• Vaikutuksia seksualisuuteen, kiihottumiseen, fantasioihin tms.

    Semmoisesta puhetta joskus, kuinka tämä lapsuudessa tapahtunut rumuus ja kurjuus voi tehdä vaikeaksi kiihottua tai nauttia tai luottaa partneriin tai ihan rakastaa. Kerrotaan myös, että ristiriitaisesti sitoutumattomat seksisuhteet voivat joskus olla osa reagointia.

    Sitten kerrotaan, että fantasioiden, kiihottumisen ja seksuaalisuuden rakentumisen taustalla on paitsi synnynnäisiä tekijöitä (vaikkapa suuntautumisen kohdalla näitä enemmänkin) kuin sitten lapsena koettuja asioita, jotka muokkaavat ihan terveen ihmisen seksualisuutta jne.

    Mutta kuinkapa kokenut onko joku, että on jäänyt jälkiä tapahtuneista, mutta enemmänkin siihen minkälaisia ovat fantasiat ja kuinka tapahtuu kiihottuminen eikä niinkään siihen, ettei pystyisi seksiin tai ettei pystyisi sitoutumaan?

    Paljon erilaista vaikeutta ja häpeää voi tulla tuosta. Aivan kaikkea tähän liittyvää ei nyt tähän ole lupa laittaakaan. Ainakaan nyt juuri ei ole lupa kirjoittaa. Sellaiset vain poistettaisiin sitten.

    Mutta onko muilla jotain tämänsuuntaista keho-ongelmaa? Onko fantasiat tai itsetyydytyksen tapa tai se miten harrastette seksiä tänä päivänä, jotenkin liitoksissa se kiihottuminen siihen miten on elänyt lapsena? Oppiko keho reagoimaan silloin johonkin ja reagoi edelleen jne?
  • Semmoisesta puhetta joskus, kuinka tämä lapsuudessa tapahtunut rumuus ja kurjuus voi tehdä vaikeaksi kiihottua tai nauttia tai luottaa partneriin tai ihan rakastaa. Kerrotaan myös, että ristiriitaisesti sitoutumattomat seksisuhteet voivat joskus olla osa reagointia.

    Sitten kerrotaan, että fantasioiden, kiihottumisen ja seksuaalisuuden rakentumisen taustalla on paitsi synnynnäisiä tekijöitä (vaikkapa suuntautumisen kohdalla näitä enemmänkin) kuin sitten lapsena koettuja asioita, jotka muokkaavat ihan terveen ihmisen seksualisuutta jne.

    Mutta kuinkapa kokenut onko joku, että on jäänyt jälkiä tapahtuneista, mutta enemmänkin siihen minkälaisia ovat fantasiat ja kuinka tapahtuu kiihottuminen eikä niinkään siihen, ettei pystyisi seksiin tai ettei pystyisi sitoutumaan?

    Paljon erilaista vaikeutta ja häpeää voi tulla tuosta. Aivan kaikkea tähän liittyvää ei nyt tähän ole lupa laittaakaan. Ainakaan nyt juuri ei ole lupa kirjoittaa. Sellaiset vain poistettaisiin sitten.

    Mutta onko muilla jotain tämänsuuntaista keho-ongelmaa? Onko fantasiat tai itsetyydytyksen tapa tai se miten harrastette seksiä tänä päivänä, jotenkin liitoksissa se kiihottuminen siihen miten on elänyt lapsena? Oppiko keho reagoimaan silloin johonkin ja reagoi edelleen jne?
  • Minä miellän itseni kinkyksi. Uskon että lapsuuden kokemukset ovat vaikuttaneet seksuaalisuuteeni, vaikka saattaisin toki olla tällainen muutenkin. Pidän BDSM-suuntautuneisuutta terveenä osana itseäni. Minulle on samantekevää mistä se "johtuu", koska se on sitä mistä nautin. Olennaista on tietysti turvallisuus, tasaveroisuus ja konsensuaalisuus.

    Pidän itsekin aika häikäisevänä suorituksena sitä ettei tähän seksuaaliseen preferenssiin liity minulla minkäänlaista häpeää tai syyllisyyttä. Hyväksikäyttö oli väkivaltaa, BDSM on seksiä.
  • Minä miellän itseni kinkyksi. Uskon että lapsuuden kokemukset ovat vaikuttaneet seksuaalisuuteeni, vaikka saattaisin toki olla tällainen muutenkin. Pidän BDSM-suuntautuneisuutta terveenä osana itseäni. Minulle on samantekevää mistä se "johtuu", koska se on sitä mistä nautin. Olennaista on tietysti turvallisuus, tasaveroisuus ja konsensuaalisuus.

    Pidän itsekin aika häikäisevänä suorituksena sitä ettei tähän seksuaaliseen preferenssiin liity minulla minkäänlaista häpeää tai syyllisyyttä. Hyväksikäyttö oli väkivaltaa, BDSM on seksiä.
  • eemu kiitos kommentista! Silloinhan kaikki melkoisen reilassa, jos ei seksuaalisuuden muoto häiritse itseäsi tai ole jotenkin pakonomaista ja sinua vahingoittavaa. Potilaalla tällä ei ongelma olisi vaikkapa suuntautuneisuus tai varsinaisesti ne fantasiatkaan, mutta tuo tahaton kiihottuminen ja pakonomainen itsetyydytys ja fantasioiden linkittyminen myös "takaumiin" ja siten erilaiset sisäiset ongelmat, jotka tähän kietoutuvat ovat ongelma. Ei se varmasti olekaan se ongelman ydin, että seksuaalisuus on osin muokkautunut siitä mitä on elänyt, mutta jos ei tavallaan ole seksuaalisuus vapaata siitä, joka sisällä tuntuu vaikealta... että tulee juuri häpeää ja syyllisyyttä ja pelkoja ja muuta, niin silloin se on vähän vaikea yhtälö. (Tai on näitä sosiaalisissa tilanteissa olevia vaikeuksia, niin sekin on aika kurjaa).

    Tai ottaa voisi takaisin äsköisiä kirjaimia, kun siis on sekin häiritsevää, että voi tunnistaa joidenkin asioiden kulkeutuneen sieltä rumuudesta asti nykyhetkeen.

    Olisi mukavampi, jos ei niihin rumiin tapahtumiin historiassa olisi liittynyt tytöllä omaa kiihottumista - niin eivät ehkä rinnastuisi myöhemminkään niin vahvasti kaikenmoisiin syyllisyyksiin ja häpeään ja vastuukysymyksiin.

    Sinullako tunne siis, että olet herra seksuaalisuutesi kanssa? Siis, että valitset ne teot ja tosiaan nautit niistä?
  • eemu kiitos kommentista! Silloinhan kaikki melkoisen reilassa, jos ei seksuaalisuuden muoto häiritse itseäsi tai ole jotenkin pakonomaista ja sinua vahingoittavaa. Potilaalla tällä ei ongelma olisi vaikkapa suuntautuneisuus tai varsinaisesti ne fantasiatkaan, mutta tuo tahaton kiihottuminen ja pakonomainen itsetyydytys ja fantasioiden linkittyminen myös "takaumiin" ja siten erilaiset sisäiset ongelmat, jotka tähän kietoutuvat ovat ongelma. Ei se varmasti olekaan se ongelman ydin, että seksuaalisuus on osin muokkautunut siitä mitä on elänyt, mutta jos ei tavallaan ole seksuaalisuus vapaata siitä, joka sisällä tuntuu vaikealta... että tulee juuri häpeää ja syyllisyyttä ja pelkoja ja muuta, niin silloin se on vähän vaikea yhtälö. (Tai on näitä sosiaalisissa tilanteissa olevia vaikeuksia, niin sekin on aika kurjaa).

    Tai ottaa voisi takaisin äsköisiä kirjaimia, kun siis on sekin häiritsevää, että voi tunnistaa joidenkin asioiden kulkeutuneen sieltä rumuudesta asti nykyhetkeen.

    Olisi mukavampi, jos ei niihin rumiin tapahtumiin historiassa olisi liittynyt tytöllä omaa kiihottumista - niin eivät ehkä rinnastuisi myöhemminkään niin vahvasti kaikenmoisiin syyllisyyksiin ja häpeään ja vastuukysymyksiin.

    Sinullako tunne siis, että olet herra seksuaalisuutesi kanssa? Siis, että valitset ne teot ja tosiaan nautit niistä?
  • Quote Originally Posted by septidi View Post
    Sinullako tunne siis, että olet herra seksuaalisuutesi kanssa? Siis, että valitset ne teot ja tosiaan nautit niistä?
    Kyllä, minä valitsen toimia niin, ja nautin seksuaalisuudestani tällaisena. En vaihtaisi tätä pois mistään hinnasta.
  • Quote Originally Posted by septidi View Post
    Sinullako tunne siis, että olet herra seksuaalisuutesi kanssa? Siis, että valitset ne teot ja tosiaan nautit niistä?
    Kyllä, minä valitsen toimia niin, ja nautin seksuaalisuudestani tällaisena. En vaihtaisi tätä pois mistään hinnasta.
  • Minulla on seksuaalisuus jotenkin hyvin sekava vyyhti. En tiedä mitä teen muita miellyttääkseeni ja mikä on omaa mieltymystäni. Eri osillani on myös lusikkansa sopassa ja ne kaikki tahtovat hyvin eri asioita. Kaikki seksiin liittyvä ahdistaa minua kauheasti ja herättää minussa vahvoja ahdistuksen tunteita. Pystyn kyllä nauttimaan seksistä, mutta tuntuu, että silloin minun on "oltava joku muu" ja unohdettava itseni.
  • Minulla on seksuaalisuus jotenkin hyvin sekava vyyhti. En tiedä mitä teen muita miellyttääkseeni ja mikä on omaa mieltymystäni. Eri osillani on myös lusikkansa sopassa ja ne kaikki tahtovat hyvin eri asioita. Kaikki seksiin liittyvä ahdistaa minua kauheasti ja herättää minussa vahvoja ahdistuksen tunteita. Pystyn kyllä nauttimaan seksistä, mutta tuntuu, että silloin minun on "oltava joku muu" ja unohdettava itseni.
  • Sekava vyyhti. Hyvin sanottu. Sitä se on!
  • Sekava vyyhti. Hyvin sanottu. Sitä se on!
  • Hei,
    olen uusi foorumilla ja kun häpeän tunne on lomalla, ajattelin kirjoittaa tänne omalta osaltani. (Katsotaan milloin tekee mieli kadota maan päältä )

    Seksuaalisuus on hankalaa. Teininä olin nymfomaani (siis ihan masturbaation suhteen tosin) ja ihan paikallaan istuminen riitti. Kaikesta alistamisesta ja raiskauskohtauksista mediassa kiihottuu kyllä, mutta tulee paha olo samalla. Hirmuisen paha olo. Noita muuten on nykyään kamalan paljon TV-sarjoissa, niin miltei koko ajan potee huonoa oloa ja peittää silmät. Sama fiilis (ilman ONNEKSI kiihottumista) on noissa kidutuskohtauksissa mitä telkassa näkee. Kamala olo. Ihan vain nolaaminen ja pienemmän tason vallankäytöllä on sama vaikutus. Paha olo. Samoin nykyään masturboidessa.

    Joo, ihan kesy ja tavallinen käy itselle. Olen vasta pikkuhiljaa oppinut olemaan sinut ruumiinmuotoni kanssa. Viime aikoina, kun on yrittänyt päästä takaisin yhteyteen traumaan liittyvien tunteiden kanssa, on koko seksuaalisuus kadonnut.

    Eli melkein kaikesta tulee paha olo henkisesti, vaikka keho olisi eri mieltä.
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Huuto; 16-09-15 klo 18:07.
  • Hei,
    olen uusi foorumilla ja kun häpeän tunne on lomalla, ajattelin kirjoittaa tänne omalta osaltani. (Katsotaan milloin tekee mieli kadota maan päältä )

    Seksuaalisuus on hankalaa. Teininä olin nymfomaani (siis ihan masturbaation suhteen tosin) ja ihan paikallaan istuminen riitti. Kaikesta alistamisesta ja raiskauskohtauksista mediassa kiihottuu kyllä, mutta tulee paha olo samalla. Hirmuisen paha olo. Noita muuten on nykyään kamalan paljon TV-sarjoissa, niin miltei koko ajan potee huonoa oloa ja peittää silmät. Sama fiilis (ilman ONNEKSI kiihottumista) on noissa kidutuskohtauksissa mitä telkassa näkee. Kamala olo. Ihan vain nolaaminen ja pienemmän tason vallankäytöllä on sama vaikutus. Paha olo. Samoin nykyään masturboidessa.

    Joo, ihan kesy ja tavallinen käy itselle. Olen vasta pikkuhiljaa oppinut olemaan sinut ruumiinmuotoni kanssa. Viime aikoina, kun on yrittänyt päästä takaisin yhteyteen traumaan liittyvien tunteiden kanssa, on koko seksuaalisuus kadonnut.

    Eli melkein kaikesta tulee paha olo henkisesti, vaikka keho olisi eri mieltä.
  • Mä oon näin aikuisena traumatisoitunut seksuaalisesti. En tiedä kykeneekö parisuhteeseen ja normaaliin seksielämään enää koskaan. Toimiva minä on täysin tunteeton ja en saa seksuaalisia viboja miehistä tai mistään. Kotiin kun pääsee,vaikka liikunnan jälkeen niin jotain seksuaalisia tuntemuksia tulee ja olo tuntuu ihan voimattomalta, saattaa myös tulla halu viillellä kun niitä seksuaalisia tuntemuksia tulee. Koen seksin todella häpeällisenä kun olen antanut kehonrajojeni ylittyä. Seksi pelottaa ainakin tällä hetkellä todella paljon ja pelkään tosiaankin, että tämä osa minusta on todella pahoin vaurioitunut, ehkäpä iäksi.
  • Mä oon näin aikuisena traumatisoitunut seksuaalisesti. En tiedä kykeneekö parisuhteeseen ja normaaliin seksielämään enää koskaan. Toimiva minä on täysin tunteeton ja en saa seksuaalisia viboja miehistä tai mistään. Kotiin kun pääsee,vaikka liikunnan jälkeen niin jotain seksuaalisia tuntemuksia tulee ja olo tuntuu ihan voimattomalta, saattaa myös tulla halu viillellä kun niitä seksuaalisia tuntemuksia tulee. Koen seksin todella häpeällisenä kun olen antanut kehonrajojeni ylittyä. Seksi pelottaa ainakin tällä hetkellä todella paljon ja pelkään tosiaankin, että tämä osa minusta on todella pahoin vaurioitunut, ehkäpä iäksi.
  • Kiaza mäkin olen. Ja siitä asti mun on ollut tosi vaikea päästä fiilikseen, tai kiihottumisia tapahtui ihan kummallisissa epäseksuaalisissa tilanteissa (sitä kyllä oli ollut tosi paljon pitempään, lapsuuden ja varhaisaikuisuuden juttujen takia). Se, että ylipäänsä pystyin olemaan taas miehen kanssa, johtui siitä että loin taas uuden persoonan (tämän Aikuisen siis) joka ei mennyt siitä ihan paniikkiin ja lukkoon, kun näytti suht varmalta että nykyinen kumppani ei tarkoita pahaa.

    Mutta... terapian edetessä ja kun itse olen hoitanut osiani, fiiliksiä on alkanut ihan pikkuhiljaa tulla takaisin ja huomaan miten turta olenkaan ollut kauan. Toivottavasti sullekin jossain kohtaa tapahtuu niin.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Kiaza mäkin olen. Ja siitä asti mun on ollut tosi vaikea päästä fiilikseen, tai kiihottumisia tapahtui ihan kummallisissa epäseksuaalisissa tilanteissa (sitä kyllä oli ollut tosi paljon pitempään, lapsuuden ja varhaisaikuisuuden juttujen takia). Se, että ylipäänsä pystyin olemaan taas miehen kanssa, johtui siitä että loin taas uuden persoonan (tämän Aikuisen siis) joka ei mennyt siitä ihan paniikkiin ja lukkoon, kun näytti suht varmalta että nykyinen kumppani ei tarkoita pahaa.

    Mutta... terapian edetessä ja kun itse olen hoitanut osiani, fiiliksiä on alkanut ihan pikkuhiljaa tulla takaisin ja huomaan miten turta olenkaan ollut kauan. Toivottavasti sullekin jossain kohtaa tapahtuu niin.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Toivotaan! Mulla on tällä hetkellä semmonen olo, että haluan olla vanhempieni luona turvassa ikuisesti ettei kukaan enää pääse satuttamaan "pieniä lapsia", lapset ei tykkää seksistä eikä ymmärrä siitä mitään ja pelkäävät miehiä. Mulla on nyt tämmöinen tunteeton aikuinen persoona luotuna joka pystyy toimimaan kunhan ei tarvii tuntea mitään. Turvallisuuden tunne katos kyllä aivan täysin ja luotto elämään ja tulevaisuuteen yleensäkin. Trauma osu ja uppos aika syvälle vanhoihin koulukiusaamisjuttuihin joita en ollut käsitellyt. Ekaksi en suostunut poistumaan ulos asunnosta kun kaikki pelotti liikaa,mutta nyt puolen vuoden terapian jälkeen olen alkanut taas harrastaa ja tekemään paluuta työelämään. On tämä traumatisoituminen hyvin jännä matka kaikin puolin!
  • Toivotaan! Mulla on tällä hetkellä semmonen olo, että haluan olla vanhempieni luona turvassa ikuisesti ettei kukaan enää pääse satuttamaan "pieniä lapsia", lapset ei tykkää seksistä eikä ymmärrä siitä mitään ja pelkäävät miehiä. Mulla on nyt tämmöinen tunteeton aikuinen persoona luotuna joka pystyy toimimaan kunhan ei tarvii tuntea mitään. Turvallisuuden tunne katos kyllä aivan täysin ja luotto elämään ja tulevaisuuteen yleensäkin. Trauma osu ja uppos aika syvälle vanhoihin koulukiusaamisjuttuihin joita en ollut käsitellyt. Ekaksi en suostunut poistumaan ulos asunnosta kun kaikki pelotti liikaa,mutta nyt puolen vuoden terapian jälkeen olen alkanut taas harrastaa ja tekemään paluuta työelämään. On tämä traumatisoituminen hyvin jännä matka kaikin puolin!
  • Mulla osat haluaa ihan erilaisia asioita seksin suhteen. Persoonat voi käytännössä tykätä mistä tahansa. Fetissejä löytyy, kinkyyn mennään monesti joko domina tai subina. Riippuen osasta...

    Mulla on seksuaalisia traumoja lapsuudessa JA aikuisuudessa. Aika paljon. Totta kai ne vaikuttaa! Kaikkeen. Aivan kaikkeen.

    Minä itse en oikeastaan pidä seksistä. Musta se on kiusallista. Mutta osat hoitaa sen puolen parisuhteessa sitten ihan aktiivisesti ja mielellään....

    Oon jo tottunut siihen, että kehoni puuhailee mitä sattuu. Pidän itseni riittävän kaukana.

    Seksi on kiusallista. Noloa. Häpeällistä. Kipeää. KAMALAA!!!

    Ja triggeröivää... näköjään.
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Mulla osat haluaa ihan erilaisia asioita seksin suhteen. Persoonat voi käytännössä tykätä mistä tahansa. Fetissejä löytyy, kinkyyn mennään monesti joko domina tai subina. Riippuen osasta...

    Mulla on seksuaalisia traumoja lapsuudessa JA aikuisuudessa. Aika paljon. Totta kai ne vaikuttaa! Kaikkeen. Aivan kaikkeen.

    Minä itse en oikeastaan pidä seksistä. Musta se on kiusallista. Mutta osat hoitaa sen puolen parisuhteessa sitten ihan aktiivisesti ja mielellään....

    Oon jo tottunut siihen, että kehoni puuhailee mitä sattuu. Pidän itseni riittävän kaukana.

    Seksi on kiusallista. Noloa. Häpeällistä. Kipeää. KAMALAA!!!

    Ja triggeröivää... näköjään.
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Mua hirvittää bdsm-seksi. Siis vaikka yrittäisin ihan visusti ja turvallisesti Aikuisena tutustua siihen lukemalla ja katsomalla, ennen pitkää tulee kauhu. Kerran kävin jopa fetissibileissä mutta pääni täyttyi jostain, en saanut kiinni mistä koska en tiennyt dissosiaatiostani eikä minulla ollut keinoja kysyä itseltäni mikä hätänä, ja itkin sielläkin hädissäni.
    En tiedä miksi näin on. Ei voi olla että "mä nyt en vain pidä siitä" koska koen kauhua. Se on tunne, Aikuisen järjellä kyllä tajuan että jos se on joistain samanmielisistä aikuisista hauska ja jopa ihana juttu niin sitten on, eihän siinä mitään.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Mua hirvittää bdsm-seksi. Siis vaikka yrittäisin ihan visusti ja turvallisesti Aikuisena tutustua siihen lukemalla ja katsomalla, ennen pitkää tulee kauhu. Kerran kävin jopa fetissibileissä mutta pääni täyttyi jostain, en saanut kiinni mistä koska en tiennyt dissosiaatiostani eikä minulla ollut keinoja kysyä itseltäni mikä hätänä, ja itkin sielläkin hädissäni.
    En tiedä miksi näin on. Ei voi olla että "mä nyt en vain pidä siitä" koska koen kauhua. Se on tunne, Aikuisen järjellä kyllä tajuan että jos se on joistain samanmielisistä aikuisista hauska ja jopa ihana juttu niin sitten on, eihän siinä mitään.
    Tällä hetkellä aktiivisina mm.:
    Pieni Olivia, Pikkunannu, Jäätyvä tyttö
    Teinit Noora, ​Turkoosi, Emilia, Muskeli
    Aikuiset Pahvinannu, Yrjö

    Tällä värillä kirjoitan moderaattorina.

    Turvallisuusäänestys - osallistu!

    Blogi
  • Mulla on inhottava kutina siitä, että seksiin liittyy jotakin tosi peruuttamattoman kamalaa ja kuvaamista. Ja ällöttää seksi kamalasti. En siedä, että seksistä puhutaan, en siedä seksistä lukemista, kirjottamista tai ohjelmia, joissa on seksuaalinen lataus tai seksiä. Kamalaa, hyi yäk apua kamalaa kamalaa kamalaa!

    Onhan mut raiskattu pari kertaa aikuisena. Onko lapsena? On. Ei ole. On. En tiedä. Ehkä. Muistanko? Tavallaan. Oliko se totta? En tiedä. Seksi on paha asia, kuvottavaa. Väärin!

    Seksi voi olla myös rangaistus ja itsetuhoista. Meillä on yksi osa, joka heittäytyy itsetuhoisuuteen kinkyn kautta, jos vihaa itseään. Ei nauti, vaan on hädissään. Se on tavallaan itsensä pahoinpitelyä, koska se on väärillä motiiveilla. Jos siitä ei nauti, se ei ole hyvä. Kinky on ok, jos siitä nauttii. Kinky ei ole ok, jos sen tekee satuttaakseen itseään ja tunteakseen olonsa arvottomaksi *****läjäksi.

    Miksi kirjallisuudessa ja taiteessa ylipäätään tavallinen seksi kuvottaa, mutta esim. insesti, pedofilia ja raiskaus taas menee viihteenä? Kummallinen vääristymä. Siis en laske noita asioita oikeastaan seksiksi. Ne on jotakin sellaista paljon normaalimman tuntuisia kuin tavallinen rakastelu. Niistä ei tule paha olo eikä kuvottava olo tai olo, että se olisi pahaa tai väärin. Se vain on. Siis viihteessä. Se on jotenkin ihmeellisen neutraalia. Kun taas tavallinen seksi saa paniikin aikaan päässä ja ei ei ei ei ei pelastautukaa -reaktion. Me ollaan hädissään.

    Persoonat tykkää seksistä aika usein. Minä en. Minä VIHAAN SEKSIÄ!
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Mulla on inhottava kutina siitä, että seksiin liittyy jotakin tosi peruuttamattoman kamalaa ja kuvaamista. Ja ällöttää seksi kamalasti. En siedä, että seksistä puhutaan, en siedä seksistä lukemista, kirjottamista tai ohjelmia, joissa on seksuaalinen lataus tai seksiä. Kamalaa, hyi yäk apua kamalaa kamalaa kamalaa!

    Onhan mut raiskattu pari kertaa aikuisena. Onko lapsena? On. Ei ole. On. En tiedä. Ehkä. Muistanko? Tavallaan. Oliko se totta? En tiedä. Seksi on paha asia, kuvottavaa. Väärin!

    Seksi voi olla myös rangaistus ja itsetuhoista. Meillä on yksi osa, joka heittäytyy itsetuhoisuuteen kinkyn kautta, jos vihaa itseään. Ei nauti, vaan on hädissään. Se on tavallaan itsensä pahoinpitelyä, koska se on väärillä motiiveilla. Jos siitä ei nauti, se ei ole hyvä. Kinky on ok, jos siitä nauttii. Kinky ei ole ok, jos sen tekee satuttaakseen itseään ja tunteakseen olonsa arvottomaksi *****läjäksi.

    Miksi kirjallisuudessa ja taiteessa ylipäätään tavallinen seksi kuvottaa, mutta esim. insesti, pedofilia ja raiskaus taas menee viihteenä? Kummallinen vääristymä. Siis en laske noita asioita oikeastaan seksiksi. Ne on jotakin sellaista paljon normaalimman tuntuisia kuin tavallinen rakastelu. Niistä ei tule paha olo eikä kuvottava olo tai olo, että se olisi pahaa tai väärin. Se vain on. Siis viihteessä. Se on jotenkin ihmeellisen neutraalia. Kun taas tavallinen seksi saa paniikin aikaan päässä ja ei ei ei ei ei pelastautukaa -reaktion. Me ollaan hädissään.

    Persoonat tykkää seksistä aika usein. Minä en. Minä VIHAAN SEKSIÄ!
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Perun sanani. Insesti, pedofilia ja raiskaus on KAMALAA KAMALAA KAMALAA!

    Pelastautukaa nyt helvetti äkkiä!

    Me varmaan kuollaan...
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Perun sanani. Insesti, pedofilia ja raiskaus on KAMALAA KAMALAA KAMALAA!

    Pelastautukaa nyt helvetti äkkiä!

    Me varmaan kuollaan...
    Nimimerkin takana vaikuttaa riippis + muut.
    Olemme naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Olemme lapsia, teinejä ja aikuisia. Olemme eläviä ja kuolleita. Olemme traumatisoituneita ja traumattomia. Olemme erillisiä persoonia, mutta yhdessä olemme kokonaisuus.

    P.S. Pahoittelen kirjoitusvirheitä puhelimella kirjoittaessani!
  • Itselläni terapian myötä olen saanut eroteltua "hyvää seksuaalisuutta" (varmaan ihan normaalia seksuaalisuutta) ja "pahaa seksuaalisuutta" (traumamuistoja ja lisäksi introjekti hyväksikäyttäjästä). Traumamuistot eivät usein seksistä enää nouse.

    Ongelmana on, että hyvä seksuaalisuus pääsee vapaasti tulemaan lähinnä, kun olen jo luottavaisessa parisuhteessa (tai on selkeä molemminpuolinen ihastus ilman konflikteja ja seksiä on jo). Parisuhteessa ollessa voin suoraan "rynnätä" pussaamaan impulssin tullessa.

    Paha seksuaalisuus voi joskus tulla molemminpuolisen kiinnostuksen ensiksi herätessä introjektin triggeröitymisenä, mikä johtaa siihen, että oloni on epämiellyttävä, kun pidätän introjektia alitajunnan puolella. Tarvitsen tilaa ja aikaa omassa rauhassa purkaa tilanteen. Tästä triggeröitymisestä seuraa, ettei se positiivinen kiinnostuksen hetki pääse kehittymään spontaaniksi flirttailuksi.

    Tai vielä yleisemmin käy, että en vaan flirttaile kiinnostuksen kohteelleni, koska seksuaalisuus ei ole alunperin ole teini-iässä kehittynyt missään muodossa ANP:ni ominaisuudeksi (minulla on sekundaarinen dissosiaatiohäiriö). Eli en oikein osaa flirtata, olen yhtä neutraali kuin muutenkin ANP:nä. No osa on tietysti pelkoa ottaa sitä riskiä, että tulee torjutuksi.

    Viimeisin(kin) ihastuminen kääntyi molemminpuoliseksi pettymykseksi, kun ilman mitään flirttailua pyysin ihastuksen kohdettani treffeille, joista hän kieltäytyi, koska "oli yllättynyt, emmehän me olleet edes flirttailleet"... Minä luin siitä (lapsuudessa traumojen "linssien" läpi) täyden ja lopullisen torjunnan ja triggeröidyin tosi pahasti lapsuuden traumoihin, minkä vuoksi surutyö hänestä yli pääsemiseksi alkoi heti ja olin siinä tosi armoton itselleni (ei tullut flirttailtua, vaikka aluksi teki välillä kovasti mieli). Ilman triggeröitymisiä (lähinnä äitiin liittyviin) kiintymyssuhdetraumoihin olisin voinut todeta, että no niinpä tietysti, enhän minä ole hänelle antanut mitään merkkejä kiinnostuksesta, ehkä mielensä muuttuu kun osoittaa, että hei tykkään sinusta... Sen sijaan käänsin kelkkani välittömästi ja paluuta ei ollut, kun hän hieman myöhemmin olisikin ollut kiinnostunut ja olin vieläkin ihan triggeröitymisherkkä hänen suhteen.

    Huokaus... kai näitä on pakko terapiassa purkaa. Nykyinen, järjestyksessä toinen traumaterapeuttini on naispuolinen, ehkä nämä luottamusasiat nousevat käsiteltäväksi hänen kanssa. Ekan miespuolisen terapeutin kanssa isään liittyvät traumat nousivat useammin pintaan.
  • Itselläni terapian myötä olen saanut eroteltua "hyvää seksuaalisuutta" (varmaan ihan normaalia seksuaalisuutta) ja "pahaa seksuaalisuutta" (traumamuistoja ja lisäksi introjekti hyväksikäyttäjästä). Traumamuistot eivät usein seksistä enää nouse.

    Ongelmana on, että hyvä seksuaalisuus pääsee vapaasti tulemaan lähinnä, kun olen jo luottavaisessa parisuhteessa (tai on selkeä molemminpuolinen ihastus ilman konflikteja ja seksiä on jo). Parisuhteessa ollessa voin suoraan "rynnätä" pussaamaan impulssin tullessa.

    Paha seksuaalisuus voi joskus tulla molemminpuolisen kiinnostuksen ensiksi herätessä introjektin triggeröitymisenä, mikä johtaa siihen, että oloni on epämiellyttävä, kun pidätän introjektia alitajunnan puolella. Tarvitsen tilaa ja aikaa omassa rauhassa purkaa tilanteen. Tästä triggeröitymisestä seuraa, ettei se positiivinen kiinnostuksen hetki pääse kehittymään spontaaniksi flirttailuksi.

    Tai vielä yleisemmin käy, että en vaan flirttaile kiinnostuksen kohteelleni, koska seksuaalisuus ei ole alunperin ole teini-iässä kehittynyt missään muodossa ANP:ni ominaisuudeksi (minulla on sekundaarinen dissosiaatiohäiriö). Eli en oikein osaa flirtata, olen yhtä neutraali kuin muutenkin ANP:nä. No osa on tietysti pelkoa ottaa sitä riskiä, että tulee torjutuksi.

    Viimeisin(kin) ihastuminen kääntyi molemminpuoliseksi pettymykseksi, kun ilman mitään flirttailua pyysin ihastuksen kohdettani treffeille, joista hän kieltäytyi, koska "oli yllättynyt, emmehän me olleet edes flirttailleet"... Minä luin siitä (lapsuudessa traumojen "linssien" läpi) täyden ja lopullisen torjunnan ja triggeröidyin tosi pahasti lapsuuden traumoihin, minkä vuoksi surutyö hänestä yli pääsemiseksi alkoi heti ja olin siinä tosi armoton itselleni (ei tullut flirttailtua, vaikka aluksi teki välillä kovasti mieli). Ilman triggeröitymisiä (lähinnä äitiin liittyviin) kiintymyssuhdetraumoihin olisin voinut todeta, että no niinpä tietysti, enhän minä ole hänelle antanut mitään merkkejä kiinnostuksesta, ehkä mielensä muuttuu kun osoittaa, että hei tykkään sinusta... Sen sijaan käänsin kelkkani välittömästi ja paluuta ei ollut, kun hän hieman myöhemmin olisikin ollut kiinnostunut ja olin vieläkin ihan triggeröitymisherkkä hänen suhteen.

    Huokaus... kai näitä on pakko terapiassa purkaa. Nykyinen, järjestyksessä toinen traumaterapeuttini on naispuolinen, ehkä nämä luottamusasiat nousevat käsiteltäväksi hänen kanssa. Ekan miespuolisen terapeutin kanssa isään liittyvät traumat nousivat useammin pintaan.
  • ailment73, tunnistatko kuitenkin jos joku flirttailee sinulle? Miettii potilas tämä tässä näin, jotta että voisiko kokeilla sellaista, ensi kerralla kun olet kiinnostunut jostakusta, että vähentäisit pienesti fyysistä välimatkaa välissänne... Vähän katsot mitä tapahtuu, jos kosketatkin olalta tai kädestä. Tai seisotkin vähän lähempänä tai katsotkin hymyillen vähän pitempään silmiin. Jos toinen kehollaan kovasti torjuu, niin siitä on helppo vielä itsekin sinun peruuttaa. (Tosin voi torjua myös, koska ei vain pidä esimerkiksi käteen koskettamisesta). Mutta useinhan taitaa olla niin, että ihminen alitajuisestikin hyväksyy sellaisen toisen ihmisen fyysisen läheisyyden, johon vähän voisi potentiaalisesti olla ihastunut tai ihastumassa! Ja pelkästään se syntyvä fyysinen läheisyys, voi monelle toimia flirttinä ja kiihokkeena...

    Tässä on tietysti olemassa raja, ettei tule tulkituksi ahdistavaksi... Mutta jos pienellä lähdet liikkeelle; vähän pitemmällä katsekontaktilla, yhdellä ylimääräisellä sipaisulla käteen. Katsot mitä tapahtuu? Ja sitten jos huomaat toisen siirtyvän flirttiin, niin sitten vasta alat miettiä mitä sanoja hommassa käytät! Ja milloin uskallat kahville pyytää!

    Toinen reitti on syventää ystävyyttä. On paljon parisuhteita, kun syntyvätkin luottamuksen ja henkisesti intiimin läheisyyden syventyessä... Hyvä puoli siinä on, että se vie pitemmän aikaa ja todella oppii tuntemaan toista ennen seksiä ja ennen sitä suhdetta. Olisiko sellainen reitti sinulle helpompi, jos tuo fyysinen kuulostaa vieraalta/uhkaavalta tms?
    Viimeisin muokkaus käyttäjältä Oktidi; 25-01-17 klo 20:13. Syy: Onnellisten jonossa on Liisaa sekä Erkkiä ja kaikki kyselevät onnen tuntomerkkiä!En tiedä miltä näyttää se,tuoksuuko se hyvälle,mutta kaikki täällä ovat onnen perään herkkiä.Tahdon onnen kimpaleen,mä
  • ailment73, tunnistatko kuitenkin jos joku flirttailee sinulle? Miettii potilas tämä tässä näin, jotta että voisiko kokeilla sellaista, ensi kerralla kun olet kiinnostunut jostakusta, että vähentäisit pienesti fyysistä välimatkaa välissänne... Vähän katsot mitä tapahtuu, jos kosketatkin olalta tai kädestä. Tai seisotkin vähän lähempänä tai katsotkin hymyillen vähän pitempään silmiin. Jos toinen kehollaan kovasti torjuu, niin siitä on helppo vielä itsekin sinun peruuttaa. (Tosin voi torjua myös, koska ei vain pidä esimerkiksi käteen koskettamisesta). Mutta useinhan taitaa olla niin, että ihminen alitajuisestikin hyväksyy sellaisen toisen ihmisen fyysisen läheisyyden, johon vähän voisi potentiaalisesti olla ihastunut tai ihastumassa! Ja pelkästään se syntyvä fyysinen läheisyys, voi monelle toimia flirttinä ja kiihokkeena...

    Tässä on tietysti olemassa raja, ettei tule tulkituksi ahdistavaksi... Mutta jos pienellä lähdet liikkeelle; vähän pitemmällä katsekontaktilla, yhdellä ylimääräisellä sipaisulla käteen. Katsot mitä tapahtuu? Ja sitten jos huomaat toisen siirtyvän flirttiin, niin sitten vasta alat miettiä mitä sanoja hommassa käytät! Ja milloin uskallat kahville pyytää!

    Toinen reitti on syventää ystävyyttä. On paljon parisuhteita, kun syntyvätkin luottamuksen ja henkisesti intiimin läheisyyden syventyessä... Hyvä puoli siinä on, että se vie pitemmän aikaa ja todella oppii tuntemaan toista ennen seksiä ja ennen sitä suhdetta. Olisiko sellainen reitti sinulle helpompi, jos tuo fyysinen kuulostaa vieraalta/uhkaavalta tms?
  • Hei septidi, kiitos vastauksestasi!


    Paritanssia olen harrastanut ja sen parissa melko hyvin tunnistan merkkejä. Ja siinä se lähelle tuleminen hoituu joka tapauksessa. Tanssin ulkopuolella taidot ovat aika heikot. Osaksi tunnistan toisen flirtin, mutta pitää kyllä olla tosi vahvat merkit, että olisin arviostani varma. Kun olen myös tulkinnut ystävällisyyttä flirttailuksi. Tuo on kyllä hyvä neuvo, että tarttee kokeilla sillä flirttailulla, että saanko vastakaikua vai negatiivisen reaktion aikaiseksi...

    Minulla kun on tämä traumatausta, niin toki ystävyyden kautta meneminen olisi sinänsä hyvä vaihtoehto, voisi "testata" kestääkö ystävyys sen. Minulla oli yksi hyvin läheisestä ystävyydestä syntynyt seurustelu, mutta se kunnon rakastuminen jäi puuttumaan. Ja minä kun olen ihastuvaa tyyppiä, vain fyysisen vetovoiman tai rakastumisen voimat saavat minut unelmoimaan esim. yhteisestä tulevaisuudesta.

    Ihastumisessa taas on se ongelma, että rakastun turhan nopeasti. Varmaan se osaksi johtuu siitä, että lähes koko elämän ajan ja esimerkiksi tämän edellisen ihastumisen aikana minulla ei ollut yhtään muuta kiintymyssuhdetta (terapia oli vasta alkanut joten ei ollut terapeuttiin vielä; äitiin liittyy traumoja; veli on mielenterveyskuntoutuja). Disorganisoituneeseen kiintymystyyliin liittyviä traumoja en ollut saanut edellisellä terapiajaksolla käsiteltyä, koska seksuaalisen hyväksikäytön traumat o(li)vat vielä käsittelyn alla.
  • Hei septidi, kiitos vastauksestasi!


    Paritanssia olen harrastanut ja sen parissa melko hyvin tunnistan merkkejä. Ja siinä se lähelle tuleminen hoituu joka tapauksessa. Tanssin ulkopuolella taidot ovat aika heikot. Osaksi tunnistan toisen flirtin, mutta pitää kyllä olla tosi vahvat merkit, että olisin arviostani varma. Kun olen myös tulkinnut ystävällisyyttä flirttailuksi. Tuo on kyllä hyvä neuvo, että tarttee kokeilla sillä flirttailulla, että saanko vastakaikua vai negatiivisen reaktion aikaiseksi...

    Minulla kun on tämä traumatausta, niin toki ystävyyden kautta meneminen olisi sinänsä hyvä vaihtoehto, voisi "testata" kestääkö ystävyys sen. Minulla oli yksi hyvin läheisestä ystävyydestä syntynyt seurustelu, mutta se kunnon rakastuminen jäi puuttumaan. Ja minä kun olen ihastuvaa tyyppiä, vain fyysisen vetovoiman tai rakastumisen voimat saavat minut unelmoimaan esim. yhteisestä tulevaisuudesta.

    Ihastumisessa taas on se ongelma, että rakastun turhan nopeasti. Varmaan se osaksi johtuu siitä, että lähes koko elämän ajan ja esimerkiksi tämän edellisen ihastumisen aikana minulla ei ollut yhtään muuta kiintymyssuhdetta (terapia oli vasta alkanut joten ei ollut terapeuttiin vielä; äitiin liittyy traumoja; veli on mielenterveyskuntoutuja). Disorganisoituneeseen kiintymystyyliin liittyviä traumoja en ollut saanut edellisellä terapiajaksolla käsiteltyä, koska seksuaalisen hyväksikäytön traumat o(li)vat vielä käsittelyn alla.
  • Mä luulen, että annan periksi tälle teemalle. Miksi yrittää elää miehen elämää vain sen takia, että keho näyttäisi olevan miehen, vaikka välillä takaisin katsookin nainen. Elän mieluummin edes hetken onnellisena, vaikkakin jonkinlaisena friikkinä. Sitten voi poistua takavasemmalla ja toivoa, että seuraavassa elämässä jaetaan kortit vähän paremmin.
  • Mä luulen, että annan periksi tälle teemalle. Miksi yrittää elää miehen elämää vain sen takia, että keho näyttäisi olevan miehen, vaikka välillä takaisin katsookin nainen. Elän mieluummin edes hetken onnellisena, vaikkakin jonkinlaisena friikkinä. Sitten voi poistua takavasemmalla ja toivoa, että seuraavassa elämässä jaetaan kortit vähän paremmin.
  • Mä en tiedä, mitä pystyn kirjoittamaan tähän, vaikka selvästi aihe on minussa tulossa johonkin käsittelyn tarpeeseen. Olo on hankala ja vaikea, ja päässä pyörii paha muisto, jota en m i s s ä ä n t a p a u k s e s s a halua viedä terapiaan, enkä ottaa esille. Siihen ei liity ketään toista, aikuista, ota voisin edes vähän syyttää tai edes vähän alkaa kokea, että pahuus on jossain muualla kuin minussa. Olen oksettava, kuvottava ja kiero ollut aina ja salassa terapeutti inhoaa minua, pitää minua kuvottavana lapsena yäk.

    Yleisesti mulla on rooli seksiä varten. Ennen avioliittoa olin miesten käytettävissä, oikeastaan velvoitettu tarjoamaan seksiä tutuille ja tuntemattomille. Sen päätarkoituksena oli miellyttää. Ihastunut ja rakastunut en ole koskaan ollut.
    Aviomiehen kanssa rooli on siinä mielessä luottamuksellinen, että nautin seksistä. En vain ole ihan itse paikalla. Harrastan itsetyydytystä mielestäni paljon, se saattaa olla rehellisin seksuaalisuuteni muoto. Masturboin usein silloinkin, kun tiedän mieheni haluavan seksiä ja kieltäydyn.
  • Mä en tiedä, mitä pystyn kirjoittamaan tähän, vaikka selvästi aihe on minussa tulossa johonkin käsittelyn tarpeeseen. Olo on hankala ja vaikea, ja päässä pyörii paha muisto, jota en m i s s ä ä n t a p a u k s e s s a halua viedä terapiaan, enkä ottaa esille. Siihen ei liity ketään toista, aikuista, ota voisin edes vähän syyttää tai edes vähän alkaa kokea, että pahuus on jossain muualla kuin minussa. Olen oksettava, kuvottava ja kiero ollut aina ja salassa terapeutti inhoaa minua, pitää minua kuvottavana lapsena yäk.

    Yleisesti mulla on rooli seksiä varten. Ennen avioliittoa olin miesten käytettävissä, oikeastaan velvoitettu tarjoamaan seksiä tutuille ja tuntemattomille. Sen päätarkoituksena oli miellyttää. Ihastunut ja rakastunut en ole koskaan ollut.
    Aviomiehen kanssa rooli on siinä mielessä luottamuksellinen, että nautin seksistä. En vain ole ihan itse paikalla. Harrastan itsetyydytystä mielestäni paljon, se saattaa olla rehellisin seksuaalisuuteni muoto. Masturboin usein silloinkin, kun tiedän mieheni haluavan seksiä ja kieltäydyn.
  • Hei, Koetan jaksaa lukea ketjun. Epäilen, että saatan toimia oikeiden käskyjen alla tietämättä ni, niin etten muista myöhemmin.
  • Hei, Koetan jaksaa lukea ketjun. Epäilen, että saatan toimia oikeiden käskyjen alla tietämättä ni, niin etten muista myöhemmin.

Pikavastaus

Jos olet jo foorumin jäsen, muistathan kirjautua sisään ennen postausta!

Mikä kuukausi tulee viidennen kuukauden jälkeen?