• Tervetuloa vertaistuki ryhmään Minttuperhonen!
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Tervetuloa vertaistuki ryhmään Minttuperhonen!
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Nannu tässä. Olen tiennyt sivustosta jo kuukausia, eli suunnilleen yhtä kauan kuin olen järjellä ymmärtänyt että minulla on dissosiaatiohäiriö. Tänään ajattelin kokeilla, jos pieneni uskaltaisivat alkaa kommunikoida minulle ja terapeutille ihan sillä, kun näkevät, että muillakin on pieniä joilla on samanlaisia juttuja ja huolia. Se itse asiassa auttoi heti jonkin verran: aiemmin aivan puhumaton, pieni hätääntynyt 3-vuotiaani (kutsumme häntä Pikkusiskoksi) sai sanottua muutaman sanan minulle kun olimme käyneet foorumilla. 18-vuotiaskin osa tuli heti kuulluksi ja piristyi siitä (kiitos Mariini).

    Diagnoosiani ihmeteltiin vuosia. Olin liian vaihteleva ollakseni varmasti oikein mitään. Epävakaa, rajatila, ADHD, kaksisuuntainen - testilomake toisensa jälkeen joko jäi niukasti diagnostisen rajan alle tai jätin rastittamatta joitain oleellisia oireita, jotka olisi pitänyt olla diagnoosin saamiseksi. Vain pitkittynyt ahdistus ja masennus uskallettiin varmasti minusta sanoa. Lopulta ehdotin itse dissosiaatiota luettuani asiasta ja tajuttuani, mitä olin jättänyt kertomatta psykiatrille luullessani, että kokemuksissani mm. pään sisäisestä riitelystä ei ole mitään erityistä. Rattaat loksahtivat paikoilleen, psykiatrinikin vahvisti asian, työ osieni auttamiseksi alkoi.

    Käyn terapiassa ja syön pientä määrää masennuslääkkeitä, ja tarvittaessa ahdistukseen toista, mutta sitä tarvitsen ehkä kerran-kaksi kuussa. Onneksi.

    Fyysisesti olen yli kolmikymppinen nainen.
  • Nannu tässä. Olen tiennyt sivustosta jo kuukausia, eli suunnilleen yhtä kauan kuin olen järjellä ymmärtänyt että minulla on dissosiaatiohäiriö. Tänään ajattelin kokeilla, jos pieneni uskaltaisivat alkaa kommunikoida minulle ja terapeutille ihan sillä, kun näkevät, että muillakin on pieniä joilla on samanlaisia juttuja ja huolia. Se itse asiassa auttoi heti jonkin verran: aiemmin aivan puhumaton, pieni hätääntynyt 3-vuotiaani (kutsumme häntä Pikkusiskoksi) sai sanottua muutaman sanan minulle kun olimme käyneet foorumilla. 18-vuotiaskin osa tuli heti kuulluksi ja piristyi siitä (kiitos Mariini).

    Diagnoosiani ihmeteltiin vuosia. Olin liian vaihteleva ollakseni varmasti oikein mitään. Epävakaa, rajatila, ADHD, kaksisuuntainen - testilomake toisensa jälkeen joko jäi niukasti diagnostisen rajan alle tai jätin rastittamatta joitain oleellisia oireita, jotka olisi pitänyt olla diagnoosin saamiseksi. Vain pitkittynyt ahdistus ja masennus uskallettiin varmasti minusta sanoa. Lopulta ehdotin itse dissosiaatiota luettuani asiasta ja tajuttuani, mitä olin jättänyt kertomatta psykiatrille luullessani, että kokemuksissani mm. pään sisäisestä riitelystä ei ole mitään erityistä. Rattaat loksahtivat paikoilleen, psykiatrinikin vahvisti asian, työ osieni auttamiseksi alkoi.

    Käyn terapiassa ja syön pientä määrää masennuslääkkeitä, ja tarvittaessa ahdistukseen toista, mutta sitä tarvitsen ehkä kerran-kaksi kuussa. Onneksi.

    Fyysisesti olen yli kolmikymppinen nainen.
  • Tervetuloa foorumille Nannu😊
  • Tervetuloa foorumille Nannu😊
  • Löysin Googlella. En tiedä jaksanko avautua omista kokemuksistani, mutta ilahduttavaa huomata että tälläinen foorumi löytyy! Olen käynyt aikoinaan terapiassa ja viime vuodet ajatellut että olen käsitellyt riittävästi menneisyyttäni.
  • Löysin Googlella. En tiedä jaksanko avautua omista kokemuksistani, mutta ilahduttavaa huomata että tälläinen foorumi löytyy! Olen käynyt aikoinaan terapiassa ja viime vuodet ajatellut että olen käsitellyt riittävästi menneisyyttäni.
  • Terve. Tässä Pii. Diagnoosini on traumaperäinen stressihäiriö.

    Olen lukenut näitä sivuja jo jonkin aikaa, mutta keskusteluja en ole uskaltanut lukea, että en vain saisi täältä materiaalia keksiä itselleni lisää oireita. Nyt uskallan koska olen jo kokenut melkein kaikki mahdolliset oireet.

    Pari kuukautta sitten sivupersoonat olivat minulle vain mielenkiintoinen yksityiskohta lukion psykologian kirjasta. Sitten muiden oireiden takia aloitettu terapia eteni siihen pisteeseen, että eri osat minussa alkoivat jutella keskenään ja ottaa vallan käyttäytymisestä niin, että pääminä joutui niiden kanssa pulaan. Yhdessä vaiheessa tuntui kuin olisin television Putous-sarjan hahmoparaati. Joka aamu herättyäni tunnustelin itseäni että kukas täältä tänään heräsi ja joka päivä se olikin eri tyyppi. Tämä kaikki on niin outoa ja niin uutta minulle, että toivottavasti täältä löytyy vertaistukea :)

    Siltä varalta että en enää kirjoita ikinä mitään muuta tänne haluan sanoa että en ole toista keskustelupalstaa lukenut jossa keskustelu olisi näin lämminhenkistä ja ystävällistä. Kiitos siitä teille kaikille, siitä tulee hyvä mieli vaikka puhuttavat asiat ovat välillä vaikeita!
  • Terve. Tässä Pii. Diagnoosini on traumaperäinen stressihäiriö.

    Olen lukenut näitä sivuja jo jonkin aikaa, mutta keskusteluja en ole uskaltanut lukea, että en vain saisi täältä materiaalia keksiä itselleni lisää oireita. Nyt uskallan koska olen jo kokenut melkein kaikki mahdolliset oireet.

    Pari kuukautta sitten sivupersoonat olivat minulle vain mielenkiintoinen yksityiskohta lukion psykologian kirjasta. Sitten muiden oireiden takia aloitettu terapia eteni siihen pisteeseen, että eri osat minussa alkoivat jutella keskenään ja ottaa vallan käyttäytymisestä niin, että pääminä joutui niiden kanssa pulaan. Yhdessä vaiheessa tuntui kuin olisin television Putous-sarjan hahmoparaati. Joka aamu herättyäni tunnustelin itseäni että kukas täältä tänään heräsi ja joka päivä se olikin eri tyyppi. Tämä kaikki on niin outoa ja niin uutta minulle, että toivottavasti täältä löytyy vertaistukea :)

    Siltä varalta että en enää kirjoita ikinä mitään muuta tänne haluan sanoa että en ole toista keskustelupalstaa lukenut jossa keskustelu olisi näin lämminhenkistä ja ystävällistä. Kiitos siitä teille kaikille, siitä tulee hyvä mieli vaikka puhuttavat asiat ovat välillä vaikeita!
  • Tervetuloa Perjantai ja Pii. Minustakin tämä palsta on ystävällinen ja lämminhenkinen.
  • Tervetuloa Perjantai ja Pii. Minustakin tämä palsta on ystävällinen ja lämminhenkinen.
  • Heippa kaikille, esittäydyn tässä vaikka ole jo muutamia postauksia tehnytkin ja niissä kertonut taustoja. Päädyin tänne googlaamalla, kun etsin traumaterapia-asioista jotain keskustelupalstaa. Lukematta hirveän tarkkaan foorumin sisältöjä, päädyin postaamaan tuskissani minua vaivaavan asian. Toivon, että "pelkkä" traumatisoitumistausta riittää foorumilla hengailuun, vaikka dissosiaatioasiat eivät tunnukaan minusta tutulta. Olen jo saanut aivan ihania vastauksia asiaan millä tänne alun perin tulin, ja moni on käyttänyt aikaa ja ajatusta minulle vastaamiseen, mikä tuntuu aivan mahtavalta. Kiitos siitä :) Täällä tosiaan tuntuu olevan hieno henki.

    Aiemmin tänä vuonna hajosin henkisesti oireiltuani kolmisen vuotta enemmän. Puoli vuotta meni aika sumussa, burnout, paljon kaikkea kuormittavaa. Nyt on erinäisten mutkien kautta alkamassa varsinainen traumaterapia, vaikka kipuilen vähän sen kanssa, ovatko ongelmani ja taustani "riittäviä" traumaterapiaan. Sitä kohti nyt kuitenkin ja katsotaan millaisia asioita se tuo tullessaan. Kovasti jännittää.

    Nimimerkki on ihan hatusta, en ole erityisen kylmä, päinvastoin räiskähtelen kuin kekäle ja olen hyvin herkkä, mutta olo oli tänne kirjautuessa hauras ja toisaalta tuntuu että olen vähän kuin kristalli, joka heijastaa aina sitä valoa mikä siihen osuu.
  • Heippa kaikille, esittäydyn tässä vaikka ole jo muutamia postauksia tehnytkin ja niissä kertonut taustoja. Päädyin tänne googlaamalla, kun etsin traumaterapia-asioista jotain keskustelupalstaa. Lukematta hirveän tarkkaan foorumin sisältöjä, päädyin postaamaan tuskissani minua vaivaavan asian. Toivon, että "pelkkä" traumatisoitumistausta riittää foorumilla hengailuun, vaikka dissosiaatioasiat eivät tunnukaan minusta tutulta. Olen jo saanut aivan ihania vastauksia asiaan millä tänne alun perin tulin, ja moni on käyttänyt aikaa ja ajatusta minulle vastaamiseen, mikä tuntuu aivan mahtavalta. Kiitos siitä :) Täällä tosiaan tuntuu olevan hieno henki.

    Aiemmin tänä vuonna hajosin henkisesti oireiltuani kolmisen vuotta enemmän. Puoli vuotta meni aika sumussa, burnout, paljon kaikkea kuormittavaa. Nyt on erinäisten mutkien kautta alkamassa varsinainen traumaterapia, vaikka kipuilen vähän sen kanssa, ovatko ongelmani ja taustani "riittäviä" traumaterapiaan. Sitä kohti nyt kuitenkin ja katsotaan millaisia asioita se tuo tullessaan. Kovasti jännittää.

    Nimimerkki on ihan hatusta, en ole erityisen kylmä, päinvastoin räiskähtelen kuin kekäle ja olen hyvin herkkä, mutta olo oli tänne kirjautuessa hauras ja toisaalta tuntuu että olen vähän kuin kristalli, joka heijastaa aina sitä valoa mikä siihen osuu.
  • Haluan nyt vain lyhyesti tervehtiä kaikkia, toivottavasti kirjoitan myöhemmin enemmän. Olen lukenut tätä foorumia nyt muutaman viikon ja on tuntunut varovaisesti hyvältä ja huojentavalta ja ollut paljon samaistumista. Kiitos paljon.
  • Haluan nyt vain lyhyesti tervehtiä kaikkia, toivottavasti kirjoitan myöhemmin enemmän. Olen lukenut tätä foorumia nyt muutaman viikon ja on tuntunut varovaisesti hyvältä ja huojentavalta ja ollut paljon samaistumista. Kiitos paljon.
  • Tervetuloa vain. Kirjoittele sitten kun siltä tuntuu, jos siltä tuntuu.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Tervetuloa vain. Kirjoittele sitten kun siltä tuntuu, jos siltä tuntuu.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Hei Kaikille!

    Löysin foorumin sattumalta, etsiessäni tietoa dissosiaatiosta ja ptsd oireista. Olen lukenut kirjallisuutta ja tutkimuksia, ja huomasin että teoria tasolla ymmärrän, mutta niinkuin varmaan moni muukin en tunne juuri mitään. Olen onnekas ja olen hyvässä terapia suhteessa traumaterapeutin kanssa. Pääsin terapiaan sattumusten kautta ja lopulta selvisikin, että minulla on vakavaa lapsuusajan traumatisoitumista ja ensimmäinen psykologini "suositteli" diagnosoi pitempiaikaista traumapsykoterapiaa. Maailmani romahti yhtäkkiä, ja en voinut aluksi uskoa että olisin niin vaurioitunut.. Toisaalta valtava helpotus valtasi minut, että vihdoin minulla on jokin syy oloilleni ja samaan aikaan koin valtavaa paniikkia. Ja vyyhti alkoi purkautumaan sen jälkeen kun näin dokumentin telkkarista keskosvauvoista, josta sitten kerroin ensimmäiselle terapeutilleni olevani keskosvauva. Ei toki tarkoita, että kaikki keskoset olisivat vaurioituneet, mutta altistumisriski on suurempi. Hoitoni sai uuden käänteen. Traumatisoiduin siis jo syntyessäni, koska viikkojen tehohoidon aikana en saanut tunnevastetta/hoivaa ja tuolloin ei uskottu että keskosvauvat tarvitsevat kivunlievitystä, vaikkakin kärsin vakavasta keuhokuumeesta jne. Lisättynä vielä lapsuusajan laiminlyöntiin en ilmeisesti koskaan pystynyt kehittämään tasapainoista tunne-elämää. Aikuisiällä olen kokenut lisäksi monenlaista traumaa joista lopulta en enää selviytynyt, ja menin hakemaan hoitoa unettomuuteen, joka lopulta johti dissosiaation diagnoosiin. Useat läheiseni ovat myös traumatisoituneet, joten olen kiinnostunut traumoista ja niiden hoidosta niin itse potilaana kuin myös läheisenä. Olen ehtinyt hieman lukemaan keskusteluja ja haluan sanoa kaikille hei! ja lisäksi myös kiitos kaikille hienoista oivalluksista ja toisten tukemisesta vaikeina aikoina.

    Minulla ei ole lemmikkejä, mutta pallokalat on hauskoja..

    Mind bubble nimimerkki tuli yhtäkkiä mieleen, koska tunnen olevani vain ajatuskupla jossa on paljon ajatuksia, tapahtumia, oivalluksia, kertomuksia, selityksiä, kiistelyjä itsensä kanssa, mielipiteitä, itkua, naurua, tukea, haukkumista, ja kuitenkin sen ajatuskuplan jatkeena on ihminen, joka tuntuu elävän elämää sarjakuvassa tai elokuvassa. Tosin olen matkalla kohti parempaa tai ainakin erilaista.
    "The closest way to our inner self goes around the world" - Hermann von Keyserling-
  • Hei Kaikille!

    Löysin foorumin sattumalta, etsiessäni tietoa dissosiaatiosta ja ptsd oireista. Olen lukenut kirjallisuutta ja tutkimuksia, ja huomasin että teoria tasolla ymmärrän, mutta niinkuin varmaan moni muukin en tunne juuri mitään. Olen onnekas ja olen hyvässä terapia suhteessa traumaterapeutin kanssa. Pääsin terapiaan sattumusten kautta ja lopulta selvisikin, että minulla on vakavaa lapsuusajan traumatisoitumista ja ensimmäinen psykologini "suositteli" diagnosoi pitempiaikaista traumapsykoterapiaa. Maailmani romahti yhtäkkiä, ja en voinut aluksi uskoa että olisin niin vaurioitunut.. Toisaalta valtava helpotus valtasi minut, että vihdoin minulla on jokin syy oloilleni ja samaan aikaan koin valtavaa paniikkia. Ja vyyhti alkoi purkautumaan sen jälkeen kun näin dokumentin telkkarista keskosvauvoista, josta sitten kerroin ensimmäiselle terapeutilleni olevani keskosvauva. Ei toki tarkoita, että kaikki keskoset olisivat vaurioituneet, mutta altistumisriski on suurempi. Hoitoni sai uuden käänteen. Traumatisoiduin siis jo syntyessäni, koska viikkojen tehohoidon aikana en saanut tunnevastetta/hoivaa ja tuolloin ei uskottu että keskosvauvat tarvitsevat kivunlievitystä, vaikkakin kärsin vakavasta keuhokuumeesta jne. Lisättynä vielä lapsuusajan laiminlyöntiin en ilmeisesti koskaan pystynyt kehittämään tasapainoista tunne-elämää. Aikuisiällä olen kokenut lisäksi monenlaista traumaa joista lopulta en enää selviytynyt, ja menin hakemaan hoitoa unettomuuteen, joka lopulta johti dissosiaation diagnoosiin. Useat läheiseni ovat myös traumatisoituneet, joten olen kiinnostunut traumoista ja niiden hoidosta niin itse potilaana kuin myös läheisenä. Olen ehtinyt hieman lukemaan keskusteluja ja haluan sanoa kaikille hei! ja lisäksi myös kiitos kaikille hienoista oivalluksista ja toisten tukemisesta vaikeina aikoina.

    Minulla ei ole lemmikkejä, mutta pallokalat on hauskoja..

    Mind bubble nimimerkki tuli yhtäkkiä mieleen, koska tunnen olevani vain ajatuskupla jossa on paljon ajatuksia, tapahtumia, oivalluksia, kertomuksia, selityksiä, kiistelyjä itsensä kanssa, mielipiteitä, itkua, naurua, tukea, haukkumista, ja kuitenkin sen ajatuskuplan jatkeena on ihminen, joka tuntuu elävän elämää sarjakuvassa tai elokuvassa. Tosin olen matkalla kohti parempaa tai ainakin erilaista.
    "The closest way to our inner self goes around the world" - Hermann von Keyserling-
  • Tervetuloa mukaan :)
  • Tervetuloa mukaan :)
  • Tervetuloa Mind bubble! Tämä on hyvä paikka kuplia.
  • Tervetuloa Mind bubble! Tämä on hyvä paikka kuplia.
  • Hei Mind bubble ja tervetuloa!
  • Hei Mind bubble ja tervetuloa!
  • Tervetuloa Mind Bubble!

    Voisitteko muutkin ihan uudet käydä moikkaamassa vaikka täällä parilla sanalla niin tuntuu turvallisemmalta aloittaa keskustelu, kun on vähän esittäydytty. Ja jos joku miettii, että pitäisikö liittyä tähän moninaisten kerhoon, niin kirjoita sinäkin.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Tervetuloa Mind Bubble!

    Voisitteko muutkin ihan uudet käydä moikkaamassa vaikka täällä parilla sanalla niin tuntuu turvallisemmalta aloittaa keskustelu, kun on vähän esittäydytty. Ja jos joku miettii, että pitäisikö liittyä tähän moninaisten kerhoon, niin kirjoita sinäkin.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Diagnoosin perässä löysin, etsin keskustelupaikkaa. Ikää 39 vuotta, nainen fyysisesti. Minua on kiusattu koko elämän sairauteni takia. Diagnoosi tuli 6 vuotta sitten. Persoonia en ole laskenut (olisiko 74) olen parantunut 3 persoonaan ,kuitenkin välillä taannun vanhoihin persooniin joksikin aikaa ,tunteja korkeintaan.

    Joskus on mennyt viikkokin vanhalla persoonalla, jonkin tapahtuman vuoksi. Esim joutuessani ulos kodista. En voinut mennä kotiin, koska pelkäsin liikaa. En saata käyttää käsiäni välillä lainkaan, saatan lamaantua kokonaan.

    Muiden viestien lukeminen on vaikeaa, mutta vähitellen.

    Tosi vaikea kirjoittaa ainakin tällä hetkellä, ku tajusin juuri mitä lapsena tapahtui.
  • Diagnoosin perässä löysin, etsin keskustelupaikkaa. Ikää 39 vuotta, nainen fyysisesti. Minua on kiusattu koko elämän sairauteni takia. Diagnoosi tuli 6 vuotta sitten. Persoonia en ole laskenut (olisiko 74) olen parantunut 3 persoonaan ,kuitenkin välillä taannun vanhoihin persooniin joksikin aikaa ,tunteja korkeintaan.

    Joskus on mennyt viikkokin vanhalla persoonalla, jonkin tapahtuman vuoksi. Esim joutuessani ulos kodista. En voinut mennä kotiin, koska pelkäsin liikaa. En saata käyttää käsiäni välillä lainkaan, saatan lamaantua kokonaan.

    Muiden viestien lukeminen on vaikeaa, mutta vähitellen.

    Tosi vaikea kirjoittaa ainakin tällä hetkellä, ku tajusin juuri mitä lapsena tapahtui.
  • Tervetuloa Kuutio
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Tervetuloa Kuutio
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Tervetuloa kaikille tasaisesti.
  • Tervetuloa kaikille tasaisesti.
  • Tervetuloa kaikille minunkin puolestani.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Tervetuloa kaikille minunkin puolestani.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Hei kaikki.

    Olen reilu kolmekymppinen mies Keski-Suomesta. Olin koko aikuisiän täysin vieraantunut itsestäni ja tunteistani, kunnes löysin toimivan terapiamuodon. Olen mielestäni kärsinyt suunnattomasti välinpitämättömästä ja osaamattomasta hoidosta - silloin, kun sitä on saanut - joten aloin itse osa-aikaiseksi terapiayrittäjäksi. Nyt kevään mittaan varmaan siirryn täysipäiväiseksi.

    Asun yhteishuoltajuudessa olevan tyttäreni kanssa. Elämä näyttää pitkästä aikaa hyvältä nyt, kun olen saanut yhteyden autenttisiin tunteisiini ja ymmärtänyt ja hyväksynyt lapsuuteni merkityksen elämässäni.

    Foorumin löysin googlemattamalla aiheesta suomeksi (luen yleensä tutkimukset ja kirjat englanniksi) ja aion jossain vaiheessa jakaa oman paranemisprosessini. On mielenkiintoista lukea muiden tuntemuksia.
  • Hei kaikki.

    Olen reilu kolmekymppinen mies Keski-Suomesta. Olin koko aikuisiän täysin vieraantunut itsestäni ja tunteistani, kunnes löysin toimivan terapiamuodon. Olen mielestäni kärsinyt suunnattomasti välinpitämättömästä ja osaamattomasta hoidosta - silloin, kun sitä on saanut - joten aloin itse osa-aikaiseksi terapiayrittäjäksi. Nyt kevään mittaan varmaan siirryn täysipäiväiseksi.

    Asun yhteishuoltajuudessa olevan tyttäreni kanssa. Elämä näyttää pitkästä aikaa hyvältä nyt, kun olen saanut yhteyden autenttisiin tunteisiini ja ymmärtänyt ja hyväksynyt lapsuuteni merkityksen elämässäni.

    Foorumin löysin googlemattamalla aiheesta suomeksi (luen yleensä tutkimukset ja kirjat englanniksi) ja aion jossain vaiheessa jakaa oman paranemisprosessini. On mielenkiintoista lukea muiden tuntemuksia.
  • Tervetuloa PJP!
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Tervetuloa PJP!
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?