• Sukupuoli-dysforia dissosiaatiohäiriöissä

    Jos sinulta löytyy persoona/osa, joka on eri sukupuolta kuin sinä itse, niin millä tavalla tämän persoonan tyytymättömyys sukupuoleen teillä ilmenee?

    Eli siis, minulla on yksi miespuolinen persoona, joka on minulle läheinen ja jonka kanssa tulen hyvin toimeen. Etenkin, kun nyt paremmin ymmärrän hänen tunteensa. Hän on minua itsevarmempi ja arjessa hyvin pärjäävä ja tulee melko hyvin toimeen muiden kanssa (ihmisten ja persoonan osien kanssa).

    Ennen kuin tulin tietoiseksi hänestä, hänen käytöksensä saattoi olla impulsiivista ja sisäistä eripuraa lisävää. Esim. hän saattoi minun ja muiden kauhuksi ajella hiukseni pois, jos hän tuli pinnalle ja näki itsensä peilistä naisen näköisenä. Tai sitten hän heitti liian naisellisina pitämiään vaatteita roskiin. Nyt olemme sopineet, että sen kaltaisia päätöksiä ei saa tehdä yksin ja hän on sitä kunnioittanut. Hän ymmärtää, että hän ei ole yksin kehossa.

    Olen lukenut hänen kirjoituksistaan ja tietenkin myös tuntenut hänen negatiiviset tunteensa siitä, että hän on mies naisen kehossa. Se harmittaa ja välillä suututtaa häntä kovasti, koska tietää ettei sille voi mitään. Olen hankkinut hänelle joitain miesten vaatteita ja rinnat hän voi piilottaa tiukoilla urheiluliiveillä. Mutta hän inhoaa peiliin katsomista, koska näytän niin pieneltä. Kyllä minä olen saanut treenillä lihaksia ja voimaa löytyy, mutta olen kuitenkin aika pikkuinen ja kädetkin hoikat.

    Sellaisiakin pikkujuttuja pitää välillä ajatella, että täytyy olla aina jotain neutraalin hajuista pesuaineitta, deodoranttia tai muuta varastossa, koska hän pitää sitä äärimmäisen nöyryyttävänä, jos pitää peseytyä, vaikka jollain hedelmäisen tuoksuisella saippualla
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Ruusunen; 27-08-2015 klo 12:39.
  • Jos sinulta löytyy persoona/osa, joka on eri sukupuolta kuin sinä itse, niin millä tavalla tämän persoonan tyytymättömyys sukupuoleen teillä ilmenee?

    Eli siis, minulla on yksi miespuolinen persoona, joka on minulle läheinen ja jonka kanssa tulen hyvin toimeen. Etenkin, kun nyt paremmin ymmärrän hänen tunteensa. Hän on minua itsevarmempi ja arjessa hyvin pärjäävä ja tulee melko hyvin toimeen muiden kanssa (ihmisten ja persoonan osien kanssa).

    Ennen kuin tulin tietoiseksi hänestä, hänen käytöksensä saattoi olla impulsiivista ja sisäistä eripuraa lisävää. Esim. hän saattoi minun ja muiden kauhuksi ajella hiukseni pois, jos hän tuli pinnalle ja näki itsensä peilistä naisen näköisenä. Tai sitten hän heitti liian naisellisina pitämiään vaatteita roskiin. Nyt olemme sopineet, että sen kaltaisia päätöksiä ei saa tehdä yksin ja hän on sitä kunnioittanut. Hän ymmärtää, että hän ei ole yksin kehossa.

    Olen lukenut hänen kirjoituksistaan ja tietenkin myös tuntenut hänen negatiiviset tunteensa siitä, että hän on mies naisen kehossa. Se harmittaa ja välillä suututtaa häntä kovasti, koska tietää ettei sille voi mitään. Olen hankkinut hänelle joitain miesten vaatteita ja rinnat hän voi piilottaa tiukoilla urheiluliiveillä. Mutta hän inhoaa peiliin katsomista, koska näytän niin pieneltä. Kyllä minä olen saanut treenillä lihaksia ja voimaa löytyy, mutta olen kuitenkin aika pikkuinen ja kädetkin hoikat.

    Sellaisiakin pikkujuttuja pitää välillä ajatella, että täytyy olla aina jotain neutraalin hajuista pesuaineitta, deodoranttia tai muuta varastossa, koska hän pitää sitä äärimmäisen nöyryyttävänä, jos pitää peseytyä, vaikka jollain hedelmäisen tuoksuisella saippualla
  • Mulla on ainakin yks miespuoleinen ja sitä ahdistaa olla naisen kehossa eli rinnat ja rintsikat ahdistaa. Ja minua taas ahdistaa se kun se tuijottaa tyttöjä esim. Kaupassa tms. Vaikka itse olen hetero tyttö. Oon siis yhtäaikaa tietoinen hänestä ja hän tietää että on naisen kehossa.
  • Quote Originally Posted by Amanda View Post
    Mulla on ainakin yks miespuoleinen ja sitä ahdistaa olla naisen kehossa eli rinnat ja rintsikat ahdistaa. Ja minua taas ahdistaa se kun se tuijottaa tyttöjä esim. Kaupassa tms. Vaikka itse olen hetero tyttö. Oon siis yhtäaikaa tietoinen hänestä ja hän tietää että on naisen kehossa.
    Ymmärrän tuntemuksesi. Minä olen taas nainen, joka pitää naisista eli sekä minä että tämä miespersoona pidämme naisista. Mutta me pidetään aika erityyppisistä naisista. Minulla aiheuttaa enemmän ongelmia teinityttö -persoona, joka pitää miehistä. Se tuntuu minusta aina tosi kummalliselle, mutta se vaan täytyy ymmärtää ja hyväksyä, että itsessä on näitä erilaisia puolia.
  • K
    Nimetön rouva
    O-o
    Teini
    Lapset

    + muita


    I know the pieces fit 'cause I watched them fall away.
    (Tool: Schism)
  • Mulla on kai yksi miesosa, Kattimatti (lol). Kattis toimii puolustajana ja neutralisoijana, on yhdistelmä yhtä erästä tiettyä kissaa ja lapsuuden perhetuttua, ynnä tuntematonta muuttujaa x. Osa on aika uusi tuttavuus ja tietyllä tapaa tuntuu "tuotetulta". Tulee yleensä silloin kun koetaan vaikeutta naissukupuolesta, eikä voida olla "tyttöjä". Osa itsessään ei tunne vaikeutta sukupuolesta, vaikeus on tytöillä. Paitsi kyllä tuntee surua ja pettymystä siitä, että aavistaa ulospäin ilmenevänsä naisena, vaikka olisikin mies. Pelkää lähinnä muiden miesten tyrmäävän mieheytensä. En tiedä, oliko se tämä osa, joka sai Karoliinan epäilemään omaa seksuaali-identiteettiään, ajattelemaan olevansa "oikeasti" lesbo. Annettiin miesosan masturboida miehenä ja fantasioida naisista, eikä tuo kysymys seksuaali-identiteetistä enää ole vaivannut sen jälkeen (toistaiseksi). Osan seksuaalisuus aiheutti pelkoa ja hämmennystä etenkin alkuun, koska osan käsitettiin alkuun olevan aseksuaali (ja sellaisena ilmenee lapsiosille edelleen). Miesosa kokee tyytymättömyyttä kyllä siitä kun joudutaan tekemään "akkojen hommia". Ruumille puetaan aina urheiluliivit, koska ei tykätä isoista rinnoista (ainakaan itsellä). On kokenut myös tyytymättömyyttä joskus "heikoista tytönkäsistä".

    Vähän aikaa sitten näin unen Nikita-nimisestä naisesta, joka oli todella vahva ja tavallaan samaan aikaan mies ja nainen. Sillä oli vähän samanlainen tukka, jollaiseksi olen omani leikannut nyt.

    Kattimatti on oikeastaan omalla tavallaan yksi toimivimmista osistani... johtuneeko juuri siitä, ettei se ole tyttö.
  • Voimakkaimmin esillä oleva osa on nuori nainen (ja keho keski-ikäisen miehen). Ollut jo parikymmentä vuotta joten sinänsä olemme toisiimme jo tottuneet. Mutta onhan tämä ollut melkoista elämää. Sen enempää menemättä yksityiskohtiin, mutta asiaa on pahasti hämmentänyt se, että fyysinen keho on suht androgyyni ja nuorempana varsinkin peilistä välillä tuijotti nainen (söpö babyface poika). Vieläkin, kun peiliin katsoo niin peilistä ei välttämättä aina katso takaisin mies, vaan välillä nainen ja välillä jotain siltä väliltä.
  • Mulla on 5 miespuolista osaa, ja he ovat kyllä perillä siitä että ovat naisen kehossa. Toki nyt pienin on 3 vuotias eikä oikein ymmärrä asiaa. Mutta tämän asian suhteen päämme sisällä on rauha. Toki välillä saattaa käydä niin että jos esim. Johannes ei ole nähnyt jotakin henkilöä, saattaa käydä niin että hän meinaa esittäytyä omalla nimellään. Yleensä saan kuitenkin sanottua oman nimeni.
  • Vähemmän skismaa synnyttää vääränsukupuolinen keho, suurempi ongelma on väärän ikäinen keho. Pienet osat menevät paniikkiin kropasta, jossa on ryppyjä, alkavia suohikohjuja ja raskausarpia. Nuo poikapuoliset ymmärtävät kyllä, mutta pienet eivät.
  • Nimimerkin takana:
    - Kiltti & Lapsi (5v), Ysi (9v), Muksis, Paniikki (2v)
    - Joel (18v), Andrew (17v), Aleksi & Aleksandra (17v), Topi (19v), Mika (17-18v), Juuso (16v)
    - Aada (22v), Stiina (24v), Joonatan (20v)- Äiti (35-45v), PP (35-40v), Veera (75)
    - Sarita (kuollut), Ashira (vampyyri)
    - Anna Lyytinen (minätila), Kade (minätila)
    + muut

    P.S. Pahoittelen typoja, joita teen puhelimella kirjoittaessani!
  • Tämä on KAMALAA!

    Mulla on enemmistö miespuolisia ja he kyllä tiedostavat, että ovat TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ KEHOSSA. Tietoisuus lisääntyy entisestään. Koko ajan.

    Se vielä menettelee jokaiselle persoonalle, että he eivät näytä ITSELTÄÄN (kokevat ulkonäkönsä hyvin erilaisena kuin miltä itse näytän), mutta kun he ovat vielä päälle väärän sukupuolen fyysiset piirteet omaavassa kehossa. Se on niille ihan kidutusta.

    Eilen Joel valvoi unettoman yön ahdistellen kehosta. Me ei haluta edes TUNTEA tätä kehoa. Dysforia lisääntyy samaa vauhtia kehotietoisuuden kanssa ja nyt on pakko ottaa askelia taaksepäin, jotta miespuoliset ei sekoa.

    Urheilurintsikat on käytössä, ompelin pikaisen binderin tissien litistämiseen, mutta aion ostaa ihan tarkoitukseen suunnitellun. Miespersoonat haikailevat tissittömän kehon perään ja miesten vaatteiden perään ja peniksen perään ja... Ne ahdistuu tästä naisen fyysiset piirteet omaavasta kehosta. Ne ei haluaisi olla tässä kehossa, ne vihaa tätä kehoa.

    Mitä enemmän kehotietoisuus lisääntyy, sitä vaikeammaksi ongelma menee.

    Ei riitä, että koen olevani muunsukupuolinen -> enemmän mies. En ole nainen, en ole mies. Olen jotakin siltä väliltä. Miespuoliset haluais miehen kehon ja ne fantasioi siitä. Mulle on aikalailla ihan sama. En vihaa naisen kehoani, miehen kehokin olisi ihan ok. Helpompaa olisi ehkä miehen kehossa, koska miespuoliset saattaisivat silloin olla edes hetken tyytyväisiä kehossa.

    Yritän helpottaa miespuolisten dysforiaa. Tarvitsemme binderin, jotta saadaan tissit piiloon. Urheilurintsikat on ainoat rintsikat, jotka noille kelpaa -> koska ne litistää tissit. Ne ei halua käyttää naisten alusvaatteita tai mitään vaatteita, koska se on niille todella nöyryyttävää. Kotona olemme usein ilman rintsikoita tai urheilurintsikoissa. Me tarvitaan se binderi.

    Miespuolisia varten olen lopettanut meikkaamisen (en ole aiemminkaan pahemmin meikannut) ja alkanut käyttämään androgyyneja vaatteita. Mahdollisimman sukupuolineutraalia. Se on helpottanut paljon. Arkiasu on miesten collarit, neutraali paita ja huppari. Niiden avulla me pärjätään tässä väärässä kehossa...

    Koen ahdistusta, koska osat on ahdistuneita tästä helkutin kehosta. Munkin on hyvä olla kehossa, jossa tissit on lytätty ja joka ei pukeutumisella tuo ilmi naisellisuutta. Olen hyvin epä-tyypillinen nainen ulkoisesti juurikin pukeutumisella, meikkaamattomuudella, käytökseltä. En ole tyttömäinen tyttö enkä kaipaa sitä. Mutta koen olevani silti osittain nainen. Enemmän mies, osittain nainen. Ja tämä on sietämätöntä itsellenikin, koska en tiedä, millaisessa kehossa olisi hyvä olla.

    Haluaisin laihtua, jotta pääsen näistä muodoista eroon. Osani enemmistö on miehiä ja me mennään yleensä enemmistön mukaan. Koska me olemme minä ja yritän kunnioittaa minäni sirpaleita ottamalla niiden halut ja toiveet huomioon. Kohti parempaa elämää? Nyt ei tunnu siltä, kehon kanssa on sietämätöntä olla. En halua tuntea tätä kehoa omakseni, haluan sen pois. Ihan itsenänikin. Olen yleensä ollut tyytyväinen kehooni (mitä nyt jotkut läskit häiritsee), mutta nyt koen kehon sietämättömänä. Ennen tämä oli osien ongelma, nyt kehotietoisuus on tehnyt tästä minunkin ongelmani. MEIDÄN KAIKKIEN ONGELMAN.

    Yritän keksiä keinot helpottaa tätä sukupuoli-/kehodysforiaa. En välttämättä haikaile korjaushoitoihin, osat ei muuta tekään kuin haikailee niiden perään. Itselleni esim. rinnat on aika evvk. Voisin helposti luopua niistä. Genitaalit... No sanotaan, että en koe niihinkään kiintymystä. Mutta että kävisin sen prosessin läpi; sitä en jaksaisi. Enkä tiedä, pääsisinkö. Pitää nyt rauhassa katsella ja olla ja miettiä, mitä tälle tekisi. Ensimmäiseksi helpotan miespuolisen enemmistön oloa kehossa ja yritän tehdä kehosta keinotekoisesti mahdollisimman neutraalin. Uskon sen parantavan oloa kokonaisvaltaisesti.

    Ja palaan dissosioimaan kehotietoisuuden pois, koska tila on sietämätön. En halua ajatella tämän olevan oma kehoni. Se lisää tuskaa enkä halua, että koen tuskaaa, koska minulla on keho. Olen mieluummin vaikka täysin kehoton.
  • Kun potilas lukee kuvaustasi riippis, niin nousee mieleen, miten väärin onkaan,että Suomessa ei kehoasi ehkäpä annettaisi lähteä muuttamaan miehen kehoksi! Kun kuitenkin jonkun valinnan joutuu riippis kehossaan tekemään, ja nyt valitsee neutraalin (niin paljon kuin mahdollista), mutta kuitenkin usein joutuu luopumaan kehon omistamisesta. Niin olisipa hienoa, jos voisi riippikselle rakentaa sellaisen kehon, jossa edes useampi olisi useammin kuin kotonaan!

    Potilaassa tässä vain sivussa joku mies, sivuotuksena, ja ongelmat kehossa elämisessä toisenlaisia ovat, mutta miettii, että pitäisi tuo asia korjata Suomessa, jotta riippis ja kaikki muutkin itse valita voisivat missä kehossa asua haluavat!
  • Nimimerkin takana:
    - Kiltti & Lapsi (5v), Ysi (9v), Muksis, Paniikki (2v)
    - Joel (18v), Andrew (17v), Aleksi & Aleksandra (17v), Topi (19v), Mika (17-18v), Juuso (16v)
    - Aada (22v), Stiina (24v), Joonatan (20v)- Äiti (35-45v), PP (35-40v), Veera (75)
    - Sarita (kuollut), Ashira (vampyyri)
    - Anna Lyytinen (minätila), Kade (minätila)
    + muut

    P.S. Pahoittelen typoja, joita teen puhelimella kirjoittaessani!
  • septidi: Kiitos myötunnosta. Tässä on Joel. Keho tuntuu *****lta, ***** väärältä ja ihan perkeleen pahalta. Riippis nyt tekee kaikkensa, että meillä jätkilläki ois ihan hyvä olo tässä (***** *****ssa) kehossa. Mutta se ei silti poista sitä faktaa, että mä (ja muut jätkät) ollaan täysin väärässä kehossa. No, mä arvostan silti, että se nykyään edes yrittää. Se ihan tosissaan leikkas eilen meidän hiuksetki enemmän androgyyneiksi ja aikoo värjätä ne vastaamaan meidän enemmistön hiusvärin mukaiseksi. Se sano, että sille on ok, jos me näytetään tässä kehossa androgyyneiltä ja että sekin haluaa sitä. Kai se on parempi ku että näytettäis naisilta. Se jopa vaihtaa lempinimeään just nyt sukupuolineutraalimmaksi, ettei olis naisoletusta ja ei haittais, jos me persoonat välillä tullaan puhumaan matalalla äänellä ja käyttäytyyn liian äijämäisesti. Onneks se ei itekään oo naisellinen nainen... Toi Aleksandra on ongelma, ku se on niin hemmetin tyttömäinen tyttö, että mä en jaksais. Mutta kai silläki on oikeus olla. Kaikille muille androgyyni (jopa mahollisimman mies-sellainen) on
    ihan jees. Se on ainoo, joka haluaa pitää kiinni naiseudesta. Mutta kai se on sille sallittua.

    Meillä yks lapsista, toi Hiljainen Tyttö on nykyään Lapsi. Koska se ei puhunut sen takia, että se ei ole tyttö ja sitä ei ***** saa sanoa. Kun ei tyttö voi olla poika. Se on väärin ja sairasta.

    Se ei ehkä oo väärin, mutta se on silti sairasta. Toi riippis luki koko yön yhtä blogia. Se tajus asioita. Se tajus, että vaikka se kuinka olis trans niin se sano, että sen pitää valita. Joko se haluaa miehen kehon tai sit se on DID. Kumpaaki ei voi saada. Muttaku se haluaa olla DID ja sen on hyvä olla DID. Mutta jos se on DID niin onks oikeutettua, jos se haluaa miehen kehon? Tai siis me halutaan.... Tää naisen hiton ***** olomuoto ei vaan tunnu hyvältä. Meistä enemmistö on aina et joo; kyl me ollaan miehiä. Ei siin oo mitään epäselvää. Paitsi, että meidän keho on ihan helvetin väärä. Mutta ei se oo silleen meidän keho. Eihän? Toi kehotietoisuus pilaa kaiken. Ei me haluta mitään naisen kehoa tuntea millään tasolla olevan olemassa! Mä otan mieluummin sen, että kellosta katotaan, millon on nälkä. Kouristukset, vatsakrampit, ihan kaikki menee. Mutta en mä halua ajatella, että tää keho olis jotenkin mun kun ei se ole. En mä tiedä kenen keho se on, mutta mun ei ainakaan... Ihan kiva keho se on, mutta mun se ei ole. Enemmistön keho se ei ole. Ei se muistuta sitä ees etäisesti.

    Mun on vähän helpompi olla ku noi helvetin rinnat on mahdollisimman pois näkyviltä. Niin on muidenkin jätkien. Me ei haluta mitään tissejä, ku ei miehillä ole tissejä. Onneks me saatiin tilata edes järkeviä vaatteita. Miten on mahdollista, että vaatekaapissa on kaikki mahdolliset ja mahdottomat tyylit edustettuna, muttei yhtään kappaletta miesten farkkuja? Ei boksereita? No, se on nyt korjattu. Vihdoinkin. Ja se binderi me kuulemma saadaan kans. ***** JES!

    Mutta meillä on noi naisosat kans. Ja ne varmaan ahdistuis, jos me saatais vähän-sinne-päin-miehen-keho. Koska sit NE ois väärässä kehossa? Tai silleen toi selittää meille. Kyl mä ymmärrän...

    Mutta ku toi on ihan sinut DIDin kans. Mutta se ei oo, eikä enemmistö meistä oo todellakaan sinut tän kropan kanssa. Stiinaki on ***** ahdistunu kehosta ja haluais vaan laihtua pois. Ja silti meidän pitää vaan sietää tätä? Musta se on vähän epäreilua... Mutta riippis on ihan jees, ku se kuitenki yrittää auttaa meitä kaikkia.

    Se on miettinyt, että jos se olis yks, se ois aika varmasti mies. Ja se ei osaa päättää, onko se mieluummin DID vai transmies. Ku se tietää, ettei se voi saada molempia...

    (mutta ainaki me voidaan jo puhua tästä, koska toi alkaa muistaan nää asiat eikä tarvi enää salata tätä siltä! Se on ihan jees)

    - Joel
  • riippis-Joel ja poppoo, entä jos kävisikin riippis omakustanteisesti poistamassa vain rinnat?! Olisi mahdollisesti helpompi Aleksandran laittaa tekorinnat niin halutessaan, kuin teidän valtaosakokoonpanon aina teippailla niitä, vai? Joka tapauksessa sukupuolielinten muokkaaminen on aika riskihommaa, niin sitä ehkä joutuisitte harkitsemaan pitkään, vaikka lähtisitte ja saisitte luvan julkisella puolella lähteä kokonaiseen muutosprosessiin. Ja rinnathan ne eniten näkyy ulospäin ja vaikuttaa pukeutumiseen ja myös ympäristön reaktioihin. Onkohan se ihan huono ajatus kokeilla jotain sellaista vahvasti "muun sukupuolinen" identiteetin haltuunottoa? Voisiko sellaisessa kehossa löytyä nykyistä parempi tasapaino, vaikka hormooneja ei saisikaan?
  • Nimimerkin takana:
    - Kiltti & Lapsi (5v), Ysi (9v), Muksis, Paniikki (2v)
    - Joel (18v), Andrew (17v), Aleksi & Aleksandra (17v), Topi (19v), Mika (17-18v), Juuso (16v)
    - Aada (22v), Stiina (24v), Joonatan (20v)- Äiti (35-45v), PP (35-40v), Veera (75)
    - Sarita (kuollut), Ashira (vampyyri)
    - Anna Lyytinen (minätila), Kade (minätila)
    + muut

    P.S. Pahoittelen typoja, joita teen puhelimella kirjoittaessani!
  • Hei septidi! Mä oon miettinyt mahdollisuutena rintojen poistamista, mutta mulla on kauheasti katkeroitunutta antipatiaa kaikenmaailman kosmeettisia leikkauksia kohtaan. Ja tuntuu jotenkin hölmöltä, että pitäis mennä kirurgin operoitavaksi vain siksi, että oma keho on sellainen kuin se on. Ja tuntuu tuskalliselta ajatella, että tissittömänä olisin vielä kummallisempi kokonaisuus kuin nyt. Mutta samalla se voisi olla myös helpottava juttu.

    Sen sijaan litistäminen on aika kiva juttu! Me ei tosiaan teippailla näitä eikä omatoimisesti sidota, koska olen aika tarkka, että tällaiset pukeutumismuokkaukset toteutetaan nniin järkevästi ja kehoa kunnioittaen kuin vain on mahdollista. Binderi on tarkoitukseen suunniteltu ja vaikkei sekään ole optimaalinen kehoa hyväilevä vaatekappale, se on teippi- ja kangasnauhaviritelmiä parempi vaihtoehto. Urheilurintsikoita myös käytetään. Mulla on onneksi aika pienet tissit, niin tämä on vähän helpompaa.

    Oon tätä miettinyt aika paljon viime aikoina. Mä niin kovasti haluaisin oppia toteuttamaan tämän ulkonäköjutun niin, ettei olisi "pakko" tehdä mitään kovin radikaalia (=leikkaukset). Eli siis pukeutumisella, rintojen keinotekoisella piilottamisella, hiustyyleillä ja tosiaan myös lempinimen muutoksilla. Oon alkanut tosiaan päätymään siihen, etten halua identitoitua suoraan naiseksi vaan jättää sen sukupuolisuuden hieman auki. Että olen sitä sukupuolta, mitä milloinkin huvittaa. Neutraalius kuulostaa hyvältä, ettei tule suoraan leimaannuttua naiseksi. Ei ehkä suoraan mieheksikään. Oon juuri nyt tätä ajatusta toteuttamassa, aluksi tunnustellen muutaman läheisen kanssa. Jos tämä alkaa tuntua hyvältä ja oikealta, laajennan kaapistatuloani varmaan myöhemmin. Lempinimi on hyvä, sukupuolineutraali väännös nykyisestä tyttö-lempinimestä ja sen saan varmasti runtattua läpi hyvin kivuttomasti ja eiköhän se aikanaan ala vakiintua.

    Mutta nyt tosiaan toteutetaan ja kokeillaan, miltä tuntuu näyttää androgyyniltä ja elää androgyyniutta ilmituoden. Toivon kovasti, että voin sopeutua tähän kehoon ja muokata sitä vain erilaisilla apuvälineillä + tyyliseikoilla. En tosissaan koe kirurgisia toimenpiteitä kovinkaan luontevana asiana, vaikka toki tavallaan samalla haaveilen sileästä rintakehästä ja jopa miehisistä kasvonpiirteistä sekä karvojen kasvamisesta. Tämä on hiukan ristiriitainen asia kokonaisuudessaan.

    Oikeastaan tässä on myös sellainen asia, että näitä asioita kannattaa oikeasti pohtia jo pohjustuksena vuosi/useampi eikä kiirehtiä liiallisella hopulla mihinkään suuntaan. Varsinkaan tekemään mitään lopullisia ratkaisuja. Eli siis nyt olen aika alistunut siihenkin, että olemme nyt vaiheessa, jossa haluamme näyttää andogyyniltä. Tämä vaihe kestää ajan X ja sitten se jatkuu samanlaisena, päättyy tai muuttuu. Ja se on ihan ok.

    Huomaan muuten sellaista kivempaa asennetta ulkonäköäni kohtaan kaiken tämän oivaltamisen keskellä! Olin vuosia tilassa "evvk miltä näytän, en halua ajatella asiaa" ja vedin vain verkkarit jalkaan ja jonkun paidan ja jonkun hupparin. Nyt olen tosiaan leikannut hiukseni lyhyemmäksi ja se tuntuu aika hyvältä. Tilasin ne vaatteet ja odottelen niitä intoillen, koska kerrankin on halua alkaa katsomaan peiliin ja miettimään, että mitä pukisi päälle. Ei siis mitään koreilua vaan perusneutraalilla tyylillä. Mutta uskokaa tai älkää, niin se on edistystä, että mua kiinnostaa yhtään, miltä satun näyttämään. Koska aikaisemmin olen tietoisesti vältellyt koko kysymystä, koska se on aiheuttanut voimakkaita ristiriitoja. Nyt tuntuu hyvältä katsoa kuvista, että hei: ei näy tissejä. Peilistä kurkata; lyhyemmät hiukset, jes. Ja vaikka mies naljailee uudesta alusvaatevalinnasta niin silti tää tuntuu aika hauskalta kokonaisuudessaan. Ja kiinnostaa tosiaan kerrankin noi farkkuasiatkin. Aikaisemmin vaatekaapilla meinas aina tulla itku, koska huolimatta pääsäänntöisen sukupuolineutraalista tyylistäni; ne on silti naisten vaatteita. Oon lapsekkaan intona vaatetilauksesta ja odotan sitä malttamattomana, koska se vaan tuntuu niin hyvältä, että meidän kokonaisuus saa vaatteita, joita on luontevan tuntuista käyttää! Miestenvaatteita mulla on jo ennestään aika valtavasti kyllä, mutta housupuoli on ollut vähän nihkeä valikoimaltaan. Eipä enää. :)

    Muunsukupuolinen määritelmänä on oikeastaan aika kiva! Se vapauttaa mut siihen, ettei mun tarvitse edes sopia mies/nainen jaotteluun. Tämän kaiken työstäminen on oikein avartavaa ja tuntuu enimmäkseen vapauttavalta. Ihan sivuhuomautuksena muuten sellainen, että tajusin mun kouristuskramppien sijoittuvan pääsääntöisesti keskivartalolle. Harvemmin jalkoihin ja käsiin. Liittyisiköhän ahdistukseeni nimenomaa keskivartaloa kohtaan?

    Hei mä huomasin myös sellaisen, että treenaaminen tuntuu edistävän tätä kehomyönteisyyttä. Kun tiedän viimeinkin, miksi on niin kamalaa näyttää miltään ja millaisena olisi parempi olla, voin myös helpommin johdatella itseäni sellaisten asioiden pariin. Treenaamisella voin saavuttaa tuntemuksia kehostani, löytää lihaksia ja muokata ulkonäköä haluamaani suuntaan. Ja siihen päälle tyyliseikat ja apuvälineet (binderi) niin eiköhän tässä kehossa ala olemaan pian hieman parempi fiilis.

    Yleisesti tavoite on oppia hyväksymään tämä keho tällaisena, tiedostaen kuitenkin toiveet syntymäkehostani. Mutta sallia samalla kaikenlaiset ei-kirurgiset muokkaukset sitä kohti, miltä oikeasti haluaisin mieluummin näyttää. Ja tämä tuntuu nyt vaan niin h:n hyvältä, kun olen oivaltanut niin paljon niitä asioita, miksi ja milloin ja MIKSI. Ja tiedän viimeinkin, kuinka oloani tässä kehossa voisi edes jollakin tasolla hieman helpottaa.

    Kiitos septidi, kun jaksat olla myötätuntoinen, kannustava ja hyväksyvä. Arvostamme sitä suuresti. Ota kukkanen (ja pari muutakin kivaa hymiötä)
  • Quote Originally Posted by riippis View Post

    Yleisesti tavoite on oppia hyväksymään tämä keho tällaisena, tiedostaen kuitenkin toiveet syntymäkehostani. Mutta sallia samalla kaikenlaiset ei-kirurgiset muokkaukset sitä kohti, miltä oikeasti haluaisin mieluummin näyttää. Ja tämä tuntuu nyt vaan niin h:n hyvältä, kun olen oivaltanut niin paljon niitä asioita, miksi ja milloin ja MIKSI. Ja tiedän viimeinkin, kuinka oloani tässä kehossa voisi edes jollakin tasolla hieman helpottaa.

    Kiitos septidi, kun jaksat olla myötätuntoinen, kannustava ja hyväksyvä. Arvostamme sitä suuresti. Ota kukkanen (ja pari muutakin kivaa hymiötä)

    Kuulostaa, että sinulla on oikeinkin hyvä suunnitelma jatkolle! Kuuntelet itseäsi ja tutkailet matkan varrella! Melkoista viisautta asuu sinussa!

    Ja kivat hymiöt ilahduttavat aina, kiitos
  • Viimeisin muokkaus käyttäjältä A(J)H; 31-03-2017 klo 19:47.


    I'm not here for your entertainment.
  • Sukupuolijuttuja.. Oon kirjottanut näistä jotain toisissa ketjuissa mut kokoon ne tähän.

    Kokonaisuus on poika. Mä oon poika. Siinä ei oo mitään ristiriitaa ollut itsen kanssa koskaan. Yks vartalossa käynyt tyttöosa on, mut ei se oo sukupuolen puolesta mitenkää tärkeetä. Sit on toinen tyttöosa, joka puhuu mulle sellasta mitä sisko sanois, jos me oltais yhdessä, mut se on enemmän ääni päässä, eikä tuu mun vartaloon. Kaikki muut on vartaloltaan poikia, neki jotka aattelee sukupuolekseen jotain luovaa tai pimeetä.

    Yks pieni ajattelee olevansa sukupuolelta prinssi, koska poikia ei voi rakastaa ja se haluu et sitä voi. Se on aika tunteellinen osa. No ei ees aika tunteellinen, vaan tosi tunteellinen. Hyvä et se ratkaisi sen jutun eikä jäänyt ajattelemaan ettei sitä voi rakastaa. Se keksi miten vois.

    Aiemmin aattelin et on kaks osaa jotka ajattelee sukupuolekseen huora, mut niitä taitaa olla kolme. Yheltä haluun pyytää anteeks vaikka se näyttää tyhmältä ku tavallaa pyydän iteltäni anteeks julkisesti.. mut kuitenki. Kutsuin sitä Käytetyks pojaksi ja se on just se joka kärsii ja syyttää itseensä siitä ajatuksesta et vois tulla halutuksi, ni se oli sille ilkeesti sanottu. En ajatellut sitä niin aikasemmin. Se on itsetuhoinen. Sit ku aloin miettii pitäiskö noille antaa nimet, ni se ilmotti nimekseen Miko ennen ku ehdin ajatella sitä ajatusta loppuun. Se on nyt sit sen nimi. Mulla kesti hetken et osaan käyttää sitä, ku se tuli niin nopeesti.

    Mikon lisäks on kaks muuta osaa jotka ajattelee olevansa huoria ja et se tarkottaa jotain sukupuolen tapasta asiaa. Ne kumpikin ajattelee kyl eri asiaa mitä se tarkottaa, tai et miten sit kuuluu olla ja tehdä.

    Sit on Elias joka tietää olevansa poika mut sil on olo et sitä kielletään. Elias ei tajua mitä tarkotetaan ku sanotaan huora. Tai ei noi muutkaan kai ihan tajua. Mut Elias ajattelee et huora on nainen joka myy seksiä ja se ei tajua miten se siihen liittyy. Se ajattelee et tarkotetaan et se on liian tyttömäinen, koska se ei tajua sitä seksijuttua. Mut ei se silti yritä esittää machoa, vaik se kuulostais loogisemmalta. Siihen osaan liittyy olo et on poika mut se on kielletty. En tiedä kunnolla miks, ku ei se oo loogista. Se on yks Eliaksen trauma et se ei saa olla poika, vaikka on. En tiedä miten se sopii yhteen et ajattelee samaan aikaan et syytetään liian tytöksi ja kuitenki kielletään olemasta poika.

    (Nyt muutaman päivän aina ku oon aatellut nimen Elias ni joku sanoo mun mielessä Oliver. Aattelin eka et tarkottaaks Elias et sen nimi onki Oliver, mut ei se tarkota. Oliver on joku uus joka liittyy Eliakseen, mut en tiedä siitä vielä muuta ku nimen. Lisäsin sen osalistaan. Ehkä se selviää.)

    Triggaako toi huora-sanan käyttäminen muita? Ku mä käytän sitä itestäni kyl aika surutta. En sano niin koskaan muista, koska en aattele niin. Tarkotan sillä montaa eri asiaa ku liitän sen itseeni. Tai varmaan se tuli jo kerrottua tossa ku sanoin et se on osalle osista niiden sukupuoli tai joku sen tapanen. Se on myös ikään liittyvä. Eliakselle se on aikuinen (ja se ei tajua sitäkään syytöstä), mut huorapojille ei. Se sana tarkottaa mun päässä varmaan vähä eri asiaa myös, ku mitä yleensä ihmisille. Siis vaikka sen voi ajatella tai aatellaanki muutenki yleensä vähemmän kirjaimellisesti.

    Lisäys. Elias ei kyllä ajattele et se olis liian tyttö käytökseltään, vaan ulkonäöltä. Ehkä se ei siks osaa tehä sille mitään. Ei naamaa voi vaihtaa. Kauan sit olis vaihdettu ulkonäkö jos vois.


  • I'm not here for your entertainment.
  • Unohdin tosta viime kirjotuksesta yhen osan, Anthonyn, joka on sanonut nimekseen myös Maria. Se Maria-nimi liittyy tähän biisiin https://www.youtube.com/watch?v=VoOG7LEyUJ0. Vähän kaikki Anthonyssa liittyy Blondien musiikkiin. Se myös jäljittelee laulajan ääntä. Mä luulin aluks et toi laulaja on mies, sen ääni on aika miehekäs. Mies, joka yrittää kuulostaa naiselta, mut se onkin oikeesti nainen iha syntyjään.

    Anthony on vartaloltaan poika, mut se kai meikkaa? ja käyttää korkkareita. Sen korkkarit on kyl ihan kuvitteelliset, eli oikeestaan se kävelee varpaillaan, ku se ajattelee ne jalkaansa. En oikee tiedä miks sillä on tollanen sukupuolijuttu. Et onks se oikeesti transsukupuolinen vai tranvestiitti tai joku gender blender vai onks se vaan erikoinen, koska se ON tosi erikoinen.

    Se on niin outo ja erikoinen et aattelin ite, et sit sen trauma on varmaan oikeesti joku tosi pieni, tyyliin en saanut nallekarkkeja ku olin kolme. Ja siihen se on sit rakentanut ympärille kauheen shown, ettei kukaan huomaa ongelmaa. Mut ei se varmaan oo niin, se on joku väkivaltajuttu, koska se ihannoi väkivaltaa ja innostuu siitä, kenelle tahansa tehtynä.

    Anthony on siis vielä yks osa, jolla on joku sukupuolijuttu, vaikken tiedä mikä. Yks sen laulama biisi menee kertsistä Nothing is real but the girl. Anthonylla voi olla sama ku parilla muullaki osalla (Elias ja Pikku Prinssi), et se aattelee, et ei saa olla poika.
  • Täysin ohi aiheen. Blondien Maria jäi soimaan päähän pelkästä maininnasta. Kappale suoraan nuoruudesta :) Lempikappaleitani.
  • Nimimerkin takana:
    - Kiltti & Lapsi (5v), Ysi (9v), Muksis, Paniikki (2v)
    - Joel (18v), Andrew (17v), Aleksi & Aleksandra (17v), Topi (19v), Mika (17-18v), Juuso (16v)
    - Aada (22v), Stiina (24v), Joonatan (20v)- Äiti (35-45v), PP (35-40v), Veera (75)
    - Sarita (kuollut), Ashira (vampyyri)
    - Anna Lyytinen (minätila), Kade (minätila)
    + muut

    P.S. Pahoittelen typoja, joita teen puhelimella kirjoittaessani!
  • Heh. Mulla irtos joskus tossa osa, joka tuskailee naisena kokonaisuuden tilaa ja itseään. Voihan sukupuolisotku!

    Itse olen ihan ok naisena. Ei ongelmaa. Mutta kun ongelmia on tosiaan monella niin on tää vähän haastavaa. Nyt on toiminut se, ettei ajatella asiaa. Ei omisteta kehoa. Keho kauas, parempi olla. Sillä tavalla voi pärjätä. Ja sukupuolineutri pukeutuminen arkena. Aleksandralle omat päivät pukeutua ja meikata. Pysyy tyttö tyytyväisenä. Ja toki Aada saa niitä hippimekkojaan käyttää. Jokaiselle sitä tilaa. Tää voi toki olla vähän vaikeaa, mutta koitan saada nämä pukeeutumisjärjestelyt toimimaan kaikille tasapuolisesti. Ja julistaudun vaikka sitten sukupuoli-identiteetiltäni vaihtuvaksi tai jotakin sinne päin. Mutta en näitä voi liikaa pyöritellä kun alkaa ahdistamaan vaan.

    Lapsuudesta muistan oisko ollu Kotikadun jakson, jossa oli hautajaistunnelmia ja tytölapsi möläytti "mä haluisin pippelin". Siinä sarjassa rupesi aikuiset nauramaan ja muistan vieläki sen kun mietin, että miksiköhän se on niistä hassua. Paljoa en lapsuudesta muista, mutta tämä on jäänyt jostakin syystä mieleen.

    Mutta niin. En jaksa ajatella.


  • I'm not here for your entertainment.
  • Kokonaisuutena sä voisit Riippis olla transvestiitti. Eli ihminen, jolla on fyysinen sukupuoli johon kuuluu, mut joka haluaa tulla kohdelluksi ja olla ajoittain vastakkaista sukupuolta. Ei kuitenkaan koko aikaa. Sä varmaan tiedätkin, mut transvestiittiys ei siis oo seksuaalinen juttu, yhtään enempää ku transsukupuolisuuskaan, vaan sukupuoli. Ero on se et tranvestiittiydessä se sukupuolen vääräksi tunteminen on jaksottaista ja transsukupuolisuudessa jatkuvaa. Seksijutut on iha erikseen, niillä on muita nimiä.

    Oikeesti DID-ihmisiä ei voi oikee luokitella noihin lokeroihin niinku terveet, koska se on kuitenki eri asia. Sit vasta jos on yhdistynyt uudelleen, voi katsoo mikä vaihtoehto jäi. Mut ku ei sitä todennäkösesti tapahdu, ni ei tarvi mennä terveiden ihmisten sukupuolilokeroihin. Musta mä saan olla huoraprinssi jos oon ja muiden ongelma on, jos ne ei tajuu mitä se tarkottaa.
  • Nimimerkin takana:
    - Kiltti & Lapsi (5v), Ysi (9v), Muksis, Paniikki (2v)
    - Joel (18v), Andrew (17v), Aleksi & Aleksandra (17v), Topi (19v), Mika (17-18v), Juuso (16v)
    - Aada (22v), Stiina (24v), Joonatan (20v)- Äiti (35-45v), PP (35-40v), Veera (75)
    - Sarita (kuollut), Ashira (vampyyri)
    - Anna Lyytinen (minätila), Kade (minätila)
    + muut

    P.S. Pahoittelen typoja, joita teen puhelimella kirjoittaessani!
  • On olemassa sellanen näppärä termi nimeltään muunsukupuolinen:

    Kun puhutaan muunsukupuolisuudesta, tarkoitetaan sukupuoli-identiteettiä, joka ei ole yksiselitteisesti miehen tai naisen identiteetti, vaan näiden yhdistelmä tai jotain aivan muuta. Toiset käyttävät muunsukupuolisuus -sanaa yleiskäsitteenä erilaisille sukupuolille. Monille muunsukupuolisuus on myös henkilökohtainen, omaa sukupuolta kuvaava käsite.

    --

    Muunsukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti voi olla moninainen sekoitus maskuliinisuutta, feminiinisyyttä tai jotain aivan muuta. Muunsukupuolisen sukupuoli-identiteetti voi myös olla vaihteleva ja liukuva jaksottain: englannin kielessä tästä käytetään usein käsitettä
    gender fluid (suomeksi esimerkiksi sukupuolijoustava). Muunsukupuolisella voi olla myös kokemus useista sukupuolista rinnakkain. Jotkut kutsuvat itseään kaksisukupuolisiksi, jotkut monisukupuolisiksi. Osa ihmisistä taas kuvaa itseään sukupuolettomiksi tai neutreiksi, agendereiksi tai sanoutuu irti koko sukupuolijaottelusta. Kaikilla ei ole laisinkaan sukupuoli-identiteettiä.
    Kiva määritelmä, koska se ei oikeastaan määrittele sukupuoli-identiteettiä mitenkään Eli siis jos oisin muunsukupuolinen, se periaatteessa kai antais tilaa olla milloin nainen, milloin mies, milloin mies ja nainen samaan aikaan, milloin ei kumpaakaan ja milloin jotakin ihan muuta.

    Mutta joo, mä oon myös sitä mieltä, ettei DID-ihmisen sukupuoli-identiteettiä ole helppo määritellä, jos persoonien sukupuolijakautuma on merkittävä. Menee vähän turhan monimutkaiseksi, kun pitäisi ensin tietää, kumpaa sukupuolta kokisi olevansa, jos olisi yksi. Se tekee tietenkin kokonaisuuden määrittelemisen tässä tilanteessa vähän kinkkiseksi, mutta ehkä se ei oo niin oleellista tietää, että mihin lokeroon mahtuisi. Tai siis tavallaan se helpottaa, jos on joku nimi kokemukselleen, mutta tämä on aiheena vähän sellainen, etten oikeastaan ihan hirveästi voi tätä pyöritellä tai päässä alkaa naksumaan ja kuuluu dingdong.

    Eli tällä hetkellä mennään sillä, että yritän vaan mahdollistaa jokaiselle persoonallisuudelle tilaa ilmaista identiteettiään, johon siis myös tämä sukupuoliasia kuuluu. Nyt kyllä tuntuu aika kinkkiseltä haasteelta, mutta katsotaan, saanko homman toimimaan. Ihan hyvin voi ihminen joskus pukeutua miesten vaatteisiin, joskus naisten vaatteisiin, joskus olla hippityttö, joskus punkkaripoika, joskus bailata ja flirttailla miehille, joskus mököttää nurkassa huppu päässä, joskus sanoa että oon transmies ja joskus olla sujuvasti cis-nainen.... Nooh, jos sitä hullun leimaa ei vielä ollut niin eiköhän sekin kohta hoidu.
Tulokset: 1-19 / 19

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä näistä väreistä kuvaa ruohoa: vihreä, punainen vai liila?