• Kyselin kesällä eräällä toisella palstalla ihmiseltä, jonka tiesin kärsivän tästä häiriöstä, kirjasuositusta ja joitain nettilinkkejä, jos tietää. Hän antoi tämän palstan linkin. Katselin kesällä jokusen kerran näitä keskusteluja yms., mutta koin tuolloin etten aivan samaistunut juuri tuohon minän eriytymiseen ja sen mahdollisiin osiin. Mulle selvisi tuolloin kesällä, että mulla on hyvin pitkiäkin aukkoja muistissa myös aikuisiällä, eikä vain lapsuudessa ja nuoruudessa.

    Noo tossa toissapäivänä sitten otimme hiukan yhteen lastenhoidosta ex:än kanssa ja jokunen tovi siitä, kun yhteenotto oli käyty, lasteni äiti sanoi: "oli kuin olisi riidellyt kolmen eri henkilön kanssa". Tämä toteamus sai minut palaamaan, rekisteröitymään tänne ja paneutumaan kunnolla asiaan.
  • Kyselin kesällä eräällä toisella palstalla ihmiseltä, jonka tiesin kärsivän tästä häiriöstä, kirjasuositusta ja joitain nettilinkkejä, jos tietää. Hän antoi tämän palstan linkin. Katselin kesällä jokusen kerran näitä keskusteluja yms., mutta koin tuolloin etten aivan samaistunut juuri tuohon minän eriytymiseen ja sen mahdollisiin osiin. Mulle selvisi tuolloin kesällä, että mulla on hyvin pitkiäkin aukkoja muistissa myös aikuisiällä, eikä vain lapsuudessa ja nuoruudessa.

    Noo tossa toissapäivänä sitten otimme hiukan yhteen lastenhoidosta ex:än kanssa ja jokunen tovi siitä, kun yhteenotto oli käyty, lasteni äiti sanoi: "oli kuin olisi riidellyt kolmen eri henkilön kanssa". Tämä toteamus sai minut palaamaan, rekisteröitymään tänne ja paneutumaan kunnolla asiaan.
  • Tervetuloa joukkoon Sumppu ja Pasuuna! :hello:

    Insestiäidin tytär, minäkin menin eri hoitotahojen "lävitse" lapsena, teininä ja aikuisena ilman, että kukaan tajusi oikeita ongelmiani. Pahinta se on, kun se tapahtuu lapsena. Kukaan ei tajunnut, että perheemme oli sairas. Vain minua "hoidettiin" ja lääkittiin. Onneksi olemme itse löytäneet ongelmiemme juuret ja voimme niitä yrittää hoitaa :)
  • Tervetuloa joukkoon Sumppu ja Pasuuna! :hello:

    Insestiäidin tytär, minäkin menin eri hoitotahojen "lävitse" lapsena, teininä ja aikuisena ilman, että kukaan tajusi oikeita ongelmiani. Pahinta se on, kun se tapahtuu lapsena. Kukaan ei tajunnut, että perheemme oli sairas. Vain minua "hoidettiin" ja lääkittiin. Onneksi olemme itse löytäneet ongelmiemme juuret ja voimme niitä yrittää hoitaa :)
  • Heipparallaa!

    Nimimerkkini on siis häivähdys. Se on jotain mitä ei ihan erota, ellei ole tarkkana. Jotain, mikä ehkä on olemassa, ehkä ei. Sävyeroja, hienonhienoja. Koen sinänsä että nimimerkki kuvaa minua melko hyvin, sillä olen koko elämäni tottunut enemmän tai vähemmän olemaan se Näkymätön Tyttö jota ei nähdä eikä kuulla.

    Ensimmäisen kerran luin dissosiaatiosta joskus pari kolmekin vuotta sitten, mutta en silloin ymmärtänyt ollenkaan, tai pystynyt yhdistämään oireita itseeni. Vuosia tosin kului ihmetellessä miksi olen niin omituinen ja sekava ihminen.
    ala-yläkoulun vaihteessa aloin kärsiä lyhyistä masennuskausista. Vuosien kuluessa ne vain pitenivät ja pitenivät ja vähän alle 3 vuotta sitten tilanne muuttui niin pahaksi että hain viimein apua. Menin koulupsykologille, aloitin lääkityksen viime tipassa ollessani itsetuhoisimmillani, sen jälkeen alkoikin terapia. Mietittiin kaksisuuntaista, mutta loppupeleissä tuo diagnoosintapainen (naurattaa vieläkin koska diagnoosini perään oikeasti pistettiin kysymysmerkki D) osoittautui vääräksi eikä selittänyt mielialanvaihteluitani jotka olivat aivan liian nopeita ja äkillisiä jotta ne olisi voineet lukea masennus- ja maniajaksoiksi (ja tuo maanisuus ylipäätäänkin, en missään vaiheessa lentänyt ihan niiiiin korkealla).
    Jossain vaiheessa pää hajosi ihan lopullisesti, niin etten enää kyennyt käymään koulussa. Aloitin kuntoutuksen. Siitä vuosi eteenpäin ennen kuin edes osattiin epäilläkään mitään dissosiatiivista. Ne luuli aluksi että olen psykoottinen (?) kun kerroin päässäni huutavista äänistä. Säikähdin tietysti niin paljon muiden reaktioita etten sen jälkeen juuri puhunut asiasta. Kuitenkin, heti kun dissoa alettiin miettiä kaikki alkoi pikkuhiljaa loksahdella kohdilleen MIKSI kaikki on niin kuin on. Aloitin traumaterapian minkä jälkeen onkin selvinnyt että kärsin isosta liudasta dissosiatiivisia oireita ja minulla on päälle +10 eri persoonallisuudenosasta (hämärää tosin kun ei voi olla ihan varma mitkä niistä on EP ja voiko ANP:tä olla useampia, mutta tarviikos sitä vielä tietääkään...) Diagnoosia dissosiaatiohäiriöstä ei ole vielä tehty, mutta olen todella helpottunut nyt kun viimein on alkanut selvitä mistä tässä oikein on kyse! :nobelieve:

    Tälle sivustollekin löysin tiedonhalusta, halusta ymmärtää itseäni ja oireita jotka aiemmin pistin vain oman omituisuuteni piikkiin (jähmettymiset ja katoilut, salamannopeat mielialanvaihdokset ja "purskahtelut"...) koska logiikka, hah :---D

    Ja tosiaan, olen tällainen parikymppinen otus joka jakaa pienen kolonsa kahden marsun ja yhden gissen kanssa. Haluisin vielä joku kaunis päivä omistaa kilpparin!
  • Heipparallaa!

    Nimimerkkini on siis häivähdys. Se on jotain mitä ei ihan erota, ellei ole tarkkana. Jotain, mikä ehkä on olemassa, ehkä ei. Sävyeroja, hienonhienoja. Koen sinänsä että nimimerkki kuvaa minua melko hyvin, sillä olen koko elämäni tottunut enemmän tai vähemmän olemaan se Näkymätön Tyttö jota ei nähdä eikä kuulla.

    Ensimmäisen kerran luin dissosiaatiosta joskus pari kolmekin vuotta sitten, mutta en silloin ymmärtänyt ollenkaan, tai pystynyt yhdistämään oireita itseeni. Vuosia tosin kului ihmetellessä miksi olen niin omituinen ja sekava ihminen.
    ala-yläkoulun vaihteessa aloin kärsiä lyhyistä masennuskausista. Vuosien kuluessa ne vain pitenivät ja pitenivät ja vähän alle 3 vuotta sitten tilanne muuttui niin pahaksi että hain viimein apua. Menin koulupsykologille, aloitin lääkityksen viime tipassa ollessani itsetuhoisimmillani, sen jälkeen alkoikin terapia. Mietittiin kaksisuuntaista, mutta loppupeleissä tuo diagnoosintapainen (naurattaa vieläkin koska diagnoosini perään oikeasti pistettiin kysymysmerkki D) osoittautui vääräksi eikä selittänyt mielialanvaihteluitani jotka olivat aivan liian nopeita ja äkillisiä jotta ne olisi voineet lukea masennus- ja maniajaksoiksi (ja tuo maanisuus ylipäätäänkin, en missään vaiheessa lentänyt ihan niiiiin korkealla).
    Jossain vaiheessa pää hajosi ihan lopullisesti, niin etten enää kyennyt käymään koulussa. Aloitin kuntoutuksen. Siitä vuosi eteenpäin ennen kuin edes osattiin epäilläkään mitään dissosiatiivista. Ne luuli aluksi että olen psykoottinen (?) kun kerroin päässäni huutavista äänistä. Säikähdin tietysti niin paljon muiden reaktioita etten sen jälkeen juuri puhunut asiasta. Kuitenkin, heti kun dissoa alettiin miettiä kaikki alkoi pikkuhiljaa loksahdella kohdilleen MIKSI kaikki on niin kuin on. Aloitin traumaterapian minkä jälkeen onkin selvinnyt että kärsin isosta liudasta dissosiatiivisia oireita ja minulla on päälle +10 eri persoonallisuudenosasta (hämärää tosin kun ei voi olla ihan varma mitkä niistä on EP ja voiko ANP:tä olla useampia, mutta tarviikos sitä vielä tietääkään...) Diagnoosia dissosiaatiohäiriöstä ei ole vielä tehty, mutta olen todella helpottunut nyt kun viimein on alkanut selvitä mistä tässä oikein on kyse! :nobelieve:

    Tälle sivustollekin löysin tiedonhalusta, halusta ymmärtää itseäni ja oireita jotka aiemmin pistin vain oman omituisuuteni piikkiin (jähmettymiset ja katoilut, salamannopeat mielialanvaihdokset ja "purskahtelut"...) koska logiikka, hah :---D

    Ja tosiaan, olen tällainen parikymppinen otus joka jakaa pienen kolonsa kahden marsun ja yhden gissen kanssa. Haluisin vielä joku kaunis päivä omistaa kilpparin!
  • Hei kaikille,
    varpunen liittyy joukkoonne. Löysin tänne, kun tänään terapiassa muistutettiin että minulla on dissosiatiivista jotakin... en muista loppua. Siitä oli kuulemma ennenkin ollut puhetta. En vain muistanut sitä. Siksi googletin tuota sanaa, löysin tänne ja lueskelin joitakin juttuja. Minun tuli kylmä sillä yhtäkkiä näin että teitä on muitakin joilla on samoja kokemuksia kuin minulla. Itkettää. Kukaan ei ymmärrä, miten joskus unohdun ja huomaan että neljä tuntia on kulunut.

    Minulla on ihana perhe. Puolisoni on pitkäaikainen elämänkumppanini ja hän kovasti pyrkii ymmärtämään ja on piiiiitkääään tukenut minua. Rakastan kaikkia eläimiä paitsi lemmikkikäärmeitä, -hämähäkkejä yms. erikoisempia lemmikkiötököitä. En saa niihin kontaktia ja ne hiukka puistattavat. Tällä hetkellä on eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitu ihana kissa, joka pitää minulle päivisin seuraa. Olen paljon yksin ja yksinäinen koska olen kipukroonikko, liikkumisvaikeuksia. Muksut ovat nuoria aikuisia, yksi lentänyt kotipesästä.

    Kroonisen kipuni takana on fyysinen vamma, mikä tuli lapsuudessa väkivaltaisen insestin takia. Asia on kokonaan terapoitu ennen kuin sain lapsia. Elämänvaiheeseen liittyvät muutokset: vamman aiheuttaman kivun kroonistuminen, työkyvyttömyys ja lasten sairaudet ovat ilmeisesti jotenkin tämän hetkisen dissosiaation takana. En osaa, enkä muista mitä tästä aiheesta on terapiassa puhuttu. Ilmeisesti samaa asiaa on jauhettu toistamiseen usean vuoden. Tänään jäi sana mieleen. Ai niin - minulla on muistihäiriöitä kipuun ja tähän dissosiaatioon liittyen. Tänään tajusin että osa muistihäiriöistä saattaa liittyä tuohon dissosiaatioon.

    Olen ihan valtavan kiitollinen, että olette olemassa ja saan lukea kirjoituksianne! Kiitos teille kaikille jakamisesta!
  • Hei kaikille,
    varpunen liittyy joukkoonne. Löysin tänne, kun tänään terapiassa muistutettiin että minulla on dissosiatiivista jotakin... en muista loppua. Siitä oli kuulemma ennenkin ollut puhetta. En vain muistanut sitä. Siksi googletin tuota sanaa, löysin tänne ja lueskelin joitakin juttuja. Minun tuli kylmä sillä yhtäkkiä näin että teitä on muitakin joilla on samoja kokemuksia kuin minulla. Itkettää. Kukaan ei ymmärrä, miten joskus unohdun ja huomaan että neljä tuntia on kulunut.

    Minulla on ihana perhe. Puolisoni on pitkäaikainen elämänkumppanini ja hän kovasti pyrkii ymmärtämään ja on piiiiitkääään tukenut minua. Rakastan kaikkia eläimiä paitsi lemmikkikäärmeitä, -hämähäkkejä yms. erikoisempia lemmikkiötököitä. En saa niihin kontaktia ja ne hiukka puistattavat. Tällä hetkellä on eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitu ihana kissa, joka pitää minulle päivisin seuraa. Olen paljon yksin ja yksinäinen koska olen kipukroonikko, liikkumisvaikeuksia. Muksut ovat nuoria aikuisia, yksi lentänyt kotipesästä.

    Kroonisen kipuni takana on fyysinen vamma, mikä tuli lapsuudessa väkivaltaisen insestin takia. Asia on kokonaan terapoitu ennen kuin sain lapsia. Elämänvaiheeseen liittyvät muutokset: vamman aiheuttaman kivun kroonistuminen, työkyvyttömyys ja lasten sairaudet ovat ilmeisesti jotenkin tämän hetkisen dissosiaation takana. En osaa, enkä muista mitä tästä aiheesta on terapiassa puhuttu. Ilmeisesti samaa asiaa on jauhettu toistamiseen usean vuoden. Tänään jäi sana mieleen. Ai niin - minulla on muistihäiriöitä kipuun ja tähän dissosiaatioon liittyen. Tänään tajusin että osa muistihäiriöistä saattaa liittyä tuohon dissosiaatioon.

    Olen ihan valtavan kiitollinen, että olette olemassa ja saan lukea kirjoituksianne! Kiitos teille kaikille jakamisesta!
  • Heippa Häivähdys ja Varpunen, ja tervetuloa mukaan!
  • Heippa Häivähdys ja Varpunen, ja tervetuloa mukaan!
  • Hei kaikille!

    Olen -76 syntynyt naisihminen ja diagnoosina on määrittämätön dissosiaatiohäiriö, joka todettiin noin vuosi sitten. Lapsuudessa ollut pahoinpitelyä, hylkäyksiä, alkoholismia jne. Lapsuudesta ekat muistot depersonaalisaatiosta, enkä kyllä ole sieltä edelleenkään "tippunut normaalielämään". Olen ollut hoidon piirissä jo kohta 20 vuotta, kukaan ei vaan hoksannut dissosiaatiota aikaisemmin (kiitos sijaislääkärille siitä! :) ) Tämän diagnoosin myötä vihdoin "löysin itseni" ja löysin elämänilonikin takaisin (jotain toivoa "paranemisesta" :) ). Hoito dissosiaation osalta vasta alussa, tässä odottelen, josko pääsisin asianmukaiseen psykoterapiaan (tällä hetkellä käyn psykologilla).
    Asun yksin 4 saksanpystykorvan kanssa. Harrastan koirien kanssa näyttelyitä, ja on "meillä" syntynyt muutama pentuekin. Täys koirahullu siis ilmoittautuu :koira:

    Foorumille löysin googlen avulla kun etsin tietoa dissosiaatiosta. Eksyin tänne jo viime keväänä, mutta vasta nyt uskaltauduin kirjautumaan ja esittelemään itseäni. Olen löytänyt täältä tosi paljon tietoa ja vertaistukea, siitä ISO KIITOS teille kaikille!

    Nimimerkin keksintä oli vaikeaa, mikään ei kelvannut... Kuuntelen paljon Nightwishiä, ja Elàn-biisi sattui kerran sopivasti soimaan, siitä sitten nappasin nimen.
  • Hei kaikille!

    Olen -76 syntynyt naisihminen ja diagnoosina on määrittämätön dissosiaatiohäiriö, joka todettiin noin vuosi sitten. Lapsuudessa ollut pahoinpitelyä, hylkäyksiä, alkoholismia jne. Lapsuudesta ekat muistot depersonaalisaatiosta, enkä kyllä ole sieltä edelleenkään "tippunut normaalielämään". Olen ollut hoidon piirissä jo kohta 20 vuotta, kukaan ei vaan hoksannut dissosiaatiota aikaisemmin (kiitos sijaislääkärille siitä! :) ) Tämän diagnoosin myötä vihdoin "löysin itseni" ja löysin elämänilonikin takaisin (jotain toivoa "paranemisesta" :) ). Hoito dissosiaation osalta vasta alussa, tässä odottelen, josko pääsisin asianmukaiseen psykoterapiaan (tällä hetkellä käyn psykologilla).
    Asun yksin 4 saksanpystykorvan kanssa. Harrastan koirien kanssa näyttelyitä, ja on "meillä" syntynyt muutama pentuekin. Täys koirahullu siis ilmoittautuu :koira:

    Foorumille löysin googlen avulla kun etsin tietoa dissosiaatiosta. Eksyin tänne jo viime keväänä, mutta vasta nyt uskaltauduin kirjautumaan ja esittelemään itseäni. Olen löytänyt täältä tosi paljon tietoa ja vertaistukea, siitä ISO KIITOS teille kaikille!

    Nimimerkin keksintä oli vaikeaa, mikään ei kelvannut... Kuuntelen paljon Nightwishiä, ja Elàn-biisi sattui kerran sopivasti soimaan, siitä sitten nappasin nimen.
  • Tervetuloa Elan! :) Kiva kun uskalsit vihdoin kirjoittaa tänne.
  • Tervetuloa Elan! :) Kiva kun uskalsit vihdoin kirjoittaa tänne.
  • Päivää vaan taloon. Olen tavaillut trauma ja dissosiaatio -sivustoa varmaan ihan alusta asti aina silloin tällöin, koska aihepiiri kiinnostaa. Foorumi oli niin iloinen yllätys että päätin rekisteröityä, vaikka en ole useampaan vuoteen juurikaan kirjoitellut foorumeilla.

    Taustallani on semivakava lapsuuden kaltoinkohtelu ja menetyksiä, tarkoittaa, jonkun verran fyysistä väkivaltaa, runsaasti emotionaalista väkivaltaa ja yksin jättämistä, lisäksi tärkeiden ihmisten kuolemaa ja muuta fyysistä häviämistä elämästäni.

    Aikuisena diagnoosi epävakaa persoonallisuushäiriö, mikä oli aika shokki kun olin kuitenkin käyttänyt liki kaiken energiani siihen, etten tiedosta olevani millään lailla sairas. Varsinainen yhteiskunnan tukipylväs olin, työssäkäyvä ja silleen. Diagnoosin saamisesta lähtien olenkin sitten ollut yhtäjaksoisesti hoidossa (työssä kuitenkin). Ensin psyk. polilla vuoden, 2,5 vuotta kelan tukemassa terapiassa, puoli vuotta toisella terapeutilla (muutin paikkakuntaa), vuosi päiväsairaalassa, sitten taas normiterapiassa.

    Yksin elelen, oireeni ovat pahimmillaan sen verran vakavat, etten ole halunnut tehdä lapsia ja parisuhteetkin ovat sen verran työläitä, vaikeita ja voimille käyviä, että toistaiseksi olen valinnut näin (takana kyllä pari pidempää suhdetta). Koiraihminen olen myöskin ja tykkään kaikista eläimistä, vaikka osaa pelkään. Erityisen hauska on seurata eläinten käyttäytymistä ja sovittaa oma käytöksensä sen mukaan, peruskäyttäytymiset kuvittelenkin ymmärtäväni liki lajilta kuin lajilta.

    Mitäs vielä..nykyhetken oireista kiusallisimpia ovat tilojen, tai osien, vaihtelut. Saatan olla yhtä mieltä ja sitten seuraavassa lauseessa olenkin täysin eri mieltä itseni kanssa. Onneksi tätä tapahtuu suuremmassa määrin vain terapiassa. Aika paljon oireista on hallinnassa, tai poissa, johtuen elämän yleisestä tasaisuudesta ja vaikeiden tilanteiden välttelystä. Paljon olen myös opetellut, tapaamiset eivät unohdu, kun laittaa ne kalenteriin. Ajanhahmotusvaikeudet eivät haittaa, kun miettii kellonajat huolellisesti ja moneen kertaan, sekä laittaa muistuksen hälyttämään jne. Paljon on myös tapahtunut paranemista, pahin on niin sanotusti ohi, mutta onpa tuota paljon vielä jäljelläkin.
  • Päivää vaan taloon. Olen tavaillut trauma ja dissosiaatio -sivustoa varmaan ihan alusta asti aina silloin tällöin, koska aihepiiri kiinnostaa. Foorumi oli niin iloinen yllätys että päätin rekisteröityä, vaikka en ole useampaan vuoteen juurikaan kirjoitellut foorumeilla.

    Taustallani on semivakava lapsuuden kaltoinkohtelu ja menetyksiä, tarkoittaa, jonkun verran fyysistä väkivaltaa, runsaasti emotionaalista väkivaltaa ja yksin jättämistä, lisäksi tärkeiden ihmisten kuolemaa ja muuta fyysistä häviämistä elämästäni.

    Aikuisena diagnoosi epävakaa persoonallisuushäiriö, mikä oli aika shokki kun olin kuitenkin käyttänyt liki kaiken energiani siihen, etten tiedosta olevani millään lailla sairas. Varsinainen yhteiskunnan tukipylväs olin, työssäkäyvä ja silleen. Diagnoosin saamisesta lähtien olenkin sitten ollut yhtäjaksoisesti hoidossa (työssä kuitenkin). Ensin psyk. polilla vuoden, 2,5 vuotta kelan tukemassa terapiassa, puoli vuotta toisella terapeutilla (muutin paikkakuntaa), vuosi päiväsairaalassa, sitten taas normiterapiassa.

    Yksin elelen, oireeni ovat pahimmillaan sen verran vakavat, etten ole halunnut tehdä lapsia ja parisuhteetkin ovat sen verran työläitä, vaikeita ja voimille käyviä, että toistaiseksi olen valinnut näin (takana kyllä pari pidempää suhdetta). Koiraihminen olen myöskin ja tykkään kaikista eläimistä, vaikka osaa pelkään. Erityisen hauska on seurata eläinten käyttäytymistä ja sovittaa oma käytöksensä sen mukaan, peruskäyttäytymiset kuvittelenkin ymmärtäväni liki lajilta kuin lajilta.

    Mitäs vielä..nykyhetken oireista kiusallisimpia ovat tilojen, tai osien, vaihtelut. Saatan olla yhtä mieltä ja sitten seuraavassa lauseessa olenkin täysin eri mieltä itseni kanssa. Onneksi tätä tapahtuu suuremmassa määrin vain terapiassa. Aika paljon oireista on hallinnassa, tai poissa, johtuen elämän yleisestä tasaisuudesta ja vaikeiden tilanteiden välttelystä. Paljon olen myös opetellut, tapaamiset eivät unohdu, kun laittaa ne kalenteriin. Ajanhahmotusvaikeudet eivät haittaa, kun miettii kellonajat huolellisesti ja moneen kertaan, sekä laittaa muistuksen hälyttämään jne. Paljon on myös tapahtunut paranemista, pahin on niin sanotusti ohi, mutta onpa tuota paljon vielä jäljelläkin.
  • :hello: Lämpimästi tervetuloa kaikille hiljattain rekisteröityneille minunkin puolesta!
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • :hello: Lämpimästi tervetuloa kaikille hiljattain rekisteröityneille minunkin puolesta!
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Olen varis. Elämäni aikana minua on vähätelty, hätyytetty ja viskottu kivillä. Se on tehnyt minusta hiukan tummanpuhuvan ja eristäytyneen. Oma pesäni on minulle kalleinta maailmassa. Sen jaan kumppanini ja orvon kissanpojan kanssa. Joinakin päivinä innostun minäkin raakkumaan. Ei minusta satakieltä tule, mutta ääni se on minullakin.
    You may never be or have a husband
    you may never have or hold a child
    you will learn to lose everything
    we are temporary arrangements.
    -
    Alanis Morissette
  • Olen varis. Elämäni aikana minua on vähätelty, hätyytetty ja viskottu kivillä. Se on tehnyt minusta hiukan tummanpuhuvan ja eristäytyneen. Oma pesäni on minulle kalleinta maailmassa. Sen jaan kumppanini ja orvon kissanpojan kanssa. Joinakin päivinä innostun minäkin raakkumaan. Ei minusta satakieltä tule, mutta ääni se on minullakin.
    You may never be or have a husband
    you may never have or hold a child
    you will learn to lose everything
    we are temporary arrangements.
    -
    Alanis Morissette
  • Hei vaan. Miulla on se tavallinen tarina, alkoholistiperhe ja molemmilla vanhemmilla mielenterveysjuttuja, perusturvallisuus siis ollu tosi huono, mistä kärsin edelleenkin, vaikka en ole ihan nuori. Viitisen vuotta sitten pääsin terapiaan saakka ja sillä tiellä edelleen ollaan. Järjestän päätäni edelleen kerran viikossa ja nykyään hahmotan aika lailla itseni yhtenä, mutta toisinaan vieläkin esiin tupsahtaa joku nuorempi minä. Saatan olla ihan eri mieltä jostain mitä olin justiinsa ajatellut. Tai sitten menen vähitellen johonkin tosi stressaantuneeseen tilaan, en tiedä onko se osa tullut siitä kun olen lapsena joutunut hoitamaan ison perheen arkea ihan yli voimien. Läheisriippuvuudesta oon kärsinyt tosi paljon mutta nykyään osaan jo paremmin pitää rajoistani huolta.
  • Hei vaan. Miulla on se tavallinen tarina, alkoholistiperhe ja molemmilla vanhemmilla mielenterveysjuttuja, perusturvallisuus siis ollu tosi huono, mistä kärsin edelleenkin, vaikka en ole ihan nuori. Viitisen vuotta sitten pääsin terapiaan saakka ja sillä tiellä edelleen ollaan. Järjestän päätäni edelleen kerran viikossa ja nykyään hahmotan aika lailla itseni yhtenä, mutta toisinaan vieläkin esiin tupsahtaa joku nuorempi minä. Saatan olla ihan eri mieltä jostain mitä olin justiinsa ajatellut. Tai sitten menen vähitellen johonkin tosi stressaantuneeseen tilaan, en tiedä onko se osa tullut siitä kun olen lapsena joutunut hoitamaan ison perheen arkea ihan yli voimien. Läheisriippuvuudesta oon kärsinyt tosi paljon mutta nykyään osaan jo paremmin pitää rajoistani huolta.
  • Tervetuloa Aprikoosi :)
  • Tervetuloa Aprikoosi :)
  • Ja tervetuloa Varis :) oli jäänyt toivottamatta.
  • Ja tervetuloa Varis :) oli jäänyt toivottamatta.
  • Hei, löysin palstan googlen avulla. Seurustelen naisen kanssa kenellä on lapsuuden trauma ja siitä diagnoosina dissosiaatio. Hänellä ollut aivan sairas lapsuus ja usean kymmenen vuoden ajan oireillut mutta n.5v siiten menetti yhtäkkiä kävelykyvyn. Nyt mielenterveyskeskuksessa ollut noin 4v. Haluan oppia ymmärtämään häntä siksi olen täällä oppimassa asiasta.
  • Hei, löysin palstan googlen avulla. Seurustelen naisen kanssa kenellä on lapsuuden trauma ja siitä diagnoosina dissosiaatio. Hänellä ollut aivan sairas lapsuus ja usean kymmenen vuoden ajan oireillut mutta n.5v siiten menetti yhtäkkiä kävelykyvyn. Nyt mielenterveyskeskuksessa ollut noin 4v. Haluan oppia ymmärtämään häntä siksi olen täällä oppimassa asiasta.
  • Tervetuloa kaikki uudet!
  • Tervetuloa kaikki uudet!
  • Quote Originally Posted by Merlin View Post
    Tässä viestiketjussa voi sanoa "terve!" muille käyttäjille ja vaikka postata vähän tietoa itsestänne. :) Olisi kiva kuulla myös, miten olette tälle sivustolle löytäneet?

    Itse olen täällä nimimerkillä Merlin, ja olen ollut mukana Trauma ja dissosiaatio -sivustoa perustamassa vuodesta 2006 lähtien, paljolti teknisen toteutuksen osalta. Lääkäriystäväni on omalta osaltaan pääosin ollut tekemässä sivuston artikkelitekstejä. :) Olen ajatellut lisätä jotain masennukseen liittyvää materiaalia tänne, koska tällä hetkellä meillä ei ole sen osalta tekstejä, ja minulla on siitä myös omakohtaista kokemusta muutaman vuoden ajalta.
    No, muilta osin voisin mainita, että asun yksin ja minulla on kotona kaksi ihanaa kissaa, jotka ovat tuoneet hankalina aikoina paljon iloa. :) Onko teillä muilla mitään lemmikkejä?

    Jos on hankala miettiä, mitä voisi itsestään kirjoittaa, niin tässä muutama apukysymys. :)

    • Miten löysit tänne?
    • Onko jotain omakohtaista kokemusta sivuston aiheisiin liittyen?
    • Mistä keksit nimimerkkisi?
    • Oletko käyttänyt jotain keskustelufoorumia aiemmin?
    • Onko sinulla lemmikkejä? Jos ei, mistä eläimistä muuten pidät? :)
    Hei,

    nostin tämän tervehdyksen, jotta uudet kirjoittelijat löytävät helposti tiensä tänne ja tulevat mukaan kirjoittelemaan.

    :)
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Quote Originally Posted by Merlin View Post
    Tässä viestiketjussa voi sanoa "terve!" muille käyttäjille ja vaikka postata vähän tietoa itsestänne. :) Olisi kiva kuulla myös, miten olette tälle sivustolle löytäneet?

    Itse olen täällä nimimerkillä Merlin, ja olen ollut mukana Trauma ja dissosiaatio -sivustoa perustamassa vuodesta 2006 lähtien, paljolti teknisen toteutuksen osalta. Lääkäriystäväni on omalta osaltaan pääosin ollut tekemässä sivuston artikkelitekstejä. :) Olen ajatellut lisätä jotain masennukseen liittyvää materiaalia tänne, koska tällä hetkellä meillä ei ole sen osalta tekstejä, ja minulla on siitä myös omakohtaista kokemusta muutaman vuoden ajalta.
    No, muilta osin voisin mainita, että asun yksin ja minulla on kotona kaksi ihanaa kissaa, jotka ovat tuoneet hankalina aikoina paljon iloa. :) Onko teillä muilla mitään lemmikkejä?

    Jos on hankala miettiä, mitä voisi itsestään kirjoittaa, niin tässä muutama apukysymys. :)

    • Miten löysit tänne?
    • Onko jotain omakohtaista kokemusta sivuston aiheisiin liittyen?
    • Mistä keksit nimimerkkisi?
    • Oletko käyttänyt jotain keskustelufoorumia aiemmin?
    • Onko sinulla lemmikkejä? Jos ei, mistä eläimistä muuten pidät? :)
    Hei,

    nostin tämän tervehdyksen, jotta uudet kirjoittelijat löytävät helposti tiensä tänne ja tulevat mukaan kirjoittelemaan.

    :)
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Hei kaikille,
    liityin foorumille muutama päivä sitten, mutta olen täällä vieraillut varmaan melkein alusta lähtien. Päädyin tänne kai googlailemalla traumoista ja dissosiaatiosta. Olen kokenut erilaisia ja erimittaisia masennusjaksoja jo teini-iästä lähtien, ja aikuisiällä psykiatri diagnosoi minulla toistuvan masennuksen ja epävakaan persoonallisuuden.

    En ole koskaan ollut mitenkään "perinteinen" epävakaa, hajonta ja hajaannus on ollut varmaan 90 prosenttisesti vain ja ainoastaan pääni sisällä. Ulospäin olen tyyni ja vakaa. Kuori. Kaikinpuolin järkevä. Minulla ei ole dissosiaatiodiagnooseja, vaikka monet oireet ovat minulle tuttuja, depersonalisaatio- ja derealisaatio-oireet, muistinmenetys koskien erinäisiä tapahtumia, olotilojen raju vaihtelu, ahdistus. Oireeni vain ovat siitä jänniä että ne tulevat esiin hyvin harvoin, ne kun liittyvät -tai tällä hetkellä ainoa mihin tunnistan niiden liittyvän- on kiintymykselliset ihmissuhteet. Ja minähän olen vuorannut elämäni ihmisillä, jotka eivät näitä oireita laukaise, joten pystyn jonkun kuoren kanssa pitämään yllä illuusiota siitä että kaikki on just fine.

    Minulla on ollut useita menetyksiä ja laiminlyönnin kokemuksia pitkin koko lapsuuttani, muutaman vuoden välein on tullut erinäisiä elämääni vavahduttavia sattumia, plus vanhempani eivät ole olleet emotionaalisesti riittävän läsnä, koen olleeni aina aivan yksin. Olen vainoharhainen tunnistettavuuden suhteen, ketkään läheiseni eivät tiedä näistä ongelmista, ja omaa taustaani ajatellen ("vainoharhaisuudelle" on hyvä syy) mietin vielä minkä verran kerron elämäntilanteestani täällä. Voin kertoa, että minulla ei ole lemmikkejä, mutta kovasti sellaisia haluaisin, ja on kiva lukea täältä kuinka merkityksellisiä eläimet monelle ovat. Minut on yritetty lapsensa saada olemaan kiintymättä mihinkään, joten vielä on käsiteltävää sen kanssa, uskallanko vielä joku päivä lemmikin ottaa ja kiintyä. Haluaisin koiran, kissan ja kanin. Käyn terapiassa, ja olen työelämässä.

    Olen ollut nimimerkilläni yhdellä toisella keskustelufoorumilla aiemmin, en vain muista mistä sen silloin keksin.

    Kiitos foorumista ja keskustelusta.
  • Hei kaikille,
    liityin foorumille muutama päivä sitten, mutta olen täällä vieraillut varmaan melkein alusta lähtien. Päädyin tänne kai googlailemalla traumoista ja dissosiaatiosta. Olen kokenut erilaisia ja erimittaisia masennusjaksoja jo teini-iästä lähtien, ja aikuisiällä psykiatri diagnosoi minulla toistuvan masennuksen ja epävakaan persoonallisuuden.

    En ole koskaan ollut mitenkään "perinteinen" epävakaa, hajonta ja hajaannus on ollut varmaan 90 prosenttisesti vain ja ainoastaan pääni sisällä. Ulospäin olen tyyni ja vakaa. Kuori. Kaikinpuolin järkevä. Minulla ei ole dissosiaatiodiagnooseja, vaikka monet oireet ovat minulle tuttuja, depersonalisaatio- ja derealisaatio-oireet, muistinmenetys koskien erinäisiä tapahtumia, olotilojen raju vaihtelu, ahdistus. Oireeni vain ovat siitä jänniä että ne tulevat esiin hyvin harvoin, ne kun liittyvät -tai tällä hetkellä ainoa mihin tunnistan niiden liittyvän- on kiintymykselliset ihmissuhteet. Ja minähän olen vuorannut elämäni ihmisillä, jotka eivät näitä oireita laukaise, joten pystyn jonkun kuoren kanssa pitämään yllä illuusiota siitä että kaikki on just fine.

    Minulla on ollut useita menetyksiä ja laiminlyönnin kokemuksia pitkin koko lapsuuttani, muutaman vuoden välein on tullut erinäisiä elämääni vavahduttavia sattumia, plus vanhempani eivät ole olleet emotionaalisesti riittävän läsnä, koen olleeni aina aivan yksin. Olen vainoharhainen tunnistettavuuden suhteen, ketkään läheiseni eivät tiedä näistä ongelmista, ja omaa taustaani ajatellen ("vainoharhaisuudelle" on hyvä syy) mietin vielä minkä verran kerron elämäntilanteestani täällä. Voin kertoa, että minulla ei ole lemmikkejä, mutta kovasti sellaisia haluaisin, ja on kiva lukea täältä kuinka merkityksellisiä eläimet monelle ovat. Minut on yritetty lapsensa saada olemaan kiintymättä mihinkään, joten vielä on käsiteltävää sen kanssa, uskallanko vielä joku päivä lemmikin ottaa ja kiintyä. Haluaisin koiran, kissan ja kanin. Käyn terapiassa, ja olen työelämässä.

    Olen ollut nimimerkilläni yhdellä toisella keskustelufoorumilla aiemmin, en vain muista mistä sen silloin keksin.

    Kiitos foorumista ja keskustelusta.
  • Tervetuloa Innamorata! Ilahduttaa aina, kun joku uusi löytää tiensä tähän vertaistukisuvantoon :)
  • Tervetuloa Innamorata! Ilahduttaa aina, kun joku uusi löytää tiensä tähän vertaistukisuvantoon :)
  • Tervetuloa voorumille.

    Epävakaa persoonallisuushäiriö tulee melkeinpä kaupanpäälle tai alkajaisiksi dissosiatiivisissa häiriöissä tai näin minulle on uskoteltu. Ja miksikäs ei tulisi. Ei tämä kovin vakaata ole, vaikka voikin kysyä, että kenelle meistä se epävakaa diagnoosi annettiin (tähän kohtaan hymiö, kun ne eivät tunnu toimivan?).
  • Tervetuloa voorumille.

    Epävakaa persoonallisuushäiriö tulee melkeinpä kaupanpäälle tai alkajaisiksi dissosiatiivisissa häiriöissä tai näin minulle on uskoteltu. Ja miksikäs ei tulisi. Ei tämä kovin vakaata ole, vaikka voikin kysyä, että kenelle meistä se epävakaa diagnoosi annettiin (tähän kohtaan hymiö, kun ne eivät tunnu toimivan?).
  • Heippa, täällä minttuperhonen. Itsekin löysin tämän sivun jokin pari vuotta sitten googlaamalla, mutta nyt ensimmäistä kertaa kirjoittelen tänne. Elämän aikana on ollut vähän kaikenlaista ongelmaa, kuten masennusta, mutta epäonnekseni minua hoidettiin vuosia väärin, sillä dissosiaatiota ei osattu diagnosoida, vaikka traumataustani oli hoitohenkilöstön tiedossa. Kaikki disso-oireet luokiteltiin psykoosioireiksi. Itse olin kuitenkin koko ajan varma, että kyseessä on jostain muusta, ja muutama vuosi sitten sain oikean diagnoosin vaihdettuani hoitotahoa. Sittemmin luettuani dissosiaatiosta tuntui, kuin joku olisi seurannut omaa elämääni, niin tutuilta oireet kuulostivat. Nyt olen vihdoin saanut ymmärryksen kaikille oireille, eikä minusta ulospäin varmaan näkisi, mitä mielen sisällä liikkuu. Olen varmaan tällainen perus, eli ulkomaailmassa kaikki on hyvin ja ulospäin vaikutan iloiselta, reippaalta ja normaalilta, kunnes kotona sitten kulissit kaatuu. Elän trauman kanssa joka päivä ja toivon, että täältä saisi jonkinlaista vertaistukea..
  • Heippa, täällä minttuperhonen. Itsekin löysin tämän sivun jokin pari vuotta sitten googlaamalla, mutta nyt ensimmäistä kertaa kirjoittelen tänne. Elämän aikana on ollut vähän kaikenlaista ongelmaa, kuten masennusta, mutta epäonnekseni minua hoidettiin vuosia väärin, sillä dissosiaatiota ei osattu diagnosoida, vaikka traumataustani oli hoitohenkilöstön tiedossa. Kaikki disso-oireet luokiteltiin psykoosioireiksi. Itse olin kuitenkin koko ajan varma, että kyseessä on jostain muusta, ja muutama vuosi sitten sain oikean diagnoosin vaihdettuani hoitotahoa. Sittemmin luettuani dissosiaatiosta tuntui, kuin joku olisi seurannut omaa elämääni, niin tutuilta oireet kuulostivat. Nyt olen vihdoin saanut ymmärryksen kaikille oireille, eikä minusta ulospäin varmaan näkisi, mitä mielen sisällä liikkuu. Olen varmaan tällainen perus, eli ulkomaailmassa kaikki on hyvin ja ulospäin vaikutan iloiselta, reippaalta ja normaalilta, kunnes kotona sitten kulissit kaatuu. Elän trauman kanssa joka päivä ja toivon, että täältä saisi jonkinlaista vertaistukea..

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?