• Ruokariippuvuus

    Ruokariippuvuus, ruokariippuvuus, ruokariippuvuus, ruokariippuvuus ja taas jälleen kerran ruokariippuvuus. Ja kramppaus. Ja kouristelu.

    Ja ruokariippuvuus.

    Ja kramppaus.

    Ja kouristelu.

    Ruokariippuvuus, kramppaus ja kouristelu.

    Tämä on siis Ruokariippuvuus-keskusteluketju.

    Olen taas niin turhautunut ja väsynyt näihin oireiluihin ruokariippuvuuksineen päivineen ja öineen, että ja jotta...
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Ruokariippuvuus, ruokariippuvuus, ruokariippuvuus, ruokariippuvuus ja taas jälleen kerran ruokariippuvuus. Ja kramppaus. Ja kouristelu.

    Ja ruokariippuvuus.

    Ja kramppaus.

    Ja kouristelu.

    Ruokariippuvuus, kramppaus ja kouristelu.

    Tämä on siis Ruokariippuvuus-keskusteluketju.

    Olen taas niin turhautunut ja väsynyt näihin oireiluihin ruokariippuvuuksineen päivineen ja öineen, että ja jotta...
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Ruoka-aineriippuvuus / sokeririippuvuus:

    http://avominne.fi/riippuvuussairaud...ineriippuvuus/
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Ruoka-aineriippuvuus / sokeririippuvuus:

    http://avominne.fi/riippuvuussairaud...ineriippuvuus/
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Kiitos linkeistä!

    Täytyypä kattoo toi dokumentti linkin takaa, oonpa itekin tajunnu olevani pahemman kerran sokeririippuvainen. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen kirjaa Sokeripommi. Se on suht helppotajuinen ja siinä puhutaan riippuvuuksien hoidosta koko elämän huomioon ottavana hoitona.

    Dissosiaatiohäiriön hoito on kyllä tuonu helpotusta näihin riippuvuuksiin ja syömishäröilyihin, mutta myös itse riippuvuuden kanssa täytyy tehdä töitä. Nämä ongelmat myös sekoittuvat hankalasti toisiinsa.
  • Kiitos linkeistä!

    Täytyypä kattoo toi dokumentti linkin takaa, oonpa itekin tajunnu olevani pahemman kerran sokeririippuvainen. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen kirjaa Sokeripommi. Se on suht helppotajuinen ja siinä puhutaan riippuvuuksien hoidosta koko elämän huomioon ottavana hoitona.

    Dissosiaatiohäiriön hoito on kyllä tuonu helpotusta näihin riippuvuuksiin ja syömishäröilyihin, mutta myös itse riippuvuuden kanssa täytyy tehdä töitä. Nämä ongelmat myös sekoittuvat hankalasti toisiinsa.
  • Ei ole ehkä kohdallani kyse ruokariippuvuudesta, vaan ruokaholtittomuudesta. Silloin kun osat pääsevät rellestämään vapaasti ja minä joutuu hukkaan, syön ihan mitä sattuu. Koko ajan on nälkä vaikka miten paljon tahasa söisi. Ja sitten siinä käy niin, etten kykene pitämään kiinni erityisruokavaliostani ja tulen kipeäksi kun syön mitä sattuu... nyt tämäkin on vähän vähentynyt, kun pysyn paremmin pinnalla.
  • Ei ole ehkä kohdallani kyse ruokariippuvuudesta, vaan ruokaholtittomuudesta. Silloin kun osat pääsevät rellestämään vapaasti ja minä joutuu hukkaan, syön ihan mitä sattuu. Koko ajan on nälkä vaikka miten paljon tahasa söisi. Ja sitten siinä käy niin, etten kykene pitämään kiinni erityisruokavaliostani ja tulen kipeäksi kun syön mitä sattuu... nyt tämäkin on vähän vähentynyt, kun pysyn paremmin pinnalla.
  • Maisa:" Dissosiaatiohäiriön hoito on kyllä tuonu helpotusta näihin riippuvuuksiin ja syömishäröilyihin, mutta myös itse riippuvuuden kanssa täytyy tehdä töitä. Nämä ongelmat myös sekoittuvat hankalasti toisiinsa." - Näin valitettavasti on!

    Quote Originally Posted by Mekaikkiminä View Post
    Ei ole ehkä kohdallani kyse ruokariippuvuudesta, vaan ruokaholtittomuudesta. Silloin kun osat pääsevät rellestämään vapaasti ja minä joutuu hukkaan, syön ihan mitä sattuu. Koko ajan on nälkä vaikka miten paljon tahasa söisi. Ja sitten siinä käy niin, etten kykene pitämään kiinni erityisruokavaliostani ja tulen kipeäksi kun syön mitä sattuu... nyt tämäkin on vähän vähentynyt, kun pysyn paremmin pinnalla.
    Keksit hauskan sanan: ruokaholtittomuus. Ruokariippuvuus on minun mielestäni juuri tuota ruokaholtittomuutta, kun ei kykene hallitsemaan syömisiään, vaan syö esim. liikaa tai liian vähän. Minulla on paljon ongelmia syömisteni kanssa ja syömisongelmiani on tuskaisaa kuvailla, ja siksi vaan toistelen sanaa ruokariippuvuus, kun en pahalta ololtani ja syömisongelmiltani saa kirjoitettua muuta.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Maisa:" Dissosiaatiohäiriön hoito on kyllä tuonu helpotusta näihin riippuvuuksiin ja syömishäröilyihin, mutta myös itse riippuvuuden kanssa täytyy tehdä töitä. Nämä ongelmat myös sekoittuvat hankalasti toisiinsa." - Näin valitettavasti on!

    Quote Originally Posted by Mekaikkiminä View Post
    Ei ole ehkä kohdallani kyse ruokariippuvuudesta, vaan ruokaholtittomuudesta. Silloin kun osat pääsevät rellestämään vapaasti ja minä joutuu hukkaan, syön ihan mitä sattuu. Koko ajan on nälkä vaikka miten paljon tahasa söisi. Ja sitten siinä käy niin, etten kykene pitämään kiinni erityisruokavaliostani ja tulen kipeäksi kun syön mitä sattuu... nyt tämäkin on vähän vähentynyt, kun pysyn paremmin pinnalla.
    Keksit hauskan sanan: ruokaholtittomuus. Ruokariippuvuus on minun mielestäni juuri tuota ruokaholtittomuutta, kun ei kykene hallitsemaan syömisiään, vaan syö esim. liikaa tai liian vähän. Minulla on paljon ongelmia syömisteni kanssa ja syömisongelmiani on tuskaisaa kuvailla, ja siksi vaan toistelen sanaa ruokariippuvuus, kun en pahalta ololtani ja syömisongelmiltani saa kirjoitettua muuta.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Mä oon ymmärtäny, että tärkeää kaikenlaisen syömishäröilyn hoidossa on opetelle syömään
    a. säännöllisesti
    b. terveellisesti
    c. riittävästi
    riippumatta siitä, mitä muuta on syönyt. Tätä pitää opettaa osille ja itselleen, jatkuvasti, ja pikkuhiljaa alkaa helpottaan. Pahinta on, kun holtittomuustilat seuraavat toisiaan: ahmintaa seuraa nälkäkuuri, joka aiheuttaa seuraavan ahmintakohtauksen, joka johtaa oksentamiseen jne. Keho on niin kovilla kaikissa häiriintyneen syömisen muodoissa, että sille pitäis vaan antaa sen kipeesti kaipaamaa oikeaa, ravitsevaa ruokaa. Se on tietty vaikeeta, kun osat vaihtelevat, ja itekkään ei välttämättä oo ikinä oppinut syömään kunnolla.

    Voimia kaikille ruokaongelmien kanssa painiville!
  • Mä oon ymmärtäny, että tärkeää kaikenlaisen syömishäröilyn hoidossa on opetelle syömään
    a. säännöllisesti
    b. terveellisesti
    c. riittävästi
    riippumatta siitä, mitä muuta on syönyt. Tätä pitää opettaa osille ja itselleen, jatkuvasti, ja pikkuhiljaa alkaa helpottaan. Pahinta on, kun holtittomuustilat seuraavat toisiaan: ahmintaa seuraa nälkäkuuri, joka aiheuttaa seuraavan ahmintakohtauksen, joka johtaa oksentamiseen jne. Keho on niin kovilla kaikissa häiriintyneen syömisen muodoissa, että sille pitäis vaan antaa sen kipeesti kaipaamaa oikeaa, ravitsevaa ruokaa. Se on tietty vaikeeta, kun osat vaihtelevat, ja itekkään ei välttämättä oo ikinä oppinut syömään kunnolla.

    Voimia kaikille ruokaongelmien kanssa painiville!
  • Ruoalla olen piinannut itseäni pienen ikäni. Se ei ole vain kehoni ravintoa, sillä on paljon suurempi merkitys, sillä voi täyttää aukon itsessään. Ja sitten lihoo. Täsmäsyöminen on aika toimiva keino, kun vaan kuukausien ja vuosien aikana oppii syömään tiettyinä kellonaikoina, eikä anna periksi vaikka välillä ahmisikin. Pitäisi vain palata mahdollisimman pian takaisin rytmiin. Sitten keho oppii sen, ja rauhoittuu, se tietää saavansa ruokaa.
  • Ruoalla olen piinannut itseäni pienen ikäni. Se ei ole vain kehoni ravintoa, sillä on paljon suurempi merkitys, sillä voi täyttää aukon itsessään. Ja sitten lihoo. Täsmäsyöminen on aika toimiva keino, kun vaan kuukausien ja vuosien aikana oppii syömään tiettyinä kellonaikoina, eikä anna periksi vaikka välillä ahmisikin. Pitäisi vain palata mahdollisimman pian takaisin rytmiin. Sitten keho oppii sen, ja rauhoittuu, se tietää saavansa ruokaa.
  • Mä en tienny, että sokeri on näin kaamee päihde. Oon ny vierotellu itteeni parisen kuukautta kohta, ja kyllä on vaikeeta. Tuntuu kyllä omat tunteet paremmin ja on ylipäänsä parempi olo, mutta ymmärrän, että ison osan elämästäni oon menny eteenpäin sokerin voimalla. Mä en ny kuvaile aineen positiivista vaikutusta, se voi olla aika yllyttävää toisille riippuvaisille, mutta ymmärrän että niiden vaikutusten takia siitä on tosi vaikee vierottautua. No, eipä oo enää ollu niitä jäätäviä sokerilaskuja ja kiukkukohtauksia ja jatkuvaa pahaa oloo ja levottomuuttakaan, mitä se aiheuttaa. Jes.
  • Mä en tienny, että sokeri on näin kaamee päihde. Oon ny vierotellu itteeni parisen kuukautta kohta, ja kyllä on vaikeeta. Tuntuu kyllä omat tunteet paremmin ja on ylipäänsä parempi olo, mutta ymmärrän, että ison osan elämästäni oon menny eteenpäin sokerin voimalla. Mä en ny kuvaile aineen positiivista vaikutusta, se voi olla aika yllyttävää toisille riippuvaisille, mutta ymmärrän että niiden vaikutusten takia siitä on tosi vaikee vierottautua. No, eipä oo enää ollu niitä jäätäviä sokerilaskuja ja kiukkukohtauksia ja jatkuvaa pahaa oloo ja levottomuuttakaan, mitä se aiheuttaa. Jes.
  • Addiktiivinen eli dissosiatiivinen ahmiminen

    On taas lähtenyt ahmimismopo pahasti keulimaan, kun esim. nukkumaan JO mentyäni pongahdankin yht'äkkiä vielä sängystä ylös jääkaapille syömään X määrän Z ruokaa/ruokia. Alle linkkaamassani tekstissä on hyvin kuvattu addiktiivinen eli dissosiatiivinen ahmiminen, joka on äärimmäisen vaikea saada kuriin ja pitää kurissa: sen(kin) kanssa olen taistellut yötä päivää vuosia ja vuosia. Ko. tekstin kolmas eli viimeinen kuva kuvaa loistavasti yöruokakännäämistäni [tai yleensäkin mitä tahansa jääkaapilla tapahtuvaa ahmimiskohtausta...], ja sanon itselleni, että 'käy katsomassa ja/tai mietiskele ko. kuvaa mahdollisimman usein, et jos sitten seuraavan kerran JO nukkumaan mentyäsi osaisit pysähtyä pongahdettuasi, tai mieluiten et pongahtaisi pystyyn ollenkaan'. Eilen illalla sanoin monta kertaa ääneen itselleni, että 'et sitten syö enää mitään', enkä eilen pongahtanut! Hyvä minä!

    Binge eating disorder

    http://banisternutrition.net/binge-eating-disorder/
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 24-10-16 klo 04:40.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Addiktiivinen eli dissosiatiivinen ahmiminen

    On taas lähtenyt ahmimismopo pahasti keulimaan, kun esim. nukkumaan JO mentyäni pongahdankin yht'äkkiä vielä sängystä ylös jääkaapille syömään X määrän Z ruokaa/ruokia. Alle linkkaamassani tekstissä on hyvin kuvattu addiktiivinen eli dissosiatiivinen ahmiminen, joka on äärimmäisen vaikea saada kuriin ja pitää kurissa: sen(kin) kanssa olen taistellut yötä päivää vuosia ja vuosia. Ko. tekstin kolmas eli viimeinen kuva kuvaa loistavasti yöruokakännäämistäni [tai yleensäkin mitä tahansa jääkaapilla tapahtuvaa ahmimiskohtausta...], ja sanon itselleni, että 'käy katsomassa ja/tai mietiskele ko. kuvaa mahdollisimman usein, et jos sitten seuraavan kerran JO nukkumaan mentyäsi osaisit pysähtyä pongahdettuasi, tai mieluiten et pongahtaisi pystyyn ollenkaan'. Eilen illalla sanoin monta kertaa ääneen itselleni, että 'et sitten syö enää mitään', enkä eilen pongahtanut! Hyvä minä!

    Binge eating disorder

    http://banisternutrition.net/binge-eating-disorder/
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Pirullinen tauti kyllä. Jostain luin ikuisuus sitten, että kieltolinja ei auta vaan täytyy sallia itselleen syöminen. Nykyäänhän tämä on ihan yleisohje, mutta silloin ei ollut. Erinäisistä syistä johtuen päätin kuitenkin lähteä sille tielle ja se kyllä auttoikin itselläni niin että varsinaiset ahmimiskohtaukset jäivät pois. Sikäli ei paljoa lohduttanut että söin/syön yhä isoja kalorimääriä ja paino on hilautunut sen ansiosta ylös. On se silti parempi kuitenkin, että kaikki ne ahmimiseen liittyvät jutut kera valtavan häpeän, on poissa. Nykyäänhän jo tiedetäänkin, ettei tuo yksinään auta, vaan pitää saada myös psyykkistä tukea/terapiaa.
  • Pirullinen tauti kyllä. Jostain luin ikuisuus sitten, että kieltolinja ei auta vaan täytyy sallia itselleen syöminen. Nykyäänhän tämä on ihan yleisohje, mutta silloin ei ollut. Erinäisistä syistä johtuen päätin kuitenkin lähteä sille tielle ja se kyllä auttoikin itselläni niin että varsinaiset ahmimiskohtaukset jäivät pois. Sikäli ei paljoa lohduttanut että söin/syön yhä isoja kalorimääriä ja paino on hilautunut sen ansiosta ylös. On se silti parempi kuitenkin, että kaikki ne ahmimiseen liittyvät jutut kera valtavan häpeän, on poissa. Nykyäänhän jo tiedetäänkin, ettei tuo yksinään auta, vaan pitää saada myös psyykkistä tukea/terapiaa.
  • Quote Originally Posted by Isitme? View Post
    Pirullinen tauti kyllä. Jostain luin ikuisuus sitten, että kieltolinja ei auta vaan täytyy sallia itselleen syöminen. Nykyäänhän tämä on ihan yleisohje, mutta silloin ei ollut. Erinäisistä syistä johtuen päätin kuitenkin lähteä sille tielle ja se kyllä auttoikin itselläni niin että varsinaiset ahmimiskohtaukset jäivät pois. Sikäli ei paljoa lohduttanut että söin/syön yhä isoja kalorimääriä ja paino on hilautunut sen ansiosta ylös. On se silti parempi kuitenkin, että kaikki ne ahmimiseen liittyvät jutut kera valtavan häpeän, on poissa. Nykyäänhän jo tiedetäänkin, ettei tuo yksinään auta, vaan pitää saada myös psyykkistä tukea/terapiaa.
    Totisesti, totisesti: pirullinen tauti!

    Kaikenlaiset ruokapäiväkirjat, kalorimäärien laskemiset, laihduttamiset, lihottamiset, painontarkkailut ynnä muut jollain tavalla ulkoapäin tulevat ruokamäärä-, ruokailu- tai painonkyttäämiset eivät ole toimineet lainkaan minunkaan kohdallani, vaan aina, kun olen kiinnittänyt aktiivis-aggressiivisesti huomiota syömisiini tai painooni, niin silloin olen lopettanut syömisen kokonaan! Silti olen taistellut vaikean ja vakavan syömishäiriöni kanssa omatoimisesti ja eri hoidoissa vuosikausia erilaisin keinoin, mutta siis tosiaankaan en ikimaailmassa olisi kyennyt mitenkään hallitsemaan/hoitamaan syömishäiriötäni ilman monitasoista ja monipuolista tukea, apua ja hoitoa, ja syömishäiriöni[kin...] hoito on vaatinut kärsivällisyyttä ja äärimmäisten kipujen, tuskien ja kärsimysten kohtaamista. Ehkä avainsanana on ollut oma halu hallita omia syömisiään, mikä käytännössä tarkoittaa erilaisten pakkokeinojen soveltamista itse itseen sekä tiettyjen asioiden suhteen äärimmäistä itsekurin harjoittamista - vaikka repsahtelua ja rönsyilyä tapahtuu usein: jotenkin näin kaikki on mennyt. Ja nyt, vaikka ahmimisputki on taas ollut päällä, niin en eilenkään illalla pongahtanut sängystä nukahtamisruokakännäämään: olen mennyt nukkumaan jo kahtena iltana ilman nukahtamisruokakännäämistä! Pitää muuten tarkentaa: yöruokakännääminen on sitä, että herää kesken unien ja menee syömään, ja nukahtamisruokakännääminen on sitä, että pongahtaa yht'äkkiä sängystä ylös ennen nukahtamista ja menee syömään. Vuosien hoitojen ja opiskelujen tuloksena olen jo oppinut, että en syö, kun herään kesken unien, mutta en ole vielä oppinut, että en syö ennen nukahtamista. On minulla vielä paljon muutakin opittavaa ruoan ja syömisten suhteen, mutta että nukahtamisruokakännäämisen ja yöruokakännäämisen suhteen olen tällaisessa vaiheessa.

    Onko muilla nukahtamis- tai/ja yöruokakännäämistä? Nämä ovat minun näille asioille antamia nimiä parempien puutteessa, mutta että asia ainakin tullee selväksi näillä nimillä!

    Tämän tekstin kirjoittamiseen on minulta mennyt kauan aikaa, koska nämä syömisasiat on niin vaikeita, mutta tämä on huikeaa edistystä, kun kykenin tämän kirjoittamaan!

    Iiu Susiraja
    Symbioosi
    :

    http://www.iiususiraja.com/galleria/hyva-kaytos/

    ...jaahas: tuleekin monta Iiu Susirajan valokuvaa, mutta että Symbioosi on se valokuva, jossa on pullapitko sylissä - - - ja jonka koen omaksi valokuvakseni...
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 25-10-16 klo 05:08.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Quote Originally Posted by Isitme? View Post
    Pirullinen tauti kyllä. Jostain luin ikuisuus sitten, että kieltolinja ei auta vaan täytyy sallia itselleen syöminen. Nykyäänhän tämä on ihan yleisohje, mutta silloin ei ollut. Erinäisistä syistä johtuen päätin kuitenkin lähteä sille tielle ja se kyllä auttoikin itselläni niin että varsinaiset ahmimiskohtaukset jäivät pois. Sikäli ei paljoa lohduttanut että söin/syön yhä isoja kalorimääriä ja paino on hilautunut sen ansiosta ylös. On se silti parempi kuitenkin, että kaikki ne ahmimiseen liittyvät jutut kera valtavan häpeän, on poissa. Nykyäänhän jo tiedetäänkin, ettei tuo yksinään auta, vaan pitää saada myös psyykkistä tukea/terapiaa.
    Totisesti, totisesti: pirullinen tauti!

    Kaikenlaiset ruokapäiväkirjat, kalorimäärien laskemiset, laihduttamiset, lihottamiset, painontarkkailut ynnä muut jollain tavalla ulkoapäin tulevat ruokamäärä-, ruokailu- tai painonkyttäämiset eivät ole toimineet lainkaan minunkaan kohdallani, vaan aina, kun olen kiinnittänyt aktiivis-aggressiivisesti huomiota syömisiini tai painooni, niin silloin olen lopettanut syömisen kokonaan! Silti olen taistellut vaikean ja vakavan syömishäiriöni kanssa omatoimisesti ja eri hoidoissa vuosikausia erilaisin keinoin, mutta siis tosiaankaan en ikimaailmassa olisi kyennyt mitenkään hallitsemaan/hoitamaan syömishäiriötäni ilman monitasoista ja monipuolista tukea, apua ja hoitoa, ja syömishäiriöni[kin...] hoito on vaatinut kärsivällisyyttä ja äärimmäisten kipujen, tuskien ja kärsimysten kohtaamista. Ehkä avainsanana on ollut oma halu hallita omia syömisiään, mikä käytännössä tarkoittaa erilaisten pakkokeinojen soveltamista itse itseen sekä tiettyjen asioiden suhteen äärimmäistä itsekurin harjoittamista - vaikka repsahtelua ja rönsyilyä tapahtuu usein: jotenkin näin kaikki on mennyt. Ja nyt, vaikka ahmimisputki on taas ollut päällä, niin en eilenkään illalla pongahtanut sängystä nukahtamisruokakännäämään: olen mennyt nukkumaan jo kahtena iltana ilman nukahtamisruokakännäämistä! Pitää muuten tarkentaa: yöruokakännääminen on sitä, että herää kesken unien ja menee syömään, ja nukahtamisruokakännääminen on sitä, että pongahtaa yht'äkkiä sängystä ylös ennen nukahtamista ja menee syömään. Vuosien hoitojen ja opiskelujen tuloksena olen jo oppinut, että en syö, kun herään kesken unien, mutta en ole vielä oppinut, että en syö ennen nukahtamista. On minulla vielä paljon muutakin opittavaa ruoan ja syömisten suhteen, mutta että nukahtamisruokakännäämisen ja yöruokakännäämisen suhteen olen tällaisessa vaiheessa.

    Onko muilla nukahtamis- tai/ja yöruokakännäämistä? Nämä ovat minun näille asioille antamia nimiä parempien puutteessa, mutta että asia ainakin tullee selväksi näillä nimillä!

    Tämän tekstin kirjoittamiseen on minulta mennyt kauan aikaa, koska nämä syömisasiat on niin vaikeita, mutta tämä on huikeaa edistystä, kun kykenin tämän kirjoittamaan!

    Iiu Susiraja
    Symbioosi
    :

    http://www.iiususiraja.com/galleria/hyva-kaytos/

    ...jaahas: tuleekin monta Iiu Susirajan valokuvaa, mutta että Symbioosi on se valokuva, jossa on pullapitko sylissä - - - ja jonka koen omaksi valokuvakseni...
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Oli muuten hienoja kuvia! Kiitos linkistä.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Oli muuten hienoja kuvia! Kiitos linkistä.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Mullakin tulee hurjia impulsseja ahmia itseni kipeäksi, jos olen yksin. Juuri silloin kun pitäisi käydä nukkumaan. Sitten unohdan mitä tapahtui heti kun olen syönyt. Olen nyt tänä syksynä ensimmäistä kertaa edes tajunnut tuon koska olem ylipäänsä niin paljon opetellut tunteideni ja tekojeni katselemista...
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Mullakin tulee hurjia impulsseja ahmia itseni kipeäksi, jos olen yksin. Juuri silloin kun pitäisi käydä nukkumaan. Sitten unohdan mitä tapahtui heti kun olen syönyt. Olen nyt tänä syksynä ensimmäistä kertaa edes tajunnut tuon koska olem ylipäänsä niin paljon opetellut tunteideni ja tekojeni katselemista...
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Noi Iiu Susirajan valokuvat on kyllä aika hienoja, aika ahdistavia tosin myös.

    Mulla ei ole illalla/yöllä syömistä, vaan liikaa syöminen/ahmiminen liittyy päivään. Viikonloput on vaikeimmat, koska silloin ei ole töitä, eikä semmoista "virallista" elämää. Mietin tässä että onpa kumma etten syö myöhään, kun ruoka kuitenkin liittyy hyvin vahvasti mulla tunteiden tasaamiseen ja luulisi että illalla sitä just tuntisi olonsa yksinäiseksi ja hylätyksi ja väsyessä tulisi kaikki ahdistukset. Vaan taitaakin johtua siitä kun mun elämään lapsena ja nuorena liittyi sellainenkin outous, että paras turvapaikka oli oma sänky ja ainoat hetket jolloin pääsin pakoon pelkoa ja uhkaa, oli silloin kun nukuin. Siksi kai mulla ei nykyäänkään ole ilta-ahdistusta, tai jos onkin niin sitä voi paeta nukkumalla.
  • Noi Iiu Susirajan valokuvat on kyllä aika hienoja, aika ahdistavia tosin myös.

    Mulla ei ole illalla/yöllä syömistä, vaan liikaa syöminen/ahmiminen liittyy päivään. Viikonloput on vaikeimmat, koska silloin ei ole töitä, eikä semmoista "virallista" elämää. Mietin tässä että onpa kumma etten syö myöhään, kun ruoka kuitenkin liittyy hyvin vahvasti mulla tunteiden tasaamiseen ja luulisi että illalla sitä just tuntisi olonsa yksinäiseksi ja hylätyksi ja väsyessä tulisi kaikki ahdistukset. Vaan taitaakin johtua siitä kun mun elämään lapsena ja nuorena liittyi sellainenkin outous, että paras turvapaikka oli oma sänky ja ainoat hetket jolloin pääsin pakoon pelkoa ja uhkaa, oli silloin kun nukuin. Siksi kai mulla ei nykyäänkään ole ilta-ahdistusta, tai jos onkin niin sitä voi paeta nukkumalla.
  • Humalahakuinen syöminen


    Nyt kun kykenen edes jollain tavalla rauhassa ja järjen kera mietiskelemään ja jopa kirjoittamaan äärimmäisen kammottavasta ruokariippuvuudestani, niin löysin äsken täältä virtuaalitodellisuudesta suuria ahaa-elämystekstejä, joissa tavallaan ei ollut mitään uutta minulle, mutta tosiaan nyt kun minulla lienee jonkinlainen sisäinen ja tietoinen yhteys itseeni ja syömisiini, niin tekstit kolahtivat tosi voimallisesti ja siksi haluan liittää ne tänne.

    Avominne-klinikoiden nettisivulta löysin mahtavan Sokeririippuvuus on hormoni- ja aivosairaus -artikkelin

    http://avominne.fi/2016/08/24/sokeri...a-aivosairaus/

    ja sieltä mm. sanat: humalahakuinen syöminen ja henkinen humalahakuisuuden välttäminen. Käytännössä olen taistellut ruokariippuvuuttani eli humalahakuista syömistäni vastaan välttämällä henkistä humalahakuisuutta, mikä on ainakin minulle ollut äärimmäisen tuskallista, kivuliasta ja vaikeaa - ja on edelleenkin. Ko. artikkelissa on myös mm. upeat taulukot otsikoilla Ruoka-aineriippuvuus eroaa lihavuudesta ja syömishäiriöstä sekä Ruoka-aineriippuvuutta on hyvä vertailla tavalliseen syömiseen ja syömishäiriöön. Artikkeli valaisee ruokariippuvuutta loistavasti!

    Suuria ahaa-elämyksiä koin myös lukiessani Sanna Ukkolan: Sokerilla kyllästetyt lapset -kirjoitusta

    http://yle.fi/uutiset/3-7429519

    , joka loppuu lauseeseen:

    "Sillä sokeri ei ole rakkautta."
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Humalahakuinen syöminen


    Nyt kun kykenen edes jollain tavalla rauhassa ja järjen kera mietiskelemään ja jopa kirjoittamaan äärimmäisen kammottavasta ruokariippuvuudestani, niin löysin äsken täältä virtuaalitodellisuudesta suuria ahaa-elämystekstejä, joissa tavallaan ei ollut mitään uutta minulle, mutta tosiaan nyt kun minulla lienee jonkinlainen sisäinen ja tietoinen yhteys itseeni ja syömisiini, niin tekstit kolahtivat tosi voimallisesti ja siksi haluan liittää ne tänne.

    Avominne-klinikoiden nettisivulta löysin mahtavan Sokeririippuvuus on hormoni- ja aivosairaus -artikkelin

    http://avominne.fi/2016/08/24/sokeri...a-aivosairaus/

    ja sieltä mm. sanat: humalahakuinen syöminen ja henkinen humalahakuisuuden välttäminen. Käytännössä olen taistellut ruokariippuvuuttani eli humalahakuista syömistäni vastaan välttämällä henkistä humalahakuisuutta, mikä on ainakin minulle ollut äärimmäisen tuskallista, kivuliasta ja vaikeaa - ja on edelleenkin. Ko. artikkelissa on myös mm. upeat taulukot otsikoilla Ruoka-aineriippuvuus eroaa lihavuudesta ja syömishäiriöstä sekä Ruoka-aineriippuvuutta on hyvä vertailla tavalliseen syömiseen ja syömishäiriöön. Artikkeli valaisee ruokariippuvuutta loistavasti!

    Suuria ahaa-elämyksiä koin myös lukiessani Sanna Ukkolan: Sokerilla kyllästetyt lapset -kirjoitusta

    http://yle.fi/uutiset/3-7429519

    , joka loppuu lauseeseen:

    "Sillä sokeri ei ole rakkautta."
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Ruokariippuvuus on kyllä hirveää. Se on uskomattoman häpeällinen asia. Jonkinlainen tuskan hillinän keino on kyseessä, vaikkakaan en koskaan tunnista että olisi läsnä vaikeita tunteita ja siitä sitten ajautuisin syömään.
    Ennemminkin niin että jokin yhtä neuvottelematon vaisto kuin mikä tahansa tavallisempikin käskee ikään kuin ''pakenemaan'', täyttämään kehonsa ruualla. Siinä kohtaa ei neuvotella. Minulla ei silloin ole sananvaltaa, eikä edes ''halua'' yrittää käsitellä asiaa muulla tavalla.

    Myöhemmin tarkasteltuna nuo hetket ovat tosi hämäriä enkä oikein osaa olla armollinen itseäni kohtaan. Oma ylipaino vaan aiheuttaa niin paljon tuskaa.

    Toki syöminen hallitsee ajatuksiani useimmiten jopa 90% hereilläoloajasta. Mietin tauotta seuraavaa ateriaa tai ''ateriaa''. En jotenkin tahdo kestää olemassaoloa ilman syömisen turruttavaa vaikutusta, en edes silloin kun olen dissosiaatiokoomassa enkä tosiaankaan läsnä.
    A million candles burning for the help that never came


    En kestä society ilman dissociation


  • Ruokariippuvuus on kyllä hirveää. Se on uskomattoman häpeällinen asia. Jonkinlainen tuskan hillinän keino on kyseessä, vaikkakaan en koskaan tunnista että olisi läsnä vaikeita tunteita ja siitä sitten ajautuisin syömään.
    Ennemminkin niin että jokin yhtä neuvottelematon vaisto kuin mikä tahansa tavallisempikin käskee ikään kuin ''pakenemaan'', täyttämään kehonsa ruualla. Siinä kohtaa ei neuvotella. Minulla ei silloin ole sananvaltaa, eikä edes ''halua'' yrittää käsitellä asiaa muulla tavalla.

    Myöhemmin tarkasteltuna nuo hetket ovat tosi hämäriä enkä oikein osaa olla armollinen itseäni kohtaan. Oma ylipaino vaan aiheuttaa niin paljon tuskaa.

    Toki syöminen hallitsee ajatuksiani useimmiten jopa 90% hereilläoloajasta. Mietin tauotta seuraavaa ateriaa tai ''ateriaa''. En jotenkin tahdo kestää olemassaoloa ilman syömisen turruttavaa vaikutusta, en edes silloin kun olen dissosiaatiokoomassa enkä tosiaankaan läsnä.
    A million candles burning for the help that never came


    En kestä society ilman dissociation


  • Kuulas: hyvä tuo sana dissosiaatiokooma, vaikka dissosiaatiokoomatila itsessään on kyllä kammottava.

    Ruoka korjaavana kokemuksena
    Helsinki 27.1.2011
    Sirkka-Anneli Koskinen:

    https://www.google.fi/search?q=Heiti...na+kokemuksena

    Jatkakaamme taistelua.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 15-12-16 klo 23:33.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Kuulas: hyvä tuo sana dissosiaatiokooma, vaikka dissosiaatiokoomatila itsessään on kyllä kammottava.

    Ruoka korjaavana kokemuksena
    Helsinki 27.1.2011
    Sirkka-Anneli Koskinen:

    https://www.google.fi/search?q=Heiti...na+kokemuksena

    Jatkakaamme taistelua.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Sisäinen tyhjyys
    google-kuvahaku:
    https://www.google.fi/search?q=Sis%C...w=1588&bih=726


    Emptiness inside
    google-kuvahaku:
    https://www.google.fi/search?q=Empti...w=1588&bih=726
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Sisäinen tyhjyys
    google-kuvahaku:
    https://www.google.fi/search?q=Sis%C...w=1588&bih=726


    Emptiness inside
    google-kuvahaku:
    https://www.google.fi/search?q=Empti...w=1588&bih=726
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Quote Originally Posted by Insestiäidin tytär View Post
    Sisäinen tyhjyys
    google-kuvahaku:
    https://www.google.fi/search?q=Sis%C...w=1588&bih=726


    Emptiness inside
    google-kuvahaku:
    https://www.google.fi/search?q=Empti...w=1588&bih=726
    Be My Wife - David Bowie
    https://www.youtube.com/watch?v=kB7skYEv_EM
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Quote Originally Posted by Insestiäidin tytär View Post
    Sisäinen tyhjyys
    google-kuvahaku:
    https://www.google.fi/search?q=Sis%C...w=1588&bih=726


    Emptiness inside
    google-kuvahaku:
    https://www.google.fi/search?q=Empti...w=1588&bih=726
    Be My Wife - David Bowie
    https://www.youtube.com/watch?v=kB7skYEv_EM
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Mähän olen tehny itselleni oikeen ammatin aiheesta ruoka. Ja ruokaholtiton olen, pahasti. Jo pienimmästäkin ikävyydestä jätän syömisen pois miltei kokonaan. En vaan kykene syömään mitään. Kaikki ruoka, kaikki mitä ylipäätään vois laittaa suuhun etoo niin hemmetisti. Ja kumminkin rakastan ruokaa. Oon yhdistelly palikoita ja todennu että silloin kun olen iloinen ja onnellinen nii syön. Mut jos joku osa on pinnassa tai olen vähääkään surullinen niin en syö. Sokeririippuvainen olen tavallaan, mutta parantunut siitä. Olin 100päivää täysin ilman sokeria ja sen korvikkeita. Ainoa sallittu makeutus oli hunaja. Kaikki leivät, myslit, juomat, levitteet, maitotuotteet, suklaa, keksit, leikkeleet yms yms joissa oli sokeria missään muodossa jäivät pois sadan päivän ajaksi. Ekat kaksi viikkoa särki pää ja koin oloni huonovointiseksi ja ärtyneeksi ja mieli teki ihan mitä tahansa aivan järjettömän paljon. Teki mieli jo murhata vaan siksi että sais annoksen sokeria. Mutta kahden viikon jälkeen kaikki muu alkoi maistua erilaiselta, paremmalta. Hedelmät olivat todella hyviä. Löysin raakasuklaan ja se vasta hyvää olikin ilman sokeria. Makuaisti muuttui. Enkä tuon "kuurin" jälkeen enää koskaan ole ollut sellaisessa mielentilassa että "pakko saada sokeria nyt just heti". Helppoa se ei ollutja vertaistukea en saanut ja töissä oli kaikki herkut koko ajan naaman eessä kiusana, mutta mä selvisin. Kertalaakista kaikki sokeri pois. Pam. Kaikki mikä on piilossakin ruuissa ja kastikkeissa ja eineksissä. Ei oo oikotietä. Mut olen mä vähän ortoreksiaankin taipuvainen. Mitään prosessoitua ei voi syödä, hyi helv... Vaan puhdas aito ravinto. Ja se menee helposti ylitte. Mut toisinaan mä sanon itselleni että "no stress" ja syön kolme munkkia kerralla.

    Päänsärkyyn sokerittomuus ainakin auttaa. Kunhan selvii kriisivaiheen yli. Ja muuten energiaa oli aivan eri tavalla. Ei tullu niitä väsymysromahduksia enää! Taidanpa aloittaa uuden satapäivääilmanaokeria lakon.
  • Mähän olen tehny itselleni oikeen ammatin aiheesta ruoka. Ja ruokaholtiton olen, pahasti. Jo pienimmästäkin ikävyydestä jätän syömisen pois miltei kokonaan. En vaan kykene syömään mitään. Kaikki ruoka, kaikki mitä ylipäätään vois laittaa suuhun etoo niin hemmetisti. Ja kumminkin rakastan ruokaa. Oon yhdistelly palikoita ja todennu että silloin kun olen iloinen ja onnellinen nii syön. Mut jos joku osa on pinnassa tai olen vähääkään surullinen niin en syö. Sokeririippuvainen olen tavallaan, mutta parantunut siitä. Olin 100päivää täysin ilman sokeria ja sen korvikkeita. Ainoa sallittu makeutus oli hunaja. Kaikki leivät, myslit, juomat, levitteet, maitotuotteet, suklaa, keksit, leikkeleet yms yms joissa oli sokeria missään muodossa jäivät pois sadan päivän ajaksi. Ekat kaksi viikkoa särki pää ja koin oloni huonovointiseksi ja ärtyneeksi ja mieli teki ihan mitä tahansa aivan järjettömän paljon. Teki mieli jo murhata vaan siksi että sais annoksen sokeria. Mutta kahden viikon jälkeen kaikki muu alkoi maistua erilaiselta, paremmalta. Hedelmät olivat todella hyviä. Löysin raakasuklaan ja se vasta hyvää olikin ilman sokeria. Makuaisti muuttui. Enkä tuon "kuurin" jälkeen enää koskaan ole ollut sellaisessa mielentilassa että "pakko saada sokeria nyt just heti". Helppoa se ei ollutja vertaistukea en saanut ja töissä oli kaikki herkut koko ajan naaman eessä kiusana, mutta mä selvisin. Kertalaakista kaikki sokeri pois. Pam. Kaikki mikä on piilossakin ruuissa ja kastikkeissa ja eineksissä. Ei oo oikotietä. Mut olen mä vähän ortoreksiaankin taipuvainen. Mitään prosessoitua ei voi syödä, hyi helv... Vaan puhdas aito ravinto. Ja se menee helposti ylitte. Mut toisinaan mä sanon itselleni että "no stress" ja syön kolme munkkia kerralla.

    Päänsärkyyn sokerittomuus ainakin auttaa. Kunhan selvii kriisivaiheen yli. Ja muuten energiaa oli aivan eri tavalla. Ei tullu niitä väsymysromahduksia enää! Taidanpa aloittaa uuden satapäivääilmanaokeria lakon.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?