• Häpeä

    Kirjoitin häpeästä ja myötähäpeästä blogiini, mutta nyt oikeastaan haluan keskustella siitä enemmän. Saada lisää näkökulmia. Uutta ymmärrystä. Oivalluksia. Peilausta siihen miten te muut ymmärrätte tai koette häpeän, jos koette ollenkaan.

    Minulta on häpeä hukassa. En ole löytänyt sille omaa osaa tai Minusta sellaista aluetta, joka kuuluisi häpeälle. Nyt etsin ja ihmettelen. Aiemmin en suoraan sanottuna ole uskaltanut. Liian iso tunne, liian isoja asioita häpeän takana.

    https://wordpress.com/post/kuudesmin...press.com/2630
  • Kirjoitin häpeästä ja myötähäpeästä blogiini, mutta nyt oikeastaan haluan keskustella siitä enemmän. Saada lisää näkökulmia. Uutta ymmärrystä. Oivalluksia. Peilausta siihen miten te muut ymmärrätte tai koette häpeän, jos koette ollenkaan.

    Minulta on häpeä hukassa. En ole löytänyt sille omaa osaa tai Minusta sellaista aluetta, joka kuuluisi häpeälle. Nyt etsin ja ihmettelen. Aiemmin en suoraan sanottuna ole uskaltanut. Liian iso tunne, liian isoja asioita häpeän takana.

    https://wordpress.com/post/kuudesmin...press.com/2630
  • Mulla on varmaan joku kokonainen oma sisäelimensä varattuna häpeälle, sen verran iso juttu se mun elintoiminnoissa on. Vähän sellanen jokapäiväinen elämää rytmittävä juttu joka vaikuttaa niin, että vuoronperään tappelen sitä vastaan ja käyttäydyn tosi itsevarmasti ja sen jälkeen uuvun ja ahdistun ja eristäydyn täysin. On ajanjaksoja, jolloin se on isommassa osassa mun elämässä, toisinaan taas vähän pienemmässä. Silloinkin, kun unelmoin jostain fantasiamaailmoista joissa olen suuri soturi tai mulla on mahtavia taikavoimia, häpeä on yks merkitsevimpiä motivaattoreita mun tekemisissä ja vuorovaikutussuhteissa sen fantasiamaailman hahmojen kanssa. Jes. Osaan onneks nykyisin suhtautua häpeääni jossain määrin huumorilla enkä oo monien muiden tunteiden tavoin tukahduttanut sitä pois, mikä on mielestäni ihan hyvä juttu. Oon tosi häpeämätön siinä suhteessa. Ehkä tosi ristiriitaista, mutta en osaa selittää sitä paremminkaan.
  • Mulla on varmaan joku kokonainen oma sisäelimensä varattuna häpeälle, sen verran iso juttu se mun elintoiminnoissa on. Vähän sellanen jokapäiväinen elämää rytmittävä juttu joka vaikuttaa niin, että vuoronperään tappelen sitä vastaan ja käyttäydyn tosi itsevarmasti ja sen jälkeen uuvun ja ahdistun ja eristäydyn täysin. On ajanjaksoja, jolloin se on isommassa osassa mun elämässä, toisinaan taas vähän pienemmässä. Silloinkin, kun unelmoin jostain fantasiamaailmoista joissa olen suuri soturi tai mulla on mahtavia taikavoimia, häpeä on yks merkitsevimpiä motivaattoreita mun tekemisissä ja vuorovaikutussuhteissa sen fantasiamaailman hahmojen kanssa. Jes. Osaan onneks nykyisin suhtautua häpeääni jossain määrin huumorilla enkä oo monien muiden tunteiden tavoin tukahduttanut sitä pois, mikä on mielestäni ihan hyvä juttu. Oon tosi häpeämätön siinä suhteessa. Ehkä tosi ristiriitaista, mutta en osaa selittää sitä paremminkaan.
  • Mä haluaisin kirjoittaa tähän, mutta tosi vaikea löytää sanoja. Häpeä on sellainen... jos tunnen sitä niin se vie ilon ja spontaaniuden. Jos en tunne sitä niin voin tehdä mitä vaan. Nauttia huomiosta. Nauraa itselleni oikeasti enkä itseäni pilkaten. Väitellä reilusti sen sijaan että etsisin miten myötäillä toisia.

    Myötähäpeä on vaikea tunne silloin kun pitäisi vaikka katsoa porukalla jotain elokuvaa jonka päähenkilö vain mokaa ja mokaa ja mokaa. Mulle tulee siitä todella paha olo enkä halua katsoa. Voi johtua samaistumisesta päähenkilöön, sen kautta miten peruskoulussa välitunneilla kiusaajat vain jatkoivat ja jatkoivat päivästä toiseen.

    Lisäksi ainakin joidenkin osien kautta tulee sellaista, että hävettää saada kehuja. Ja vielä enemmän saada kritiikkiä. Mutta mulle on tosi vaikeaa hyväksyä että tästä saa puhua, joten ehkä jätän tämän nyt tähän tällä kertaa.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Mä haluaisin kirjoittaa tähän, mutta tosi vaikea löytää sanoja. Häpeä on sellainen... jos tunnen sitä niin se vie ilon ja spontaaniuden. Jos en tunne sitä niin voin tehdä mitä vaan. Nauttia huomiosta. Nauraa itselleni oikeasti enkä itseäni pilkaten. Väitellä reilusti sen sijaan että etsisin miten myötäillä toisia.

    Myötähäpeä on vaikea tunne silloin kun pitäisi vaikka katsoa porukalla jotain elokuvaa jonka päähenkilö vain mokaa ja mokaa ja mokaa. Mulle tulee siitä todella paha olo enkä halua katsoa. Voi johtua samaistumisesta päähenkilöön, sen kautta miten peruskoulussa välitunneilla kiusaajat vain jatkoivat ja jatkoivat päivästä toiseen.

    Lisäksi ainakin joidenkin osien kautta tulee sellaista, että hävettää saada kehuja. Ja vielä enemmän saada kritiikkiä. Mutta mulle on tosi vaikeaa hyväksyä että tästä saa puhua, joten ehkä jätän tämän nyt tähän tällä kertaa.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Luulen että minulla tämä häpeä esiintyy nyt jonkun toisen tunteen nimellä. En nimittäin osaa keksiä yhtä ainutta tilannetta, jossa voisin kuvitella tuntevani häpeää. Tai oikeastaan voin - vain jos puolisoni sanoo häpeävänsä minua. Mihin minulta on mennyt hukkaan kaikki muu häpeäminen? Pelkoa tunnen lähinnä niissä tilanteissa, joissa pitäisi hävetä.
  • Luulen että minulla tämä häpeä esiintyy nyt jonkun toisen tunteen nimellä. En nimittäin osaa keksiä yhtä ainutta tilannetta, jossa voisin kuvitella tuntevani häpeää. Tai oikeastaan voin - vain jos puolisoni sanoo häpeävänsä minua. Mihin minulta on mennyt hukkaan kaikki muu häpeäminen? Pelkoa tunnen lähinnä niissä tilanteissa, joissa pitäisi hävetä.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?