• Nälän tunteen katoaminen

    Onko muilla sitä, että joskus vain kello kertoo että nyt pitäisi jo olla nälkä, mutta oloa ei tunnista näläksi?

    Mä olen aikoinaan töissä oppinut varhaisen nestehukan merkit joihin ei tarvita janon tunnetta, ja se on kuulemma pienoinen haaste melkein kenelle tahansa, joten sitä en pidä minään oireena vielä. Mutta se että milloin pitäisi syödä on omalla kohdalla mystisempi juttu. Oloni voi olla jopa täysin kylläisen kaltainen mutta hidas ja raskas, ja puoliso sanoo siihen ettei ole esim. viiteen tuntiin nähnyt minun syövän. Pystyn syömään mekaanisena suorituksena tuntematta ruokahalua tai tykkäämättä ruoasta, joten syön kun hän kehottaa, ja se sitten auttaakin hönttiin oloon.

    Lieneekö mulla sitten taito dissosioida nälkä pois tietoisuudesta. Ilmeisesti niin. Mulla on läheisiä joista tulee nälkäisenä tosi vihaisia, mulla ei ole sitä yhtään vaan vain hidastun ja hidastun.

    Ainoa mihin oon toistaiseksi yhdistänyt tämän on se, jos tili on niin tyhjä etten tiedä paljonko on rahaa ruokaan. Ilmeisesti sitten yritän selviytyä tilanteesta hävittämällä ruokahalun ja nälän. Mä sinänsä tajuan hyvin miksi vaikka lapsena tästä on luullut olevan hyötyä.

    Mä myös usein hävitän makuaistini ihan kokonaan, mm. toisille kokatessa kun ruokaa pitäisi maistaa, ja jos joku kehuu jotain makeaa ennen kuin olen itse ehtinyt maistaa sitä. Sitä en täysin tiedä mihin tuota voi tarvita. Ehkä joku sellainen että ruoasta ei saa tykätä liikaa, mutta en tiedä miksen voi saada tietoa miltä toisille tekemäni ruoka maistuu.

    Joskus kyllä nälkä toimii mulla suht normaalin oloisesti. Välillä taas tulee toinen ääripää, maha oikein huutaa ruokaa ja samalla aivastelen holtittomasti. Ainakin silloin on ihan selvää että nyt pitää syödä, silloinkin tosin on hieman liian kauan kestänyt huomata se.

    Vähän sekava teksti tuli, piti heti kirjoittaa ylös kun taas kävi ilmi etten ole syönyt aikoihin, ja itse vain ihmettelen raskasta oloani.

    Kohtalotovereita?
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Nannu; 09-01-18 klo 15:42.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Onko muilla sitä, että joskus vain kello kertoo että nyt pitäisi jo olla nälkä, mutta oloa ei tunnista näläksi?

    Mä olen aikoinaan töissä oppinut varhaisen nestehukan merkit joihin ei tarvita janon tunnetta, ja se on kuulemma pienoinen haaste melkein kenelle tahansa, joten sitä en pidä minään oireena vielä. Mutta se että milloin pitäisi syödä on omalla kohdalla mystisempi juttu. Oloni voi olla jopa täysin kylläisen kaltainen mutta hidas ja raskas, ja puoliso sanoo siihen ettei ole esim. viiteen tuntiin nähnyt minun syövän. Pystyn syömään mekaanisena suorituksena tuntematta ruokahalua tai tykkäämättä ruoasta, joten syön kun hän kehottaa, ja se sitten auttaakin hönttiin oloon.

    Lieneekö mulla sitten taito dissosioida nälkä pois tietoisuudesta. Ilmeisesti niin. Mulla on läheisiä joista tulee nälkäisenä tosi vihaisia, mulla ei ole sitä yhtään vaan vain hidastun ja hidastun.

    Ainoa mihin oon toistaiseksi yhdistänyt tämän on se, jos tili on niin tyhjä etten tiedä paljonko on rahaa ruokaan. Ilmeisesti sitten yritän selviytyä tilanteesta hävittämällä ruokahalun ja nälän. Mä sinänsä tajuan hyvin miksi vaikka lapsena tästä on luullut olevan hyötyä.

    Mä myös usein hävitän makuaistini ihan kokonaan, mm. toisille kokatessa kun ruokaa pitäisi maistaa, ja jos joku kehuu jotain makeaa ennen kuin olen itse ehtinyt maistaa sitä. Sitä en täysin tiedä mihin tuota voi tarvita. Ehkä joku sellainen että ruoasta ei saa tykätä liikaa, mutta en tiedä miksen voi saada tietoa miltä toisille tekemäni ruoka maistuu.

    Joskus kyllä nälkä toimii mulla suht normaalin oloisesti. Välillä taas tulee toinen ääripää, maha oikein huutaa ruokaa ja samalla aivastelen holtittomasti. Ainakin silloin on ihan selvää että nyt pitää syödä, silloinkin tosin on hieman liian kauan kestänyt huomata se.

    Vähän sekava teksti tuli, piti heti kirjoittaa ylös kun taas kävi ilmi etten ole syönyt aikoihin, ja itse vain ihmettelen raskasta oloani.

    Kohtalotovereita?
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Mulla on ruokajutut kans aika mystisiä. Esim. jos päätän laihtua, niin en tee asialle mitään. Menee päivän verran tai pari ja huomaan että ruokahalu katosi. Sit alkaa tuntua kurkussa pahaa oloa, ja alkaa oksettaa jos syö. Ei tee yhtään mieli, ja oikeesti kuvottaa jos pitää. Mun tarvii kerran vaan ajatella asiaa ja päättää laihtua, sen jälkeen kaikki toimii automaattisesti.

    Sitten on Aksu jolla on syömishäiriö. Se tuntee nälän ja nauttii siitä tunteesta. Jos ehtii tulla nälkä, se ei mitenkään halua syödä enää, ettei se kiva tunne lopu. Mulla on kans joskus tätä oloa, mut ei niin vahvana kun Aksulla, se voi olla sitäkin jos sen jutut vuotaa muhun, eli ehkä se on tavallaan Aksusta aina peräisin, vaikka voi tulla vaan to iasia eikä koko poika. Jos on nälkä ja ei syödä, siihen liittyy usein se sellanen olo että oon vähän itsetuhoinen ja samalla tosi onnellinen. Ja kai oikeesti ahdistunut mutta sitä ei tunnu. Nälän tunne helposti aktivoi Aksun jos se on jossain lähistöllä, sit se tulee eikä tahdo luopuu siitä tunteesta. Tulee ahdistus ja itkuparku jos pitääkin syödä vaikka on kivasti nälkä. Mitä isompi nälkä, sen parempi. Se johtuu itsetuhosta, ei se sillai tunnu kivalta, se tuntuu kivalta vaan koska pää on kiero.

    Eli voi olla nälätön olo ja siks ei voi syödä tai toisaalta jos tulee nälkä, niin en millään haluu syödä.

    Joskus voi olla ihan normaali kausi ja normaali ruokahalu. Sillonkaan nälkäolo mahassa ei liity musta mitenkään syömisen tarpeeseen, ei sillon tee mieli syödä enempää kun muutoinkaan. Sen vaan tietää, että sillä se olo lähtee, ja niin kuuluu tehdä, niin sit voi just mekaanisesti syödä sen nälän pois vaikka tuntuu tyhmältä. Tollanen hyvä syömiskausi oli jossain vaiheessa ihan pitkään, Aksu oli muutenkin selvästi kauempana sillon.

    Se että tekee mieli syödä ei mulla liity nälkään mitenkään, ne on erilliset ilmiöt. Samalla tavalla kun väsymys ja nukahtaminen on ihan irralliset asiat, ei toinen johda toiseen.

    Mulla on ravitsemusterapeutin suunnittelema ruokavalio ja muut katsoo että noudatan sitä. Mua kyllä ärsyttää kun jatkuvasti joku käskee syömään. Syöminen on yks niistä asioista jotka ei suju sillai, et pystyisin ite pitää päiväohjelmasta huolta yksin. Mulla on kyllä puhelimessa kans häly ruoka-ajoista. Lämmin ruoka tietenki onkin vaan tiettyyn aikaan, mut sit kun on kaikkii välipaloja. Puhelinhäly ärsyttää vähemmän kun sit jos joku tulee sanomaan. Mut kun pitäis syödä koko ajan, se on ihan kohtuutonta.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä A(J)H; 09-01-18 klo 16:47.

  • Mulla on ruokajutut kans aika mystisiä. Esim. jos päätän laihtua, niin en tee asialle mitään. Menee päivän verran tai pari ja huomaan että ruokahalu katosi. Sit alkaa tuntua kurkussa pahaa oloa, ja alkaa oksettaa jos syö. Ei tee yhtään mieli, ja oikeesti kuvottaa jos pitää. Mun tarvii kerran vaan ajatella asiaa ja päättää laihtua, sen jälkeen kaikki toimii automaattisesti.

    Sitten on Aksu jolla on syömishäiriö. Se tuntee nälän ja nauttii siitä tunteesta. Jos ehtii tulla nälkä, se ei mitenkään halua syödä enää, ettei se kiva tunne lopu. Mulla on kans joskus tätä oloa, mut ei niin vahvana kun Aksulla, se voi olla sitäkin jos sen jutut vuotaa muhun, eli ehkä se on tavallaan Aksusta aina peräisin, vaikka voi tulla vaan to iasia eikä koko poika. Jos on nälkä ja ei syödä, siihen liittyy usein se sellanen olo että oon vähän itsetuhoinen ja samalla tosi onnellinen. Ja kai oikeesti ahdistunut mutta sitä ei tunnu. Nälän tunne helposti aktivoi Aksun jos se on jossain lähistöllä, sit se tulee eikä tahdo luopuu siitä tunteesta. Tulee ahdistus ja itkuparku jos pitääkin syödä vaikka on kivasti nälkä. Mitä isompi nälkä, sen parempi. Se johtuu itsetuhosta, ei se sillai tunnu kivalta, se tuntuu kivalta vaan koska pää on kiero.

    Eli voi olla nälätön olo ja siks ei voi syödä tai toisaalta jos tulee nälkä, niin en millään haluu syödä.

    Joskus voi olla ihan normaali kausi ja normaali ruokahalu. Sillonkaan nälkäolo mahassa ei liity musta mitenkään syömisen tarpeeseen, ei sillon tee mieli syödä enempää kun muutoinkaan. Sen vaan tietää, että sillä se olo lähtee, ja niin kuuluu tehdä, niin sit voi just mekaanisesti syödä sen nälän pois vaikka tuntuu tyhmältä. Tollanen hyvä syömiskausi oli jossain vaiheessa ihan pitkään, Aksu oli muutenkin selvästi kauempana sillon.

    Se että tekee mieli syödä ei mulla liity nälkään mitenkään, ne on erilliset ilmiöt. Samalla tavalla kun väsymys ja nukahtaminen on ihan irralliset asiat, ei toinen johda toiseen.

    Mulla on ravitsemusterapeutin suunnittelema ruokavalio ja muut katsoo että noudatan sitä. Mua kyllä ärsyttää kun jatkuvasti joku käskee syömään. Syöminen on yks niistä asioista jotka ei suju sillai, et pystyisin ite pitää päiväohjelmasta huolta yksin. Mulla on kyllä puhelimessa kans häly ruoka-ajoista. Lämmin ruoka tietenki onkin vaan tiettyyn aikaan, mut sit kun on kaikkii välipaloja. Puhelinhäly ärsyttää vähemmän kun sit jos joku tulee sanomaan. Mut kun pitäis syödä koko ajan, se on ihan kohtuutonta.

  • Kyllä on kohtalotovereita, Nannu! Ja esim. Ruokariippuvuus-keskusteluketjussa http://foorumi.traumajadissosiaatio....uokariippuvuus olemme aiemminkin keskustelleet mm. tästä aiheesta.

    Kun minulla katoaa näläntunne ja aikakäsitys samaan aikaan ja olen ko. tilassa yksin, niin silloin olen äärimmäisen huonossa ja hengenvaarallisessa kunnossa, ja niin minulle on käynyt lukemattomia kertoja. En pääse omin voimin pois tuollaisesta tilasta, joka tuntuu psykoottis-autistis-dissosiatiiviselta tilalta, ja vasta kontakti toisiin minua ja ko. tilaa ymmärtäviin ihmisiin saa millon nopeammin, milloin hitaammin minut ulos ko. tilasta, ja pahimmillaan menee kuitenkin pitkäkin aika, että kykenen laittamaan suuhuni jotakin ja vieläpä nielemään sen. Ensin minun täytyy tietenkin ymmärtää olevani poissa, mikä on tietenkin ensi askel ulos ko. tilasta. En tosiaankaan tiedä, että mikä tuo tila on, mutta käsittääkseni se voi olla esim. vauvan autistinen tila. Voi se olla psykoottisuutta tai/ja dissosiatiivisyyttäkin, tai kaikkien noiden yhdistelmä. Hirveä olotila se joka tapauksessa on.

    Vuosien ja vuosien ja vuosien äärimmäisen kammottavien, raskaiden ja kivuliaiden opettelujen ja harjoittelujen tuloksena osaan nykyään jo jotenkin syödä säännöllisesti, mutta silti kaikki ruoanlaittoon ja syömiseen liittyvä on minulle edelleenkin vaikeaa, raskasta, kivuliasta ja ongelmallista.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Insestiäidin tytär; 09-01-18 klo 16:53.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Kyllä on kohtalotovereita, Nannu! Ja esim. Ruokariippuvuus-keskusteluketjussa http://foorumi.traumajadissosiaatio....uokariippuvuus olemme aiemminkin keskustelleet mm. tästä aiheesta.

    Kun minulla katoaa näläntunne ja aikakäsitys samaan aikaan ja olen ko. tilassa yksin, niin silloin olen äärimmäisen huonossa ja hengenvaarallisessa kunnossa, ja niin minulle on käynyt lukemattomia kertoja. En pääse omin voimin pois tuollaisesta tilasta, joka tuntuu psykoottis-autistis-dissosiatiiviselta tilalta, ja vasta kontakti toisiin minua ja ko. tilaa ymmärtäviin ihmisiin saa millon nopeammin, milloin hitaammin minut ulos ko. tilasta, ja pahimmillaan menee kuitenkin pitkäkin aika, että kykenen laittamaan suuhuni jotakin ja vieläpä nielemään sen. Ensin minun täytyy tietenkin ymmärtää olevani poissa, mikä on tietenkin ensi askel ulos ko. tilasta. En tosiaankaan tiedä, että mikä tuo tila on, mutta käsittääkseni se voi olla esim. vauvan autistinen tila. Voi se olla psykoottisuutta tai/ja dissosiatiivisyyttäkin, tai kaikkien noiden yhdistelmä. Hirveä olotila se joka tapauksessa on.

    Vuosien ja vuosien ja vuosien äärimmäisen kammottavien, raskaiden ja kivuliaiden opettelujen ja harjoittelujen tuloksena osaan nykyään jo jotenkin syödä säännöllisesti, mutta silti kaikki ruoanlaittoon ja syömiseen liittyvä on minulle edelleenkin vaikeaa, raskasta, kivuliasta ja ongelmallista.
    Insesti ja yhteisö
    Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1992;108(3):280 Esko Varilo ja Leena Linna:

    " " - Vanhempien kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä kysyi, eikö insestilasta "saisi antaa edes jouluksi kotiin"–ikään kuin lapsen kannalta jouluna tapahtuva insesti olisi mukavampaa kuin arkipäivinä tapahtuva." "

    http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/3/duo20056
  • Mulla häviää myös ruokahalu. Monta vuotta luulin, että mulla on joku häiriö näläntunteen suhteen, koska se puuttuu välillä pitkiä aikoja. Nuorena aikuisena mulla oli välillä tosi pitkiä kausia, jolloin nälkä ei tullut koskaan. Ihmiset alkoi puhua mun painosta. Saattoi olla että tavatessa ensimmäinen asia mitä ihmiset sanoi ennen tervehtimisen oli, että taas sä olet laihtunut. Se tuntui tosi kummalliselta. Mulla ei ole mitään ruokaan liittyvää pakkoa ulkonäön suhteen. Se vaan unohtuu. Ei tosin nykyään enää pitkiksi ajoiksi. Mun mies vähän seuraa mun syömisiä ja muistuttaa siitä. Se tuntuu aika oudolta ja ihan liioittelulta. Ruokahalu jää mulla pois siten, että ensin alkaa olla vaikea syödä muuta kuin jotain ihan muutamaa juttua. Alan siirtyä smothiesiin, rahkoihin ja mehuihin, sitten veteen. Lopulta syön pelkästään karkkia vähän, että saan nopeasti potkua. Samaa juotavan ravinnon reittiä palaan syömiseen. Ehkäpä on joku triggeri, joka laukaisee sen, että monet asiat alkaa tuntua suussa epämiellyttävintä. Pinaattikeitto on mulle ihan sellainen takuuvarma tiputtaja. En nyt viitsi sanoa mihin se mulla yhdistyy, jottei siitä muodostu muille ongelmaa.

    Mä kuitenkin tykkään tosi paljon ruuasta ja olen kiinnostunut siitä. Teen hirveitä määriä ruokia lähes päivittäin ja luen reseptejä ja kokeilen kaikkea. Meillä on perheessä vegejä ja sekaravinnon syöjiä ja mä tosiaan vietän patojen ääressä paljon aikaa. Ennen luulin ihan tosissani, että jotenkin siinä ruoanvalmistushöyryssä seisominen täyttää mun vatsan ja en jaksanut enää pöytään istuessa syödä mitään. Enkä ikinä ajatellut että siinä olisi mitään outoa.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Mulla häviää myös ruokahalu. Monta vuotta luulin, että mulla on joku häiriö näläntunteen suhteen, koska se puuttuu välillä pitkiä aikoja. Nuorena aikuisena mulla oli välillä tosi pitkiä kausia, jolloin nälkä ei tullut koskaan. Ihmiset alkoi puhua mun painosta. Saattoi olla että tavatessa ensimmäinen asia mitä ihmiset sanoi ennen tervehtimisen oli, että taas sä olet laihtunut. Se tuntui tosi kummalliselta. Mulla ei ole mitään ruokaan liittyvää pakkoa ulkonäön suhteen. Se vaan unohtuu. Ei tosin nykyään enää pitkiksi ajoiksi. Mun mies vähän seuraa mun syömisiä ja muistuttaa siitä. Se tuntuu aika oudolta ja ihan liioittelulta. Ruokahalu jää mulla pois siten, että ensin alkaa olla vaikea syödä muuta kuin jotain ihan muutamaa juttua. Alan siirtyä smothiesiin, rahkoihin ja mehuihin, sitten veteen. Lopulta syön pelkästään karkkia vähän, että saan nopeasti potkua. Samaa juotavan ravinnon reittiä palaan syömiseen. Ehkäpä on joku triggeri, joka laukaisee sen, että monet asiat alkaa tuntua suussa epämiellyttävintä. Pinaattikeitto on mulle ihan sellainen takuuvarma tiputtaja. En nyt viitsi sanoa mihin se mulla yhdistyy, jottei siitä muodostu muille ongelmaa.

    Mä kuitenkin tykkään tosi paljon ruuasta ja olen kiinnostunut siitä. Teen hirveitä määriä ruokia lähes päivittäin ja luen reseptejä ja kokeilen kaikkea. Meillä on perheessä vegejä ja sekaravinnon syöjiä ja mä tosiaan vietän patojen ääressä paljon aikaa. Ennen luulin ihan tosissani, että jotenkin siinä ruoanvalmistushöyryssä seisominen täyttää mun vatsan ja en jaksanut enää pöytään istuessa syödä mitään. Enkä ikinä ajatellut että siinä olisi mitään outoa.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Kas, Insestiäidin tytär. Totta vie ollaan puhuttu ennenkin. Tietty tässä tämän päivän tilassani unohdin mm. tuossa toisessa ketjussa mainitsemani asian että joskus ahmin, nyt se tuntuu mahdottomalta. Ja ahmiessa varmaan tuntuu mahdottomalta että ei olisi ruokahalua (tai eihän se pahin ahmiminen oikeastaan ole enää edes sitä). Ehkä jonain päivänä tajuan että nuo kaikki tilat ovat omiani ja yhden päällä ollessa muistan muutkin, enkä vain ehkä tuurilla jotain. Tosin sama ongelma mulla on monien muidenkin tilojen kanssa, yhdessä tilassa/voinnissa ollessani en välttämättä samaistu itseeni muissa voinneissa.

    Mainitsin puolisolle @A(J)H:n idean kännyhäläristä että muistaisin syödä tällaisina päivinä. Hän kannatti heti ideaa, kiitos.
    @Mariini mulle myös on nuorempana varsinkin sukulaiset saattaneet heti moikatessa sanoa "kuinka sä pysytkin noin laihana" tms, ja mä en myöskään ole milloinkaan tarkoituksellisesti laihduttanut.

    Mulla on itseilmaisu nyt just tosi tökstökstöks. Piti kommentoida pitempisanaisesti mutta unohdin miten. öö. Oon vissiin jossain osassa enkä tiedä kenessä.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Kas, Insestiäidin tytär. Totta vie ollaan puhuttu ennenkin. Tietty tässä tämän päivän tilassani unohdin mm. tuossa toisessa ketjussa mainitsemani asian että joskus ahmin, nyt se tuntuu mahdottomalta. Ja ahmiessa varmaan tuntuu mahdottomalta että ei olisi ruokahalua (tai eihän se pahin ahmiminen oikeastaan ole enää edes sitä). Ehkä jonain päivänä tajuan että nuo kaikki tilat ovat omiani ja yhden päällä ollessa muistan muutkin, enkä vain ehkä tuurilla jotain. Tosin sama ongelma mulla on monien muidenkin tilojen kanssa, yhdessä tilassa/voinnissa ollessani en välttämättä samaistu itseeni muissa voinneissa.

    Mainitsin puolisolle @A(J)H:n idean kännyhäläristä että muistaisin syödä tällaisina päivinä. Hän kannatti heti ideaa, kiitos.
    @Mariini mulle myös on nuorempana varsinkin sukulaiset saattaneet heti moikatessa sanoa "kuinka sä pysytkin noin laihana" tms, ja mä en myöskään ole milloinkaan tarkoituksellisesti laihduttanut.

    Mulla on itseilmaisu nyt just tosi tökstökstöks. Piti kommentoida pitempisanaisesti mutta unohdin miten. öö. Oon vissiin jossain osassa enkä tiedä kenessä.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?