• Asiantunteva lääkäri?!

    Hei,
    Tarvitsisin enemmän kuin kipeästi ehdotuksen dissosiaatiohäiriöitä tuntevasta lääkäristä osuvamman diagnoosin saamiseksi. Olen joutunut muutaman lääkärin kanssa siihen tilanteeseen, että diagnoosi on väärä koska he eivät usko dissosiaatiohäiriöiden olemassaoloon. Olisiko kenelläkään ehdottaa hyvää lääkäriä?
    Kiitokset
  • Hei,
    Tarvitsisin enemmän kuin kipeästi ehdotuksen dissosiaatiohäiriöitä tuntevasta lääkäristä osuvamman diagnoosin saamiseksi. Olen joutunut muutaman lääkärin kanssa siihen tilanteeseen, että diagnoosi on väärä koska he eivät usko dissosiaatiohäiriöiden olemassaoloon. Olisiko kenelläkään ehdottaa hyvää lääkäriä?
    Kiitokset
  • Hei sirius! Hyvä kysymys. Miltä alueelta etsit?

    Jos kellään on tosiaan kokemusta, kerrottehan tässä niin voidaan saada siriukselle ja muillekin täällä nähtäväksi hyödyllistä listaa!

    Mielenkiintoista ja huolestuttavaa muuten tuo, etteivät edelliset lääkärisi ole uskoneet dissosiaatiohäiriöihin. :(
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Merlin; 20-11-14 klo 01:12. Syy: Viestiketju siirretty dissosiaatio-osioon, josta se löytyy paremmin. -Merlin
  • Hei sirius! Hyvä kysymys. Miltä alueelta etsit?

    Jos kellään on tosiaan kokemusta, kerrottehan tässä niin voidaan saada siriukselle ja muillekin täällä nähtäväksi hyödyllistä listaa!

    Mielenkiintoista ja huolestuttavaa muuten tuo, etteivät edelliset lääkärisi ole uskoneet dissosiaatiohäiriöihin. :(
  • Valitettavasti en osaa auttaa sinua, sillä itse olen huomannut saman ongelman. Olen ottanut yhteyttä mm. traumaterapiakeskukseen ja kysynyt, olisiko heillä neuvoa asiantuntevaa lääkäriä. Hekään eivät osanneet auttaa, mutta neuvoivat kyselemään traumaterapeuteilta, jos he tietäisivät.

    Onnekseni löysin hyvän traumaterapeutin, joka tuntee dissosiaatiohäiriön. Myös traumaterapiakeskuksen julkaisuista on ollut apua. Lääkärit eivät todellakaan ymmärrä dissosiaatiosta juuri mitään. Ennemmin hoitavat masennuksena, ahdistuneisuutena tai paniikkihäiriönä.

    Toivottavasti onnistut löytämään asiantuntevaa apua!
  • Valitettavasti en osaa auttaa sinua, sillä itse olen huomannut saman ongelman. Olen ottanut yhteyttä mm. traumaterapiakeskukseen ja kysynyt, olisiko heillä neuvoa asiantuntevaa lääkäriä. Hekään eivät osanneet auttaa, mutta neuvoivat kyselemään traumaterapeuteilta, jos he tietäisivät.

    Onnekseni löysin hyvän traumaterapeutin, joka tuntee dissosiaatiohäiriön. Myös traumaterapiakeskuksen julkaisuista on ollut apua. Lääkärit eivät todellakaan ymmärrä dissosiaatiosta juuri mitään. Ennemmin hoitavat masennuksena, ahdistuneisuutena tai paniikkihäiriönä.

    Toivottavasti onnistut löytämään asiantuntevaa apua!
  • Hei Murunen,

    Kiitos vastauksestasi! Juuri nuo lääkärien diagnoosit olen itsekin käynyt läpi plus vielä 'luulotautinen' tai 'hankala ihminen', jos alkaa kyseenalaistamaan lääkärin logiikkaa väsyneenä siihen, ettei todellista hätää oteta vakavasti.

    Löysin vastaamo.fi -sivuston, josta ehkä voi olla apua. Olen ollut tekemisissä traumaterapiakeskuksen kanssa yhtä laihoin konkreettisin tuloksin. Julkaisuista on apua, jotta itse tietää missä mennään ja terapialääkärini on hyvä, mutta byrokratia aiheuttaa ongelmia kun todistus-lääkäri pitäisi olla kuulemma eri henkilö (huoh).
  • Hei Murunen,

    Kiitos vastauksestasi! Juuri nuo lääkärien diagnoosit olen itsekin käynyt läpi plus vielä 'luulotautinen' tai 'hankala ihminen', jos alkaa kyseenalaistamaan lääkärin logiikkaa väsyneenä siihen, ettei todellista hätää oteta vakavasti.

    Löysin vastaamo.fi -sivuston, josta ehkä voi olla apua. Olen ollut tekemisissä traumaterapiakeskuksen kanssa yhtä laihoin konkreettisin tuloksin. Julkaisuista on apua, jotta itse tietää missä mennään ja terapialääkärini on hyvä, mutta byrokratia aiheuttaa ongelmia kun todistus-lääkäri pitäisi olla kuulemma eri henkilö (huoh).
  • Ikävä kuulla, että sinullakin sirius on näin kurjia kokemuksia. Minullekin tuttuja "diagnooseja" ovat myös luulotautinen ja hankala ihminen.

    Kävin vinkkisi perusteella vilkaisemassa vastaamo.fi -sivustoa. Vaikutti mielenkiintoiselta, toivottavasti saat sieltä apua! Minä asun Pohjanmaalla, enkä ole onnistunut löytämään tältä suunnalta mitään vastaavaa. Olenkin nyt tyytynyt siihen, että käyn julkisen puolen psykiatrilla, joka laittaa diagnoosiksi mitä haluaa. Samalla hän laatii tarvittavat lausunnot ja hoitaa lääkitysasioita (vaikka lääkitys ei tätä vaivaa parannakaan). Tuntuu tietenkin kurjalta, että diagnoosi on mitä sattuu, mutta en ole enää jaksanut taistella tämän asian kanssa. Todellisen avun saan traumaterapeutilta (psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja ja laillistettu traumaterapeutti), joka ymmärtää ongelman ja hoitaa sen mukaan. Toki hän myös tarvittaessa ottaa yhteyttä lääkäriini, mutta tällä hetkellä tuo julkisen puolen psykiatri hoitaa byrokratian, terapeutti hoidon. Näin ei ole tarvinnut etsiä kahta eri psykiatria.

    Kylläpäs nämä ovat mutkikkaita kuvioita! Välillä tuntuukin, että sairauden hoitaminen jää toissijaiseksi asiaksi. Toivotaan meille kaikille voimia näiden monien ongelmien kanssa ja ennen kaikkea sairauden hoitamiseen hyvää apua! :)
  • Ikävä kuulla, että sinullakin sirius on näin kurjia kokemuksia. Minullekin tuttuja "diagnooseja" ovat myös luulotautinen ja hankala ihminen.

    Kävin vinkkisi perusteella vilkaisemassa vastaamo.fi -sivustoa. Vaikutti mielenkiintoiselta, toivottavasti saat sieltä apua! Minä asun Pohjanmaalla, enkä ole onnistunut löytämään tältä suunnalta mitään vastaavaa. Olenkin nyt tyytynyt siihen, että käyn julkisen puolen psykiatrilla, joka laittaa diagnoosiksi mitä haluaa. Samalla hän laatii tarvittavat lausunnot ja hoitaa lääkitysasioita (vaikka lääkitys ei tätä vaivaa parannakaan). Tuntuu tietenkin kurjalta, että diagnoosi on mitä sattuu, mutta en ole enää jaksanut taistella tämän asian kanssa. Todellisen avun saan traumaterapeutilta (psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja ja laillistettu traumaterapeutti), joka ymmärtää ongelman ja hoitaa sen mukaan. Toki hän myös tarvittaessa ottaa yhteyttä lääkäriini, mutta tällä hetkellä tuo julkisen puolen psykiatri hoitaa byrokratian, terapeutti hoidon. Näin ei ole tarvinnut etsiä kahta eri psykiatria.

    Kylläpäs nämä ovat mutkikkaita kuvioita! Välillä tuntuukin, että sairauden hoitaminen jää toissijaiseksi asiaksi. Toivotaan meille kaikille voimia näiden monien ongelmien kanssa ja ennen kaikkea sairauden hoitamiseen hyvää apua! :)
  • Myös Pohjanmaalta

    Hei Murunen!

    Asustelen myös Pohjanmaalla. Olen vuodesta 2009 asti etsinyt apua itselleni dissosiaatiohäiriöön - sitä saamatta.

    Arvostettu psykiatrian erikoislääkäri ei usko minun kohdallani disosiaatiohäiriöön. Hänen mielestään olen vain ahdistunut persoona. Olen myös huomannut, että minulla on enemmän tietoa dissosiaatiosta mitä hänellä. Kyseinen henkilö kyllä tietää masennuksesta, skitsofreniasta, syömishäiriöistä sekä psykooseista (ehkä näistä syistä arvostettu), mutta eihän hänen näiden osaamisalueiden hallinta minua paljon lämmitä..

    Koska tätä ko. psykiatria pidetään melkein jumalana, eivät muutkaan ammatti-ihmiset Pohjanmaalla halua uskoa kohdallani dissosiaatioon. Tosin eivät nämä muutkaan ammatti-ihmiset dissosiaatiosta juurikaan ymmärrä. Ovat ehkä joskus opiskeluaikoinaan siitä oppikirjasta lukenut - that's it!

    Mutta nyt näyttää siinä mielessä ihan hyvältä, että "pääsen alkuun" traumaterapiakeskuksen käynnin myötä. Minua ehkä uskotaan paremmin, kun jotain on paperilla trauma-ammattilaisen kynästä.

    Tsemppiä kaikille jotka yrittävät saada Suomessa apua näihin asioihin.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä herra nallekarhu; 25-11-14 klo 10:02.
  • Hei Murunen!

    Asustelen myös Pohjanmaalla. Olen vuodesta 2009 asti etsinyt apua itselleni dissosiaatiohäiriöön - sitä saamatta.

    Arvostettu psykiatrian erikoislääkäri ei usko minun kohdallani disosiaatiohäiriöön. Hänen mielestään olen vain ahdistunut persoona. Olen myös huomannut, että minulla on enemmän tietoa dissosiaatiosta mitä hänellä. Kyseinen henkilö kyllä tietää masennuksesta, skitsofreniasta, syömishäiriöistä sekä psykooseista (ehkä näistä syistä arvostettu), mutta eihän hänen näiden osaamisalueiden hallinta minua paljon lämmitä..

    Koska tätä ko. psykiatria pidetään melkein jumalana, eivät muutkaan ammatti-ihmiset Pohjanmaalla halua uskoa kohdallani dissosiaatioon. Tosin eivät nämä muutkaan ammatti-ihmiset dissosiaatiosta juurikaan ymmärrä. Ovat ehkä joskus opiskeluaikoinaan siitä oppikirjasta lukenut - that's it!

    Mutta nyt näyttää siinä mielessä ihan hyvältä, että "pääsen alkuun" traumaterapiakeskuksen käynnin myötä. Minua ehkä uskotaan paremmin, kun jotain on paperilla trauma-ammattilaisen kynästä.

    Tsemppiä kaikille jotka yrittävät saada Suomessa apua näihin asioihin.
  • Kiitos viestistäsi herra nallekarhu!

    Kurjaa, että sinäkin kuulut tähän joukkoon, joka ei tunnu saavan kunnollista hoitoa. Lohdullista kuitenkin kuulla, että vika ei ole minussa, jos lääkärit eivät osaa auttaa. Välillä kun on jo tullut mieleen, että enkö osaa ilmaista itseäni vai missä on vika, kun viestini ei mene lääkäreille perille.

    On kyllä käsittämätöntä, että lääkärit kyseenalaistavat sairauden vain sen takia, ettei heillä ole siitä tietoa. Käsittääkseni dissosiaatio ei ole mitenkään harvinaista, joten luulisi, että tiedonhaluinen lääkäri voisi siitä jotain opiskellakin. Toivotaan, että jostain putkahtaisi sellaisia ihmisiä, jotka haluavat laajentaa tietämystään perinteisten psykiatristen sairauksien ulkopuolelle. Ehkä näistä ihmisistä voisi olla meidän kaltaisille apua. Tsemppiä myös sinulle hoidon saamiseksi!
  • Kiitos viestistäsi herra nallekarhu!

    Kurjaa, että sinäkin kuulut tähän joukkoon, joka ei tunnu saavan kunnollista hoitoa. Lohdullista kuitenkin kuulla, että vika ei ole minussa, jos lääkärit eivät osaa auttaa. Välillä kun on jo tullut mieleen, että enkö osaa ilmaista itseäni vai missä on vika, kun viestini ei mene lääkäreille perille.

    On kyllä käsittämätöntä, että lääkärit kyseenalaistavat sairauden vain sen takia, ettei heillä ole siitä tietoa. Käsittääkseni dissosiaatio ei ole mitenkään harvinaista, joten luulisi, että tiedonhaluinen lääkäri voisi siitä jotain opiskellakin. Toivotaan, että jostain putkahtaisi sellaisia ihmisiä, jotka haluavat laajentaa tietämystään perinteisten psykiatristen sairauksien ulkopuolelle. Ehkä näistä ihmisistä voisi olla meidän kaltaisille apua. Tsemppiä myös sinulle hoidon saamiseksi!
  • Onpas hämmentävää, että lääkäri ei dissosiaation olemassaoloa tunnusta. Olen ollut siinä käsityksessä, että konsensus on se, että kyseessä on yleisesti aivan tunnistettu häiriö. Ja näin kyllä onkin. Ikävää, että olet törmännyt tuollaiseen lääkäriin. Aika mielivaltaista tuntuu joskus olevan toiminta. Minä olen kuukausi pari sitten käynyt psykiatrilla Tampereen Vastaamossa ja vaikka kovin syvälle ei asiassani päästy (hain paniikissa ja depersonalisaation iskiessä yht'äkkiä "ensiapua" tilanteeseeni), lähinnä tunnin aikana kerroin tilanteestani ja varmistelin sitä, etten ole "sekoamassa". Joka tapauksessa, lääkäri kyllä tunsi aiheen ja on perehtynyt/perehtymässä traumaterapiaan. Kertoi mm. ohjenneensa dissosiaatiosta kärsivien ryhmiä sairaalassa. Toivottavasti olet tässä vaiheessa saanut jo ajan varattua toiselle lääkärille. Voimia!
  • Onpas hämmentävää, että lääkäri ei dissosiaation olemassaoloa tunnusta. Olen ollut siinä käsityksessä, että konsensus on se, että kyseessä on yleisesti aivan tunnistettu häiriö. Ja näin kyllä onkin. Ikävää, että olet törmännyt tuollaiseen lääkäriin. Aika mielivaltaista tuntuu joskus olevan toiminta. Minä olen kuukausi pari sitten käynyt psykiatrilla Tampereen Vastaamossa ja vaikka kovin syvälle ei asiassani päästy (hain paniikissa ja depersonalisaation iskiessä yht'äkkiä "ensiapua" tilanteeseeni), lähinnä tunnin aikana kerroin tilanteestani ja varmistelin sitä, etten ole "sekoamassa". Joka tapauksessa, lääkäri kyllä tunsi aiheen ja on perehtynyt/perehtymässä traumaterapiaan. Kertoi mm. ohjenneensa dissosiaatiosta kärsivien ryhmiä sairaalassa. Toivottavasti olet tässä vaiheessa saanut jo ajan varattua toiselle lääkärille. Voimia!
  • Päivi Maaranen Kuopiossa, Anssi Leikola Helsingissä. Varmasti lukuisia muitakin. Nämä ainakin. Traumaterapeuteilla myös monella listaa, joita suositella, mutta ehkä suosittelevat vain omille asiakkailleen sitten.
  • Päivi Maaranen Kuopiossa, Anssi Leikola Helsingissä. Varmasti lukuisia muitakin. Nämä ainakin. Traumaterapeuteilla myös monella listaa, joita suositella, mutta ehkä suosittelevat vain omille asiakkailleen sitten.
  • Itse olen lueskellut, että psykiatriassa dissosiatiivinen häiriö on hieman kiistelty aihe ja kaikki eivät sen olemassaoloa tunnusta. Ilmeisesti ongelma on siinä, että se on niin uusi diagnoosi ja lisäksi monen muun diagnoosin kriteerit täyttyvät myös.
  • Itse olen lueskellut, että psykiatriassa dissosiatiivinen häiriö on hieman kiistelty aihe ja kaikki eivät sen olemassaoloa tunnusta. Ilmeisesti ongelma on siinä, että se on niin uusi diagnoosi ja lisäksi monen muun diagnoosin kriteerit täyttyvät myös.
  • Ei saa mainostaa, mutta löytänette nettisivuni osoitteen profiilistani. Jis asuinpaikka sattuu kohdalle. Olen valitettavan tietoinen siitä kuinka vierasta dissosiaatiohäiriö on lääkärikunnassa.
  • Ei saa mainostaa, mutta löytänette nettisivuni osoitteen profiilistani. Jis asuinpaikka sattuu kohdalle. Olen valitettavan tietoinen siitä kuinka vierasta dissosiaatiohäiriö on lääkärikunnassa.
  • Työskentelen Varsinais-Suomessa terapeuttina ja olen opiskellut viime vuosina vaikeiden traumojen ja dissosiaatiohäiriön hoitoa, joten tiedän useammankin tällä seudulla työskentelevän asiaan perehtyneen psykiatrin. Yksityisviestillä voi kysellä nimiä.
  • Työskentelen Varsinais-Suomessa terapeuttina ja olen opiskellut viime vuosina vaikeiden traumojen ja dissosiaatiohäiriön hoitoa, joten tiedän useammankin tällä seudulla työskentelevän asiaan perehtyneen psykiatrin. Yksityisviestillä voi kysellä nimiä.
  • se on kuin neulan löytyminen heinäsuovasta, on psykiatreja jotka ovat kaikki erikoistuneet eri psykiatrian aloille, eli hyvällä tuurillä sellaisen voi löytää, mutta hyvin epätodennäköistä. niin vakuutusyhtiön lääkärit kyllä tietää, mutta ainoastaan vakuutusyhtiölle.
  • se on kuin neulan löytyminen heinäsuovasta, on psykiatreja jotka ovat kaikki erikoistuneet eri psykiatrian aloille, eli hyvällä tuurillä sellaisen voi löytää, mutta hyvin epätodennäköistä. niin vakuutusyhtiön lääkärit kyllä tietää, mutta ainoastaan vakuutusyhtiölle.
  • Emdr-terapeuttien listalla (Googleta emdr terapeutti) on myös joitakin psykiatreja, jotka siis tietävät keskimääräistä enemmän dissosiaatiostakin, eli sieltäkin kannattaa katsoa! Ei se niin mahdotonta ole, jos pystyy esim yksityisesti maksamaan alkukartoituksesta/lausunnosta suolaisempaa hintaa - sillä lausunnolla voi sit julkisellakin päästä pitkälle eli maksaminen kannattaa :)
  • Emdr-terapeuttien listalla (Googleta emdr terapeutti) on myös joitakin psykiatreja, jotka siis tietävät keskimääräistä enemmän dissosiaatiostakin, eli sieltäkin kannattaa katsoa! Ei se niin mahdotonta ole, jos pystyy esim yksityisesti maksamaan alkukartoituksesta/lausunnosta suolaisempaa hintaa - sillä lausunnolla voi sit julkisellakin päästä pitkälle eli maksaminen kannattaa :)
  • Harmi homma kun piti rahan puutteen vuoksi lopettaa sairaskuluvakuutus, mutta ei eläkeläisellä ole varaa sellaiseen enään, puhumattakaan siitä että kävisi yksityisellä tai jollain oikealla lääkärillä, tavannut aika monta psykiatria ja heillä on ehkä enemmän sellaista jääräpäisyyttä kuin ammattitaitoa asioiden suhteen. olisi kiva joskus elää tervettä elämää tuntuu että ahdistus on muuttunut ei ahdista mutta aiheuttaa erilaisia oireita kipuja ja särkyjä ja joskus irtaantumista kuitenkin tuntuu että kaiken siinä keskiössä on se trauma ja siinä on asioita joita pitäisi käsitellä mutta jo niiden pitämäminen muistissa saa elimistön sekaisin, kyseessä ei enää ole ehkä niin masennus ahdistus vaan se että se nyt aiheuttaa itsessä sellaisia oireita että saa olla jo varovainen ja luottamus itseen on mennyt.
  • Harmi homma kun piti rahan puutteen vuoksi lopettaa sairaskuluvakuutus, mutta ei eläkeläisellä ole varaa sellaiseen enään, puhumattakaan siitä että kävisi yksityisellä tai jollain oikealla lääkärillä, tavannut aika monta psykiatria ja heillä on ehkä enemmän sellaista jääräpäisyyttä kuin ammattitaitoa asioiden suhteen. olisi kiva joskus elää tervettä elämää tuntuu että ahdistus on muuttunut ei ahdista mutta aiheuttaa erilaisia oireita kipuja ja särkyjä ja joskus irtaantumista kuitenkin tuntuu että kaiken siinä keskiössä on se trauma ja siinä on asioita joita pitäisi käsitellä mutta jo niiden pitämäminen muistissa saa elimistön sekaisin, kyseessä ei enää ole ehkä niin masennus ahdistus vaan se että se nyt aiheuttaa itsessä sellaisia oireita että saa olla jo varovainen ja luottamus itseen on mennyt.
  • en tiedä mihinkähän tämäkin vastaus menee, kun luin tabletilla vastauksen. Niin se on valitettavaa että kun saat eläkepaperit niin loppuu psykiatrilla käynti ja terapiassa et saa enää sitä terapiaa vaikka miten menisi asiat huonosti, sitten pitäisi mennä kunnalliselle ja sieltä en tiedä mitä vaihtoehtoja siellä on ei ainakaan psykiatria. olen elänyt jo kuukausia päivä kerallaan ja en tiedä mitä tehdä tai miten, tietenkin haluaisin sille tapaturmaeläkkeelle, mutta en voi käsitellä sitä mistä sain trauman, koska se oli minulle sellainen tekijä jossa meinasin tappaa itseni epäonnistuttuani ja siihen syyllisyyteen kun potilas kuoli ja minä en vaikka lähetteen mukaan piti tapahtua toisinpäin, eli selviytyjän trauma, se ei mene vakuutusyhtiölle jakeluun että minä kärsin siitä koko elämäni ja kun ilmeisesti nämä kivut ja säryt ja muut ihmeelliset asiat johtuu siitä traumasta niin paras tapa tappaa itsensä on käsitellä niitä asioita yksin se on tekijä mitä välttelen viimeiseen asti ja mieluiten koko vartalo puudutus ja vaikka vankilaan että selviään sen käsittelystä sen verran se aiheuttaa itsessä itsetuhoisia ajatuksia, kun en voi elää elämääni vaan jokainen päivä on taistelua, koska elämäni olisi pitänyt loppua jo 10 vuotta sitten. on meillä jotain psykologeja ja heitin yhdelle uistimen jos sieltä tulisi jotain ymmärrtystä, se kenkuttaa että 10 vuoden työ ja terapia nyt nollaantuu ja kaikki alusta, tai siis en tiedä mutta jos se on sellainen kivinen reki taas, niin en selviä siitä ja olen hädissäni siitä että tiedän voima varani ja sen mitä olen nähnyt että tällääisten kanssa ei leikitä, ihan oikeasti sitten saakin kuolinilmoituksensa lehteen, jonkun tosi heikon minuutin takia.
  • en tiedä mihinkähän tämäkin vastaus menee, kun luin tabletilla vastauksen. Niin se on valitettavaa että kun saat eläkepaperit niin loppuu psykiatrilla käynti ja terapiassa et saa enää sitä terapiaa vaikka miten menisi asiat huonosti, sitten pitäisi mennä kunnalliselle ja sieltä en tiedä mitä vaihtoehtoja siellä on ei ainakaan psykiatria. olen elänyt jo kuukausia päivä kerallaan ja en tiedä mitä tehdä tai miten, tietenkin haluaisin sille tapaturmaeläkkeelle, mutta en voi käsitellä sitä mistä sain trauman, koska se oli minulle sellainen tekijä jossa meinasin tappaa itseni epäonnistuttuani ja siihen syyllisyyteen kun potilas kuoli ja minä en vaikka lähetteen mukaan piti tapahtua toisinpäin, eli selviytyjän trauma, se ei mene vakuutusyhtiölle jakeluun että minä kärsin siitä koko elämäni ja kun ilmeisesti nämä kivut ja säryt ja muut ihmeelliset asiat johtuu siitä traumasta niin paras tapa tappaa itsensä on käsitellä niitä asioita yksin se on tekijä mitä välttelen viimeiseen asti ja mieluiten koko vartalo puudutus ja vaikka vankilaan että selviään sen käsittelystä sen verran se aiheuttaa itsessä itsetuhoisia ajatuksia, kun en voi elää elämääni vaan jokainen päivä on taistelua, koska elämäni olisi pitänyt loppua jo 10 vuotta sitten. on meillä jotain psykologeja ja heitin yhdelle uistimen jos sieltä tulisi jotain ymmärrtystä, se kenkuttaa että 10 vuoden työ ja terapia nyt nollaantuu ja kaikki alusta, tai siis en tiedä mutta jos se on sellainen kivinen reki taas, niin en selviä siitä ja olen hädissäni siitä että tiedän voima varani ja sen mitä olen nähnyt että tällääisten kanssa ei leikitä, ihan oikeasti sitten saakin kuolinilmoituksensa lehteen, jonkun tosi heikon minuutin takia.
  • Minä kyllä uskon, että sinullakin on mahdollista käsitellä traumaasi ja voit löytää myös julkisen puolen kautta asiantuntevaa apua tueksesi se voi viedä kyllä aikaa ja etsiminen voi tuntua raskaalta. Toivottavasti et vielä täysin luovu toivosta, jotenkin uskon että varmasti jossain vaiheessa voit löytää syyn sille, että sinä olet selvinnyt, vaikka tuo potilas ei. Ehkä voit hänen kunniakseen yrittää miettiä, miten voisit elää niin, että kunnioitat hänen muistoaan, jos se auttaisi sinua. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta niin kauan kuin itse hengität voit miettiä mitä voit elämässäsi tehdä, jotta kokisit elämässä tekeväsi jotakin arvokasta.
  • Minä kyllä uskon, että sinullakin on mahdollista käsitellä traumaasi ja voit löytää myös julkisen puolen kautta asiantuntevaa apua tueksesi se voi viedä kyllä aikaa ja etsiminen voi tuntua raskaalta. Toivottavasti et vielä täysin luovu toivosta, jotenkin uskon että varmasti jossain vaiheessa voit löytää syyn sille, että sinä olet selvinnyt, vaikka tuo potilas ei. Ehkä voit hänen kunniakseen yrittää miettiä, miten voisit elää niin, että kunnioitat hänen muistoaan, jos se auttaisi sinua. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta niin kauan kuin itse hengität voit miettiä mitä voit elämässäsi tehdä, jotta kokisit elämässä tekeväsi jotakin arvokasta.
  • minä tein töissä arvokasta työtä, mutta tuo yksi ainut epäonnistuminen teki tyhjäksi kaiken ja kun vielä jouduin lopettamaan työni niin tehdä jotain arvokasta on kysymysmerkki minulle ja ei tosiaan enää ole kipinää mihinkään olen masentunut väsynyt ahdistunut ja muuta itsemurha on jatkuva peikko minulla ja todenäköisesti sen vielä joskus teen, tällä hetkellä sitä pidättelee poika ja elossa oleva äiti mutta jos ei olisi ketään niin en olisi täällä.
  • minä tein töissä arvokasta työtä, mutta tuo yksi ainut epäonnistuminen teki tyhjäksi kaiken ja kun vielä jouduin lopettamaan työni niin tehdä jotain arvokasta on kysymysmerkki minulle ja ei tosiaan enää ole kipinää mihinkään olen masentunut väsynyt ahdistunut ja muuta itsemurha on jatkuva peikko minulla ja todenäköisesti sen vielä joskus teen, tällä hetkellä sitä pidättelee poika ja elossa oleva äiti mutta jos ei olisi ketään niin en olisi täällä.
  • jos joku sanoo että hakeutua psykiatriseen sairaalaan niin tiedän sen mitä siellä tapahtuu, tavatessa juttelee psykiatrin kanssa ja lähtiessä, muuten lääkkeet määräävät hoitajat ja minä en ole saanut ssri lääkkeistä mitään vastetta ikinä kahteen tai osittain kolmeen kertaan niitä kokeiltu ja muitakin, mikään ei ole auttanut, mutta kuten sanottu traumatisoituneelle potilaalle on ihan turha syöttääkään lääkkeitä.
  • jos joku sanoo että hakeutua psykiatriseen sairaalaan niin tiedän sen mitä siellä tapahtuu, tavatessa juttelee psykiatrin kanssa ja lähtiessä, muuten lääkkeet määräävät hoitajat ja minä en ole saanut ssri lääkkeistä mitään vastetta ikinä kahteen tai osittain kolmeen kertaan niitä kokeiltu ja muitakin, mikään ei ole auttanut, mutta kuten sanottu traumatisoituneelle potilaalle on ihan turha syöttääkään lääkkeitä.
  • Ei työkykyisyys määritä mikä on arvokasta. Arvokasta voi olla esimerkiksi äitisi tukeminen tai sopan jakaminen vapaaehtoisena tai vaikka pihan siivous ja kukkien istuttaminen. Se mikä on mielekästä ei ole aina suurta ja ihmeellistä. Ehkä se, että jaksat vaikka vain äitisi vuoksi elää seuraavaan päivään on se mikä juuri nyt on tärkeintä. Minä en teininä uskonut, minkään tästä mitä elämässäni nyt on olevan mahdollista. Silloin ainoa syy elää oli äitini. Nyt olen kaikesta kokemastani pahasta ja traumoistani huolimatta tyytyväinen siitä, että olen jaksanut sinnitellä näinkin pitkälle. Nyt alkaa rankan terapiaprosessinkin keskellä näkyä valoa tunnelin päässä. Mitä lääkkeisiin tulee, joillekin traumataustaisillekin niistä voi olla apua, toki itse tiedät parhaiten millaista tukea tarvitset. Osastoa en ajatellut vaan lähinnä säännöllistä keskestelutukea, psykoterapeutti/ psykiatrinen sairaanhoitaja/ psykologi? Traumojen kohdalla usein itse yksin pohtiessa meinaa jumiutua helposti tiettyihin samoihin ajatusmalleihin, eikä itse tunteet ja niiden kohtaaminen välttämättä onnistu.
  • Ei työkykyisyys määritä mikä on arvokasta. Arvokasta voi olla esimerkiksi äitisi tukeminen tai sopan jakaminen vapaaehtoisena tai vaikka pihan siivous ja kukkien istuttaminen. Se mikä on mielekästä ei ole aina suurta ja ihmeellistä. Ehkä se, että jaksat vaikka vain äitisi vuoksi elää seuraavaan päivään on se mikä juuri nyt on tärkeintä. Minä en teininä uskonut, minkään tästä mitä elämässäni nyt on olevan mahdollista. Silloin ainoa syy elää oli äitini. Nyt olen kaikesta kokemastani pahasta ja traumoistani huolimatta tyytyväinen siitä, että olen jaksanut sinnitellä näinkin pitkälle. Nyt alkaa rankan terapiaprosessinkin keskellä näkyä valoa tunnelin päässä. Mitä lääkkeisiin tulee, joillekin traumataustaisillekin niistä voi olla apua, toki itse tiedät parhaiten millaista tukea tarvitset. Osastoa en ajatellut vaan lähinnä säännöllistä keskestelutukea, psykoterapeutti/ psykiatrinen sairaanhoitaja/ psykologi? Traumojen kohdalla usein itse yksin pohtiessa meinaa jumiutua helposti tiettyihin samoihin ajatusmalleihin, eikä itse tunteet ja niiden kohtaaminen välttämättä onnistu.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä näistä väreistä kuvaa ruohoa: vihreä, punainen vai liila?