[pääsky]

Onko teillä dissosiointihetki aina niin voimakas, että tavalla tai toisella ulkopuoliset huomaavat sen, että nyt on jotain poikkeavaa?
Onko dissosiointikohtaukset aina erilaisia, jos niiden kunkin taustalla on eri traumaa kantava osa? Ts. jos on vaan yhdenlaisia dissosiaatiokohtauksia, niin voiko siitä päätellä, että on vaan yksi traumaosa?
Onko dissosiointi tavallaan siihen traumaa kantavaan osaa hetkeksi joutumista?
Onko dissosioidessa aina sillä hetkellä heikosti maadottunut, eli ei niin kutsutulla toleranssialueella ja kohtauksesta toipuminen vaatii maadoittumisen palautumisen?
Liittyykö dissoisaatiohetkeen aina myös ylivireyden hetki?
Miksi ja miten sen hetkisellä hengityksen säätelyllä voidaan vaikuttaa/palauttaa tila ns normaaliksi? Siis millä mekanismilla hengityksen säätely palauttaa tilan?
Jos dissosiaatiokohtaukset esim. terapian myötä vähenevät, niin onko se merkki siitä, että kyseiseen osaan on syntymässä pikku hiljaa yhteys?

[Nannu]

Mä en käyttäisi sanaa 'aina' oikein missään tässä...
Joskus ite huomaa ja muut ei. Joskus muut huomaa ja ite ei. Joskus on päivänselvää kaikille osapuolille. Itse usein huomaan tilanteiden jälkeen parhaiten.

Mulla yhteistyö ja kommunikaatio vähentää osakohtaisesti sitä paljonko "joudun" heihin, mutta uusia osia tulee joiden kanssa homma alkaa jostain omasta alkupisteestään.

Hengitykseen keskittyminen saattaa auttaa tuomaan tähän hetkeen, jos on tippunut sellaisella tavalla että ei erota sattuuko nyt vai onko se muisto. Aina ja kaikilla se ei auta. Vastaavasti voi vaikka luetella neutraaleja faktoja nykypäivästä, esineitä joita näkee, miltä lattia tuntuu, ym.

Voi olla ylivireyttä tai alivireyttä. Mulla on myös pari vk sitten tullut uusi osa (Muskelinannu), jolla on todella vahva halu parantua ja elää tuntien kaikki tunteet ilman turhaa pelkoa. Ei yli- tai alivireä, vaan tosi vahva. En vain vielä käsitä että minulla on sellaisia voimia, joten kyseessä on toistaiseksi osa. Mutta häneen "joutuminen" on kuin nuorentuisin puolella ja näkisin rannalle täältä jostain missä nyt olen.

Mitä itse tarkoitat maadoittumisella?

[Inmyhead]

Ei mun dissokohtauksia varmaan yleensä kukaan huomaa (se sitten eri juttu, jos laukeaa jokin takauma). Tai no voi sen huomata, jos osuu paikalle esim kun en tiedä minne olen menossa, tai muuta vastaavaa normaalielämässä ihan yksinkertaista, nämä on yleensä mulle itselleni kiusallisimpia tilanteita näyttää tutuille ihmisille. Ja kyllä mä panostan siihenkin, ettei ihmiset huomaisi kuinka vähän mä muistan asioista mitä mulle milloinkin tapahtuu, koska ne häipyy dissosiaation hämärään.

[pääsky]

Originally Posted by Nannu

Mulla yhteistyö ja kommunikaatio vähentää osakohtaisesti sitä paljonko "joudun" heihin, mutta uusia osia tulee joiden kanssa homma alkaa jostain omasta alkupisteestään.

Mitä itse tarkoitat maadoittumisella?

Onkohan se niin, ettei koskaan tiedä, kuinka monta osaa siellä taustalla on odottamassa esille tuloaan? Eli kun yhden saa hoidettua, niin uusi tulee sieltä mielen sisästä esiin?

Ajattelen maadoittumisella, että on tukevasti/konkreettisesti tässä ajassa ja paikassa kiinni.

[Pii]

Mä koen, että sillä hetkellä kun tajuan että tässä on osa ja saan siihen puheyhteyden, alkaa paraneminen sen kyseisen osan kohdalta. Kun en tietänyt osan olemassaolosta mitään, se joko oli piilossa ja vaikutti taustalla, tai se "otti kehon valtaansa", mutta en tajunnut itse että niin kävi.