• Ei se ruoho ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella...

    Vaikka olen tuolla monessakin ketjussa sanonut, että kaikki on mennyt hyvin, niin kyllähän mun voimat on lopussa.

    Periaatteessa kaikki on mennyt hyvin, ei mulle kadulla kovin paljoa ainakaan ole naureskeltu tai huudeltu, mutta se että tän yhteiskunnan kanssa saa taistella jatkuvasti on kyllä vienyt mun voimat loppuun.

    Sitten vielä muutamat tapahtumat tässä, kuten pari päivää sitten, kun yksi työkaveri kysyi kansliassa missä oli muitakin hoitsuja, että mikä mun nimi oli ennen ovat kyllä syöneet voimat ja itseluottamuksen. Ei sitä enää ole enkä mä enää halua poistua kotoa.

    Sehän vaan sanoi totuuden, keisarilla ei ole vaatteita päällä. Minä näytä edelleen 100% mieheltä. Mieheltä naisten vaatteissa. En mä enää halua mennä mihinkään näin.

    Tässä vaan jäin miettimään ajatusta mikä varmaan osasta tuntuu hullulta, mutta...

    Jos olisi tapa katsoa mitä dissomuurin taakse kätkeytyy, niin kaikkien osalta ei varmaan olisi edes tarkoituksenmukaista lähteä terapian avulla purkamaan sitä dissomuuria.

    Mä haluaisin päästä pois täältä, sen dissomuurin taakse missä mikään ei tuntunut miltään, mikään ei koskettanut, ei ollut ketään eikä mitään, vain minä, yksin seisomassa pimeydessä, tuntematta yhtään mitään ja tietämättä edes näkeekö kukaan minua.

    Mä en enää näytä pääsevän sinne, vaikka kovasti haluaisinkin. Mä oon "parantunut".

    Se vaan, että minun kohdallani ei olisi ollut kovin fiksua ruveta parantamaan dissosiaatiota, jos olisi tiedetty, että sen sisälle ja taakse kätkeytyy sukupuoliristiriita. Ei enää tässä iässä. Parempi olisi ollut elää siellä yksinäisyydessä.

    Se ainakin piti mut hengissä. Nyt ei ole enää mitään pakopaikkaa. Kaikki tulee vasten naamaa ja rikkoo mut totaalisesti palasiksi.
  • Vaikka olen tuolla monessakin ketjussa sanonut, että kaikki on mennyt hyvin, niin kyllähän mun voimat on lopussa.

    Periaatteessa kaikki on mennyt hyvin, ei mulle kadulla kovin paljoa ainakaan ole naureskeltu tai huudeltu, mutta se että tän yhteiskunnan kanssa saa taistella jatkuvasti on kyllä vienyt mun voimat loppuun.

    Sitten vielä muutamat tapahtumat tässä, kuten pari päivää sitten, kun yksi työkaveri kysyi kansliassa missä oli muitakin hoitsuja, että mikä mun nimi oli ennen ovat kyllä syöneet voimat ja itseluottamuksen. Ei sitä enää ole enkä mä enää halua poistua kotoa.

    Sehän vaan sanoi totuuden, keisarilla ei ole vaatteita päällä. Minä näytä edelleen 100% mieheltä. Mieheltä naisten vaatteissa. En mä enää halua mennä mihinkään näin.

    Tässä vaan jäin miettimään ajatusta mikä varmaan osasta tuntuu hullulta, mutta...

    Jos olisi tapa katsoa mitä dissomuurin taakse kätkeytyy, niin kaikkien osalta ei varmaan olisi edes tarkoituksenmukaista lähteä terapian avulla purkamaan sitä dissomuuria.

    Mä haluaisin päästä pois täältä, sen dissomuurin taakse missä mikään ei tuntunut miltään, mikään ei koskettanut, ei ollut ketään eikä mitään, vain minä, yksin seisomassa pimeydessä, tuntematta yhtään mitään ja tietämättä edes näkeekö kukaan minua.

    Mä en enää näytä pääsevän sinne, vaikka kovasti haluaisinkin. Mä oon "parantunut".

    Se vaan, että minun kohdallani ei olisi ollut kovin fiksua ruveta parantamaan dissosiaatiota, jos olisi tiedetty, että sen sisälle ja taakse kätkeytyy sukupuoliristiriita. Ei enää tässä iässä. Parempi olisi ollut elää siellä yksinäisyydessä.

    Se ainakin piti mut hengissä. Nyt ei ole enää mitään pakopaikkaa. Kaikki tulee vasten naamaa ja rikkoo mut totaalisesti palasiksi.
  • Joo. Tunnistan kyllä dissomuurin särkymisen jälkeisen kamalan suojattomuuden ja kivun. En tiedä onko sitä järkevää tai eettistä purkaa. Onko kukaan vielä päässyt niin ”yli”, että suojan puuttuminen lakkaisi sattumasta. ?!
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Joo. Tunnistan kyllä dissomuurin särkymisen jälkeisen kamalan suojattomuuden ja kivun. En tiedä onko sitä järkevää tai eettistä purkaa. Onko kukaan vielä päässyt niin ”yli”, että suojan puuttuminen lakkaisi sattumasta. ?!
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • No, en ole asiantuntija mutta epäilen että kyllä se muuri takas tulee. Luulisin että ongelma on pikemminkin siinä, kuinka saada se muuri pysymään poissa pidemmän aikaa. Parantuminen on yleensä sellaista vaiheittaista ja aluksi edestakaisin liikkuvaa, ennen kuin siitä tulee pysyvää.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • No, en ole asiantuntija mutta epäilen että kyllä se muuri takas tulee. Luulisin että ongelma on pikemminkin siinä, kuinka saada se muuri pysymään poissa pidemmän aikaa. Parantuminen on yleensä sellaista vaiheittaista ja aluksi edestakaisin liikkuvaa, ennen kuin siitä tulee pysyvää.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • En mä ainakaan usko, että mä enää pääsen mitenkään siihen tilaan, missä mikään ei tunnu miltään eikä edes tiedä näkeekö kukaan minua.

    Ei se ole mahdollista, koska se mitä siellä muurin takana olevassa usvassa oli piilossa, oli minun sukupuoli. Minun on vaikea uskoa, että pystyisin enää sitä sulkemaan pois tietoisesta mielestä.

    Tai itseasiassa mahdotonta, koska muutoksia on tapahtunut niin paljon. Ihan sama juttu varmasti monen muunkin traumaattisen asian kanssa, ei niitä saa enää pois, kun ne kerran on terapiassa käsitelty ja aukaistu.
  • En mä ainakaan usko, että mä enää pääsen mitenkään siihen tilaan, missä mikään ei tunnu miltään eikä edes tiedä näkeekö kukaan minua.

    Ei se ole mahdollista, koska se mitä siellä muurin takana olevassa usvassa oli piilossa, oli minun sukupuoli. Minun on vaikea uskoa, että pystyisin enää sitä sulkemaan pois tietoisesta mielestä.

    Tai itseasiassa mahdotonta, koska muutoksia on tapahtunut niin paljon. Ihan sama juttu varmasti monen muunkin traumaattisen asian kanssa, ei niitä saa enää pois, kun ne kerran on terapiassa käsitelty ja aukaistu.
  • Näin on Dirkki ja varmasti jokainen haluaa tuhat kertaa peruuttaa siihen vanhaan tilanteeseen. Sun trauma ei ehkä ole kuitenkaan niin yksitasoinen, että kyse olisi yksin sukupuoli-identiteetistä. Ehkä nyt on jotain muuta kerrosta meneillään? Mä itse heitän pienimuotoisesti hanskat naulaan joka kerta kun tuntuu, että palaan lähtöpisteeseen. Se on kuitenkin ehkä sitä, että uuden puolen kanssa lähtee alusta käsittelemään asiaa, joka on itselle vanha, mutta puolelle uusi. Nyt mä itse olen menettänyt kolmen terapiavuoden jälkeen rohkeuden kävellä omassa kodissani yksin yläkertaan. Tunnun ihan toivottomalta tapaukselta, menen pitkään hyvään suuntaan ja teen vaikka mitä hyvää ja järkevää ja sitten kesken paranemisen tulee näitä.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Näin on Dirkki ja varmasti jokainen haluaa tuhat kertaa peruuttaa siihen vanhaan tilanteeseen. Sun trauma ei ehkä ole kuitenkaan niin yksitasoinen, että kyse olisi yksin sukupuoli-identiteetistä. Ehkä nyt on jotain muuta kerrosta meneillään? Mä itse heitän pienimuotoisesti hanskat naulaan joka kerta kun tuntuu, että palaan lähtöpisteeseen. Se on kuitenkin ehkä sitä, että uuden puolen kanssa lähtee alusta käsittelemään asiaa, joka on itselle vanha, mutta puolelle uusi. Nyt mä itse olen menettänyt kolmen terapiavuoden jälkeen rohkeuden kävellä omassa kodissani yksin yläkertaan. Tunnun ihan toivottomalta tapaukselta, menen pitkään hyvään suuntaan ja teen vaikka mitä hyvää ja järkevää ja sitten kesken paranemisen tulee näitä.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Minä olen päässyt sellaiseen tilaan, jossa dissomuuri on poissa enkä enää halua jatkuvasti takaisin sen turvaan. Tunteet ei ole enää liian isoja, tapahtumat ei ole enää liian isoja. Oli muuten kaikkein kamalin tuo vaihe, kun muuri murtui, muttei ollut vielä kunnollisia keinoja selvitä ilman. Kyllä se harjoittelu teetti kovasti töitä, lähelle hajoamispistettä.. Minun onneni oli hyvä terapeutti, puoliso joka piti pystyssä ja ystävät, jotka myös auttoivat. Kyllä se nyt sujuu miten kuten, paremmin kuin muurin kanssa. Enimmäkseen on hyvä näin, mutta vieläkin tulee harvakseltaan hetkiä että haluan peruuttaa kaiken ja olla tuntematta mitään. Tai sitten käy niin päin, että oikein pahassa tilanteessa dissosioin automaattisesti ja kestää hetki tajuta, miksi on niin outo olo. Sitten se purkautuu taas.

    Voiko dissosiaatiota purkaa väkisin, vai tekeekö ihmisen mieli sen itse? Ei ainakaan saisi jättää yksin kaveria, jolla ei ole vielä mitään uusia suojakeinoja tilalla. Niin kuitenkin käy... ei ole osaavia terapeutteuja tai jotain muuta menee pieleen.
  • Minä olen päässyt sellaiseen tilaan, jossa dissomuuri on poissa enkä enää halua jatkuvasti takaisin sen turvaan. Tunteet ei ole enää liian isoja, tapahtumat ei ole enää liian isoja. Oli muuten kaikkein kamalin tuo vaihe, kun muuri murtui, muttei ollut vielä kunnollisia keinoja selvitä ilman. Kyllä se harjoittelu teetti kovasti töitä, lähelle hajoamispistettä.. Minun onneni oli hyvä terapeutti, puoliso joka piti pystyssä ja ystävät, jotka myös auttoivat. Kyllä se nyt sujuu miten kuten, paremmin kuin muurin kanssa. Enimmäkseen on hyvä näin, mutta vieläkin tulee harvakseltaan hetkiä että haluan peruuttaa kaiken ja olla tuntematta mitään. Tai sitten käy niin päin, että oikein pahassa tilanteessa dissosioin automaattisesti ja kestää hetki tajuta, miksi on niin outo olo. Sitten se purkautuu taas.

    Voiko dissosiaatiota purkaa väkisin, vai tekeekö ihmisen mieli sen itse? Ei ainakaan saisi jättää yksin kaveria, jolla ei ole vielä mitään uusia suojakeinoja tilalla. Niin kuitenkin käy... ei ole osaavia terapeutteuja tai jotain muuta menee pieleen.
  • Kun omaa äitiäni ajattelen, ei hänen kohdallaan taida olla lainkaan järkevää enää lähteä purkamaan mielen rakenteita yhtään millään terapialla. Äiti ei varmaan selviäisi siitä hengissä.
  • Kun omaa äitiäni ajattelen, ei hänen kohdallaan taida olla lainkaan järkevää enää lähteä purkamaan mielen rakenteita yhtään millään terapialla. Äiti ei varmaan selviäisi siitä hengissä.
  • Mun mielestä tärkeä pointti tuo @Mekaikkiminän nostama - muurin hallitsematon purkaminen.

    Mä taidan itse olla sellainen henkilö, jolta muuri olisi aika helppo väärällä tavalla kaataa. Mun puolet on helppo triggeröidä esille ja emdr:ssä puolia tulee kuin jostain liukuhihnalta. Saattaa myös olla, että niitä vaan on niin paljon - pursuilen puolia.

    Terapeutti jos ei olisi ollut taitava säätelemään, mut olisi varmaan ollut helppo tiputtaa psykoosiin muurin kaatumisen jälkeen. Nyt mä kipuilen lähipiirin kanssa. Kun oma muuri kaatuu, se horjuttaa muidenkin muureja ja on vaikeaa hyväksyä toisten muureja. Jonkun muuri voi olla vaikka toisen kivun torjuminen, totuuden tietämisen torjuminen. Haluaisin potkia niitä muureja. Olen kysynyt terapiassa, saako toisten muureja potkia. Niitä ehkä saa potkia tai sitten ei, mutta ainakin on hyvä jos muureja ei hyväksy. Joten - ristiriitaisia nämä muuriasiat.

    Dissomuurin tilalle tulee mun tulkinnan mukaan terveet rajat. Oletteko samaa mieltä?
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Mun mielestä tärkeä pointti tuo @Mekaikkiminän nostama - muurin hallitsematon purkaminen.

    Mä taidan itse olla sellainen henkilö, jolta muuri olisi aika helppo väärällä tavalla kaataa. Mun puolet on helppo triggeröidä esille ja emdr:ssä puolia tulee kuin jostain liukuhihnalta. Saattaa myös olla, että niitä vaan on niin paljon - pursuilen puolia.

    Terapeutti jos ei olisi ollut taitava säätelemään, mut olisi varmaan ollut helppo tiputtaa psykoosiin muurin kaatumisen jälkeen. Nyt mä kipuilen lähipiirin kanssa. Kun oma muuri kaatuu, se horjuttaa muidenkin muureja ja on vaikeaa hyväksyä toisten muureja. Jonkun muuri voi olla vaikka toisen kivun torjuminen, totuuden tietämisen torjuminen. Haluaisin potkia niitä muureja. Olen kysynyt terapiassa, saako toisten muureja potkia. Niitä ehkä saa potkia tai sitten ei, mutta ainakin on hyvä jos muureja ei hyväksy. Joten - ristiriitaisia nämä muuriasiat.

    Dissomuurin tilalle tulee mun tulkinnan mukaan terveet rajat. Oletteko samaa mieltä?
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Siis terapeutin mielestä mulla on se joku skeema, tunnevaje tms, eli että en usko, että kukaan pitää minua tai hyväksyy. Sopii tosi hyvin transsukupuolisuuteen ja varmasti pitääkin tällä hetkellä paikkansa.

    Nuo kaksi asiaa vaan aiheuttaa sellaisen sisäisen kivun, kun tajuaa, että kaikki näkee edelleen miehenä. Sitä kipua haluaisi päästä pois, mutta se ei ole enää mahdollista.
  • Siis terapeutin mielestä mulla on se joku skeema, tunnevaje tms, eli että en usko, että kukaan pitää minua tai hyväksyy. Sopii tosi hyvin transsukupuolisuuteen ja varmasti pitääkin tällä hetkellä paikkansa.

    Nuo kaksi asiaa vaan aiheuttaa sellaisen sisäisen kivun, kun tajuaa, että kaikki näkee edelleen miehenä. Sitä kipua haluaisi päästä pois, mutta se ei ole enää mahdollista.
  • Toivottavasti @Nannu jaksaa poistaa noita mun moneen kertaan tulleita viestejä... Kiitos jo etukäteen.

    Mä muuten ihmettelen sitä kommenttia entisestä nimestä. Miksi ihmeessä se oli tärkeä kysymys edes kysyä? Jotkut ihmiset on koulukiusaajia aina. En tiedä oliko tässä siitä kyse, mutta kummallista käytöstä silti.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Toivottavasti @Nannu jaksaa poistaa noita mun moneen kertaan tulleita viestejä... Kiitos jo etukäteen.

    Mä muuten ihmettelen sitä kommenttia entisestä nimestä. Miksi ihmeessä se oli tärkeä kysymys edes kysyä? Jotkut ihmiset on koulukiusaajia aina. En tiedä oliko tässä siitä kyse, mutta kummallista käytöstä silti.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Siivottu on, @Mariini.

    @Dirkki, laitatko vaikka tykkäyksen tähän jos saan poistaa sinultakin tuplana tulleen viestin kopion.

    -Mode-Nannu
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Siivottu on, @Mariini.

    @Dirkki, laitatko vaikka tykkäyksen tähän jos saan poistaa sinultakin tuplana tulleen viestin kopion.

    -Mode-Nannu
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Quote Originally Posted by Mariini View Post
    Toivottavasti @Nannu jaksaa poistaa noita mun moneen kertaan tulleita viestejä... Kiitos jo etukäteen.

    Mä muuten ihmettelen sitä kommenttia entisestä nimestä. Miksi ihmeessä se oli tärkeä kysymys edes kysyä? Jotkut ihmiset on koulukiusaajia aina. En tiedä oliko tässä siitä kyse, mutta kummallista käytöstä silti.
    No se halusi keskustella transsukupuolisuudesta. Myönsi kyllä itsekin, että on utelias ja kysyi, että toivottavasti en pahastunut.

    Siis keskusteluhan lähti niin, että saako kysyä henk.kohtasen kysymyksen, johon minä, että juu (oisin voinut sanoa ei, kun arvasin kyllä mitä tulossa on). Sen jälkeen sitten kysymys, että mistä mun nimi tulee? Ja sitten kysymys, että mikä mun entinen nimi oli, mihin vaan sanoin, ettei sillä ole väliä.

    Eli periaatteessa ihan ok keskustelu ja keskustelunavauskin oli mielestäni suht ok ja hellävarainen, kun jos haluaa transsukupuolisuudesta joltain kysyä, niin on se hankalaa keskustelunavaus.

    Kysymys on tietty, että miksi pitää kysyä, mutta kun tuolla on joka ilta joku trans selittämässä asioitaan telkussa, niin ehkä siinä tulee katsojille tunne, että kaikki transsukupuoliset haluaa keskustella asioistaa.

    En tiedä, mutta vähän kakspiippunen juttu, että jatkuvasti on telkkuohjelmaa ja artikkelia ja haastattelua ja radio-ohjelmaa aiheesta.

    Ja oli meillä suht ok keskustelu kahdestaan sitten myöhemmin aiheesta. Hän tuomitsi yhteiskunnan ja ton transpolin toiminnan yhtä jyrkästi kuin minä ja se on jo jonkinlainen saavutus.
  • Quote Originally Posted by Mariini View Post
    Toivottavasti @Nannu jaksaa poistaa noita mun moneen kertaan tulleita viestejä... Kiitos jo etukäteen.

    Mä muuten ihmettelen sitä kommenttia entisestä nimestä. Miksi ihmeessä se oli tärkeä kysymys edes kysyä? Jotkut ihmiset on koulukiusaajia aina. En tiedä oliko tässä siitä kyse, mutta kummallista käytöstä silti.
    No se halusi keskustella transsukupuolisuudesta. Myönsi kyllä itsekin, että on utelias ja kysyi, että toivottavasti en pahastunut.

    Siis keskusteluhan lähti niin, että saako kysyä henk.kohtasen kysymyksen, johon minä, että juu (oisin voinut sanoa ei, kun arvasin kyllä mitä tulossa on). Sen jälkeen sitten kysymys, että mistä mun nimi tulee? Ja sitten kysymys, että mikä mun entinen nimi oli, mihin vaan sanoin, ettei sillä ole väliä.

    Eli periaatteessa ihan ok keskustelu ja keskustelunavauskin oli mielestäni suht ok ja hellävarainen, kun jos haluaa transsukupuolisuudesta joltain kysyä, niin on se hankalaa keskustelunavaus.

    Kysymys on tietty, että miksi pitää kysyä, mutta kun tuolla on joka ilta joku trans selittämässä asioitaan telkussa, niin ehkä siinä tulee katsojille tunne, että kaikki transsukupuoliset haluaa keskustella asioistaa.

    En tiedä, mutta vähän kakspiippunen juttu, että jatkuvasti on telkkuohjelmaa ja artikkelia ja haastattelua ja radio-ohjelmaa aiheesta.

    Ja oli meillä suht ok keskustelu kahdestaan sitten myöhemmin aiheesta. Hän tuomitsi yhteiskunnan ja ton transpolin toiminnan yhtä jyrkästi kuin minä ja se on jo jonkinlainen saavutus.
  • Voimia Dirkki. Tässä on ollut jo monta viisasta kirjoitusta. Itselle tuli mieleen, että onkohan tässä ihan normaali terapian vaihe menossa. Dissosiaation purkaminen ei käsittääkseni ole hoidon viimeinen vaihe, vaan sen jälkeen pitää oppia kohtaamaan kaikki tunteet paremmilla keinoilla. Enkä usko että trans-asiat on ainut trauman aihe sinulla. Ihmisillä on usein monia kokemuksia ja käsittääkseni niitä huonoilla keinoilla hoitaneet ihmiset saavat ne eteensä, kun se huono keino ei enää peitä niitä. Oli sitten kyse dissosiaatiosta tai alkoholismista tai mistä.

    En tiedä, mitä ajatella sinulta kyselleestä ihmisestä. En tiedä, miten itse käyttäytyisin. Ei hän välttämättä tarkoittanut pahaa, saattoi olla vain utelias. Hän saattoi myös yrittää tehdä oikein, siis esimerkiksi nähdä sinut, mutta epäonnistui. Jos hän ajatteli, että on epäkohteliasta ja tylyä olla huomaamatta asiaa, joka on sinun elämässäsi iso ja ajankohtainen asia.
  • Voimia Dirkki. Tässä on ollut jo monta viisasta kirjoitusta. Itselle tuli mieleen, että onkohan tässä ihan normaali terapian vaihe menossa. Dissosiaation purkaminen ei käsittääkseni ole hoidon viimeinen vaihe, vaan sen jälkeen pitää oppia kohtaamaan kaikki tunteet paremmilla keinoilla. Enkä usko että trans-asiat on ainut trauman aihe sinulla. Ihmisillä on usein monia kokemuksia ja käsittääkseni niitä huonoilla keinoilla hoitaneet ihmiset saavat ne eteensä, kun se huono keino ei enää peitä niitä. Oli sitten kyse dissosiaatiosta tai alkoholismista tai mistä.

    En tiedä, mitä ajatella sinulta kyselleestä ihmisestä. En tiedä, miten itse käyttäytyisin. Ei hän välttämättä tarkoittanut pahaa, saattoi olla vain utelias. Hän saattoi myös yrittää tehdä oikein, siis esimerkiksi nähdä sinut, mutta epäonnistui. Jos hän ajatteli, että on epäkohteliasta ja tylyä olla huomaamatta asiaa, joka on sinun elämässäsi iso ja ajankohtainen asia.
  • Quote Originally Posted by Pii View Post
    Hän saattoi myös yrittää tehdä oikein, siis esimerkiksi nähdä sinut, mutta epäonnistui. Jos hän ajatteli, että on epäkohteliasta ja tylyä olla huomaamatta asiaa, joka on sinun elämässäsi iso ja ajankohtainen asia.
    Luultavasti hän halusin tehdä oikein ja ajatusta varmasti vahvistaa kaikki muut transsukupuoliset, jotka hölöttävät asioitaan telkussa saakka ja päästävät jopa seuraamaan kirurgista operaatiota.

    Minä haluan vain, että mut jätetään rauhaan. Jos jonkun mielestä olen mies enkä näytä alkuunkaan naiselta, niin olkoon niin, mutta en minä sillä tiedolla tee mitään.

    Muutenkaan en välttämättä halua keskustella töissä transasioista, kun se saa mut pois tolaltaan ja sitten on todella vaikea taas viikon kaksi keskittyä mihinkään.

    Tuttujen kanssa keskustelu on eri asia...

    Ja varmasti on muutakin mikä aiheutti dissosiaation, toi tunnevaje, ääretön häpeä ym ym, mutta ne kaikki kietoutuvat tuon sukupuolen ympärille. Ne ongelmat ovat lähteneet kasautumaan ja syntymään lapsuudessa, kun ristiriita on itselle selvinnyt. Sen jälkeen mikään selviytymiskeino ei ole enää ollut terve.
  • Quote Originally Posted by Pii View Post
    Hän saattoi myös yrittää tehdä oikein, siis esimerkiksi nähdä sinut, mutta epäonnistui. Jos hän ajatteli, että on epäkohteliasta ja tylyä olla huomaamatta asiaa, joka on sinun elämässäsi iso ja ajankohtainen asia.
    Luultavasti hän halusin tehdä oikein ja ajatusta varmasti vahvistaa kaikki muut transsukupuoliset, jotka hölöttävät asioitaan telkussa saakka ja päästävät jopa seuraamaan kirurgista operaatiota.

    Minä haluan vain, että mut jätetään rauhaan. Jos jonkun mielestä olen mies enkä näytä alkuunkaan naiselta, niin olkoon niin, mutta en minä sillä tiedolla tee mitään.

    Muutenkaan en välttämättä halua keskustella töissä transasioista, kun se saa mut pois tolaltaan ja sitten on todella vaikea taas viikon kaksi keskittyä mihinkään.

    Tuttujen kanssa keskustelu on eri asia...

    Ja varmasti on muutakin mikä aiheutti dissosiaation, toi tunnevaje, ääretön häpeä ym ym, mutta ne kaikki kietoutuvat tuon sukupuolen ympärille. Ne ongelmat ovat lähteneet kasautumaan ja syntymään lapsuudessa, kun ristiriita on itselle selvinnyt. Sen jälkeen mikään selviytymiskeino ei ole enää ollut terve.
  • Lähtökohtasesti mä ajattelen että transasioista voi kysyä, mutta transihmisillä on kaikilla oikeus myös sanoa ettei halua keskustella niistä. Kyseessä on kuitenkin aika herkkä aihe monelle, ja samalla tavalla mistä tahansa muustakin henkilökohtaisesta aiheesta voi kieltäytyä puhumasta. Ihmisille ois tärkee tehdä selväks että vaikka henkilö X puhuu avoimesti asiasta Y, niin kaikki muut ei ehkä yhtä mielellään avaudu tuntemattomille, ja että transihmiset tai muutkaan ei oo velvotettuja toimimaan infopankkeina muille. Varsinkin kun nykyaikana on olemassa sellainen kuin Internet, josta voi lukea ja oppia ja jonka kautta voi keskustella sellasten ihmisten kanssa jotka on valmiita kertomaan kokemuksistaan. Ja se että jos joku ei halua puhua asiasta ei tarkota että se on jotenkin vihamielinen. Monelle ne vaan on kipeitä asioita.

    Mulla on edelleen suojamuurit hyvin pystyssä. Pelkään että entä jos en olekaan transsukupuolinen, ja kun ja jos muurit kaatuu niin sieltä takaa paljastuukin cissukupuolinen identiteetti? Että olenkin vaan omaksunut ja kokenut helpommaksi maskuliinisemman identiteetin, koska mun ongelmat on erityisesti siinä että häpeän melkein kaikkea tunneilmaisuani ja pidän alitajuisesti feminiinisiä piirteitä itsessäni (huom. en koskaan muissa) heikkouksina? Samalla tavalla pelkään että mitä sieltä muurien takaa voi löytyä, millaisia ajatuksia ja tunteita, joiden kieltäminen on johtanut tähän hetkeen. Toisaalta just siks ajattelen että ainakin tällasessa tilanteessa ne muurit ois hyvä purkaa, koska sitten ei tarvis elää epätietoisuudessa. Vaikka sattuu, niin ainakin tietää ja voi olla varma.
  • Lähtökohtasesti mä ajattelen että transasioista voi kysyä, mutta transihmisillä on kaikilla oikeus myös sanoa ettei halua keskustella niistä. Kyseessä on kuitenkin aika herkkä aihe monelle, ja samalla tavalla mistä tahansa muustakin henkilökohtaisesta aiheesta voi kieltäytyä puhumasta. Ihmisille ois tärkee tehdä selväks että vaikka henkilö X puhuu avoimesti asiasta Y, niin kaikki muut ei ehkä yhtä mielellään avaudu tuntemattomille, ja että transihmiset tai muutkaan ei oo velvotettuja toimimaan infopankkeina muille. Varsinkin kun nykyaikana on olemassa sellainen kuin Internet, josta voi lukea ja oppia ja jonka kautta voi keskustella sellasten ihmisten kanssa jotka on valmiita kertomaan kokemuksistaan. Ja se että jos joku ei halua puhua asiasta ei tarkota että se on jotenkin vihamielinen. Monelle ne vaan on kipeitä asioita.

    Mulla on edelleen suojamuurit hyvin pystyssä. Pelkään että entä jos en olekaan transsukupuolinen, ja kun ja jos muurit kaatuu niin sieltä takaa paljastuukin cissukupuolinen identiteetti? Että olenkin vaan omaksunut ja kokenut helpommaksi maskuliinisemman identiteetin, koska mun ongelmat on erityisesti siinä että häpeän melkein kaikkea tunneilmaisuani ja pidän alitajuisesti feminiinisiä piirteitä itsessäni (huom. en koskaan muissa) heikkouksina? Samalla tavalla pelkään että mitä sieltä muurien takaa voi löytyä, millaisia ajatuksia ja tunteita, joiden kieltäminen on johtanut tähän hetkeen. Toisaalta just siks ajattelen että ainakin tällasessa tilanteessa ne muurit ois hyvä purkaa, koska sitten ei tarvis elää epätietoisuudessa. Vaikka sattuu, niin ainakin tietää ja voi olla varma.
  • Mä jaan vaan tän viestin tuolta suljetulta fb ryhmästä, en jaksa uudelleen kirjotella.

    Jaan tämän tännekin omalta seinältäni, jos psyyke reagoi huomenna äärimmäisellä tavalla mitä vähän pelkään, kun ei näköjään saa nukuttuakaan.

    Perjantaiaamusta minut sitten tuomitaan elämään miehenä ainakin virallisissa yhteyksissä. Kuolemantuomio kai tuo on pidemmällä aikavälillä, moneltakin eri kantilta katsottuna.

    Kaikki vain sen takia, että pyydän ainoastaan numero vitosen muuttamista kutoseksi, tai neloseksi tai parilliseksi numeroksi ylipäätään. Lääketieteellisen prosessin olen kohta vienyt loppuun omin avuin ja rahoin. Ja tuon yhden numeron muuttamisen takia, en suostu pitkiin pääkoppatutkimuksiin.

    Kun kysyin, niin myönsivät auliisti itsekin, että heidän päätöksensä ei paranna minun tilannetta ja varmasti pahentaa tilannetta psyykkeen osalta ja tekee sen, että joudun joka paikassa julistamaan transsukupuolisuutta minkä on todettu ihan tutkimuksellisestikin pahentavan psyykepuolen ongelmia. He myönsivät tämän!

    Kysyin sitten vielä tämän myöntämisen jälkeen, että minkälainen sairaanhoitaja ja lääkäri pitää olla, että tämä on heidän mielestään eettisesti ja hoidollisesti oikein? Siihen vaan tuli syvä hiljaisuus.

    Odotettu tuloshan tämä oli. Jos joku tietää miten saisin oman omatuntoni hiljennettyä päivässä, jotta se alistuu ihan mihin tahansa mitä kuka tahansa missä tahansa sanoo, että minun on tehtävä, niin vinkit on tervetulleita. En vaan voi ohittaa omaatuntoa, joka sanoo, että tämä on väärin. Jos ohitan omantunnon niin se murtaa psyykkeen ja jos menen omantunnon mukaan, niin sekin murtaa psyykkeen. Kuolen omankäden kautta, tai kuolen kun en saa terveydenhuoltoa, jota naisen keho kuitenkin kaipaisi...tai sitten kuolen väkivallan uhrina, kun riippumatta siitä miltä näytän, niin minut voi aina tunnistaa transnaiseksi...tai joksikin, koska siis minähän en ole transsukupuolinen, kun ei ole diagnoosia tuosta Meilahden perspolista. Minulla kyllä on suomalaisen lääkärin F64.0 omassa kannassa näkyvissä, hormoniresepteissä F64.0, brittiläisen lääkärin lausunnossa tulee olemaan F64.0 ja Thaimaan kirurgit kirjaavat F64.0 papereihin. Mikään noista ei kelpaa, kun se ei ole lastenkirjailijapsykiatrin kirjoittama.

    Kysyin kyllä sairaanhoitajaltakin, että kertoisiko hän sen salaisuuden, miten hän on saanut hiljennettyä koko omantuntonsa, heitettyä koko ammattietiikkansa roskiin ja unohtamaan moraalin...kun oletan ainakin, että kun kerran mukamas kuuluu Sateenkaarilipun alle niin noin on täytynyt tehdä, että pystyy nukkumaan öisin ja pysyy täysissä järjissä.

    Myönsi kyllä, että hänen fiilikset ovat ristiriitaiset. No kas kummaa.
  • Mä jaan vaan tän viestin tuolta suljetulta fb ryhmästä, en jaksa uudelleen kirjotella.

    Jaan tämän tännekin omalta seinältäni, jos psyyke reagoi huomenna äärimmäisellä tavalla mitä vähän pelkään, kun ei näköjään saa nukuttuakaan.

    Perjantaiaamusta minut sitten tuomitaan elämään miehenä ainakin virallisissa yhteyksissä. Kuolemantuomio kai tuo on pidemmällä aikavälillä, moneltakin eri kantilta katsottuna.

    Kaikki vain sen takia, että pyydän ainoastaan numero vitosen muuttamista kutoseksi, tai neloseksi tai parilliseksi numeroksi ylipäätään. Lääketieteellisen prosessin olen kohta vienyt loppuun omin avuin ja rahoin. Ja tuon yhden numeron muuttamisen takia, en suostu pitkiin pääkoppatutkimuksiin.

    Kun kysyin, niin myönsivät auliisti itsekin, että heidän päätöksensä ei paranna minun tilannetta ja varmasti pahentaa tilannetta psyykkeen osalta ja tekee sen, että joudun joka paikassa julistamaan transsukupuolisuutta minkä on todettu ihan tutkimuksellisestikin pahentavan psyykepuolen ongelmia. He myönsivät tämän!

    Kysyin sitten vielä tämän myöntämisen jälkeen, että minkälainen sairaanhoitaja ja lääkäri pitää olla, että tämä on heidän mielestään eettisesti ja hoidollisesti oikein? Siihen vaan tuli syvä hiljaisuus.

    Odotettu tuloshan tämä oli. Jos joku tietää miten saisin oman omatuntoni hiljennettyä päivässä, jotta se alistuu ihan mihin tahansa mitä kuka tahansa missä tahansa sanoo, että minun on tehtävä, niin vinkit on tervetulleita. En vaan voi ohittaa omaatuntoa, joka sanoo, että tämä on väärin. Jos ohitan omantunnon niin se murtaa psyykkeen ja jos menen omantunnon mukaan, niin sekin murtaa psyykkeen. Kuolen omankäden kautta, tai kuolen kun en saa terveydenhuoltoa, jota naisen keho kuitenkin kaipaisi...tai sitten kuolen väkivallan uhrina, kun riippumatta siitä miltä näytän, niin minut voi aina tunnistaa transnaiseksi...tai joksikin, koska siis minähän en ole transsukupuolinen, kun ei ole diagnoosia tuosta Meilahden perspolista. Minulla kyllä on suomalaisen lääkärin F64.0 omassa kannassa näkyvissä, hormoniresepteissä F64.0, brittiläisen lääkärin lausunnossa tulee olemaan F64.0 ja Thaimaan kirurgit kirjaavat F64.0 papereihin. Mikään noista ei kelpaa, kun se ei ole lastenkirjailijapsykiatrin kirjoittama.

    Kysyin kyllä sairaanhoitajaltakin, että kertoisiko hän sen salaisuuden, miten hän on saanut hiljennettyä koko omantuntonsa, heitettyä koko ammattietiikkansa roskiin ja unohtamaan moraalin...kun oletan ainakin, että kun kerran mukamas kuuluu Sateenkaarilipun alle niin noin on täytynyt tehdä, että pystyy nukkumaan öisin ja pysyy täysissä järjissä.

    Myönsi kyllä, että hänen fiilikset ovat ristiriitaiset. No kas kummaa.
  • Hyviä kysymyksiä olet tehnyt @Dirkki ja toivottavasti pidät meteliä jatkossakin. Sähän olet hyvä kirjoittamaan ja monet yhteiskunnalliset kansalaisaktivismin tahot on varmasti kiinnostuneita näistä asioista ja niiden nostamisesta yleiseen keskusteluun. Älä jätä tätä yritystä yhteen kertaan. Ehkä sun terapeutti voi auttaa? Ainakin muistelen että hän oli hyvänä apuna kun kelan kanssa oli ongelmia. Tietenkään tämä ei ole saman luokan ongelma. Kyse on ihmisarvon tunnustamisesta.

    Mikä se numeron vaihtamisen vaikeus on käytännössä? Miksi sitä pitää niin nihkeästi suostua tekemään? Mies ja nainen on kuitenkin fyysisesti lopulta aika sama juttu. Kummallakin on sydän- ja verisuonitauteja ja keskivartalon lihavuutta, masennusta, likinäköisyyttä jne. Ei kai se voi mikään sairauden/terveydenhoidon asia olla. Eikö sukupuoli ole enimmäkseen sisäinen kokemus omasta itsestä? Toivottavasti en loukkaa sua näillä tietämättömillä kysymyksillä. Yritän vaan ymmärtää mistä moinen vastustus.

    Niin ja tsemppiä! Toivon, että jaksat. Älä missään nimessä luovuta.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Hyviä kysymyksiä olet tehnyt @Dirkki ja toivottavasti pidät meteliä jatkossakin. Sähän olet hyvä kirjoittamaan ja monet yhteiskunnalliset kansalaisaktivismin tahot on varmasti kiinnostuneita näistä asioista ja niiden nostamisesta yleiseen keskusteluun. Älä jätä tätä yritystä yhteen kertaan. Ehkä sun terapeutti voi auttaa? Ainakin muistelen että hän oli hyvänä apuna kun kelan kanssa oli ongelmia. Tietenkään tämä ei ole saman luokan ongelma. Kyse on ihmisarvon tunnustamisesta.

    Mikä se numeron vaihtamisen vaikeus on käytännössä? Miksi sitä pitää niin nihkeästi suostua tekemään? Mies ja nainen on kuitenkin fyysisesti lopulta aika sama juttu. Kummallakin on sydän- ja verisuonitauteja ja keskivartalon lihavuutta, masennusta, likinäköisyyttä jne. Ei kai se voi mikään sairauden/terveydenhoidon asia olla. Eikö sukupuoli ole enimmäkseen sisäinen kokemus omasta itsestä? Toivottavasti en loukkaa sua näillä tietämättömillä kysymyksillä. Yritän vaan ymmärtää mistä moinen vastustus.

    Niin ja tsemppiä! Toivon, että jaksat. Älä missään nimessä luovuta.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Joo moni on sanonut, että oon hyvä kirjoittamaan. Ja kiittäneet, että jaksan taistella tuulimyllyjä vastaan tässä asiassa

    Peruin itseasiassa tän päivän ajan, kun miksi mä meen kuuntelemaan jotain minkä lopputuloksen tiedän ja psyykkinen tilani vaan huononee tosta tapaamisesta.

    Niin paljon tässä puolessa vuodessa on ****** tullut niskaan, että minun psyyke näköjään korjaantuu jo nopsaan. Huomaa, että olotila rupeaa taas paranemaan. Niin miksi mä taas ehdoin tahdoin haluaisin itseäni satuttaa, kun voin sen välttää?

    Katotaan tän vuoden lopussa vielä kerran uusiksi, kun kroppa on korjattu/korjaantunut ja lain edessä olen steriili.

    Psykiatrit ja hoitajat haluavat analysoida pääkopan sisältöä, sen takia he eivät suostu yhden numeron muuttamiseen, kun en suostu analysoitavaksi. Mieluummin tekevät elämästäni helvettiä, ja myöntävät vielä asian! Minä nauhoitin salaa tuon keskustelun.

    Noh, mä vien prosessini loppuun saakka ja tän vuoden lopussa jos hengissä on (kun ei saa terveydenhuoltoakaan nyt sitten kunnolla) haen vielä uudemman kerran lähetteen ja pyydän sitä numeron korjaamista välittömästi. Kun sitten on oikeasti myöhäistä ruveta tutkimaan pääkopan sisältöä. Mennyt mikä mennyt ja tehty mikä tehty

    (voi poistaa kaksoisviesti aiemmin)
  • Joo moni on sanonut, että oon hyvä kirjoittamaan. Ja kiittäneet, että jaksan taistella tuulimyllyjä vastaan tässä asiassa

    Peruin itseasiassa tän päivän ajan, kun miksi mä meen kuuntelemaan jotain minkä lopputuloksen tiedän ja psyykkinen tilani vaan huononee tosta tapaamisesta.

    Niin paljon tässä puolessa vuodessa on ****** tullut niskaan, että minun psyyke näköjään korjaantuu jo nopsaan. Huomaa, että olotila rupeaa taas paranemaan. Niin miksi mä taas ehdoin tahdoin haluaisin itseäni satuttaa, kun voin sen välttää?

    Katotaan tän vuoden lopussa vielä kerran uusiksi, kun kroppa on korjattu/korjaantunut ja lain edessä olen steriili.

    Psykiatrit ja hoitajat haluavat analysoida pääkopan sisältöä, sen takia he eivät suostu yhden numeron muuttamiseen, kun en suostu analysoitavaksi. Mieluummin tekevät elämästäni helvettiä, ja myöntävät vielä asian! Minä nauhoitin salaa tuon keskustelun.

    Noh, mä vien prosessini loppuun saakka ja tän vuoden lopussa jos hengissä on (kun ei saa terveydenhuoltoakaan nyt sitten kunnolla) haen vielä uudemman kerran lähetteen ja pyydän sitä numeron korjaamista välittömästi. Kun sitten on oikeasti myöhäistä ruveta tutkimaan pääkopan sisältöä. Mennyt mikä mennyt ja tehty mikä tehty

    (voi poistaa kaksoisviesti aiemmin)
  • Vähän uutisia ja hyviä sellaisia. Ajattelin jakaa, niin ei tarvitse miettiä, miten minä pärjään :)

    Yllättäen tässä kaksi viikkoa sitten sain tekstarin, että minulla on aika tonne transpolille. Ihmettelin asiaa, kun ei minulla edelleenkään ole heille asiaa, kun en suostu vastailemaan kaikenlaisiin kissanraiskaus kysymyksiin (sic!). Soitin sinne ja kysyin, että onko asiassa erehdys ja onkohan tämä jonkun toisen aika. Oli kuulemma soittoaika ylilääkäriltä. No, ajattelin, että voinhan mä aamukahvin verran kakkaa keskustella yhden lekurin kanssa. Uloskirjausta jokatapauksessa odotin, kun olen niin hankala :)

    Lääkäri soitti ja kyseli kuulumisia. Kerroin tässä pikkuhiljaa valmistautuvani Thaimaan reissuun ja sieltä sitten tultua ja toivuttua, niin olen lähdössä Norjaan, jotta saan hetunkin korjattua. Aamukahvit meni väärään kurkkuun, kun ylilääkäri sanoi, että ei mun tartte lähteä Norjaan. Hoidetaan se hetun muutos minulle mahdollisimman nopeasti...

    Sen verran joustin tässä kohtaa, että suostun yhden lääkärin kanssa tuossa kesäkuussa keskustelemaan dissosiaatiosta. Se nyt on enemmänkin muodollisuus sinäänsä, koska terapeutti (entinen, kun rahapulassa on ollut pakko karsia kaikenlaista) on luvannut kirjoittaa lausunnon minun dissosiaatiosta ja sukupuoli-identiteetistä. Hän minut parhaiten tuntee 3,5 vuoden kokemuksella. Mutta tosiaan, joustin sen verran, koska minulle on luvattu, että hetuasia hoidetaan heti, kun tulen Thaimaasta. Eli saisin hetunkin korjattu elokuussa ja prosessi olisi ohi omalta kohdaltani, 10 kuukautta lähetteen hakemisesta!

    Järkevästi laskeskellen mielestäni jousto kannatti, koska Norjaan lähtemällä en hetua näin nopeasti olisi saanut korjattua. Ja toisaalta mua ei myöskään haittaa keskustella dissosiaatiosta. Se kiinnostaa itseänikin ja toisaalta, mä viimein ymmärrän miksi ja miten dissosiaatio on itselleni kehittynyt. Ja mitä tarkoitusta se palveli.
  • Vähän uutisia ja hyviä sellaisia. Ajattelin jakaa, niin ei tarvitse miettiä, miten minä pärjään :)

    Yllättäen tässä kaksi viikkoa sitten sain tekstarin, että minulla on aika tonne transpolille. Ihmettelin asiaa, kun ei minulla edelleenkään ole heille asiaa, kun en suostu vastailemaan kaikenlaisiin kissanraiskaus kysymyksiin (sic!). Soitin sinne ja kysyin, että onko asiassa erehdys ja onkohan tämä jonkun toisen aika. Oli kuulemma soittoaika ylilääkäriltä. No, ajattelin, että voinhan mä aamukahvin verran kakkaa keskustella yhden lekurin kanssa. Uloskirjausta jokatapauksessa odotin, kun olen niin hankala :)

    Lääkäri soitti ja kyseli kuulumisia. Kerroin tässä pikkuhiljaa valmistautuvani Thaimaan reissuun ja sieltä sitten tultua ja toivuttua, niin olen lähdössä Norjaan, jotta saan hetunkin korjattua. Aamukahvit meni väärään kurkkuun, kun ylilääkäri sanoi, että ei mun tartte lähteä Norjaan. Hoidetaan se hetun muutos minulle mahdollisimman nopeasti...

    Sen verran joustin tässä kohtaa, että suostun yhden lääkärin kanssa tuossa kesäkuussa keskustelemaan dissosiaatiosta. Se nyt on enemmänkin muodollisuus sinäänsä, koska terapeutti (entinen, kun rahapulassa on ollut pakko karsia kaikenlaista) on luvannut kirjoittaa lausunnon minun dissosiaatiosta ja sukupuoli-identiteetistä. Hän minut parhaiten tuntee 3,5 vuoden kokemuksella. Mutta tosiaan, joustin sen verran, koska minulle on luvattu, että hetuasia hoidetaan heti, kun tulen Thaimaasta. Eli saisin hetunkin korjattu elokuussa ja prosessi olisi ohi omalta kohdaltani, 10 kuukautta lähetteen hakemisesta!

    Järkevästi laskeskellen mielestäni jousto kannatti, koska Norjaan lähtemällä en hetua näin nopeasti olisi saanut korjattua. Ja toisaalta mua ei myöskään haittaa keskustella dissosiaatiosta. Se kiinnostaa itseänikin ja toisaalta, mä viimein ymmärrän miksi ja miten dissosiaatio on itselleni kehittynyt. Ja mitä tarkoitusta se palveli.
  • Ja sen verran vielä, että pääsisällä on myös alkuvuoden hormonimyrsky pikkasen laantumista. Nyt huomaan, että toi alkuvuosi oli oikeasti aika hurja. Nyt kun tasoittumaan päin, niin huomaan eron niin selkeästi.

    Kävin lopetuskäynnillä tuossa viikko sitten terapeutillani ja rehellinen terapeutti kun on, niin sanoi, että olin alkuvuodesta kyllä tosi rasittava ja väsyttävä asiakas :)

    Mun mielestä se oli kivasti sanottu, oikeasti :) Kun näen sen nyt itsekin, että olin kyllä oikeasti melkoinen teini raivotessani hormonimyrskyssä :)
  • Ja sen verran vielä, että pääsisällä on myös alkuvuoden hormonimyrsky pikkasen laantumista. Nyt huomaan, että toi alkuvuosi oli oikeasti aika hurja. Nyt kun tasoittumaan päin, niin huomaan eron niin selkeästi.

    Kävin lopetuskäynnillä tuossa viikko sitten terapeutillani ja rehellinen terapeutti kun on, niin sanoi, että olin alkuvuodesta kyllä tosi rasittava ja väsyttävä asiakas :)

    Mun mielestä se oli kivasti sanottu, oikeasti :) Kun näen sen nyt itsekin, että olin kyllä oikeasti melkoinen teini raivotessani hormonimyrskyssä :)

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?