajat, joina näitä kidutustraumoja hoidetaan ammattitaitoisesti, mutta hoitamattomana ei olisi edes toivoa paremmasta...], ja haluaisinkin kirjoittaa tänne näistä tämänhetkisistä kökköoloistani, mutta koska tiedän, että en jaksa olla tietokoneen ääressä kuin vähän aikaa [, mikä sekin on paljon, kun vertaa siihen, että ei jaksa olla lainkaan tietokoneen äärellä!], niin kirjoitan vain lyhyesti: ruokariippuvuussairaus. Minulla on äärimmäisen vaikea, tuskallinen ja kivulias ruokariippuvuussairaus, jota on äärimmäisen tuskallista, vaikeaa ja kammottavaa hoitaa, kuten kaikkea muutakin, mikä liittyy näihin äärimmäisen sadistisen insestiäitini aiheuttamiin kidutustraumoihin.

    http://www.ruokariippuvuus.fi/
  • " "
    The brain encodes different types of memory (sensory, emotional, verbal,
    pre-verbal) in different ways and in various cortical areas. If the trauma is severe,
    the memory is more likely to be stored in the right brain, split off from the
    conscious linguistic functions of the left hemisphere. Furthermore, if traumatic
    stressors or disordered attachment occur in infancy, brain regions that record
    conscious autobiographical memory (the cortex) will not have even developed.
    Instead, traumatic memories will be stored in the limbic system (emotional
    and sensory memory), midbrain (emotional arousal, sleep, appetite), and
    brainstem (regulation of instinctive responses and the ANS) –– thus being less
    amenable to influence by thought and less easy to regulate through language
    (e.g., by talking about what one is feeling and experiencing). This phenomenon
    is well summarised in Harvey’’s (1990) statement that trauma survivors have
    symptoms instead of memories (see also Courtois & Ford, 2009; Herman, 1992;
    Moskowitz et al., 2009).
    " "
    http://www.behaviorismandmentalhealt...ne-Longden.pdf

    Tuossa yllä lukee englannin kielellä pitkä pätkä seuraavien tekijöiden ja seuraavasti otsikoidusta tekstistä:

    " "
    Trauma, Dissociation, Attachment & Neuroscience:
    A new paradigm for
    understanding severe
    mental distress
    Jacqui
    Dillon,
    Lucy
    Johnstone
    & Eleanor
    Longden

    Jacqui Dillon is Chair of the National Hearing Voices Network, England and co-editor of Living With
    Voices (along with Marius Romme, Sandra Escher, Dirk Corstens & Mervyn Morris) and Demedicalising
    Misery: Psychiatry, psychology and the human condition (along with Mark Rapley & Joanna Moncrieff).
    Lucy Johnstone is a clinical psychologist, former course director of the Bristol Clinical Psychology
    Doctorate and author of Users and Abusers of Psychiatry (Routledge, 2000). Eleanor Longden is a
    postgraduate researcher at the University of Leeds, coordinator of the Intervoice Scientific Committee,
    and a faculty member of the International Centre for Recovery Action in Practice, Education, and
    Research (ICRA).

    Developmental psychology, traumatology and cognitive neuroscience
    literature suggests that psychosis and other forms of distress can be
    understood as meaningful responses to trauma and loss. Clinical and
    theoretical implications of this holistic, integrated paradigm are discussed.
    " "

    Minulla on ollut taas muutaman päivän
    ä ä r i m m ä i s e n
    h u o n o
    o l o,
    ja haluan kertoa kaikille, että mistä äärimmäisen huono oloni johtuu: no, äärimmäisen huono oloni johtuu siitä, että
    a i v o r u n k o n i,
    k e s k i a i v o n i
    j a
    l i m b i n e n
    j ä r j e s t e l m ä n i
    ovat äärimmäisen sadistisen insestiäitini lapsuudessani äärimmäisen syvästi ja vaikeasti vaurioittamat.

    N i i n
    e t t ä
    s i i t ä
    s e
    j o h t u u.
  • " "
    The individual with dissociative identity disorder is altered severely, and is no longer the person they were genetically born to be, in very important ways including their thought patterns and their innate way of being.
    " "
    http://www.dissociative-identity-dis...l_dissociation

    Yllä olevaan tekstiin kirjoitan oman suomennokseni sitten, kun en ole näin autistisessa, sulkeutuneessa ja kettuuntuneessa mielentilassa. Jos joku ehtii suomentamaan yllä olevan tekstin ennen minua, niin kiitän etukäteen. On äärimmäisen kammottavaa, kun toipumisprosessissaan saavuttaa pisteen, jossa ymmärtää sisäisesti, että
    m i t ä
    k a i k k e a
    y l l ä
    o l e v a
    l a u s e
    t a r k o i t t a a
    o m a s s a
    e l ä m ä s s ä ä n
    ...
  • Olisin halunnut aloittaa uuden ketjun otsikolla

    P a l o k i p u, f i b r o m y a l g i a j a ä ä r i m m ä i n e n v ä s y m y s

    , mutta kun en nyt taas saa keskityttyä ja mietittyä, että miten se uusi ketju aloitetaankaan. Tämä tänne kirjoitteluni on mennyt tältä päivältä överiksi, koska kirjoitan näin yöaikaan, mutta voin niin huonosti, että kun tämä kirjoittaminen nyt kerran auttaa, niin sitten tämä auttaa. Luin jostain joskus, että dissosiatiivisessa identitettihäiriössä on noin 250 erilaista oiretta. En muista, että mikä se luku tarkkaan ottaen oli, mutta että tuossa 250 tienoilla se liikkui. Ja minulla niitä oireita totisesti riittää. Fibromyalgia ja äärimmäinen eli traumaattinen väsymys ovat tuttuakin tutumpia oireita, mutta tämä palokipu ei niinkään, vaikka kyllä palokipuakin olen aiemminkin kokenut, ja nyt siis olen ollut taas muun muassa äärettömän väsynyt, fibromyalgiakipuinen sekä palokipuinen muutaman päivän. Palokipu on sitä, että tuntuu, että keho on tulessa, eli kehon 'palaminen' aiheuttaa äärimmäisen kovaa kipua. Löysin täältä netistä Caroline Lighthousen kirjasta Living with Multiple Personality Disorder/Dissociative Identity Disorder and How My Faith Helped Heal Me kuvauksen, jossa Caroline kertoo kehonsa tällaisesta samanlaisesta palokivusta, fibromyalgiasta ja väsymyksestä kuin mitä minä nyt koen: oli helpottavaa lukea se! Voin äsken niin huonosti, että ajattelin soittaa/mennä johonkin lääkäripäivystykseen, mutta yritän nyt tätä kirjoittamista ainakin ensin. Vaikka siis tiedän, että mistä tämäkin äärimmäisen rankka oireiluni johtuu, niin silti tekisi mieli mennä lääkäriin tai yrittää saada tähän jotakin muuta helpotusta, mutta kun se oikea 'lääkitys' ja 'helpotus' on todennäköisesti nyt taas se, että näissä äärimmäisen kovissa palokivuissa ynnä muissa 'äidinrakkauksissa' [kaikki äidithän rakastavat omia biologisia lapsiaan!] vain ollaan kuin niitä ei olisikaan. Ei sen puoleen: kyllä näitten monitasoisten ja monipuolisten äärimmäisten oireitten kanssa pitää juosta muun muassa lääkäreissäkin jatkuvasti ja vuodesta toiseen, mutta kun en kuitenkaan nyt taas tiedä, että onko tämä tämänkertainen oireilu nyt jotakin muutakin oireilua kuin sitä 'tavallista' ja 'normaalia' äärimmäisen kovaa palokipua, fibromyalgaattista kipua, tuskaa, ahdistusta, pelkoa, kärsimystä jnejnejnejnejne.

    Kaksi elinpäivääni ovat menneet taas jälleen kerran tiukasti sängynpohjalla pimennetyssä huoneessa maaten, vaikkakin tämä päivä on sisältänyt myös tätä tänne kirjoittelua: rentouttavia nämä kesälomani!

    Jaksanko huomenna mennä ulos?

    Tai siis ensin: tuleeko tänä yönä uni?
  • ...uni tuli viime yönä: kiitos mm. tämän nettisivuston olemassaolon sekä vuosien ja vuosien 24/7 -hoitojen.

    Äärimmäisen huonojen olotilojen ja nukkumisen lisäksi pimennetyssä huoneessa sängyssä maaten voi nykyaikana muun muassa koluta tietoa kännykän netistä - toisin kuin esim. Turun saaristomeren Seilin saarelle viedyt kohtalotoverimme menneinä vuosisatoina ja vielä 1960 -luvulla - ja löysinkin täältä virtuaalitodellisuudesta sanan parestesia:

    " "
    Parestesia on tunnetila, jossa ihminen kokee kihelmöintiä, pistelyä tai tunnottomuutta kehossaan. Sitä kutsutaan joskus myös jonkin kehon osan "nukahtamiseksi". Tuntemukseen ei usein liity näkyvää fyysistä reaktiota. Sana parestesia tulee kreikan kielen sanoista para ("epänormaali") ja aisthesia ("tunne").

    Parestesia voi olla tilapäinen tai pitkäaikaikainen tunne. Jos oire on tilapäinen, se todennäköisesti johtuu hyperventilaatiokohtauksesta tai paniikkikohtauksesta.

    Jos tunnetila on pitkäaikainen eli krooninen, sen syynä varsinkin vanhoilla ihmisillä on usein huono verenkierto. Toinen yleinen syy krooniselle parestesialle on neuropatia.[1]
    " "
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Parestesia

    ja sama lontooksi, mutta lisättynä esim. palotuntemuksella:

    " "
    Paresthesia (/ˌpærɨsˈθiːziə/ or /ˌpærɨsˈθiːʒə/) (British English paraesthesia; plural paraesthesiae /ˌpærrɪsˈθiːzɪiː/ or paraesthesias), is a sensation of tingling, tickling, pricking, or burning of a person's skin with no apparent long-term physical effect. The manifestation of a paresthesia may be transient or chronic.

    The most familiar kind of paresthesia is the sensation known as "pins and needles" or of a limb "falling asleep". A less well-known but still fairly common paresthesia is formication.
    " "
    https://en.wikipedia.org/wiki/Paresthesia

    En tiedä, että onko viime päivien äärimmäisen kovan palokipuni nimi parestesia vai mitä se on, mutta olen nyt ainakin oppinut sanan parestesia. Jos jollakin muulla on tätä äärimmäisen kivuliasta palokipua, niin olisi kiva, jos kertoisi siitä täällä traumajadissosiaatio.fi -keskustelufoorumilla. Luin englanninkieliseltä keskustelufoorumilta kehokuumuudesta (body heat), ja siellä suositeltiin opettelemaan kehon skannaamista (body scanning) [mitä se nyt onkaan suomeksi...] ja liikkumista (do physical activities), mutta en mitenkään jaksa tehdä yhtään mitään muuta kuin vain antaa kehoni 'palaa', koska olen niin äärettömän väsynyt.

    Ai mutta nythän mä hokasin!:

    kyllähän minäkin liikuin ja liikun nytkin!:

    minähän kirjoitan tänne!:

    ja onhan se älypuhelimen plärääminenkin liikuntaa!
  • Psykopaattiäidit

    Kiitos, kiitos, kiitos Psykopaattiäidit-bloggauksesta, ruukinmatruuna:

    http://takkirauta.blogspot.fi/2012/0...attiaidit.html
  • Kiitos, että laitoit tuon bloggauksen linkin! Tuo kuvaa äitiäni täydellisesti. Kaikki oli kuin omasta elämästäni.
  • Nukkemestareiden nukkemestari: äärimmäisen sadistinen insestiäiti

    "Kolmas ja kaikkein vaarallisin psykopaattityyppi, nukkemestari (puppet-master), on harvinaisin. Stalinin ja Hitlerin tapaan hän listii ihmisiä sätkynukkiensa välityksellä."

    http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/...ettaan_pahempi
  • Jos joku luulee, että liioittelen, kun kirjoitan äärimmäisen sadistisesta insestiäidistäni, niin voi olla huoleti, sillä kaikki on live-elämässä niin äärimmäisen kammottavaa, niin äärimmäisen tuskallista, niin äärimmäisen pelottavaa ja niin äärimmäisen raakaa, että niin kammottavia, tuskallisia, pelottavia ja raakoja sanoja ei ole edes olemassa, mutta se ei estä sitä, etteikö äititabusta voisi kertoa, kirjoittaa ja puhua: äititabu on äititabu vain niin kauan kun siitä ei kerrota, kirjoiteta ja puhuta.

    Minulla ja muilla äärimmäisen sadististen insestiäitien lapsilla ei ole mitään mahdollisuutta selviytyä, jos ei ole ihmisiä ja yhteisöjä, jotka kertovat, kirjoittavat ja puhuvat meidän puolestamme:

    lämmin kiitos heille kaikille ihmisarvoisesta elämästäni !
  • Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://duodecimlehti.fi/web/guest/ar...tihaku_p_auth=
  • Insestiäidinrakkaus

    Lana Del Rey:n kappale ja video West Coast kuvaa yhtä selkäpiitä karmivan hyvin äärimmäisen sadistisen insestiäidin 'rakkautta' eli ehtaa, pelkkää ja silkkaa vihaa biologista insestilastaan kohtaan kuin Tunnit-elokuva:

    https://www.youtube.com/watch?v=oKxuiw3iMBE

    Kiitos, kiitos, kiitos Lana Del Rey.
  • Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://duodecimlehti.fi/web/guest/ar...tihaku_p_auth=
  • Insestiäitini niin minua rakastaa!

    Lana del Rey: Shades Of Cool

    https://www.youtube.com/watch?v=rJABBmAMXnY
  • Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 01-09-2015 klo 13:00.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://duodecimlehti.fi/web/guest/ar...tihaku_p_auth=
  • Otsikko: Dissosiaatiohäiriöisten potilaiden somatisaatio
    Lähde: Am J Phychiatry 1994; 151:1329-1334
    Tekijät: Glenn N. Saxe, M.D., Gary Chinman, M.D., Robert Berkowitz, M.D., Kathryn Hall, M.D., Gabriele Lieberg, M.D., Jane Schwartz, M.D., and Bessel A. Van der Kolk, M.D.
    Alkukieli: englanti

    Muistinmenetys
    Pääkipu
    Epäsäännölliset kuukautiset
    Hengästyminen
    Nielemisongelmat
    Kuvotus, pahoinvointi
    Mahakipu
    Huimaus
    Kivuliaat kuukautiset
    Seksuaalinen välinpitämättömyys
    Nivelkipu
    Selkäkipu
    Sydämentykytys
    Kävelyvaikeudet
    Raajakivut
    Rintakivut
    Epäselvä näkö
    Ripuli
    Ruokayliherkkyys
    Äänen menetys
    Oksentaminen
    Kivut seksin aikana
    Turvotus
    Muut kivut
    Kuurous
    Genitaalikivut
    Halvaantuminen tai lihasheikkous
    Sokeus
    Runsaat kuukautiset
    Kaksoisnäkö
    Virtsaamiskivut
    Kohtaukset
    Raskauden aikainen oksentaminen
    Pyörtyminen
    Virtsaumpi

    http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc...=rep1&type=pdf

    –--------------------------------------------------------------

    Yllä olevasta, minun suomentamasta luettelosta saa jonkinlaisen kuvan siitä, että minkälaista meidän äärimmäisen sadististen insestiäitien insestilasten ja aikuisten insestilasten elämä on maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin, torstaisin, perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin kellon, vuodenaikojen, vuosien ja vuosikymmenten ympäri. Se kaikkein syvin trauma, joka mm. aiheuttaa yllä olevia oireita, on psyykkinen trauma [kuulemma kaikkein syvin traumani on psyykkinen trauma]. Kuten joskus jostain intenetin syövereistä [olen yrittänyt etsiä sitä tekstiä, mutta en vaan löydä: se oli englanninkielinen...] luin, niin dissosiatiivisessa identiteettihäiriössä voi olla jopa yli 200 erilaista oiretta, ja tuossa yllä olevassa listassahan on vain somaattisia oireita, ja se somaattinenhan tarkoittaa kehollista eli fyysistä oiretta: äärimmäisen sadistinen insestiäiti kyllä rakastaa insestilastaan enemmän kuin 35:n kidutusoireen verran!
  • Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 11-09-2015 klo 20:30.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://duodecimlehti.fi/web/guest/ar...tihaku_p_auth=
  • Kidutteleva biologinen äiti ja kannatteleva biologinen äiti

    Minulla on monipuolisesti ja monitasoisesti minua kidutteleva biologinen äiti. Omia biologisia vauvojaan kannattelevilla äideillä on minulle, kiduttajaäidin kidutettavana olevalle vauvalle yhtä paljon merkitystä kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hyvähyvempikaikkeinhyvinhyvyysloitsuilla, hyvähyvempikaikkeinhyvinhyvyysrukouksilla, hyvähyvempikaikkeinhyvinhyvyysdiakoniatyöntekijöillä ja hyvähyvempikaikkeinhyvinhyvyyspapeilla, jotka arvostavat, kunnioittavat, suojelevat ja varjelevat minua kiduttelevaa kiduttajaäitiäni.

    --------------------------------------------------

    Ossi Takala, Olemassaolevaksi ryhmässä:

    " "
    Mitä tapahtuu esimerkiksi jos äiti alituiseen huutaa hädissään olevalle lapselleen eikä ota lapsen hätää kantaakseen? Silloin äiti ainoastaan vain lisää lapsen hätää kerta kerralta. Äiti ei näin ainoastaan siirrä lapselleen omaa vihaansa, vaan hän myös osoittaa vauvalle, että hänen ahdistuksensa on aivan sietämätöntä. Tämä aiheuttaa äärimmäisen epävarmuuden, elämän jatkuvuuden menettämisen ja synnynnäisen toivottomuuden tunteen. Tällöin vauvan psyykkinen kehitys häiriintyy ja hän joutuu kehittymään liian varhain. Tämän seurauksena vauva ei voi olla aidossa suhteessa oman ruumiinsa tunteisiin, toimintoihin, vietteihin, aistimuksiin ja ulkomaailmaan. Suhteet toisiin ihmisiin aiheuttavat sen takia minäkokemuksen häviämisen ja vauva voi palauttaa minäkokemuksensa vain palaamalla täydelliseen eristäytymisen tilaan. Jos vauva joutuu reagoimaan liian varhain, seurauksena ei ole frustraatio vaan annihilaatioahdistuksen herättämä kauhukokemus. (Phillips 2007, 122.) Monet ulkoiset ärsykkeet, joiden yhteydessä lapsen minää ei tueta, vaativat lasta reagoimaan. Trauma on sen seurausta, ettei yksilölle ole kehittynyt siinä vaiheessa vielä sellaisia mekanismeja, jotka tekevät odottamattoman odotetuksi (Davis & Wallbridge 1984, 117, 59). Vauva tarvitsee äidin, joka ottaisi kantaakseen hänen tuntemansa kuolemanpelon. Silloin äiti tuntee vauvan kauhun hänen puolestaan ja tunne välittyy projektiivisen identifikaation kautta. (Bion 1959, 103; Winnicott 1960a, 50.) Äidin ymmärrystä seuraavan frustraation vähenemisen kautta vauva pelastuu nimettömän kauhun vallasta (Bion 1967, 306–310; Winnicott 1949a, 185; 1949b, 245; 1952b, 222–225; 1960a, 47; 1962, 60–62; 1963a, 186–187). Samalla tavalla ryhmän alkuvaiheessa terapeutin oikeat ja oikein ajoitetut tulkinnat pelastavat ryhmän kauhun vallasta. Ryhmästä voi tulla sen intergroitumattomille jäsenille liian traumaattinen, jos hajaannusta ja kaaosta ei tulkita ajoissa. On tärkeää, että äiti tukee lapsen kehittyvää minää pitämällä lasta mielessään kokonaisena ihmisenä (Davis & Wallbridge 1984, 51), ja vastaavasti ryhmäpsykoterapeutilla tulee ryhmän säilyä ehjänä kokonaisuutena mielessään.

    Hajoaminen (disintegraatio) ja kaaos ovat psyyken puolustusmekanismeja unintegraatiota ja käsittämätöntä ahdistusta vastaan silloin, kun äidin kannattelu pettää liian varhain. Se on paluuta sulautumisen ja hajaantumisen varhaiseen tilaan. Se on toisin kuin ”unthinkable anxieties” psykoanalyyttisesti tulkittavissa (Winnicott 1962, 61). Myöhemmin kehittyvä kyky vetäytymiseen oman itsen rauhaan (unintegraatiokyky) ei enää samalla lailla katkaise olemassaolon sisäistä jatkuvuutta, vaan se on vauvan omnipotenssin vallassa oleva voimavara, joka suojaa vauvaa disintegraatioahdistukselta. Omaan itsen rauhaan vetäytymiskyvyn kehittyminen edellyttää, että vauva on ensin hajaantumisen tilassa ollessaan voinut luottaa ympäristön turvaan. (Phillips 2007, 80.) Sellainen täydellisen riippuvuuden tila on saavutettavissa vain, kun vauva kokee itsensä turvallisesti ja luotettavasti kannatelluksi. Unintegraatio on hyvinvointia ja kehitystä edistävää sekä ylläpitävää hetkittäistä selfin mykän ytimen suojaan lepäämään vetäytymistä, joka ei katkaise olemassaolon jatkuvuutta. Sen avulla kehittyy lopulta kyky yksinolemiseen. (Winnicott 1958, 29.) Jos tätä kykyä oman itsen rauhaan vetäytymiseen ei ole syntynyt lapsuudessa, on sitä mahdotonta tavoittaa esimerkiksi tietoisuus–taito-harjoitusten avullakaan. Se on psyykkisesti hyvin rakentuneen ihmisen luonnollinen lepopaikka, jossa hän lepää tiedostamattaan hetkittäin arkensa keskellä. Siinä sekunnin murto-osassa on jäljellä vain hengittävä keho.
    " "

    http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/takala313.htm
Tulokset: 1-20 / 55

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä näistä väreistä kuvaa ruohoa: vihreä, punainen vai liila?