• Somatoforminen dissosiaatio

    Tähän dissosiaation muotoonkuuluu erilaisia fyysisiä oireita. Itselläni se ilmeneejännityshetkellä puheen salpautumisena ja ikäänkuinhengityskatkoksina. Silloin en tunne juuri mitään. Sitä edeltääpelkotila. Siis pelko laukaisee tuon tilan.
    Mutta mikä on fyysistenoireiden taustalla, siis miksi siinä oirekuvassa tapahtuu sitä,mitä tapahtuu? Onko sama asia, kuin takauma, siis keho toistaatraumahetken tapahtumia?Miten tätä dissosiaationmuotoa hoidetaan? Siis miten kehon saisi tiedostamaan, että eitarvitse lähteä siihen kuvioon mukaan?
  • Tähän dissosiaation muotoonkuuluu erilaisia fyysisiä oireita. Itselläni se ilmeneejännityshetkellä puheen salpautumisena ja ikäänkuinhengityskatkoksina. Silloin en tunne juuri mitään. Sitä edeltääpelkotila. Siis pelko laukaisee tuon tilan.
    Mutta mikä on fyysistenoireiden taustalla, siis miksi siinä oirekuvassa tapahtuu sitä,mitä tapahtuu? Onko sama asia, kuin takauma, siis keho toistaatraumahetken tapahtumia?Miten tätä dissosiaationmuotoa hoidetaan? Siis miten kehon saisi tiedostamaan, että eitarvitse lähteä siihen kuvioon mukaan?
  • Tuossa artikkelissa on hieman selitetty auki mitä aivotasollakin tapahtuu. Tunnepuolien käydessä muistoja läpi, ne ilmenevät minulla kehollisina reaktioina, minä saan kyllä kiinni mihin ne liittyvät ja aikuinen minussa pystyy rauhoittelemaan itseäni. Eli tavallaan tietoisuus on irti tuosta kehollisesta olotilasta ja saatan jopa olla täysin rauhassa päässäni tuon tullessa. Tuo erillisyys on sitä mikä terapian myötä pikkuhiljaa vähenee ja yhteys järki ja tunnetasojen välillä kehittyy. Minulla auttaa se kun hyväksyn kehon reaktiot. Eli tunnereaktiota ei yritetä torpata vaan sen annetaan tulla ja mennä ohitse. Minä luotan jo siihen, että vaikka tuntuisi kuinka pahalta se menee ohi. Ja mitä enemmän olen antanut itseni tuntea sitä tavallaan helpompaa minun on niitä hyväksyä ja reaktiot ovat jo pikkuhiljaa laimentuneetkin. Jotkin muistot eivät enää juurikaan näy kehotasolla, kun ne ovat saaneet purkautua myös noin. Minulla tämä on yleensä takauman ilmentymä.
  • Tuossa artikkelissa on hieman selitetty auki mitä aivotasollakin tapahtuu. Tunnepuolien käydessä muistoja läpi, ne ilmenevät minulla kehollisina reaktioina, minä saan kyllä kiinni mihin ne liittyvät ja aikuinen minussa pystyy rauhoittelemaan itseäni. Eli tavallaan tietoisuus on irti tuosta kehollisesta olotilasta ja saatan jopa olla täysin rauhassa päässäni tuon tullessa. Tuo erillisyys on sitä mikä terapian myötä pikkuhiljaa vähenee ja yhteys järki ja tunnetasojen välillä kehittyy. Minulla auttaa se kun hyväksyn kehon reaktiot. Eli tunnereaktiota ei yritetä torpata vaan sen annetaan tulla ja mennä ohitse. Minä luotan jo siihen, että vaikka tuntuisi kuinka pahalta se menee ohi. Ja mitä enemmän olen antanut itseni tuntea sitä tavallaan helpompaa minun on niitä hyväksyä ja reaktiot ovat jo pikkuhiljaa laimentuneetkin. Jotkin muistot eivät enää juurikaan näy kehotasolla, kun ne ovat saaneet purkautua myös noin. Minulla tämä on yleensä takauman ilmentymä.
  • Liekö niin, että reaktio lakkaa joskus sitten, kun siihen osaan on saatu kunnollinen yhteys järkiminän kanssa? Eli olisiko kyse vaan yhteyden puuttumisesta ja siksi tunneminä toimii oman tahtonsa mukaisesti?

    Ja ilmeisesti sitten on myös hoidettavissa, kun sullakin on tuollaista kehitystä ollut.

    Entä tuo hetki, jolloin ei tunne silloin mitään, niin olikohan kehon keino aikanaan päästä pakenemaan siitä tilanteesta..
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä mievaan; 01-03-16 klo 19:00.
  • Liekö niin, että reaktio lakkaa joskus sitten, kun siihen osaan on saatu kunnollinen yhteys järkiminän kanssa? Eli olisiko kyse vaan yhteyden puuttumisesta ja siksi tunneminä toimii oman tahtonsa mukaisesti?

    Ja ilmeisesti sitten on myös hoidettavissa, kun sullakin on tuollaista kehitystä ollut.

    Entä tuo hetki, jolloin ei tunne silloin mitään, niin olikohan kehon keino aikanaan päästä pakenemaan siitä tilanteesta..
  • Ei keho päässyt irti vaan nimenomaan mieli. Eli kun tosiaan tajusi, ettei tämä lopu. Ei pääse karkuun ja ei vaan kestä. Niin tavallaan koen että yhteys "katkesi" tuntevan kehon ja myös psyykkisten neg tunteiden kesken. Jäi vain "irti" oleva taso. Joku mieleni oma selviytymiseksi tarvitsema itse luomani "sisäinen" turvapaikka/ olotila.
    Ja kyllä koen, että edistystä on tämä yhteyksien uudelleen rakentuminen ja kokemusteni kohtaaminen myös tunnetasoilla.
  • Ei keho päässyt irti vaan nimenomaan mieli. Eli kun tosiaan tajusi, ettei tämä lopu. Ei pääse karkuun ja ei vaan kestä. Niin tavallaan koen että yhteys "katkesi" tuntevan kehon ja myös psyykkisten neg tunteiden kesken. Jäi vain "irti" oleva taso. Joku mieleni oma selviytymiseksi tarvitsema itse luomani "sisäinen" turvapaikka/ olotila.
    Ja kyllä koen, että edistystä on tämä yhteyksien uudelleen rakentuminen ja kokemusteni kohtaaminen myös tunnetasoilla.
  • Mistä sitten johtuu, että terapian edetessä saattaa alkaa tiedostamaan/tuntemaan kehossa sellaisia uusia jännitttyneitä paikkoja, mitä ei ennen ole havainnut?

    Liittyykö lihasjännitykset myös jotenkin tuohon somatoformiseen dissosiaatioon ja onko niille jotakin tehtävissä?
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä siru; 03-03-16 klo 12:21.
  • Mistä sitten johtuu, että terapian edetessä saattaa alkaa tiedostamaan/tuntemaan kehossa sellaisia uusia jännitttyneitä paikkoja, mitä ei ennen ole havainnut?

    Liittyykö lihasjännitykset myös jotenkin tuohon somatoformiseen dissosiaatioon ja onko niille jotakin tehtävissä?
  • Nostan tämän ketjun. Minulla on siis terapiassa tähän mennessä tunnereaktiot olleet lieviä. Nyt kävi kuitenkin niin, että leukani alkoi yhden traumamuiston takia väpättää. Hampaat oikein kalisi. Reaktio alkoi kun aloin pohjustaa muistoa ja se jatkui silloinkin kun puhuin jo muita asioita ja vartin verran kotimatkallakin. Yleensä leuan väpätys liittyy minulla pelkoon. Kertoessani muistoa olin kuitenkin lähinnä vihainen, järkyttynyt ja ymmälläni. Mietin että onkohan tällaisia kehon reaktioita nyt odotettavissa enemmänkin vai miten te olette kokeneet keholliset reaktiot.
  • Nostan tämän ketjun. Minulla on siis terapiassa tähän mennessä tunnereaktiot olleet lieviä. Nyt kävi kuitenkin niin, että leukani alkoi yhden traumamuiston takia väpättää. Hampaat oikein kalisi. Reaktio alkoi kun aloin pohjustaa muistoa ja se jatkui silloinkin kun puhuin jo muita asioita ja vartin verran kotimatkallakin. Yleensä leuan väpätys liittyy minulla pelkoon. Kertoessani muistoa olin kuitenkin lähinnä vihainen, järkyttynyt ja ymmälläni. Mietin että onkohan tällaisia kehon reaktioita nyt odotettavissa enemmänkin vai miten te olette kokeneet keholliset reaktiot.
  • Mun silmät voi joskus itkeä, vaikken ite itke. Joskus voin täristä kokonaan, enkä keksi miks. Joskus ääni on särkynyt ku oon puhunut jotain vähä tunteellista, mut ei mitään ihmeellistä, niinku alkaisin itkee. Sit yritin sanoo, et ei mua itketä vaik ääni kuulostaa sille, mut se tuli vielä pahemmalla äänellä. Mulla menee joskus oire ohi, jos meen toiseen huoneeseen tai vaik käännyn paikallaanki vaan ympäri toiseen suuntaan. Siellä on eri maailma. Sit tuun takas ni voin olla joku eri. Ei se aina toimi.

  • Mun silmät voi joskus itkeä, vaikken ite itke. Joskus voin täristä kokonaan, enkä keksi miks. Joskus ääni on särkynyt ku oon puhunut jotain vähä tunteellista, mut ei mitään ihmeellistä, niinku alkaisin itkee. Sit yritin sanoo, et ei mua itketä vaik ääni kuulostaa sille, mut se tuli vielä pahemmalla äänellä. Mulla menee joskus oire ohi, jos meen toiseen huoneeseen tai vaik käännyn paikallaanki vaan ympäri toiseen suuntaan. Siellä on eri maailma. Sit tuun takas ni voin olla joku eri. Ei se aina toimi.

  • Mulla itkee kanssa pelkästään silmät toisinaan. Ja muutaman kerran on tullut sellainen valtaisa henkeä haukkova mutta äänetön itku ilman mitään syytä. Järjettömän jääkylmän olon tunnistan myös. Ja häpeän joka kuumottaa kaulalla. Mahakipuni tietysti kanssa ja kun työstin väkivalta-asioita, tunsin myös selässä kipua kuin minua olisi lyöty. Onhan näitä tässä jo muitakin kuin hampaiden kalina.
  • Mulla itkee kanssa pelkästään silmät toisinaan. Ja muutaman kerran on tullut sellainen valtaisa henkeä haukkova mutta äänetön itku ilman mitään syytä. Järjettömän jääkylmän olon tunnistan myös. Ja häpeän joka kuumottaa kaulalla. Mahakipuni tietysti kanssa ja kun työstin väkivalta-asioita, tunsin myös selässä kipua kuin minua olisi lyöty. Onhan näitä tässä jo muitakin kuin hampaiden kalina.
  • Yksi mun osista ei hengitä, ja jännittää ihan kaikki lihakset. Tosin hänelle on valtavan iso asia tulla näkyviin, yleensä ei uskalla.

    Mulla on nyt koko ajan enemmän ja enemmän aktiviteettia käsissä. Sormet liikkuu itsekseen, joskus koko kädet ranteista asti ja jopa napsauttelen sormia. Kyyneliä myös voi tulla ilman mitään muita itkuliikkeitä.

    Jäätävä kylmyyden tunne on loppunut kun sitä kantanut osa tuli parempaan kuntoon.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Yksi mun osista ei hengitä, ja jännittää ihan kaikki lihakset. Tosin hänelle on valtavan iso asia tulla näkyviin, yleensä ei uskalla.

    Mulla on nyt koko ajan enemmän ja enemmän aktiviteettia käsissä. Sormet liikkuu itsekseen, joskus koko kädet ranteista asti ja jopa napsauttelen sormia. Kyyneliä myös voi tulla ilman mitään muita itkuliikkeitä.

    Jäätävä kylmyyden tunne on loppunut kun sitä kantanut osa tuli parempaan kuntoon.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • @Pii, mulla on myös leuka osallistunut traumatyöskentelyyn. Se on ollut välillä jumalattoman kipeä ja koko naama. Luulin, että se on vaan jotain mielen alueelta tulevaa joka heijastuu kipuna, mutta kun en enää jaksanut särkyä, kävin hammaslääkärissä. Kävi ilmi, että leukanivelet ovat menneet sijoiltaan ilmeisesti pikkuhiljaa ja mulle on muodostunut leukalukko alaleukaan. Saan kyllä suun auki ja kiinni ja leuka ei poksahtele tai ole täysin hankala, mutta liikkuu portaittain ja vähemmän kuin leuan kuuluisi. Oli aika vaikea vastata, kun hammaslääkäri kysyi, miten en ole huomannut että mulla on leukalukko. Ensin mulle annettiin poski- ja leukalihasten rentoutusohjelma joka oli tosi hyvä. Toi varmaan verenkiertoa ja elämää sinne leuan jännityksiin. Sunkin kannattaa etsiä sellaista. Leuka varmaan jäkittää jotain muistoa.
    (Leuka ja lantio muuten liitetään yhteen kaikissa itäisissä, länsimaista lääketiedettä vanhemmissa kulttuureissa fysiologisesti. Mulla on myös lantio vielä todella jumissa ja käsittelemättä)
    Kurjia kaikki kehon oudot reaktiot, mutta musta ne on myös hyviä mittareita sille, että jotakin tapahtuu ihan solutasolla asti. Terapiatyöskentely ei jää vain pään tasolle pyörimään.
    Mulle on tulossa pieni leukaan liittyvä opetaatio, jolla sen pitäisi loksahtaa paikoilleen.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • @Pii, mulla on myös leuka osallistunut traumatyöskentelyyn. Se on ollut välillä jumalattoman kipeä ja koko naama. Luulin, että se on vaan jotain mielen alueelta tulevaa joka heijastuu kipuna, mutta kun en enää jaksanut särkyä, kävin hammaslääkärissä. Kävi ilmi, että leukanivelet ovat menneet sijoiltaan ilmeisesti pikkuhiljaa ja mulle on muodostunut leukalukko alaleukaan. Saan kyllä suun auki ja kiinni ja leuka ei poksahtele tai ole täysin hankala, mutta liikkuu portaittain ja vähemmän kuin leuan kuuluisi. Oli aika vaikea vastata, kun hammaslääkäri kysyi, miten en ole huomannut että mulla on leukalukko. Ensin mulle annettiin poski- ja leukalihasten rentoutusohjelma joka oli tosi hyvä. Toi varmaan verenkiertoa ja elämää sinne leuan jännityksiin. Sunkin kannattaa etsiä sellaista. Leuka varmaan jäkittää jotain muistoa.
    (Leuka ja lantio muuten liitetään yhteen kaikissa itäisissä, länsimaista lääketiedettä vanhemmissa kulttuureissa fysiologisesti. Mulla on myös lantio vielä todella jumissa ja käsittelemättä)
    Kurjia kaikki kehon oudot reaktiot, mutta musta ne on myös hyviä mittareita sille, että jotakin tapahtuu ihan solutasolla asti. Terapiatyöskentely ei jää vain pään tasolle pyörimään.
    Mulle on tulossa pieni leukaan liittyvä opetaatio, jolla sen pitäisi loksahtaa paikoilleen.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Mariini: eikö sinulla ole hammaskiskoja, tai eikö niitä tehty sinulle nyt, kun huomattiin, että sinulla on leukalukko? Minulla ei olisi hampaita enää, jos minulla ei olisi hammaskiskoja!

    Muinaisina aikoina, muutamia kuukausia ennen sitä, kun psyykeni hajosi lopullisesti, minusta alkoi tuntua, että hampaani alkoivat olla suussani sikin sokin, ja sitten tosiaankin, kun psyykeni romahti lopullisesti, niin samaan aikaan, kun olin suljetulla osastolla, minulle teetettiin hammaskiskot.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 11-04-17 klo 07:40.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Mariini: eikö sinulla ole hammaskiskoja, tai eikö niitä tehty sinulle nyt, kun huomattiin, että sinulla on leukalukko? Minulla ei olisi hampaita enää, jos minulla ei olisi hammaskiskoja!

    Muinaisina aikoina, muutamia kuukausia ennen sitä, kun psyykeni hajosi lopullisesti, minusta alkoi tuntua, että hampaani alkoivat olla suussani sikin sokin, ja sitten tosiaankin, kun psyykeni romahti lopullisesti, niin samaan aikaan, kun olin suljetulla osastolla, minulle teetettiin hammaskiskot.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Mikä on Mariini leukalukko?

    Minulla on meinaan ollut pariin otteeseen semmoista, että alaleuka on hieman sijoiltaan, siis aina kun herää tai muuten tauon jälkeen alkaa puhua tms. leuka on omituisesti ja se pitää avaamalla oikein auki naksauttaa paikalleen. Hammaslääkärikin sen totesi, en muista mitä nimeä se siitä käytti, mutta se oli silloin ja on nyt hyvässä mallissa eli ei tartte naksutella. Naksuu kyllä ja on hiukan pois paikaltaan jos tutkailen asiaa tarkoituksella. Hankalat vaiheet on kestänyt kuukausia kerrallaan mutta mennyt sitten itsestään ohi. Onko leukalukko tällainen vai joku muu?

    Tämä on tosi hankalaa tämä sairastaminen. Koko ajan tulee esiin kaikenlaisia ihmeellisiä oireita, mitä jollakulla muullakin on ollut ja jotka voi luokitella traumaoireiksi. Jotkut on sitä ihan selvästi kun vain hyväksyn itseni kipeäksi enkä mene sillä "minä olen terve ja terveempi kuin muut" mantralla niin lujaa eteenpäin kuin pääsen. Äänetön itku on helppo mieltää jonkun asian itkemiseksi ja hampaiden kalina jonkun asian pelkäämiseksi. Monet oireet on silti epäselvempiä, niinkuin tämä sijoiltaan menevä leuka tai hyytävä kylmyyden tunne. Tulee mieleen että mitä jos kaikilla ihmisillä on joskus omituisia oireita, mutta jos niihin ei kiinnitä huomiota, niin ehkä useimmat ei rekisteröi niitä. Tämä on nyt sitten yleistä pohdintaa, kun joku kertoo tietävänsä mistä traumasta/osasta/tunteesta joku oire johtuu, niin se kuulostaa hyvin järkevältä. Näin se minullakin tuntuu olevan. Ne oireet mihin ei ole vielä löytynyt syytä tuntuu vaan niin oudoilta. Tuntuisi siis oudolta vaikkapa sanoa että kylmyys sisälläni on joku osa/puoli/muisto/tunne josta en vielä tiedä mikä se on. Vaikka samalla Nannun kuvaus omasta kylmyydestä kuulostaa täysin uskottavalta, enkä epäile hetkeäkään. Hankala selittää, ehkä te ymmärrätte. Tai nimenomaan täällä luulisi ymmärrystä olevan sille, että minä joka tiedän kuka olen ja miten käyttäydyn, olen ja käyttäydyn tuon tuostakin tavalla mitä en ymmärrä.
  • Mikä on Mariini leukalukko?

    Minulla on meinaan ollut pariin otteeseen semmoista, että alaleuka on hieman sijoiltaan, siis aina kun herää tai muuten tauon jälkeen alkaa puhua tms. leuka on omituisesti ja se pitää avaamalla oikein auki naksauttaa paikalleen. Hammaslääkärikin sen totesi, en muista mitä nimeä se siitä käytti, mutta se oli silloin ja on nyt hyvässä mallissa eli ei tartte naksutella. Naksuu kyllä ja on hiukan pois paikaltaan jos tutkailen asiaa tarkoituksella. Hankalat vaiheet on kestänyt kuukausia kerrallaan mutta mennyt sitten itsestään ohi. Onko leukalukko tällainen vai joku muu?

    Tämä on tosi hankalaa tämä sairastaminen. Koko ajan tulee esiin kaikenlaisia ihmeellisiä oireita, mitä jollakulla muullakin on ollut ja jotka voi luokitella traumaoireiksi. Jotkut on sitä ihan selvästi kun vain hyväksyn itseni kipeäksi enkä mene sillä "minä olen terve ja terveempi kuin muut" mantralla niin lujaa eteenpäin kuin pääsen. Äänetön itku on helppo mieltää jonkun asian itkemiseksi ja hampaiden kalina jonkun asian pelkäämiseksi. Monet oireet on silti epäselvempiä, niinkuin tämä sijoiltaan menevä leuka tai hyytävä kylmyyden tunne. Tulee mieleen että mitä jos kaikilla ihmisillä on joskus omituisia oireita, mutta jos niihin ei kiinnitä huomiota, niin ehkä useimmat ei rekisteröi niitä. Tämä on nyt sitten yleistä pohdintaa, kun joku kertoo tietävänsä mistä traumasta/osasta/tunteesta joku oire johtuu, niin se kuulostaa hyvin järkevältä. Näin se minullakin tuntuu olevan. Ne oireet mihin ei ole vielä löytynyt syytä tuntuu vaan niin oudoilta. Tuntuisi siis oudolta vaikkapa sanoa että kylmyys sisälläni on joku osa/puoli/muisto/tunne josta en vielä tiedä mikä se on. Vaikka samalla Nannun kuvaus omasta kylmyydestä kuulostaa täysin uskottavalta, enkä epäile hetkeäkään. Hankala selittää, ehkä te ymmärrätte. Tai nimenomaan täällä luulisi ymmärrystä olevan sille, että minä joka tiedän kuka olen ja miten käyttäydyn, olen ja käyttäydyn tuon tuostakin tavalla mitä en ymmärrä.
  • Ai että leuka ja lantio liittyy yhteen? Sehän mielenkiintoista, mulla on molemmissa runsaasti kummallisuuksia. Mulla on tällä hetkellä yläleuka ihan täynnä rautaa kun sitä muokataan alaleuan korjausleikkausta varten.

    Quote Originally Posted by Pii View Post
    Tai nimenomaan täällä luulisi ymmärrystä olevan sille, että minä joka tiedän kuka olen ja miten käyttäydyn, olen ja käyttäydyn tuon tuostakin tavalla mitä en ymmärrä.
    Voi kyllä. Tuota lausetta lukiessa sain muiston - joskus teini-ikäisenä minulla oli kaveri, joka useinkin pohti "no en kyllä tajua miksi noin tein". Se oli minusta aivan käsittämätöntä! Itse koin todellakin tietäväni ja tuntevani itseni ihan läpikotaisin ja olevani täysin kontrollissa. No, nyt tuon lauseen perään tekee mieli laittaa rivi kylpyankkoja.

    Mulla se kylmyys muuten liittyi siihen, kun mun syvintä empatiaani ja rakastetuksi tulemisen kaipuutani (eli kaikenlaista lämpöä) kantava osani oli niin rikki ja koki olevansa valtava ongelma ja häiriö. Se on nyt muuttunut lämmöksi ja rohkeaksi myötätunnoksi jolla ei edelleenkään sinänsä ole rajoja, mutta tarkistan Aikuisena että omat rajat pysyvät turvallisina. Jännä siis että se oireilu oli oikeastaan päinvastaista sille miten osa toimii nyt paremmin voivana.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Ai että leuka ja lantio liittyy yhteen? Sehän mielenkiintoista, mulla on molemmissa runsaasti kummallisuuksia. Mulla on tällä hetkellä yläleuka ihan täynnä rautaa kun sitä muokataan alaleuan korjausleikkausta varten.

    Quote Originally Posted by Pii View Post
    Tai nimenomaan täällä luulisi ymmärrystä olevan sille, että minä joka tiedän kuka olen ja miten käyttäydyn, olen ja käyttäydyn tuon tuostakin tavalla mitä en ymmärrä.
    Voi kyllä. Tuota lausetta lukiessa sain muiston - joskus teini-ikäisenä minulla oli kaveri, joka useinkin pohti "no en kyllä tajua miksi noin tein". Se oli minusta aivan käsittämätöntä! Itse koin todellakin tietäväni ja tuntevani itseni ihan läpikotaisin ja olevani täysin kontrollissa. No, nyt tuon lauseen perään tekee mieli laittaa rivi kylpyankkoja.

    Mulla se kylmyys muuten liittyi siihen, kun mun syvintä empatiaani ja rakastetuksi tulemisen kaipuutani (eli kaikenlaista lämpöä) kantava osani oli niin rikki ja koki olevansa valtava ongelma ja häiriö. Se on nyt muuttunut lämmöksi ja rohkeaksi myötätunnoksi jolla ei edelleenkään sinänsä ole rajoja, mutta tarkistan Aikuisena että omat rajat pysyvät turvallisina. Jännä siis että se oireilu oli oikeastaan päinvastaista sille miten osa toimii nyt paremmin voivana.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Quote Originally Posted by Nannu View Post
    Mulla se kylmyys muuten liittyi siihen, kun mun syvintä empatiaani ja rakastetuksi tulemisen kaipuutani (eli kaikenlaista lämpöä) kantava osani oli niin rikki ja koki olevansa valtava ongelma ja häiriö. Se on nyt muuttunut lämmöksi ja rohkeaksi myötätunnoksi jolla ei edelleenkään sinänsä ole rajoja, mutta tarkistan Aikuisena että omat rajat pysyvät turvallisina. Jännä siis että se oireilu oli oikeastaan päinvastaista sille miten osa toimii nyt paremmin voivana.
    Ai hurja. Kiitos kun jaoit tämän. Minulla selvin kylmyyden kokemus oli sukulaispaikassa, missä olisin halunnut olla rakastettu ja vähän kuin perheenjäsen jopa, mutta en oikein kokenut saavuttavani sitä, vaikka tein kaikkeni ollakseni kiltti ja odotusten mukainen. Olimme siellä yötä. Siellä oli oikeastikin kylmä, mutta mikään lämpötila ei selittänyt sitä että jouduin pukemaan monta vaatekertaa päälleni ja vielä ulkovaatteitakin ja kaikki löytyvät peitot ja silti oli niin kylmä, että en saanut koko yönä nukuttua. Se kauhea kylmyys tuli sisältäpäin. Muutaman kuukauden päästä välit siihen suuntaan sukua olikin jo poikki, kun olin kuulemma niin epäkohtelias ja tyly ja kateellinen. Se olikin sitten viimeinen niitti aloittaa tämä terapiaprosessi, että sain asiaan jotain tolkkua.

    Tämä oli se keissi, kun minulta oli ensin pyydetty, anottu ja saatu apua ja tukea enemmän kuin olisi ollut asiallista. Sitten tehtiin tulkinta että se joka auttaa ja tukee on vähän kuin oma äiti. Ja oma äiti on tietysti se jolle voi kiukutella. Joten minulle oli mahdollista kiukutella ja näyttää mieltä ja samalla vaatia lisää apua ja tukea. Kun raja tuli vastaan, sain vastaani täyden raivon ja vihan. Siinä käytettiinkin sitten rumaa kieltä. Kaikki trauman merkit minussa paiskattiin päin naamaa, että näin olet omituinen ja vääränlainen ja ilmaistiin kaikin mahdollisin tavoin, että olen paha ihminen ja että minusta ei pidetä. Ja kaikki vain siksi, että yritin alunperin liikaa olla kiltti ja auttaa apua tarvitsevaa. Noin, vihainen minäkin pääsi hetkeksi ääneen.
  • Quote Originally Posted by Nannu View Post
    Mulla se kylmyys muuten liittyi siihen, kun mun syvintä empatiaani ja rakastetuksi tulemisen kaipuutani (eli kaikenlaista lämpöä) kantava osani oli niin rikki ja koki olevansa valtava ongelma ja häiriö. Se on nyt muuttunut lämmöksi ja rohkeaksi myötätunnoksi jolla ei edelleenkään sinänsä ole rajoja, mutta tarkistan Aikuisena että omat rajat pysyvät turvallisina. Jännä siis että se oireilu oli oikeastaan päinvastaista sille miten osa toimii nyt paremmin voivana.
    Ai hurja. Kiitos kun jaoit tämän. Minulla selvin kylmyyden kokemus oli sukulaispaikassa, missä olisin halunnut olla rakastettu ja vähän kuin perheenjäsen jopa, mutta en oikein kokenut saavuttavani sitä, vaikka tein kaikkeni ollakseni kiltti ja odotusten mukainen. Olimme siellä yötä. Siellä oli oikeastikin kylmä, mutta mikään lämpötila ei selittänyt sitä että jouduin pukemaan monta vaatekertaa päälleni ja vielä ulkovaatteitakin ja kaikki löytyvät peitot ja silti oli niin kylmä, että en saanut koko yönä nukuttua. Se kauhea kylmyys tuli sisältäpäin. Muutaman kuukauden päästä välit siihen suuntaan sukua olikin jo poikki, kun olin kuulemma niin epäkohtelias ja tyly ja kateellinen. Se olikin sitten viimeinen niitti aloittaa tämä terapiaprosessi, että sain asiaan jotain tolkkua.

    Tämä oli se keissi, kun minulta oli ensin pyydetty, anottu ja saatu apua ja tukea enemmän kuin olisi ollut asiallista. Sitten tehtiin tulkinta että se joka auttaa ja tukee on vähän kuin oma äiti. Ja oma äiti on tietysti se jolle voi kiukutella. Joten minulle oli mahdollista kiukutella ja näyttää mieltä ja samalla vaatia lisää apua ja tukea. Kun raja tuli vastaan, sain vastaani täyden raivon ja vihan. Siinä käytettiinkin sitten rumaa kieltä. Kaikki trauman merkit minussa paiskattiin päin naamaa, että näin olet omituinen ja vääränlainen ja ilmaistiin kaikin mahdollisin tavoin, että olen paha ihminen ja että minusta ei pidetä. Ja kaikki vain siksi, että yritin alunperin liikaa olla kiltti ja auttaa apua tarvitsevaa. Noin, vihainen minäkin pääsi hetkeksi ääneen.
  • En tiedä mikä on leukalukko. Olen googlannut sen ja ei mulla mikään paikalleen jähmettynyt leuka ole. Mun oireet kyllä kuulostaa samoilta kuin sinun @Piip sillä erotuksella, että mun leukaa ei saa klonksautettua paikoilleen. Aivan uskomatonta, että teilläkin Nannu ja Piip on leukaongelmia! Todella mielenkiinnolla odotan, miltä tuntuu elämä ilman leukalukkoa, voin varmaan sitten kertoa paremmin miltä lukko tuntuu. Hammaslääkäri kertoi, että aivot sopeutuu hitaasti eteneviin prosesseihin ja ihminen tottuu vallitseviin olosuhteisiin. No shit Sherlock.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • En tiedä mikä on leukalukko. Olen googlannut sen ja ei mulla mikään paikalleen jähmettynyt leuka ole. Mun oireet kyllä kuulostaa samoilta kuin sinun @Piip sillä erotuksella, että mun leukaa ei saa klonksautettua paikoilleen. Aivan uskomatonta, että teilläkin Nannu ja Piip on leukaongelmia! Todella mielenkiinnolla odotan, miltä tuntuu elämä ilman leukalukkoa, voin varmaan sitten kertoa paremmin miltä lukko tuntuu. Hammaslääkäri kertoi, että aivot sopeutuu hitaasti eteneviin prosesseihin ja ihminen tottuu vallitseviin olosuhteisiin. No shit Sherlock.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Quote Originally Posted by Insestiäidin tytär View Post
    Mariini: eikö sinulla ole hammaskiskoja, tai eikö niitä tehty sinulle nyt, kun huomattiin, että sinulla on leukalukko? Minulla ei olisi hampaita enää, jos minulla ei olisi hammaskiskoja!

    Muinaisina aikoina, muutamia kuukausia ennen sitä, kun psyykeni hajosi lopullisesti, minusta alkoi tuntua, että hampaani alkoivat olla suussani sikin sokin, ja sitten tosiaankin, kun psyykeni romahti lopullisesti, niin samaan aikaan, kun olin suljetulla osastolla, minulle teetettiin hammaskiskot.
    Tiedätkö, kummallista, mutta mulla ei ole kiskoja. Niistä on puhuttu usein, mutta mä en narskuttele hampaita sitten kuitenkaan, vaan se on joku muu juttu.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Quote Originally Posted by Insestiäidin tytär View Post
    Mariini: eikö sinulla ole hammaskiskoja, tai eikö niitä tehty sinulle nyt, kun huomattiin, että sinulla on leukalukko? Minulla ei olisi hampaita enää, jos minulla ei olisi hammaskiskoja!

    Muinaisina aikoina, muutamia kuukausia ennen sitä, kun psyykeni hajosi lopullisesti, minusta alkoi tuntua, että hampaani alkoivat olla suussani sikin sokin, ja sitten tosiaankin, kun psyykeni romahti lopullisesti, niin samaan aikaan, kun olin suljetulla osastolla, minulle teetettiin hammaskiskot.
    Tiedätkö, kummallista, mutta mulla ei ole kiskoja. Niistä on puhuttu usein, mutta mä en narskuttele hampaita sitten kuitenkaan, vaan se on joku muu juttu.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Tästä ketjusta tuli mieleeni se, kun kävin viimeisiä kertoja insestiäitini luona, niin kun lähdin sieltä pois, niin sen jälkeen tulin heti matkalla sieltä pois pahoinvoivaksi ja oksettavaoloiseksi, ja sitten näiden yökötysmatkojen ja ensimmäisten traumatakaumien jälkeen katkaisinkin välini insestiäitiini - tai oikeammin sanottuna aloin katkaista välejäni insestiäitiini. Välien fyysinen katkaiseminen insestiäitiini oli eräskin äärimmäisen kammottava ja äärimmäisen tuskallinen vaihe Toipumispolullani, mutta onnistuin siinä lopulta, mikä on ollut yksi suurista merkkipaaluista Toipumismatkallani. Näin jälkikäteen ajateltuna ne matkayrjöolot olivat somatoformista dissosiaatiota: mielenkiintoista on, että tosiaankin ne yrjöolot tulivat vasta jälkikäteen. Myös itsemurhaaminen meni todella pahaksi insestiäitini tapaamisen jälkeen.

    ...Vai onko traumojen muistamista edeltävä huonovointisuus somatoformista dissosiaatiota, kun siinä tuntee jotakin, olkoonkin pahaa oloa, mutta siis tuntee jotakin kuitenkin? En tiedä, mutta noin minulle joka tapauksessa kävi.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 11-04-17 klo 11:25.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Tästä ketjusta tuli mieleeni se, kun kävin viimeisiä kertoja insestiäitini luona, niin kun lähdin sieltä pois, niin sen jälkeen tulin heti matkalla sieltä pois pahoinvoivaksi ja oksettavaoloiseksi, ja sitten näiden yökötysmatkojen ja ensimmäisten traumatakaumien jälkeen katkaisinkin välini insestiäitiini - tai oikeammin sanottuna aloin katkaista välejäni insestiäitiini. Välien fyysinen katkaiseminen insestiäitiini oli eräskin äärimmäisen kammottava ja äärimmäisen tuskallinen vaihe Toipumispolullani, mutta onnistuin siinä lopulta, mikä on ollut yksi suurista merkkipaaluista Toipumismatkallani. Näin jälkikäteen ajateltuna ne matkayrjöolot olivat somatoformista dissosiaatiota: mielenkiintoista on, että tosiaankin ne yrjöolot tulivat vasta jälkikäteen. Myös itsemurhaaminen meni todella pahaksi insestiäitini tapaamisen jälkeen.

    ...Vai onko traumojen muistamista edeltävä huonovointisuus somatoformista dissosiaatiota, kun siinä tuntee jotakin, olkoonkin pahaa oloa, mutta siis tuntee jotakin kuitenkin? En tiedä, mutta noin minulle joka tapauksessa kävi.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Mielestäni mä vastasin tähän mut en näemmä kuitenkaan...

    Pii, mulla on kans ollut tuota äänetöntä itkua. Se on hämmentävää, näyttää ja tuntuu itkulta mutta on mykkää. Joskus tulee kyyneleitä, joskus ei. Jostain syystä oon liittänyt tän mun pienimpiin osiin, ihan vauvaosiin. Varmaan siksi kun joskus harvoin hiljaisen itkun keskeltä on tullut vauvan rääkäisy, ihan vauvaitkua, parkumista. Se on hämmentävää.

    Mä oon ihan varma et mulla on muitakin tällaisia outoja kehollisia oireita, mutta en nyt muista niitä. En saa kiinni mistään.
    Minttu 8v, Murunen 8v. Enni 2v, Pikkuinen Eevi 4v, Magdalena 5v, Maria 11v.
    Myrsky 5v., Hissu
    Näkymätön tyttö, Haaveilija 15v, Prinsessa 15v., Linda 17v, Inka, Satu, Supergirl
    RR, Valo, Älli
    Kaaos
    + paljon muita. Aikuinen n. 30v.


    Blogi: Nurinkurintyttö ja sirpalemieli
  • Mielestäni mä vastasin tähän mut en näemmä kuitenkaan...

    Pii, mulla on kans ollut tuota äänetöntä itkua. Se on hämmentävää, näyttää ja tuntuu itkulta mutta on mykkää. Joskus tulee kyyneleitä, joskus ei. Jostain syystä oon liittänyt tän mun pienimpiin osiin, ihan vauvaosiin. Varmaan siksi kun joskus harvoin hiljaisen itkun keskeltä on tullut vauvan rääkäisy, ihan vauvaitkua, parkumista. Se on hämmentävää.

    Mä oon ihan varma et mulla on muitakin tällaisia outoja kehollisia oireita, mutta en nyt muista niitä. En saa kiinni mistään.
    Minttu 8v, Murunen 8v. Enni 2v, Pikkuinen Eevi 4v, Magdalena 5v, Maria 11v.
    Myrsky 5v., Hissu
    Näkymätön tyttö, Haaveilija 15v, Prinsessa 15v., Linda 17v, Inka, Satu, Supergirl
    RR, Valo, Älli
    Kaaos
    + paljon muita. Aikuinen n. 30v.


    Blogi: Nurinkurintyttö ja sirpalemieli
  • Ai niin.. Mullakin on sitä et joskus en hengitä ja pyörryn, ja yks osa tuntuu kylmältä, ku se on kuollut. Ja et nieleminen voi kadota tai pissaaminen. öö.. en muista kaikkia. Noi ei tullut eilen mieleen, mut nyt tosta mitä muut kirjotti. Lasketaanks näihin se jos jotain puuttuu, vai mitä tulee lisää?

    Mullakin leuka menee joskus jotenkin väärin ja sit se pitää avata kiertämällä. Sit se on kai mennyt itsestään takasin kohdalleen, ku ei se oo koko aikaa noin. Ihan isolle en saa avattuu suuta tai tuntuu et leuka tipahtaa paikoiltaan. Siis ne nivelet jotenki menee väärin jos avaa liikaa. Ja mäkään en tosiaan pure hampaita yhteen vaan jännitän vaan leuan ja ne vääntyy siks. Ja vatsalihakset. Mut niistä oli jo toisessa ketjussa.

    En tiedä mikä kaikki tähän lasketaan.

    Noi oireet ei tunnu oudoilta sillon ku tietää mihin osaan ne liittyy, jos tuntee sen osan, mut sit ne tuntuu ku tulee pelkkä oire. Ei oo outoo jos osa tulee vartaloon ja itkee, mut jos vartalo itkee eikä sille huomaa mitään syytä, ni se on outoa.

    Nii ja mä oksentelen kyl kans aika paljon.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä A(J)H; 11-04-17 klo 11:37.

  • Ai niin.. Mullakin on sitä et joskus en hengitä ja pyörryn, ja yks osa tuntuu kylmältä, ku se on kuollut. Ja et nieleminen voi kadota tai pissaaminen. öö.. en muista kaikkia. Noi ei tullut eilen mieleen, mut nyt tosta mitä muut kirjotti. Lasketaanks näihin se jos jotain puuttuu, vai mitä tulee lisää?

    Mullakin leuka menee joskus jotenkin väärin ja sit se pitää avata kiertämällä. Sit se on kai mennyt itsestään takasin kohdalleen, ku ei se oo koko aikaa noin. Ihan isolle en saa avattuu suuta tai tuntuu et leuka tipahtaa paikoiltaan. Siis ne nivelet jotenki menee väärin jos avaa liikaa. Ja mäkään en tosiaan pure hampaita yhteen vaan jännitän vaan leuan ja ne vääntyy siks. Ja vatsalihakset. Mut niistä oli jo toisessa ketjussa.

    En tiedä mikä kaikki tähän lasketaan.

    Noi oireet ei tunnu oudoilta sillon ku tietää mihin osaan ne liittyy, jos tuntee sen osan, mut sit ne tuntuu ku tulee pelkkä oire. Ei oo outoo jos osa tulee vartaloon ja itkee, mut jos vartalo itkee eikä sille huomaa mitään syytä, ni se on outoa.

    Nii ja mä oksentelen kyl kans aika paljon.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?