• Lääkkeiden vaikutus eri osiin?

    Onko teillä käytössä räätälöityä lääkitystä, jolla pystytte pitämään nopeasti vaihtuvat olot sietokyvyn rajoissa? Te, jotka olette terapiassa ja lääkärin valvonnassa, mikä kanta on otettu eri oireita kantavien osien tukahduttamiseen tai vaimentamiseen?

    Luulisi, ettei integraatiota voi tapahtua, jos esim. sietämätöntä ahdistusta kantava osa lakaistaan kokonaan maton alle. Itselläni on aikanaan vuosien kokemus ssri-lääkkeen käytöstä, joka turrutti minut tunteettomaksi, alivireiseksi zombieksi. Taannuin sietämään traumaattisia olosuhteita pääsemättä eteenpäin psyykkisesti ja elämässä yleensä. Lääke kyllä pelasti henkeni, mutta pitemmän päälle kääntyi tarkoitustaan vastaan.

    Tiedän, että lääkkeitten vaikutus on täysin yksilöllinen, ja itsellänikin aineet vaikuttavat eri tavoin riippuen esim hormonikierron vaiheesta ja siitä, mikä osa on niskan päällä. Käytössä on Lamotrigin ja Ketipinor pienillä annoksilla. Silti olo heittelehtii. Kiinnostaisi kuulla, oletteko löytäneet lääkitykseen jotain logiikkaa itse tai ammattilaisten kanssa.
  • Onko teillä käytössä räätälöityä lääkitystä, jolla pystytte pitämään nopeasti vaihtuvat olot sietokyvyn rajoissa? Te, jotka olette terapiassa ja lääkärin valvonnassa, mikä kanta on otettu eri oireita kantavien osien tukahduttamiseen tai vaimentamiseen?

    Luulisi, ettei integraatiota voi tapahtua, jos esim. sietämätöntä ahdistusta kantava osa lakaistaan kokonaan maton alle. Itselläni on aikanaan vuosien kokemus ssri-lääkkeen käytöstä, joka turrutti minut tunteettomaksi, alivireiseksi zombieksi. Taannuin sietämään traumaattisia olosuhteita pääsemättä eteenpäin psyykkisesti ja elämässä yleensä. Lääke kyllä pelasti henkeni, mutta pitemmän päälle kääntyi tarkoitustaan vastaan.

    Tiedän, että lääkkeitten vaikutus on täysin yksilöllinen, ja itsellänikin aineet vaikuttavat eri tavoin riippuen esim hormonikierron vaiheesta ja siitä, mikä osa on niskan päällä. Käytössä on Lamotrigin ja Ketipinor pienillä annoksilla. Silti olo heittelehtii. Kiinnostaisi kuulla, oletteko löytäneet lääkitykseen jotain logiikkaa itse tai ammattilaisten kanssa.
  • Ei ole mitään lääkitystä. Käyn terapiassa ja on psykiatrin kontakti, mutta ei varsinaisesti mitään valvontaa.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Ei ole mitään lääkitystä. Käyn terapiassa ja on psykiatrin kontakti, mutta ei varsinaisesti mitään valvontaa.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Mulla on ollut masennuslääkitys käytössä muistaakseni keväästä 2011. Ensin sertraliini, nyt syksyllä vaihdettiin duloksetiiniin jonka pitäis auttaa myös krooniseen kipuun. Lääkeannoksen vähentämistä on yritetty muutaman kerran, mutta mun olo muuttuu sen myötä nopeasti tosi surkeaksi joten olen täysin valmis siihen vaihtoehtoon, että syön masennuslääkkeitä ehkä loppuikäni. Nää pitää mut jotakuinkin toimintakykyisenä. Katotaan mitä tapahtuu jos pääsen traumaterapiaan, voi olla että siinä kohtaa joutuu kokeilemaan vielä tota annoksen purkamista jos tarvii päästä joihinkin kurjimpiin syövereihin käsiksi.
  • Mulla on ollut masennuslääkitys käytössä muistaakseni keväästä 2011. Ensin sertraliini, nyt syksyllä vaihdettiin duloksetiiniin jonka pitäis auttaa myös krooniseen kipuun. Lääkeannoksen vähentämistä on yritetty muutaman kerran, mutta mun olo muuttuu sen myötä nopeasti tosi surkeaksi joten olen täysin valmis siihen vaihtoehtoon, että syön masennuslääkkeitä ehkä loppuikäni. Nää pitää mut jotakuinkin toimintakykyisenä. Katotaan mitä tapahtuu jos pääsen traumaterapiaan, voi olla että siinä kohtaa joutuu kokeilemaan vielä tota annoksen purkamista jos tarvii päästä joihinkin kurjimpiin syövereihin käsiksi.
  • Mun nykyinen terppa on myös psykiatri joten se voisi tarvittaessa lääkkeitä määrätä, mut jos se niin tekisi niin ei ne tulisi tukahduttamistarkoitukseen, vaan tukemaan paranemista. Joskus aikoinaan käytin lääkkeitä, mua ne ei auttaneet mikä oli iso pettymys. Jälkikäteen luulen että ne päinvastoin pahensi mun oloa, jos osa oireista helpottikin, niin tilalle tuli uusia jotka ei olleet mulle tuttuja ja niiden kanssa oli ehkä vaikeampi pärjätä kuin vanhojen tuttujen.

    Terapiassa pyritään kasvattamaan mun sietokykyä, jotta pystyn kohtaamaan niitä kipeitä tunteita ja sitä kautta paranemaan. Ikinä ei ole terppa ehdottanut että eiköhän tukahduteta nää sun oireet, tietenkään. Sen sijaan mä itse olen kyllä kuluttanut määrättömästi aikaa ja voimia tukahduttamiseen, peittämiseen ja salaamiseen.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Mun nykyinen terppa on myös psykiatri joten se voisi tarvittaessa lääkkeitä määrätä, mut jos se niin tekisi niin ei ne tulisi tukahduttamistarkoitukseen, vaan tukemaan paranemista. Joskus aikoinaan käytin lääkkeitä, mua ne ei auttaneet mikä oli iso pettymys. Jälkikäteen luulen että ne päinvastoin pahensi mun oloa, jos osa oireista helpottikin, niin tilalle tuli uusia jotka ei olleet mulle tuttuja ja niiden kanssa oli ehkä vaikeampi pärjätä kuin vanhojen tuttujen.

    Terapiassa pyritään kasvattamaan mun sietokykyä, jotta pystyn kohtaamaan niitä kipeitä tunteita ja sitä kautta paranemaan. Ikinä ei ole terppa ehdottanut että eiköhän tukahduteta nää sun oireet, tietenkään. Sen sijaan mä itse olen kyllä kuluttanut määrättömästi aikaa ja voimia tukahduttamiseen, peittämiseen ja salaamiseen.
    Kirjaimeni kertovat mielipiteitäni, eivät faktoja.

    Kirjoitan moderaattorina vain ja ainoastaan tällä värillä. Kaikki muut kirjoitukset ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joilla ei ole mitään tekoa ylläpidon, sääntöjen tai moderoinnin kanssa.
  • Mulla menee lääkitys, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Lito+Olantsapin+Abilify.
    En ole varma siitä mikä minua vaivaa, mutta lääkkeet ei merkittävästi auta.
    Mikä lisännyt epäilystäni siitä että oireet ovat traumaperäisiä.
    Pahan oloni laatu vaihtelee. Oireet myös vaihtelee rajusti.
    Pysyvää helpotusta en ole saanut lääkkeistä. En haluaisi syödä
    lääkkeitä, mutta olen tunnollinen lääkärin kuuntelija, mutta lopetan heti
    kun saan oikeaa apua. Haluan traumaterapiaan koska koen sen olevan
    viimeinen mahdollisuus..
  • Mulla menee lääkitys, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Lito+Olantsapin+Abilify.
    En ole varma siitä mikä minua vaivaa, mutta lääkkeet ei merkittävästi auta.
    Mikä lisännyt epäilystäni siitä että oireet ovat traumaperäisiä.
    Pahan oloni laatu vaihtelee. Oireet myös vaihtelee rajusti.
    Pysyvää helpotusta en ole saanut lääkkeistä. En haluaisi syödä
    lääkkeitä, mutta olen tunnollinen lääkärin kuuntelija, mutta lopetan heti
    kun saan oikeaa apua. Haluan traumaterapiaan koska koen sen olevan
    viimeinen mahdollisuus..
  • Quote Originally Posted by kaniini View Post
    Mulla menee lääkitys, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Lito+Olantsapin+Abilify.
    En ole varma siitä mikä minua vaivaa, mutta lääkkeet ei merkittävästi auta.
    Mikä lisännyt epäilystäni siitä että oireet ovat traumaperäisiä.
    Pahan oloni laatu vaihtelee. Oireet myös vaihtelee rajusti.
    Pysyvää helpotusta en ole saanut lääkkeistä. En haluaisi syödä
    lääkkeitä, mutta olen tunnollinen lääkärin kuuntelija, mutta lopetan heti
    kun saan oikeaa apua. Haluan traumaterapiaan koska koen sen olevan
    viimeinen mahdollisuus..
    Voi kun pääsisit, ja samaa toivon minä. En usko että omiakaan ongelmiani ratkaistaan lääkkeillä, vaikka helpompihan se olisi, jos pääsisi vapaaksi omasta vankilastaan parilla pillerillä päivässä.

    Se ei toimi, se on jo nähty. Kuitenkin tarvitsen lääkkeitä vaimentamaan tuskaa ja säilyttääkseni toimintakyvyn töissä ja lasten kanssa. Sukulaiset tietysti mielellään tyrkyttävät minulle bipo-diagnoosia, koska sitä esiintyy suvussa, mutta lääkärit eivät usko siihen, enkä minäkään. Läheisten on paljon vaikeampi kohdata se tieto, että ovat aikanaan katselleet sivusta kun jouduin lapsena ylivoimaisiin olosuhteisiin.
  • Quote Originally Posted by kaniini View Post
    Mulla menee lääkitys, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Lito+Olantsapin+Abilify.
    En ole varma siitä mikä minua vaivaa, mutta lääkkeet ei merkittävästi auta.
    Mikä lisännyt epäilystäni siitä että oireet ovat traumaperäisiä.
    Pahan oloni laatu vaihtelee. Oireet myös vaihtelee rajusti.
    Pysyvää helpotusta en ole saanut lääkkeistä. En haluaisi syödä
    lääkkeitä, mutta olen tunnollinen lääkärin kuuntelija, mutta lopetan heti
    kun saan oikeaa apua. Haluan traumaterapiaan koska koen sen olevan
    viimeinen mahdollisuus..
    Voi kun pääsisit, ja samaa toivon minä. En usko että omiakaan ongelmiani ratkaistaan lääkkeillä, vaikka helpompihan se olisi, jos pääsisi vapaaksi omasta vankilastaan parilla pillerillä päivässä.

    Se ei toimi, se on jo nähty. Kuitenkin tarvitsen lääkkeitä vaimentamaan tuskaa ja säilyttääkseni toimintakyvyn töissä ja lasten kanssa. Sukulaiset tietysti mielellään tyrkyttävät minulle bipo-diagnoosia, koska sitä esiintyy suvussa, mutta lääkärit eivät usko siihen, enkä minäkään. Läheisten on paljon vaikeampi kohdata se tieto, että ovat aikanaan katselleet sivusta kun jouduin lapsena ylivoimaisiin olosuhteisiin.
  • Toivotaan, että saamme sitä oikeaa apua.. tiedän, että traumat ovat ne mitkä on hoidettava, mutta en tiedä mitä sen jälkeen jää jäljelle. Minulla on seuraavaksi vuorossa psykologin testit. Mutta niihin on jonoa, en tiedä milloin toteutuu. Ja ärsyttää kun koko ajan hoetaan, että terapiaan pitää olla hyvä vointinen.. minä kun en koskaan voi tämän paremmin. Kannan tuskaani aina..
  • Toivotaan, että saamme sitä oikeaa apua.. tiedän, että traumat ovat ne mitkä on hoidettava, mutta en tiedä mitä sen jälkeen jää jäljelle. Minulla on seuraavaksi vuorossa psykologin testit. Mutta niihin on jonoa, en tiedä milloin toteutuu. Ja ärsyttää kun koko ajan hoetaan, että terapiaan pitää olla hyvä vointinen.. minä kun en koskaan voi tämän paremmin. Kannan tuskaani aina..
  • Quote Originally Posted by kaniini View Post
    Toivotaan, että saamme sitä oikeaa apua.. tiedän, että traumat ovat ne mitkä on hoidettava, mutta en tiedä mitä sen jälkeen jää jäljelle. Minulla on seuraavaksi vuorossa psykologin testit. Mutta niihin on jonoa, en tiedä milloin toteutuu. Ja ärsyttää kun koko ajan hoetaan, että terapiaan pitää olla hyvä vointinen.. minä kun en koskaan voi tämän paremmin. Kannan tuskaani aina..
    Vaikka kannat tuskaasi aina, on järkevää painottaa terapiasta päättäville tahoille sitä näkökulmaa, että uskot tuskan hellittävän terapian myötä ja kaikkia poitteja, joilla terapia edistäisi kuntoutumistasi (lue työkykyä), muista puhua myös tulevaisuuden suunnitelmista, hyvästä vanhemmuudesta jne. Sun täytyy itse ilmaista uskovasi, että terapiatyöskentelyn avulla kuntoudut ja sinulla on voimavaroja käydä terapia läpi. Sinne tosiaan kannattaa olla voimia mennä. Traumaterapia on kolmivaiheinen ja jos henkilön ei katsota voivan ”parantua/eheytyä”, terapiassa ei edetä ensimmäisen vaiheen yli. Kela-terapiaa saa vain kolmeksi vuodeksi ja se on lyhyt aika näissä asioissa. Mun kohdalla työterveyspsykiatri suhtautui hyvin epäluuloisesti traumaterapiaan ja suositteli muita suuntauksia. Hän kertoi, että traumaterapia on hänen kokemuksen mukaan niin rankka terapiamuoto, ertä se ei kannattele työkykyä vaan päinvastoin potilaat(työntekijät) tarvitsevat pitkiä sairaslomia. Kerron vaan, jotta osaat varmasti sukkuloida sielä ammattilaisten seassa omaa asiaasi oikealla tavalla edistäen. Olipa se yksityinen tai julkinen puoli, niin koneiston osia kiinnostaa myös, millaisen vastapanoksen tuot myöhemmin jos terapia sinulle järjestyy. Ei kuitenkaan kannata pelästyä. Kun pääset muodollisuuksien ohi itse terapiaan, siellä ei tarvitse yrittää vaikuttaa miltään tai vakuuttaa ketään. Siellä ei tule hylkäämisiä.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Quote Originally Posted by kaniini View Post
    Toivotaan, että saamme sitä oikeaa apua.. tiedän, että traumat ovat ne mitkä on hoidettava, mutta en tiedä mitä sen jälkeen jää jäljelle. Minulla on seuraavaksi vuorossa psykologin testit. Mutta niihin on jonoa, en tiedä milloin toteutuu. Ja ärsyttää kun koko ajan hoetaan, että terapiaan pitää olla hyvä vointinen.. minä kun en koskaan voi tämän paremmin. Kannan tuskaani aina..
    Vaikka kannat tuskaasi aina, on järkevää painottaa terapiasta päättäville tahoille sitä näkökulmaa, että uskot tuskan hellittävän terapian myötä ja kaikkia poitteja, joilla terapia edistäisi kuntoutumistasi (lue työkykyä), muista puhua myös tulevaisuuden suunnitelmista, hyvästä vanhemmuudesta jne. Sun täytyy itse ilmaista uskovasi, että terapiatyöskentelyn avulla kuntoudut ja sinulla on voimavaroja käydä terapia läpi. Sinne tosiaan kannattaa olla voimia mennä. Traumaterapia on kolmivaiheinen ja jos henkilön ei katsota voivan ”parantua/eheytyä”, terapiassa ei edetä ensimmäisen vaiheen yli. Kela-terapiaa saa vain kolmeksi vuodeksi ja se on lyhyt aika näissä asioissa. Mun kohdalla työterveyspsykiatri suhtautui hyvin epäluuloisesti traumaterapiaan ja suositteli muita suuntauksia. Hän kertoi, että traumaterapia on hänen kokemuksen mukaan niin rankka terapiamuoto, ertä se ei kannattele työkykyä vaan päinvastoin potilaat(työntekijät) tarvitsevat pitkiä sairaslomia. Kerron vaan, jotta osaat varmasti sukkuloida sielä ammattilaisten seassa omaa asiaasi oikealla tavalla edistäen. Olipa se yksityinen tai julkinen puoli, niin koneiston osia kiinnostaa myös, millaisen vastapanoksen tuot myöhemmin jos terapia sinulle järjestyy. Ei kuitenkaan kannata pelästyä. Kun pääset muodollisuuksien ohi itse terapiaan, siellä ei tarvitse yrittää vaikuttaa miltään tai vakuuttaa ketään. Siellä ei tule hylkäämisiä.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Kiitos Mariinille taas Mä oon jo ollu kuntoutustuella kaheksan vuotta eli tarkoitus olisi toipua työ/opiskelukykyiseksi. Tässä mietittiin jo pysyvää eläkettä ja olin jo luovuttanut kaiken suhteen. Ainoa tavoitteeni on ollut pystyä kasvattamaan tyttö tasapainoiseksi aikuiseksi, jolla ei ois tätä tuskaa kannettavana. Nyt kuitenkin on herännyt taas kaukaisia haaveita opinnoista. Yritän painottaa lekurille näitä asioita ja saada hänet uskomaan että eheytyessäni voisin olla hyvinkin tasapainoinen, kykenevä työhön ja ennen kaikkea hyvä äiti. 2015 psykologi oli myös sitä mieltä, että kognitiivinen terapia olisi hyvä. Yritän pitää näiden tutkimusten ajan kiinni siitä että haluan nimenomaan traumaterapiaan
  • Kiitos Mariinille taas Mä oon jo ollu kuntoutustuella kaheksan vuotta eli tarkoitus olisi toipua työ/opiskelukykyiseksi. Tässä mietittiin jo pysyvää eläkettä ja olin jo luovuttanut kaiken suhteen. Ainoa tavoitteeni on ollut pystyä kasvattamaan tyttö tasapainoiseksi aikuiseksi, jolla ei ois tätä tuskaa kannettavana. Nyt kuitenkin on herännyt taas kaukaisia haaveita opinnoista. Yritän painottaa lekurille näitä asioita ja saada hänet uskomaan että eheytyessäni voisin olla hyvinkin tasapainoinen, kykenevä työhön ja ennen kaikkea hyvä äiti. 2015 psykologi oli myös sitä mieltä, että kognitiivinen terapia olisi hyvä. Yritän pitää näiden tutkimusten ajan kiinni siitä että haluan nimenomaan traumaterapiaan
  • Okei, sä tunnetkin sitten Kaniini paljon mua paremmin nämä kuntoutusasiat. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat avun ja tuen.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Okei, sä tunnetkin sitten Kaniini paljon mua paremmin nämä kuntoutusasiat. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat avun ja tuen.
    Mariini, Salis ja Hätis etsimässä yhteisymmärrystä ja rauhaa.

  • Mä traumatisoiduin vakavasti nimenomaan lääkkeiden takia alkuperäistä traumaa heikompaan kondikseen. Seksuaalisuus ollu tukittuna SSRI:llä lapsesta asti. Lopetin lääkkeet ja kiinnostuin jälleen seksistä-> tulin tietoiseksi traumoista jotka olin päässyt unohtamaan lääkepöhnässä. Ilman lääkepöhnää olisin aikapäiviä sitten ollut terve. Mun mielestä tunteiden turruttaminen lääkkeillä ei eheytä yhtään ketään, pahentaa vaan. Mulla lapsiosat pelkää lääkkeitä ja koen, että tämä on ihan tervettä. Ei kukaan järkevä ihminen halua keskushermostoa lamaavia aineita kehoonsa ja lapset on joissakin asiossa oikeassa. Mulla on tapahtunut integraatiota heti kun pääsin lääkkeistä eroon. Nyt tiedän mikä ahdistaa ja mihin mun keho reagoi niin voin rauhoitella itseni ja jatkaa matkaa aikuisena rauhassa. Eniten ahdistusta on aiheuttanut se kun en pöhnältä tiennyt miksi ahdistaa.
  • Mä traumatisoiduin vakavasti nimenomaan lääkkeiden takia alkuperäistä traumaa heikompaan kondikseen. Seksuaalisuus ollu tukittuna SSRI:llä lapsesta asti. Lopetin lääkkeet ja kiinnostuin jälleen seksistä-> tulin tietoiseksi traumoista jotka olin päässyt unohtamaan lääkepöhnässä. Ilman lääkepöhnää olisin aikapäiviä sitten ollut terve. Mun mielestä tunteiden turruttaminen lääkkeillä ei eheytä yhtään ketään, pahentaa vaan. Mulla lapsiosat pelkää lääkkeitä ja koen, että tämä on ihan tervettä. Ei kukaan järkevä ihminen halua keskushermostoa lamaavia aineita kehoonsa ja lapset on joissakin asiossa oikeassa. Mulla on tapahtunut integraatiota heti kun pääsin lääkkeistä eroon. Nyt tiedän mikä ahdistaa ja mihin mun keho reagoi niin voin rauhoitella itseni ja jatkaa matkaa aikuisena rauhassa. Eniten ahdistusta on aiheuttanut se kun en pöhnältä tiennyt miksi ahdistaa.
  • @Kiaza onpas inhottavaa että sulla on ollut noin kamalat haittavaikutukset lääkkeillä. :( Hyvä että niiden lopettaminen on auttanut! Mikä lääke sulla oli käytössä? Mulla on ihan päinvastainen kokemus masennuslääkkeistä, ne on selkeyttäneet mieltä sen verran että pystyn havainnoimaan olojani ja muistamaan että nää menee ohi sekä olemaan lempeämpi itseäni kohtaan. En varmasti olis löytänyt osiani ilman lääkkeiden tuomaa turvaa koska mun olo oli suurimman osan ajasta niin sietämättömän tyhjä, ahdistunut, uupunut ja vihasin itseäni. Ei ne tietenkään kaikkia auta, mutta meitä on kovin moneksi, aivot on erilaiset ja oireet on erilaiset joten samat keinot ei tietenkään voi auttaa kaikkia. Masennuslääkkeet muuten ei lamaa keskushermostoa vaan päinvastoin vilkastaa sen toimintaa lisäämällä välittäjäaineiden määrää aivoissa.
  • @Kiaza onpas inhottavaa että sulla on ollut noin kamalat haittavaikutukset lääkkeillä. :( Hyvä että niiden lopettaminen on auttanut! Mikä lääke sulla oli käytössä? Mulla on ihan päinvastainen kokemus masennuslääkkeistä, ne on selkeyttäneet mieltä sen verran että pystyn havainnoimaan olojani ja muistamaan että nää menee ohi sekä olemaan lempeämpi itseäni kohtaan. En varmasti olis löytänyt osiani ilman lääkkeiden tuomaa turvaa koska mun olo oli suurimman osan ajasta niin sietämättömän tyhjä, ahdistunut, uupunut ja vihasin itseäni. Ei ne tietenkään kaikkia auta, mutta meitä on kovin moneksi, aivot on erilaiset ja oireet on erilaiset joten samat keinot ei tietenkään voi auttaa kaikkia. Masennuslääkkeet muuten ei lamaa keskushermostoa vaan päinvastoin vilkastaa sen toimintaa lisäämällä välittäjäaineiden määrää aivoissa.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?