• Omaiset mielenterveystyön tukena

    Tällä suurella järjestöllä on paljon paikallisjärjestöjä, jotka järjestävät omalla alueellaan tukea ja toimintaa omaisille. Keskusteluryhmiä, virkistyspäiviä, neuvovia puhelimia yms.

    Lista paikallisyhdistyksistä:

    http://finfami.fi/pagejarjesto/pagekohderyhmat
  • Tällä suurella järjestöllä on paljon paikallisjärjestöjä, jotka järjestävät omalla alueellaan tukea ja toimintaa omaisille. Keskusteluryhmiä, virkistyspäiviä, neuvovia puhelimia yms.

    Lista paikallisyhdistyksistä:

    http://finfami.fi/pagejarjesto/pagekohderyhmat
  • Onko täällä ketään jonka omaisella olisi dissosiaatiohäiriö? Minun omaistani on pari vuotta hoidettu psykoosin vuoksi jonka hän ehdottomasti kiistää. (Hän ei tiedä myöskään että dissosiaatio dgn on olemassa). Luin artikkelin henkilöstä jota oli 20 vuotta hoidettua psykootikkona ja annettu kasapäin muitakin diagnooseja. Vasta 20 v kuluttua selvisi että hänellä oli dissosiatiivisen identiteettihäiriön. Sen jälkeen apu löytyi ja hän parani. Monet kohdat kuvauksessa vastasivat omaiseni tilannetta. Minun omaiseni sairaus on myös hyvin epätyypillinen ollakseen psykoosi ja hoitohenkilökunnalla on ollut hämminkiä. Hän on hyvin hoitovastainen ja ajoittain vaikuttaa täysin normaalilta. Toisaalta hän kuulee paljon ääniä ja keskustelee niiden kanssa ja kirjoittaa niitä muistiin. Ajantaju on täysin hukassa. Hän unohtaa itsensä pitkillä kävelyille
  • Minulla on DID ja lisäksi on ystäviä ja sukulaisia joilla on. Toiset ovat hyvällä, muutamat huonolla hoidolla. Jos läheiselläsi on jo hoitosuhde, voisitko ottaa puheeksi dissosiaatiohäiriön mahdollisuuden? Ikävä kyllä hoitohenkilökunnan tietotaso ja osaaminen tässä asiassa vaihtelee hurjasti. Jos yksi ei usko tai halua kuunnella, kysy seuraavalta. Ja seuraavalta, kunnes apu löytyy. Traumaterapeuteilla on yleensä eniten tai todennäköisimmin tietoa aiheesta. Kaikki psykiatrit eivät tunne koko ilmötä. Kolmesta minua hoitaneesta psykiatrista yksi tietää mikä DID on. Oma terapeuttini kehotti miettimään kahdesti kenelle puhun persoonanosista, juuri tämän tietämättömyyden vuoksi.

    Haluan sanoa vielä äänten kuulemisests. DID-potilas ei kuule ääniharhoja. Se puhe jota 'kuuntelemme' on äänetöntä mielensisäistä puhetta. Kuin ajattelua joka tulee aivojen ohi. Tai peräkkäisiä mielipiteitä jotka eivät sovi lainkaan yhteen. Ääniharhoja voi kyllä muuten olla traumoihin liittyen ja psykoottisuuttakin, mutta persoonanosat eivät ole ääniharhoja. Voit yrittäö kysyä tästä omaiseltasi: kuuleeko hän äänen puhuvan ääneen vai onko puhe mielen sisällä? Jos puhe on mielen sisällä, se ei ole psykoosia tai harhaa. Tämä on ihan olennainen ero! Siitä pitää sanoa hoitavalle taholle heti, jos onkin niin että kyseessä ei ole kuuloharha - muuten hoitavat väärin maailman loppuun asti.
  • En ole kummallinen tai outo olen vain monipuolinen! :P
  • Minulla äiti on ollut psykoottinen, hänellä harjat ja äänien kuuleminen ja niihin uskominen teki hänestä kontaktittoman todellisuuden kanssa. Itselläni DID ihmisenä todellisuuden taju ei ole häiriintynyt ja keskustelu on nimenomaan sisäistä itseni kesken tappelua ja keskustelua, ei ulkopuolisia ääniä. Sairauden tunnottomuus on yksi oire psykoottisella ihmisellä, dissosiaatiossa herkemmin tunnistaa kyllä ajattelevansa erikoisesti kummallisesti ja sen tiedostaa ja tajuaa jollakin tasolla. Hoitoa ystäväsi tarvitsee tuekseen varmasti. Diagnoosilla ei suoranaisesti ole merkitystä, jos kohtaaminen on asiallista ja osaavaa. Monet häiriöt kulkevat myös yhdessä, käsikädessä samalla ihmisellä voi olla piirteitä eri häiriöistä ja ne voivat ilmetä yhdessä tai erikseen. Hoitomuodon löytyminen vie aikaa ja vaatii usein valitettavan paljon työtä, ennenkuin hyvä hoitosuhde ja mahdollinen lääkehoito löytyy. Dissoon ei lääkityksestä juurikaan ole apua, psykoottisuuteen puolestaan kyllä, erotusdiagnostiikka ei ole helppoa. Yritys erehdys tekniikalla monesti joudutaan menemään.
  • Eva, Sini, Pieni Lohduttaja
    N.11-vuotiaat: Tomaattityttö, Peppilotta, Meri = Iina 1/17, Pieni Olivia, Pikkunannu (ANP)
    Teinit: Noora, ​Turkoosi, Iso Olivia, K, Minä (ANP)
    Auttajat: Myyrä, Taika, Pahvinannu (ANP), Yrjö


    26.4.2017 klo 12:00 alkaen kirjoitan tällä värillä silloin ja vain silloin, kun kirjoitan moderaattorina.

    Osallistu äänestykseen foorumin turvallisuudesta!
  • Mulla samaa kuin Simpukalla eli äidillä selvästi harhoja. Toisaalta oon aika varma että hänellä myös persoonan osat vaihtuu ja niiden välillä on jossain määrin amnesiaa.

    Psykiatrini tiesi tämän sukurasitteen ja varmisti moneen kertaan, että onhan osieni puhe todella pääni sisällä tapahtuvia voimakkaita ajatuksia (sanoja, kuvia) ja täysin erotettavissa kuuloaistimuksesta. Näin siis komppaan sitä että siinä oleellinen ero psykoosiin.
  • Quote Originally Posted by Zeta View Post
    Onko täällä ketään jonka omaisella olisi dissosiaatiohäiriö? Minun omaistani on pari vuotta hoidettu psykoosin vuoksi jonka hän ehdottomasti kiistää. (Hän ei tiedä myöskään että dissosiaatio dgn on olemassa). Luin artikkelin henkilöstä jota oli 20 vuotta hoidettua psykootikkona ja annettu kasapäin muitakin diagnooseja. Vasta 20 v kuluttua selvisi että hänellä oli dissosiatiivisen identiteettihäiriön. Sen jälkeen apu löytyi ja hän parani. Monet kohdat kuvauksessa vastasivat omaiseni tilannetta. Minun omaiseni sairaus on myös hyvin epätyypillinen ollakseen psykoosi ja hoitohenkilökunnalla on ollut hämminkiä. Hän on hyvin hoitovastainen ja ajoittain vaikuttaa täysin normaalilta. Toisaalta hän kuulee paljon ääniä ja keskustelee niiden kanssa ja kirjoittaa niitä muistiin. Ajantaju on täysin hukassa. Hän unohtaa itsensä pitkillä kävelyille
    Ihanan ja upean DID-ihmisen puoliso täällä, hei.

    Nuo diagnoosit ovat kyllä vaikea juttu. Osa lääkäreistä edelleen kiistää koko did:n olemassaolon, osa pitää hirvittävän harvinaisena, eräille on lyöty disso virallisena dg:na kun on ahdistukseen liittyvää sisäistä valittajaa. Ihmisellähän voi hyvin olla sekä DID että psykoosi, tai jollain osalla psykoottisuutta ja toiset osat hyvinkin terveen oloisia. Vaikeaa hoitohenkilökunnalle. Mulla on lapsuuden kodissa ollut hoitamaton bipo-äiti (psykoottinen) sekä personaahäiriöinen isä (ehkä vaativa + epävakaa). Tätyy sanoa, että kaikkien noiden oireissa on ollut paljon samaa joinain hetkinä. Ehkä selvin ero normi psykoosipotilaaseen oli kun mun puoliso meni itsetuhon&psykoosin takia hoitoon. Oli hirveän huomossa jamassa, mut sairaalassa oli ehkä päivän kun napsahti esiin yksi suojelijapuoli joka ei sitten ole vähääkään psykoottinen. Kylmä, etäinen, äärimmäisen järkevä, ei tippaakaan itsetuhoinen ja täysin terve (joskin myös täysin empatiakyvytön) puoli. Henkilökunta oli ihmeissään eikä kuunnellut mun did-epäilyjäni yhtään. Läheinen sit vaan käveli osastolta ulos ja romahti kotona uudestaan. Puoliso myös keskustelee välillä ääneenkin omien osiensa kanssa. Sanoo, että oman pään eri puolet vs. psykoottiset ääniharhat ovat päänsääntöisesti hyvin erilaisia.

    Mä kyllä vähän ihmettelen mikä se sellainen apu on jolla did paranee kokonaan? Helpottuu käsittääkseni, mutta ei välttämättä koskaan lähde pois.
  • Quote Originally Posted by hiirenvirna View Post
    Mä kyllä vähän ihmettelen mikä se sellainen apu on jolla did paranee kokonaan? Helpottuu käsittääkseni, mutta ei välttämättä koskaan lähde pois.
    Pitkäaikaisen terapian kauttahan siihen paranemistyöhön lähdetään. Siinä on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: joko lähdetään hakemaan tasapainoa osien välille niin että elämä sujuu DID:sta huolimatta TAI pyritään osien integraatioon. Kummassakin tapauksessa taitaa olla tarpeellista käydä potilaan tahtiin läpi niitä mielen hajoamiseem johtaneita syitä, osien tehtäviä ja merkitystä mielen systeemissä, purkaa virheellisiä ja vääristyneitä ajatusmalleja ja minäkuvaa sekä rakentaa uusia selviytymistapoja DID:n tilalle tai rinnalle. Pohjimmiltaan DID on kuitenkin selviytymiskeino. Mielen suoja.

    Omall kohdallani uskon nyt täydellisen integraation mahdolisuuteen. En tiedä ehdinkö siihen elinaikanani, mutta suunta ja tahto on ehjään kokonaisuuteen. En voi sanoa yhdenkään osan kadonneen vielä kokonaan tai kasvaneen Minuksi - mutta lähellä ollaan.
  • Nimimerkin takana:
    - Kiltti & Lapsi (5v), Ysi (9v), Muksis, Paniikki (2v)
    - Joel (18v), Andrew (17v), Aleksi & Aleksandra (17v), Topi (19v), Mika (17-18v), Juuso (16v)
    - Aada (22v), Stiina (24v), Joonatan (20v)- Äiti (35-45v), PP (35-40v), Veera (75)
    - Sarita (kuollut), Ashira (vampyyri)
    - Anna Lyytinen (minätila), Kade (minätila)
    + muut

    P.S. Pahoittelen typoja, joita teen puhelimella kirjoittaessani!
  • Olen sairastanut skitsofrenian useine psykooseineen ja nyt sairastan todennäköisesti DIDiä.

    Psykooseissa harhani olivat todella.. lennokkaita. Loogisuus oli selkeästi kateissa, ajatukset olivat paranoidisia. Pelkäsin milloin ufoja, milloin salakuuntelulaitteita ja kameroita. Murhaajia, tappajia... vihollisia kaikkialla. Ajattelun sekavuus oli vahvasti läsnä ja olo oli kokonaisvaltaisen kauhea. Samalla myös muuttumaton sellaisella tavalla, joka ei liity DIDiin. Siis koska olin koko ajan myös DID, oireita oli myös siihen. Ne hautautuivat psykoosien alle. Mutta psykoosi on sellainen suhteellisen nopea tila, joka hoidettiin kuntoon nopeasti. Lääkkeet auttoivat huomattavasti. Harhaisuus oli pääoire. Itselläni on aina ollut hyvä sairaudentunto myös psykoottisena. Mutta psykoosi on silti huomattavan erilainen kuin DID oireet on. Ero on valtava.

    Kun skitsofreenikon/psykoottisen tekemisissä ja ajatuksissa ei ole mitään... järkeä. Se on sekavaa, harhaista, logiikan ulkopuolella ja täysin sekopäistä. Ei DID pääse lähellekään sellaista sekavuutta. Olen monta kertaa sanonut, että skitsofrenian rinnalla DID on pikkujuttu. Siis siinä mielessä, ettei se lyö minua koko maailmasta ulos ja kaiken järjen ulkopuolelle. DIDinä pystyn kuitenkin elämään. Skitsofreenikkona elämä on puhdasta harhaista kauhua. Tai sitten kummaa harhaisuutta ja suuruusluuloja, joilla ei ole niin mitään todellisuuspohjaa.

    En osaa antaa konkreettisempaa tästä. Mutta oma kokemukseni on, että psykoosi on tila, jossa ei pärjää kotona, koska on täysin sekaisin. DiD voi käydä jopa töissä tai vaikkei voisiikaan, voi silti usein luottaa, ettei homma mene ihan päättömäksi touhuksi.

    Näissä on oman kokemukseni mukaan eroa kuin yöllä ja päivällä. Psykoosissa ihminen on oikeasti aivan todellisuuden ulkopuolella. Tystin. Ihan sekaisin. Järjetön. Kyvytön huolehtimaan itsestään. Mahdollisesti vaarallinen (itselleen ja muille, suorasti tai epäsuorasti). Yila hoituu ensisijaisesti lääkkeillä.

    DID ymmärtää kyllä, että mikä konkreettisesti on ja ei ole totta. Kyseenalaistetaan itseä enemmän kuin ympäröivää maailmaa. Harhaisuus ei ole ainakaan ykkössijan oire. Loogisuus on. Tilat vaihtelevat. Hoidetaan terapialla, lääkehoito ei auta.
  • Luin juuri Leikolan kirjan katkennut totuus(?). Tai selailin. Siinä oli kiitettävästi käytetty eri tutkimuslähteitä ja siinä puhuttiin psykoottistasoisten sairauksien ja persoonan rakenteellisen dissosiaatiohäiriön osittaisesta päällekkääisyydestä. Kuinka monessa kohtaa se "sairaus" on kiinni siitä, kuka määrittelee. Siinä puhuttiin myös siitä kuinka ääniä voi kuulla myös dissohäiriöinen, eikä äänien kuuleminen ole mikään ratkaiseva tekijä diagnostiikassa.
  • Nimimerkin takana:
    - Kiltti & Lapsi (5v), Ysi (9v), Muksis, Paniikki (2v)
    - Joel (18v), Andrew (17v), Aleksi & Aleksandra (17v), Topi (19v), Mika (17-18v), Juuso (16v)
    - Aada (22v), Stiina (24v), Joonatan (20v)- Äiti (35-45v), PP (35-40v), Veera (75)
    - Sarita (kuollut), Ashira (vampyyri)
    - Anna Lyytinen (minätila), Kade (minätila)
    + muut

    P.S. Pahoittelen typoja, joita teen puhelimella kirjoittaessani!
  • Tämä on hyvin hämmentävä ja kiehtova aihe. Olen tästä omalta kohdaltani kiinnostunut siksi, että tosiaan kokemus on sekä psykoosista että nyt DID-tyyppisestä oireilusta.

    Huomasin, että yrittäessäni selittää eroja näiden kahden tilan välillä, loppuvat sanat yksinkertaisesti kesken. Tulee kuvailtua kumpaakin häiriötä hyvin samantyyppisillä sanoilla. Luulen, että nimen omaa se on se syy, miksi dissosiaatiohäiriöt menevät helposti sekaisin psykoosien kanssa. Konkreettisesti potilaan näkökulmasta on kokemus DIDistä ja psykoosista hyvin paljon toisistaan eroava. Olen aina ollut psykoottisenakin siitä hyvin erikoislaatuinen, että mulla on ollut hyvä sairaudentunto. Olen osannut ilmaista, että hei, nyt on kyllä menty psykoosin puolelle, tarvitsen apua. Tämähän on poikkeuksellista psykoosisairaalle. Silti se ei sulje mielestäni pois minun lukuisia psykoosejani. Vaikka oireet itselläni menivät totta kai päällekäin,lomittain ja limittäin, eikä dissosiaatio-oireita yksinkertaisesti ollut mahdollista todeta psykoosien alta, oli psykoottiset jaksot hyvin paljon eri tuntuisia kuin miltä "pelkkä" dissosiaatiohäiriö tuntuu.

    Mutta on suorastaan hämmentävää, miten niin kahta erilaista olotilaa tulee kuvailtua samoilla sanoilla, vaikka yrittäisikin löytää kuvaavia sanoja kummallekin häiriölle tietoisesti! Tämän täytyy olla yksi syy, miksi nämä tilat menevät monella hoitohenkilökunnan jäsenellä sekaisin. Koska sanallistaminen on hyvin pitkälti samaa kummassakin häiriössä. Oma potilaskokemukseni on kuitenkin hyvin pitkälti eri kummassakin häiriössä. Niillä on valtava ero, siis aivan järkyttävän suuri ero. Ne tuntuvat hyvin erilaisilta. Myös akuuttivaiheen ulkopuolella, psykoosijaksojen välissä tapahtuvana oireiluna. Kun 7 vuotta akuuttivaiheen skitsofreniajaksoon liittyi useita psykoosijaksoja, jotka hoidettiin sairaalassa, myös näiden jaksojen välissä oireeni olivat hyvin eri tyyppisiä verrattuna dissosiaatiohäiriöihin. Tämän sanallistaminen on se vaikea osuus.

    On erittäin mielenkiintoisen hämmentävää, miten vaikeaa on tehdä eroa kokemuksien välille sanoilla. Vaikka oma tuntemukseni näistä sairauksista poikkeaa hyvin, hyvin paljon, tuntuu ettei sanat riitä tekemään eroa näiden välille. Tämä on tosiaankin hyvin hämmentävää.

    Itselläni tosiaan menivät vielä päällekäin kaksi samaa sairautta. Eli ääneni tulivat pääni sisästä, mutta oli toisaalta hyvin paljon kokemuksia muista harhaisuuksista, jotka eivät liittyneet DIDiin millään tavalla. Paranoia oli lennokkaampaa ja irti todellisuudesta ja järjen ulkopuolella, kun taas DIDinä pelkään kuitenkin vähän loogisemmin ja suuremmalla todennäköisyyspohjalla olevia juttuj, vertaa; ufojen hyökkäys -> murtautuminen kotiin, jokin epämääräinen uhkantunne, jolle ei löydy sanoja // salakuuntelu ja kameravalvonta toimesta X-ryhmä + salaliitto -> tunne, että minua tarkkaillaan, turvattomuuden tunne, että pahantekijät saavat tietää, missä olen // ystäväni aivan takuulla kokoontuvat salaa miettimään, miten minut saa hengiltä. Aikovat kai myrkyttää minut -> kuolemanpelko, pelko ettei minusta oikeastaan pidetä. Eli tätä hain, kun sanoin psykoottistasoisten juttujeni olevan hyvin erilaisia ja lennokkaampia kun vertailee DIDiin liittyviin pelkoihin.

    Tätä voisin tutkia enemmänkin ja yrittää omaa kokemustani muokata sanoiksi, joissa oma kokemukseni tulisi eriävästi ilmi kummassakin sairaudessa. Koska sen tiedän, ettei omalla kohdallani skitsofrenia ollut virhediagnoosi tai jos oli, oikea diagnoosi olisi joka tapauksessa psykoosien sarja, mutta puhuttaisiin lukuisista huumepsykooseista.
  • Quote Originally Posted by Mekaikkiminä View Post
    Pitkäaikaisen terapian kauttahan siihen paranemistyöhön lähdetään. Siinä on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: joko lähdetään hakemaan tasapainoa osien välille niin että elämä sujuu DID:sta huolimatta TAI pyritään osien integraatioon.
    Äh, vastasin huolimattomasti ja luinkin ehkä hiukan vähän väärin tuon alkuperäisen tekstin. En tarkoittanut etteikö mun mielestä DID voisi korjaantua (integraatio) tai elämästä tullut sujuvampaa. Jotenkin tulin pikalukeneeksi tuon alkuperäisen simpukan tekstin siitä, miten oikean diagnoosin saanut parani muodossa, jossa parani todella nopeasti samaan tyyliin kuin joissain tapauksessa esim alkavasta psykoosista voi päästä oikealla lääkityksellä ja hoidolla nopeastikin veks. Pahoittelen.
Tulokset: 1-11 / 11

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä näistä väreistä kuvaa ruohoa: vihreä, punainen vai liila?